Miksi uskovaiset ovat niin peloissaan, etteivät uskalla luottaa itseensä, vaan joutuvat pakkomielteisesti paukuttamaan itselleen uskoa, että jokin ulkopuolinen voima suojelee? Ovatko jääneet osattomaksi jostakin, vai onko jokin kehitysprobleema ratkaisematta?
Mitä ne pelkäävät?
Kas näin
35970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kai se on jotenkin mukavampaa pitää silmänsä kiinni ja ajatella ettei ikinä kuole, vaan Jeesus pelastaa taivaaseen. Kuolemaahan he pelkäävät, mitäpä muutakaan. Mutta miksi, sitä en osaa sanoa..
Eli että miksi pelkäävät niin hirvittävästi kuolemaa, etteivät uskalla luottaa itseensä.
Mahtaa tuntua kamalalta pelätä koko ikänsä niin hirvittävästi, että mielenterveyden suojelemiseksi on kehiteltävä kaikenlaisia jumal-hahmoja suojelemaan pelottavilta asioilta.
He pelkäävät kuolemaa siksi koska heidät on opetettu pelkäämään kuolemaa. Pelko ja valta ovat uskontojen lisääntyminen.
Täällä minun kotikylälläni ei ole nähty sudesta tassun jälkeäkään sataan vuoteen, mutta se ei estänyt perussuomalaisten kansanedustajaehdokasta kiekumasta, että ilmaston lämpenemisen voi unohtaa koska susi on Suomen tärkein ympäristöongelma :)
Eli pelot opitaan, se on selvä. Uskovaiset siis pelkäävät ihan oikeasti, että joutuvat kadotukseen? Ja heidän puheensa, että "synnit" on annettu anteeksi, ovat vain pelon peittelyä, he siis oikeasti eivät uskokaan armoon?
Juuri tuo mitä lopuksi kirjoitit tekee kristinuskosta niin sekavan ja epätodellisen. Raamatun jumala muka rakastaa kaikkia ja heittää silti helvettiin, aika skitsofreenistä, eikö?
Mieleeni kuitenkin tulee, että pelot laantuvat vain logiikalla. Toivomalla ja kovasti uskomalla pelko vain hetkeksi väistyy, mutta tulee taas takaisin.
Ehkäpä uskovaisten jumal-pelko johtuukin siitä, että uskonto ei kykene järkevästi selittämään, miksi synnit on annettu anteeksi eikä tarvitse enää pelätä? Järkevän selityksen puutteessa joudutaan uskomaan. Jos näin, niin uskonto ei ole toimiva keino terapoida pelkoja. Uskovaiset ovat oman filosofiansa toimimattomuuden todisteita. Sellaista, joka ei vaivaa, ei näet tarvitse enää pohdiskella, ja mielestäni kuoleman ja yliluonnollisen pelko ovat asioita, jotka eivät saisi hallita ihmisten elämää.
Tiedämme, että psykoterapia kykenee menestyksellisesti parantamaan ihmisten elämää haittaavia pelkoja, ilman että ihmiselle jää suurta "uskovaisuuden", eli kai pakkomielteen taakkaa. Voiko uskovaisuutta parantaa terapialla? Kyllä kai, mutta ensinhän kai potilaan täytyy myöntää ongelmansa. Tämä on ongelma, kun uskonnot pänvastoin kehuvat aiheuttamaansa ongelmaa pelastuksena.
Miksi kukaan pelkäisi kuolemaa?
Tiedän kyllä, että moni pelkää kuolemaa, miksi muuten lääketiede ja sairaala toiminta olisi niin aktiivista? Ihminenhän yrittää koko ajan selvittää miten eläisi pidempää ja voittaisi kuoleman, nykyisin enimmäkseen lääketieteen keinoin?
Miksi jotkut jatkuvasti kuvittelevat elävänsä ikuisesti? Onko tosiasioiden kohtaaminen niin vaikeaa. Onko niin vaikeaa luopua perusteettomasta kuvitelmasta, että ihminen olisi joku luomakunnan kruunu ja maailman napa, vaikkei ole maailmankaikkeuden mittakaavassa yhtään mitään? Mitätön pölyhiukkanen syrjäisen ja mitättömän pikkuplaneetan pinnalla...
Siteeraan tähän vielä malliksi suhteellisen fiksua kaveria Alberttia, joka aikoinaan kirjoitti näin:
"I cannot imagine a God who rewards and punishes the objects of his creation, whose purposes are modeled after our own - a God, in short, who is but a reflection of human frailty. Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms."
- Albert Einstein (1879-1955), obituary in New York Times 1955-04-19
Palvotko jotakin yliluonnollista olentoa? Jos kyllä, niin miksi? Sanon jo etukäteen, etten usko kenenkään palvovan mitään jumalaa vain siksi, että olisi lukenut jonkin uskonnollisen kirjan ja todennut että onpa hyvä idea. Ei, jokin on edeltänyt uskomisen alkamista.
