Aloitan tämän kertomalla tarinan koettelemuksesta. Tarinan olen keksinyt, mutta jos se sattuu vastamaan jonkun todellista kokemusta, olkoot se niin tarkoitettu hänelle oppina:
Istuin autossani kuunnellen puolikorvalla radiosta kuuluvaa keskustelua samalla kun tarkkailin auton valojen valaisemaa tietä. Tähän aikaan vuodesta oli normaalisti vielä valoisaa, mutta matalalla roikkuva tumma pilvikerros peitti kaiken valon ja teki myöhäisestä illasta pilkkopimeän. Huomioin edessäni salamoiden välähtelyn ja hieman niiden jälkeen kuulin kunnioitusta herättävän jyrinänän. Ei mennyt aikaakaan kun suuret vesipisarat salamoiden ja jyrinän saattelemana iskeytyi autoni tuulilasiin.
Autoni olin ostanut kolme vuotta sitten uutena ja olin erittäin tyytyväinen siihen. Se ei ollut kertaakaan pettänyt minua pitkillä työmatkoillani. Normaalin katsastuksen lisäksi käytin sitä säännöllisin väliajoin huollossa. Vaikka ulkona salamoi ja satoi, tunsin oloni turvalliseksi autossani. Minä en tiedä tekniikasta mitään ja hymähdin kun ajatus, että autoni on minun linnani kävi mielessäni. Jatkoin ajatusta siten, että tunsin Raamatun jokaisen osan yhtä tarkasti kuin huoltomies tunsi autoni kaikki osat. Nämä ajatukset mielessäni ohitin pienen kylän verkkaiseen tahtiin. Muutamaa minuuttia myöhemmin saavuin tuttuun risteykseen josta käännyin päätielle. Olin juuri kääntynyt kun takaa kuului vaimea kumahdus ja autoni heilahti hieman. Vaistomaisesti jarrutin ja ohjasin autoni tien reunaan. Näin kuinka pölykapseli pyöri autoni ohitse auton vauhdin hiljentyessä. Auton pysähdyttyä, nousin ulos sateenvarjo suojanani. Totesin että autoni vasen takarengas oli puhjennut.
Palasin sateesta takaisin auton suojaan. Odottelin touvin aikaa sateen loppumista syöden voileipiä ja juoden kahvia, ja lueskellen auton käsikirjan ohjeita koskien takarenkaan vaihtoa. Mutta harmillinen sade ei ottanut loppuakseen, joten päätin ohjeita seuraten vaihtaa takarenkaan satoi tai ei. Rukoilin Herralta voimaa tämän koettelemuksen edessä. Nousin ulos autosta ja vein varoituskolmion noin sadan askeleen päähän autostani. Palattuani takaisin, otin tarvittavat työkalut ja auton vararenkaan esille. Minä en voinut pitää sateenvarjoa suojanani työtä tehdessäni ja kastuin läpimäräksi. Välillä kävin nauttimassa auton lämmöstä ja lämpimästä kahvista. Kun vihdoin ja viimein olin saanut uuden renkaan paikoilleen, kävin hakemassa kolmion ja pölykapselin - joka onnekseni oli jäänyt keskelle tietä ja oli erittäin helppo löytää. kiitin Herraa siitä, asensin sen paikalleen ja matka kohti kotikaupunkia jatkui.
Seuraavana päivänä olin hieman vilustuneen oloinen mutta kuumetta ei ollut, joten päätin tehdä päivän työn normaalin järjestyksen mukaan. Seurakuntatalolla kerroin koettelemuksesta jonka eteen Herra oli minut laittanut, ja josta olin selvinnyt, ja josta olen totta puhuakseni hieman ylpeä.
