Mutsi auttoi hädässä...

Kaaduin viime kesänä pyörällä ja vaistomaisesti tulin alas käsilleni. Samalla löin pääni asfalttiin ja heräsin sairaalassa. Mitään muistikuvia tapahtuneesta ei ole, mutta näin silminnäkijät kertoivat. Tulos: Molemmat ködet ranteiden kohdalta poikki ja reilun viikon sairaalakeikka.

Välit tyttöystävän kanssa olivat menneet poikki edellisen kuun aikana, joten mutsi oli ainoa, joka kävi sairaalassa katsomassa. Sunnuntaina olin ollut kuusi päivää sairaalassa ja mutsi tuli tavalliseen tapaan katsomaan. Tarkoitus oli, että pääsen pois seuraavan viikon alussa, kun pään sisällä ollut verenpurkauma oli tarkkailussa osoittautunut pienentymisen merkkejä ja pääsisin kotihoitoon.

Olin silloin yksin osastolla ja juonut letkulla mehua aika lailla. Päivä oli tuskallisen kuuma, mutta onneksi sairaalassa ilmastointi toimi. Sanoin käyväni vessassa ja mutsi tuli auttamaan. Normaalisti tein tarpeeni sängyssä lasiseen sorsaan, mutta nyt halusin vessaan, sillä pullosta haihtuva kusen haju ei kyseisenä päivänä oikein innostanut.

Pystyin melko hyvin kipsien kanssa käymään vessassa, mutta vetoketju oli sen verran lujasti kiinni, että pyysin mutsin apuun. Hän avasi vetoketjun ja kysyi tarvitsenko muuta apua. Sanoin, etten tarvitse ja aloin lorotella. Kipsin kanssa se oli kuitenkin hankalaa ja suihku rupesi valumaan kipsin päälle. Sain pidätettyä ja pyysin mutsilta paperia, jotta hän voisi pyyhkiä kipsin päälle tulleen virtsan. Hän sanoi, että voi kyllä auttaa, koska olihan hän pissattanut minua lapsenakin, niin homma sujuu helpommin.

Ei siinä mitään. Hätä oli sen verran raju, etten olisi enää jaksanut pidätellä jo aloitettua touhua, joten äitini tarttu kulliini ja suuntasi suihkun nätisti pyttyyn. Aluksi kuului hirmuinen lorotus, kun suunta oli suoraan veteen, mutta pian hän sihtasi emalin ja veden reunaan.

Tilanne oli hieman outo itselleni, koska aikuisiälläni ei kukaan ollut tehnyt minulle vastaavaa. Kun pahin hätä oli ohi, tuntui että varastoa riitti ja monta kertaa sain sanoa, että vielä on vähän tulossa. Lopulta tunsin, että enää ei tipu, mutta samalla huomasin kauhukseni että äitini hellässä pitelyssä ollut kullini alkoi kovettumaan, enkä voinut asialle enää mitään.

Äitini huomasi saman ja kysyi kuin leikillään, ettei taida olla kaikki paineet vielä poistettu. Sanoin, että hieman on kerääntynyt varastoon kun nykyinen tyttöystävä on ollut viikon murtuneena. Ajattelin, että tästähän voisi seurata jotain jännää, kun äitini kysyi kuinka usein olen tavannut käydä tyttöystävän luona, tarkoittaen sillä oikeaa kättäni. Sanoin, että melkein kerran päivässä, vaikka todellisuudessa runkkailen yleensä kaksi-kolme kertaa vuorokauden aikaan.

Mutsi sanoi, että herranjestas, eipä ihmekään että kaverisi innostuu mistä tahansa. Etkö voi millään muulla tavoin tehdä tuolle jotain, sillä en minä nyt voi tässä auttaa, sillä minähän olen oma äitisi!

Ajattelin, että se siitä sitten, mutta päätin vielä vastata että eipä täällä voi mitään seisokille tehdä kuin kärsiä vain pussit punaisina. Helppohan sinun on puhua, kun pääset sormettamaan milloin haluat.