"Miksi jotkut jatkuvasti kuvittelevat elävänsä ikuisesti?"
Enpä tiedä. Luulisin, että aika harva ajattelee koko ajan, tulen elämään ikuisesti. Periaatteessa on jopa Jeesuksen opetuksen vastaista tarttua liikaa elämään, koska hän sanoo, joka elämäänsä tarraa (tai jotain) se elämänsä menettää ja joka elämänsä menettää se tulee elämään. Jeesuksen opetuksessa ei ole mielestäni kyse siitä, että tavoitellaann ikuista elämää, vaan hyvyyttä ja rakkautta. En usko, että kukaan voi aidosti uskoa Kristukseen siksi, että koittaa siten ansaita ikuisen elämän.
Itse en ainakaan haluaisi luopua Kristuksesta, vaikka ei olisi tiedossa ikuista elämää. Olen sitä mieletä, että yksi päivä Kristuksen seuraajana on enemmän kuin tuhat vuotta ateisti elämää.
"Onko tosiasioiden kohtaaminen niin vaikeaa."
Tosi asia on, ettei kukaan oikeasti varmasti tiedä, onko kuoleman jälkeen elämää, kaikki vain uskovat siihen vaihtoehtoon, joka heidät jostain syystä on vakuuttanut.
Ateistithan eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään, koska heistä tuntuisi liian pahalta, jos joutuisivat huonompaan loppusijoituspaikkaan kuin joku toinen.
Pidän oikeasti aika surkeana sitä, että useimmat ateistit uskoisivat Jumalaan, jos hän olisi heidän mielestä mukavampi.
Jos papit lupaisivat rajattomasti nautintoa ja "vapauksia", ateistit olisivat rähmällään.
"Onko niin vaikeaa luopua perusteettomasta kuvitelmasta, että ihminen olisi joku luomakunnan kruunu ja maailman napa, vaikkei ole maailmankaikkeuden mittakaavassa yhtään mitään?"
Aika hassua, en minä ainakaan mieti onko ihminen luomakunnan kruunu tai maailman napa. En kuitenkaan pysty kuvittelemaan, mikä olisi luoduista korkeatasoisempi kuin ihminen. Kerotoisitko, mikä on luomakunnassa mielestäsi korkeatasoisempi/hienompi kuin ihminen?
Kuulostaa varmaan aika ylimieliselle, mutta jos verrataan esim. bakteeria ihmiseen, en näe, miksi bakteeri olisi jotenkin "korkempi" luomus.
Ateistien mukaan ei pitäisi olla mitään muuta, kuin se mistä olemme saaneet tieteellisesti hyväksyttyjä todisteita, joten ihminen on siis ainoa, joka tuntee edes hiukan maailmankaikkeutta ja sillä perusteella on minun aika vaikea sanoa ihmistä mitättömäksi, vaikka Jumalaan nähden ihminen on kyllä todella mitätön.
On oikeastaan aika hassua, että joku ateisti sanoo olevansa mitätön, yleensä ateistit ovat minun käsityksen mukaan aika ylimielisiä.
"Palvotko jotakin yliluonnollista olentoa?"
En edes tiedä, mitä tarkoitetaan palvomisella.
Minä uskon Raamatun esittelemään Jumalaan ja pyrin elämään hänen tahdon mukaan, koska tiedän sen olevan hyvä ja johtavan hyvään. (En tarkoita hyvällä ikuista elämää)
"Sanon jo etukäteen, etten usko kenenkään palvovan mitään jumalaa vain siksi, että olisi lukenut jonkin uskonnollisen kirjan ja todennut että onpa hyvä idea. Ei, jokin on edeltänyt uskomisen alkamista."
Sanonpa suoraan, aika hölmön kuuloinen uskomus sinulla. Pitäisikö minun nyt ajatella, en ole uskossa, koska ateisti ei usko kenenkään voivan uskoa pelkän kirjan perusteella.
Mikähän uskoa sitten pitää edeltää, jotta voi alkaa uskomaan?
Vai et muka tiedä mitä tarkoitin palvomisella :)
Päässäsi on liikkunut jotakin ennen kuin ryhdyit uskovaiseksi. Vai oletko muka aina uskonut ja vieläpä samalla tavalla?
En ymmärrä, miksi ateistit luulevat aina, että yritän jotain ja sitten olevat tietävinään minun asiat paremmin kuin minä itse.
"Vai et muka tiedä mitä tarkoitin palvomisella :)"
Noloa myöntää, mutta en oikeasti tiedä mitä tarkoitat palvomisella.
"Päässäsi on liikkunut jotakin ennen kuin ryhdyit uskovaiseksi. Vai oletko muka aina uskonut ja vieläpä samalla tavalla?"
