Merkkejä kansakuntamme heräämisestä on havaittavissa yhä enemmän. Merkittävän suuri osa kansalaista toivoo jo maallemme sinivihreää hallitusta. Samanaikaisesti luonnottomien ja epäpyhien sinipunan, punamullan ja sateenkaaren kannatus on romahtanut.
Käytännön syistä porvaripulueet ovat jatkuvasti koko poliittisen historiamme ajan suostuneet yhteistyöhön vasemmiston kanssa. Tämä on taas johtanut ideologian hiipumiseen ja puolueiden uskottavuuden murenemiseen.
Kokoomuksella oli ideologinen alennustilansa 90-luvun lopulla, kun se suostui "Sateenkaarikoalitioon", hallitukseen Vasemmistoliiton kanssa.
Edellisessä vaaleissa v. 2003 merkittävä osa Kokoomuksen kannattajista siirtyikin varsinaisena vaalipäivänä SDP:n kannattajiksi. Vaalivalvojaisissa hurrattiin, kun hetken ajan vaikutti, että SDP saisi ääniä enemmän kuin Keskusta, jolloin epäpyhä sinipuna-yhteistyö näytti saavan jatkua!
Vasemmistoriippuvuus on verrattavissa mihin tahansa riippuvuutteen. Huumeilla, alkoholilla tai tupakoinnilla on usein täysin samanlainen vaikutus kuin porvaripuolueiden vasemmistoyhteistyöllä. Tarvittiin neljän vuoden tervehdyttävä oppositiokausi, ennenkuin Kokoomuksen vieroitusoireet häipyivät.
Nyt Keskusta on samassa tilanteessa kuin Kokoomus oli neljä vuotta sitten. Onneksi riippuvuudesta voi parantua myös muuten kuin oppositiossa olemalla.
Vasemmistoriippuvuus on silmin nähden havaittavissa - monet Keskustan kannattajatkin uskottelevat itselleen haluavansa punamultaa,
vaikka samalla toisaalta sisimmässään tietävätkin sen turmiollisuuden.
Kuten sinivihreän yhteistyön puolestapuhuja Paavo Väyrynen taannoin totesi modernissa politiikassa ei ole olemassakaan kolmea hallitusvaihtoehtoa.
On vain kaksi vaihtoehtoehtoa: Keskustan ja Kokoomuksen ympärille rakentuva sinivihreä hallitus sekä SDP:n ja sen apupuolueiden (Vasemmistoliitto, Vihreät) rakentuva punavihreä hallitus. Hallituspohjan tulisi määräytyä aina sen mukaan kumpi em. koalitioista saa enemmän edustajia parlamenttiin.
Vihdoinkin myös suuri osa päättäjistä ja kansalaisista on heräämässä näkemään tämän.
Käytännön syistä porvaripulueet ovat jatkuvasti koko poliittisen historiamme ajan suostuneet yhteistyöhön vasemmiston kanssa. Tämä on taas johtanut ideologian hiipumiseen ja puolueiden uskottavuuden murenemiseen.
Kokoomuksella oli ideologinen alennustilansa 90-luvun lopulla, kun se suostui "Sateenkaarikoalitioon", hallitukseen Vasemmistoliiton kanssa.
Edellisessä vaaleissa v. 2003 merkittävä osa Kokoomuksen kannattajista siirtyikin varsinaisena vaalipäivänä SDP:n kannattajiksi. Vaalivalvojaisissa hurrattiin, kun hetken ajan vaikutti, että SDP saisi ääniä enemmän kuin Keskusta, jolloin epäpyhä sinipuna-yhteistyö näytti saavan jatkua!
Vasemmistoriippuvuus on verrattavissa mihin tahansa riippuvuutteen. Huumeilla, alkoholilla tai tupakoinnilla on usein täysin samanlainen vaikutus kuin porvaripuolueiden vasemmistoyhteistyöllä. Tarvittiin neljän vuoden tervehdyttävä oppositiokausi, ennenkuin Kokoomuksen vieroitusoireet häipyivät.
Nyt Keskusta on samassa tilanteessa kuin Kokoomus oli neljä vuotta sitten. Onneksi riippuvuudesta voi parantua myös muuten kuin oppositiossa olemalla.
Vasemmistoriippuvuus on silmin nähden havaittavissa - monet Keskustan kannattajatkin uskottelevat itselleen haluavansa punamultaa,
vaikka samalla toisaalta sisimmässään tietävätkin sen turmiollisuuden.
Kuten sinivihreän yhteistyön puolestapuhuja Paavo Väyrynen taannoin totesi modernissa politiikassa ei ole olemassakaan kolmea hallitusvaihtoehtoa.
On vain kaksi vaihtoehtoehtoa: Keskustan ja Kokoomuksen ympärille rakentuva sinivihreä hallitus sekä SDP:n ja sen apupuolueiden (Vasemmistoliitto, Vihreät) rakentuva punavihreä hallitus. Hallituspohjan tulisi määräytyä aina sen mukaan kumpi em. koalitioista saa enemmän edustajia parlamenttiin.
Vihdoinkin myös suuri osa päättäjistä ja kansalaisista on heräämässä näkemään tämän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... kuule niin vaan kuopata. Siin kuoloo kuule muttama ukko ennen sit.
... minua vaivanneesta vasemmistoriippuvuudesta. Olin päällepäin aika normaali duunari, omakotitalo, suloinen vaimo ja kaksi herttaista lasta. Äänestin demareita ymmärtämättä riippuvuuttani.
Sitten naapuriin muutti kokoomuslainen, joka avasi silmäni ja sieluni. Viihdyimme hyvin yhdessä oluen ja konjakin merkeissä, ja vähä vähältä silmäni aukenivat hänen viisaista puheistaan. Ymmärsin, minkä itsepetoksen vallassa olin ollut.
Yhä syvällisemmät keskustelumme muuttuivat jokailtaisiksi. Naapurillani oli luonnevikainen vaimo, isoisoisäkin oli kulemma teloitettu kapinassa. Hän jätti ystäväni. Minunkin vaimoni oli houkka ja lähti lapsien kanssa.
Nykyään asumme porvariystäväni kanssa yhdessä, kaupungin yksiössä Jakomäessä, onnellista elämää. Päivät soljuvat kuin itsestään, sosiaaliapu riittää pikaviiniaineksiin, emmekä kiusaa viisaita työnantajia tyrkyttämllä itseämme.
Olen todella onnellinen, että pelastuin vasemmistoharhojeni vallasta.