Koettelemus kun puhumme Elaiasta (Luojasta), ei ole koskaan ruumiillinen, vaan Sielullinen. Mikä tahansa aiheutti renkaan puhkeamisen ei ollut Elaian järjestämä koettelemus. Hän ei heittele nauloja eikä järjestele kenenkään tielle koettelmuksia. Hänelle elävä on tärkeämpi kuin kuollut. Koettelmuksesta selviytyminen Sielullisella tasolla, siinä piilee Elaian läsnäolo ja myös side - yhteys - Elaiaan. Tarinan henkilön ruumiillinen koettelemus on vähäpätöinen. On asioita jotka me koemme harmillisina kuten esimerkiksi vesisade, mutta jollekkin toiselle, lasillinen vettä on paljon arvokkaampaa kuin auton paino kullassa.
Sielullisesta koettelemuksesta selviytyminen on, että tarinan mukaisessa tilanteessa osaa suoda ajatuksen kaikille niille joilla ei ole vettä, ja niille joilla ei ole suojaa ja lämpöä, ja niille joilla ei ole kotia, ja niille joilla ei ole koulutusta ja jotka eivät osaa lukea, ja niille joilla ei ole varaa ylellisiin palveluihin, ja niille joilla ei ole ruokaa ja näkevät nälkää, ja niille jotka kuolevat nälkään. Silloin on osoittanut kunnioittavansa Elaiaa Sielunsa pohjalta, ja osoittanut ymmärtäneensä sen, että Valtakunnan ovet ei aukea sen mukaan mitä ruumiillisesti omistaa. Ovet avautuu vain Sielunlaadun mukaan.
Sielusta kumpuaa ajatus oikeisiin tekoihin; 1 oikea ajatus saattaa pelastaa 1 ja miljoonia - ja päinvastoin.
Istuin autossani kuunnellen puolikorvalla radiosta kuuluvaa keskustelua samalla kun tarkkailin auton valojen valaisemaa tietä. Tähän aikaan vuodesta oli normaalisti vielä valoisaa, mutta matalalla roikkuva tumma pilvikerros peitti kaiken valon ja teki myöhäisestä illasta pilkkopimeän. Huomioin edessäni salamoiden välähtelyn ja hieman niiden jälkeen kuulin kunnioitusta herättävän jyrinänän. Ei mennyt aikaakaan kun suuret vesipisarat salamoiden ja jyrinän saattelemana iskeytyi autoni tuulilasiin.
Autoni olin ostanut kolme vuotta sitten uutena ja olin erittäin tyytyväinen siihen. Se ei ollut kertaakaan pettänyt minua pitkillä työmatkoillani. Normaalin katsastuksen lisäksi käytin sitä säännöllisin väliajoin huollossa. Vaikka ulkona salamoi ja satoi, tunsin oloni turvalliseksi autossani. Minä en tiedä tekniikasta mitään ja hymähdin kun ajatus, että autoni on minun linnani kävi mielessäni. Jatkoin ajatusta siten, että tunsin Raamatun jokaisen osan yhtä tarkasti kuin huoltomies tunsi autoni kaikki osat. Nämä ajatukset mielessäni ohitin pienen kylän verkkaiseen tahtiin. Muutamaa minuuttia myöhemmin saavuin tuttuun risteykseen josta käännyin päätielle. Olin juuri kääntynyt kun takaa kuului vaimea kumahdus ja autoni heilahti hieman. Vaistomaisesti jarrutin ja ohjasin autoni tien reunaan. Näin kuinka pölykapseli pyöri autoni ohitse auton vauhdin hiljentyessä. Auton pysähdyttyä, nousin ulos sateenvarjo suojanani. Totesin että autoni vasen takarengas oli puhjennut.
Palasin sateesta takaisin auton suojaan. Odottelin touvin aikaa sateen loppumista syöden voileipiä ja juoden kahvia, ja lueskellen auton käsikirjan ohjeita koskien takarenkaan vaihtoa. Mutta harmillinen sade ei ottanut loppuakseen, joten päätin ohjeita seuraten vaihtaa takarenkaan satoi tai ei. Rukoilin Herralta voimaa tämän koettelemuksen edessä. Nousin ulos autosta ja vein varoituskolmion noin sadan askeleen päähän autostani. Palattuani takaisin, otin tarvittavat työkalut ja auton vararenkaan esille. Minä en voinut pitää sateenvarjoa suojanani työtä tehdessäni ja kastuin läpimäräksi. Välillä kävin nauttimassa auton lämmöstä ja lämpimästä kahvista. Kun vihdoin ja viimein olin saanut uuden renkaan paikoilleen, kävin hakemassa kolmion ja pölykapselin - joka onnekseni oli jäänyt keskelle tietä ja oli erittäin helppo löytää. kiitin Herraa siitä, asensin sen paikalleen ja matka kohti kotikaupunkia jatkui.