Useimmat ateistit ovat kyllä sitä mieltä, että olen aivoton ja sillä perusteella päässäni ei ole liikkunut mikään... toisaalta useimpien mielestä joku neste huuhtoo pääkoppani valkeita rantoja, jotka hohtavat keltaisina korvista kuultavan ilta auringon valossa, vaikea sanoa siis miten on.
En ainakaan ole uskonut aina samalla tavalla, koen uskoni kasvaneen iän myötä. Luulen ja uskon, että olen uskonut aina, ainakin siitä asti kun olen voinut sen valinnan tehdä, en kuitenkaan muista kovinkaan hyvin ikiä 0-7.
Vakavasti uskovaksi koen tulleeni sen jälkeen kun luin Raamatun täysin vapaaehtoisesti/itsenäisesti, kukaan ei käskenyt eikä ehdottanut (n. 13 vuotiaana).
Taidat olla henkilö, jonka elämässä uskonto on aina näytellyt osaa. Kaltaisiasi on teokraattiset valtiot täynnä. Kaltaisesi uskominen on aina opittua. On näet aivan mahdotonta, että olisit omin avuin tullut tulokseen, että kaikista uskonnoista juuri kristinusko on ainoa oikea.
Uskomisesi ei siis ole muutoksen hakemista eikä pelastumista miltään pahalta, olet vain kasvanut sisälle uskonnon kulttuuriin etkä näe vaihtoehtoja.
"Taidat olla henkilö, jonka elämässä uskonto on aina näytellyt osaa."
Väittäisin, että ei ole ihmistä, jonka elmässä uskonto ei mitään osaa ole koskaan näytellyt.
"On näet aivan mahdotonta, että olisit omin avuin tullut tulokseen, että kaikista uskonnoista juuri kristinusko on ainoa oikea."
Miten on sitten mahdollista, että uskovaan yhteisöön ja perheeseen syntynyt kääntyy ihan itse ateistiksi?
Niin ja, kenen avulla minä sitten olen tullut tulokseeni?
En usko, että kukaan tulee uskoon vain olemalla esim. koulussa. Tulisitko sinä uskoon, jos kuulisit joka päivä ainoastaan luterilaisten pappien saarnoja, vaikka ihan lapsesta asti? (Huom. minulle ei ole käynyt niin lapsena)
"Uskomisesi ei siis ole muutoksen hakemista eikä pelastumista miltään pahalta, olet vain kasvanut sisälle uskonnon kulttuuriin etkä näe vaihtoehtoja."
No ainakin sinulla on paljon uskoa, kun noin kehtaat väittää.
Ateismi taitaa siis olla muutoksen hakua ja pelastautumista tuomion uhasta kieltämällä Jumalan olemassaolo ja on siis aika epätoivonen ratkaisu. Ateismia voisi verrata ihmiseen jolla on pakkomielle ajaa täysillä ja vaikka kuulee varoituksia edessä olevasta rotkosta, painaa vaan lujempaa kaasun pohjaa ja pyrkii vaientamaan varoitukset.
Kysyisin vielä, mitä vaihoehtoja en mielestäsi näe?
"Väittäisin, että ei ole ihmistä, jonka elmässä uskonto ei mitään osaa ole koskaan näytellyt."
Äläpäs kiertele, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Uskonnosta tietäminen ja siihen aktiivisesti uskominen ovat eri asioita.
"Miten on sitten mahdollista, että uskovaan yhteisöön ja perheeseen syntynyt kääntyy ihan itse ateistiksi?"
Ei uskovaisyhteisössäkään ateistiksi opita omin avuin, vaan se tapahtuu omaksumalla tietoa, joka poikkeaaa uskovaisyhteisön opeista. Olemme kulttuurillisia olentoja.
"Niin ja, kenen avulla minä sitten olen tullut tulokseeni?"
Tuon kun keksit, niin menetät samalla ison osan uskoasi. SIlloin nimittäin ymmärrät, että uskomuksesi ovat varsin vaatimatonta maallista alkuperää.
"En usko, että kukaan tulee uskoon vain olemalla esim. koulussa."
Riippuu siitä, millaisia vaikutteita olet koulusta saanut. Innokas uskonnonopettaja? Uskottava pappi joulujuhlassa? Satuitko törmäämään uskonnolliseen opppiin, joka antoi lohtua silloisessa elämäntilanteessasi? Maallisia syitä kaikki.
"Tulisitko sinä uskoon, jos kuulisit joka päivä ainoastaan luterilaisten pappien saarnoja, vaikka ihan lapsesta asti?"