Äitini vastasi, ettei noin saa puhua omalle äidilleen. Enkä minun tarvitse kuin kerran pari kuukaudessa, eikä joka päivä. Laitetaanpa nyt se vehje housuihin ja lopeteaan nämä puheet.

Äitini laittoin seisovan kullini takaisin housuihini, vaikka hieman hankalaa se oli. Koko ajan ainoa ajatukseni oli, että minunkin mutsi runkkaa ja vieläpä joka kuukausi. Menin takaisin vuoteelleni ja vedin peiton päälleeni. En saanut ajatusta mielestäni ja kullini seisoi telttana vuoteella.

Lopulta rohkaistuin kysymään mutsiltani, kun hän oli jo vaihtanut puheenaiheen toiseksi, aivan kesken lauseen että kun äsken sanoit että sinäkin teet sitä, niin nyt vehkeeni jämähti tuohon asentoon. Koska sinä viimeksi teit sitä?

Äitini oli hetken hiljaa ja yllättäen vastasi, että eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Tivasin edelleen, että koska ennen sitä. No, sitä edellisenä iltana. Kai minä voin sanoa, nyt kun kerran tästä puhutaan, että viime aikoina olen joka ilta rentoutunut, kun ei ole pelkoa siitä että sinä kuulet. Ehkä minä hieman useammin olen kuin kerran-pari kuussa.

Sanoin hänelle, että no, minäkin hieman pidättelin äsken enkä viitsinyt sanoa, että useamman kerran päivässähän tuota tuli tehtyä. Useimmiten aamulla suihkussa, päivällä pytyllä käydessä ja illalla omassa huoneessa. Sanoin, ettei sinun minun takiani tarvitse pidätellä, olisi kiva jos joskus kuulisinkin niin voisin tehdä sitä samalla.

Äitini sanoi, että voisit sammuttaa suihkun siksi ajaksi, kun hän onkin ihmetellyt miksi vettä kului niin paljon kun olin viimeksi kotona ja kulutus on tällä viikolla romahtanut. Katsotaan kun pääset kotiin, niin lupaan että koputan ennen kuin tulen huoneeseesi. Mutsini sanoi minulle yllätyksenä, että hän on muutaman kerran nähnyt kun olen huoneessani katsonut tyttökuvia ja vetänyt samalla tumppuun. Olen ollut niin keskittýnyt, etten ole koskaan huomannut tätä.

Kysyin kiihottiko se, kun näit minun helpottavan oloani. Hän sanoi, että hieman se nipisteli alapäässä ja tulihan niinä iltoina hieman helpotettua omaakin oloa. Tunnelma oli jälleen vapautunut ja sanoin, että näiden puheiden jälkeen mulla seisoo koko illan ja laskee vasta sitten kun yöllä lentää lakanoille.

Äitini sanoi, ettei hän kyllä voi minun oloani helpottaa, sillä ei se ole sopivaa. Sanoin, että kysäisin leikilläni hieman siihen suuntaan hoitsulta, mutta hän sanoi vetelevänsä ympäri korvia jos jotain siihen suuntaan ehdottelen. Äitini jaksoi taas yllättää sanomalla, että hän tietää kyllä mitä tekee kun kotiin asti pääsee, sillä kyllä tällainen jutustelu häneenkin vaikuttaa.

Hän kysyi, enkö millään saisi kipsatuilla käsilläni tehtyä tekopimppaa ja päästää siihen sitten omissa oloissani. Sanoin, että arvaa vain montako kertaa olen yrittänyt, mutta ei se oikein onnistu kun kädet on niin painavat ja kömplelöt nämä kädessä.

Mutsini yllätti jälleen. Hän sanoi keksineensä jotain ja meni laukulleen. Sieltä hän otti esiin noin 20 senttisen metallinvärisen hieromasauvan ja sanoi, että auttaisikohan tämä yhtään. Sanoin, etten tiennytkään että sinä kantelet helpostusta mukanasi. Hän sanoi, ettei sitä oikein voi toimistossa pöytälaatikossakaan pitää, jos joku vaikka sen löytäisi.