Seuraavana päivänä olin hieman vilustuneen oloinen mutta kuumetta ei ollut, joten päätin tehdä päivän työn normaalin järjestyksen mukaan. Seurakuntatalolla kerroin koettelemuksesta jonka eteen Herra oli minut laittanut, ja josta olin selvinnyt, ja josta olen totta puhuakseni hieman ylpeä.
Koettelemus kun puhumme Elaiasta (Luojasta), ei ole koskaan ruumiillinen, vaan Sielullinen. Mikä tahansa aiheutti renkaan puhkeamisen ei ollut Elaian järjestämä koettelemus. Hän ei heittele nauloja eikä järjestele kenenkään tielle koettelmuksia. Hänelle elävä on tärkeämpi kuin kuollut. Koettelmuksesta selviytyminen Sielullisella tasolla, siinä piilee Elaian läsnäolo ja myös side - yhteys - Elaiaan. Tarinan henkilön ruumiillinen koettelemus on vähäpätöinen. On asioita jotka me koemme harmillisina kuten esimerkiksi vesisade, mutta jollekkin toiselle, lasillinen vettä on paljon arvokkaampaa kuin auton paino kullassa.
Sielullisesta koettelemuksesta selviytyminen on, että tarinan mukaisessa tilanteessa osaa suoda ajatuksen kaikille niille joilla ei ole vettä, ja niille joilla ei ole suojaa ja lämpöä, ja niille joilla ei ole kotia, ja niille joilla ei ole koulutusta ja jotka eivät osaa lukea, ja niille joilla ei ole varaa ylellisiin palveluihin, ja niille joilla ei ole ruokaa ja näkevät nälkää, ja niille jotka kuolevat nälkään. Silloin on osoittanut kunnioittavansa Elaiaa Sielunsa pohjalta, ja osoittanut ymmärtäneensä sen, että Valtakunnan ovet ei aukea sen mukaan mitä ruumiillisesti omistaa. Ovet avautuu vain Sielunlaadun mukaan.
Sielusta kumpuaa ajatus oikeisiin tekoihin; 1 oikea ajatus saattaa pelastaa 1 ja miljoonia - ja päinvastoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
" Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. "
Muutimme ruotsiin 1969/1970 jolloin olin 10 -vuotias. Siihen aikaan Ruotsissa oli vielä paikkakuntia joissa suomen kielen puhuminen oli kielletty. Suomalaiset nähtiin arvottomina ihmisinä mutta hyvinä työläisinä joiksi heidät sinne myös houkuteltiin. Noin 1 1/2 vuoden aikana minua pahoinpideltiin lähestulkoot päivittäin. En syvenny kaikkiin yksityiskohtiin, mutta kokemusiin kuuluu m. m. että pää painettiin vedellä täyttyneeseen likakaivoon kunnes menetin tajuntani. Opettaja joka muiden puhdasrotuisten kristinuskon ja sivistyksen edustajien kanssa seurasi tilannetta nosti ylös, raahasi sisälle ja käski kotiin. Ensimmäiset sanat jotka opin ruotsia oli "Gå hem Matti" - "Mene kotiin Matti". Opettajien läsnäollessa maassa makaava hakattiin tajuttomaksi opettajien tekemättä mitään. Hänen päällensä virtsattiin, heiteltiin kivillä ja kaiken maailman roskilla mitä nyt sattui löytymään. Usein olin niin turvoksissa että oli vaikeaa saada vaatteita päälle.