Kysyin, että runkkaako hän useinkin toimistossa. Hieman punastellen hän vastsi, että aika usein - itse asiassa lähes päivittäin, kun ruoka-tunnin aikana on aina tunti hiljaista eikä mitään tekemistä ole. Hän sanoi, että josko tuo sauva auttaisi, se hieroisi kivasti herkkiä kohtia.

Sanoin, että sinä taidat tehdä sitä jatkuvasti ainakin puheista päätelleen kun vielä hetki sitten olit sitä mieltä, että kerran-pari kuussa. Hän myönsi, ettei olisi voinut sitä siinä sanoa, niin kuin et sinäkään tunnustanut kaikkea äsken.

Sanoin, että voinhan kokeilla sitä, mutta sitten lasti tulee lakanoille. Hän sanoi, että ota tuosta kahvinsuodatin ja laita se päälle. Kysyin, aikoohon hän laittaa tuon niksipirkkaan ja mutsini naurahti sanoen, ettei nyt ihan, kunhan tuli ensimmäisenä mieleen.

Sain sauvan käteeni vasemman käden sormilla, jotka liikkuivat hieman kipsin alla. Tahallani nuuhkaisin sauvaa ja sanoin, että se haisee pillulle.

Mutsini nielaisi ja hänen hengityksenä muuttui hieman katkonaisemmaksi. Hän sanoi, että hakee kahvinsuodattimen, mutta sanoin, että anna olla. Kyllä serla riittää, annan valua vatsalleni.

Kysyin, miten hän aikoo selvitä kun vein hänen sauvansa. Kaksi tervettä kättä ja varalaite kotona, kyllä niillä pärjää. Samalla hän teki lähtöä ja sanoi, että tulee huomenna käymään ja kysymään kuulumisia.

Kun hän oli lähtenyt, käynnistin sauvan ja hieroin sillä terskaani. Ei mennyt kauaankaan, kun tunsin että lasti lähtee ja niin annoin valua peiton alla vatsalleni ja pyyhin sen melko hankalasti paperilla.

Ajatus siitä, että mutsini runkkailee jatkuvasti töissä ja kotona kiihotti niin, että oli pakko ottaa vielä uusinta. Itse asiassa runkkasin sinä iltana neljä kertaa ja pelkäsin jo että sauvan ääni kuuluu käytävälle muuten hiljaisessa sairaalassa.

Seuraavana päivänä äitini tuli käymään uudelleen ja sanoi heti aluksi, ettei tarvinnut eilen mennä kotiin asti, kun parkkihallissa oli sen verran hiljaista. Samalla hän sanoi, että ottaisi sittenkin sauvani takaisin jos vaihtaisin sen tähän ja hän sanoi ostaneensa minulle moottoripimpan.

Siitä riittikin iloa sitten seuraavaan keskiviikkoon asti, jolloin pääsin pois sairaalasta. Juttelin tämän jälkeen mutsini kanssa paljon avoimemmin seksistä ja runkkaamisesta ja vitsailemme edelleen jatkuvasti toisillemme asiasta, esimerkiksi kun olen ollut kauan vessassa, hän saattaa kysyä etteikö meinannut irrota.

Emme ole menneet tämän pitemmälle touhuissamme ja äitini ei hirveästi anna kuulua itsestään kun hän menee nukkumaan, vaikka yritänkin kuunnella. Pienet voihkimiset juuri ennen laukeamista paljastavat touhun, mutta silloin se loppuu melko nopeasti. Joskus olen kuulevinani hieromasauvan äänen, mutta varma en ole, sillä sen verran tiiviit ovet talossamme on.

Enää en pelkää kiinnijäämistä, vaan enemmänkin toivon sitä. Sanon kyllä rehellisesti oven läpi, kun äitini koputtaa, että menee vielä hetki ja tulen sitten syömään...