Lapsi kääntää nopeasti kaiken itseään vasten - minä en ollut poikkeus. Kotona oli aina selitys mustelmille k.e. "tipahdin puusta, kaaduin pyörällä, kaaduin" j.n.e. Joskus leikimme kavereiden kanssa läheisellä rakennustyömalla. Sinne löysi tiensä myös puhdasrotuiset sivistyksen ja kristinuskon edustajat. He sitoivat minut rakennustelineeseen ja hakkasivat muovisilla putkenpätkillä tajuttomaksi. Se mitä puhdasrotuiset sivistyksen ja kristinuskon edustajat eivät ikinä saaneet minulta oli tuskanhuuto tai itku t.m.v. Kun ihminen alistetaan jakuvalle kivulle siinä mittakaavassa, hän hakeutuu niin syvälle itseeensä, että on ihan sama mitä hänelle ruumiilisesti tehdään, sitä ei tunne. Tilaa on vaikea kuvailla; Tiedät mitä ulkopuolella tapahtuu, et ole tajuton, mutta olet sisäpuolella ja kipua ei tunne. Kun kroppaan osuu iskuja jotka johtaa tajuttomuuteen, niin kivun tuntee vasta kun herää - tai mitä siitä on jäljellä.
" Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat Nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. "
Yksikorvaisuus jossain mielessä ja merkittävällä tavalla on osa Valkoisen Kiven identiteettiä mikä eroittaa hänet vääristä profeetoista. Sairastuin korvatulehdukseen ja ruotsalaislääkärit käyttivät tilaisuutta hyväkseen kokeillen eri lääkkeitä sen parantamiseen. väärinhoidon myötä tulehdus kehittyi kroonikseksi ja alkoi sulattamaan kallon luustoa. Tavallinen ja hoidettavissa oleva korvatulehdus muuttui hengenvaaralliseksi. Vastaavia tapauksia saa etsiä 1800 -luvulta.
Pakenimme Ruotsisa 1999/2000 kun potilastiedoista kävi ilmi että perhellä on yli 30 väärinhoitotapausta joista usea olisi voinut johtaa perheenjäsenen vakavaan vammautuimiseen tai kuolemaan. Väärinhoitotapausten paljastumista edelsi tapaus jossa lastamme yritettiin käyttää hyväksi lääketieteellisessä kokeessa. Jouduimme jättämään Ruotsiin kaikki mitä kaksi ihmistä 20 vuoden aikana voi hankkia koskien irtaimistoa. Ruotsalaiset viranomaiset ovat tunnustaneet rikkomukset mutta korvauksia ei perheelle ei ole maksettu.
Nyt minä olen kotona. Olemme köyhiä ja ajoittan olen syömättä jotta voisimme tarjota lapsillemme kaiken sen mitä nykyajan lapsi ja nuori tarvitsee. Osa parannustyötäni on että kerron tarinani ja teen niitä ensimmäisiä tekoja muistaen esi-vanhempiani jotka tapettiin ja joita kaikella mahdollisella tavalla on häpäisty Nikolaittain taholta. Tunnen erittäin syvää myötätuntoa esi-vanhempiani kohtaan, kuten myös kaikkia niitä kohtaan jotka tänään kärisivät.
Että olen voittanut tarkoittaa sitä, että vaikka paine on ollut kova, en ole alistunut samaan kuin sivistyksen ja kristinuskon edustajat ja tahrannut Sieluani väkivaltaisilla teoilla seuraten sen oppeja joka tappoi esi-vanhempiani ja johti väärillä opeilla harhaan.
Että olen voittanut tarkoittaa myös sitä, että olen saanut vallan tuomita Valtakunnan nimiin. Vielä on aikaa hyvittää pahat teot ja tehdä parannus, ja sanoutua irti vääräoppisuudesta. Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomiin.
Minä tulin nopeasti ja niin tulee myös Hän.
Valtakunnan antama kirous joka on mainittu Raamatussa, on vielä tänäänkin voimassa.
" Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa. "