No kyllä se niin vain on, että täällä luterilaisessa Suomessa, jossa todellakin olemme näitä saarnoja kuunnelleet lapsesta asti, yllättäen on enemmän luterilaisuuteen uskovia kuin vaikkapa Baha'i-uskontoon. Mitäpä luulet, mitä tapahtuisi jos koulun uskonnonopetuksessa ryhdyttäisiinkin puhumaan allahista eikä raamattu-jumalasta? Lapset tietysti omaksuisivat allah-uskoa, jotkut hurahtaisivat oikeasti uskomaan mokomaan.
"Ateismi taitaa siis olla muutoksen hakua ja pelastautumista tuomion uhasta kieltämällä Jumalan olemassaolo ja on siis aika epätoivonen ratkaisu."
Hah, defenssisi hurahtivat nyt oikein kunnolla päälle. Noh, se on sen merkki että onnistuin ahdistelemaan ainakin muutaman lepakon tapulistasi liikkeelle :) Siitä se lähtee, se oman järjen käyttö, kun alkaa asiat vaivaamaan :)
"Kysyisin vielä, mitä vaihoehtoja en mielestäsi näe?"
Oletko sitä mieltä, että olet täysin varmasti oikeassa uskossasi, ja kaikki toisinuskovat väärässä?
Vastaus lienee etukäteen selvä, kun joudut kysymään, että mitkä ihmeen vaihtoehdot :)
"Ateistithan eivät usko kuolemanjälkeiseen elämään, koska heistä tuntuisi liian pahalta, jos joutuisivat huonompaan loppusijoituspaikkaan kuin joku toinen."
Väärin. Nyt ajattelet, että ateisti todella uskoisi helvetin olevan olemassa, mutta koska se tuntuu pahalta, niin he eivät uskoisi. On älytöntä väittää, että ateisteilla olisi kaksi selvässä ristiriidassa olevaa uskomusta.
"Pidän oikeasti aika surkeana sitä, että useimmat ateistit uskoisivat Jumalaan, jos hän olisi heidän mielestä mukavampi."
En ole tavannut yhtään ateistia, joka ajattelisi todellisuuskäsityksensä sen mukaan, mikä tuntuisi mukavimmalta.
"Kerotoisitko, mikä on luomakunnassa mielestäsi korkeatasoisempi/hienompi kuin ihminen?"
Miksi noille asioille pitäisi luoda jonkinlainen keinotekoinen arvotaso?
"Kuulostaa varmaan aika ylimieliselle, mutta jos verrataan esim. bakteeria ihmiseen, en näe, miksi bakteeri olisi jotenkin "korkempi" luomus."
Ilman bakteereja ei olisi ihmistä, mutta ilman ihmistä olisi bakteereja ja lähes kaikkia muita maapallon eläviä olentoja.
"Ateistien mukaan ei pitäisi olla mitään muuta, kuin se mistä olemme saaneet tieteellisesti hyväksyttyjä todisteita, joten ihminen on siis ainoa, joka tuntee edes hiukan maailmankaikkeutta ja sillä perusteella on minun aika vaikea sanoa ihmistä mitättömäksi, vaikka Jumalaan nähden ihminen on kyllä todella mitätön."
Se riippuu, minkä ottaa tarkastelunäkökohdaksi. Toisillemme me olemme hyvin merkityksellisiä meidän pienessä ja subjektiivisessa mittakaavassamme. Universumin mittakaavassa me olemme merkityksettömiä, paitsi tietysti joidenkin uskovaisten mielikuvissa, jotka hakuavat nostaa oman subjektiivisen näkökulmansa Jumalansa näkökulmaksi ja vielä vähän korottaa, jotta Jumala olisi heidän havainnoimansa maailmankaikkeuden rinnalla edelleen merkityksellinen.
"On oikeastaan aika hassua, että joku ateisti sanoo olevansa mitätön, yleensä ateistit ovat minun käsityksen mukaan aika ylimielisiä."
Johtunee uskovaisen käsityksestäsi, joka korottaa mielellään ajatusrakennelmansa isommiksi kuin ne ovatkaan luomalla Jumalan tahtoineen.
"Miksi noille asioille pitäisi luoda jonkinlainen keinotekoinen arvotaso?"
Itsehän aloitit sanomalla, ihmisen olevan mitätömimpiä asioita maailmassa.
Mielestäni ei ole keinotekoista arvotason luontia, jos toteaa, että ihminen on esim. monimutkaisempi ja siten korkeatasoisempi kuin hiiri.
"Ilman bakteereja ei olisi ihmistä, mutta ilman ihmistä olisi bakteereja ja lähes kaikkia muita maapallon eläviä olentoja."
Sitä ei kukaan tiedä oikeasti, asiat voisivat silloin toimia jollain muulla tavalla.
Mutta, ihminen on siis turha sinun mielestäsi? Jos niin, kaikki muukin on turhaa, vai onko sillä jokin tarkoitus, että bakteerit mahdollistaisivat lähes kaiken muun elämän? Tai ylipäätänsä onko maailmmankaikkeudella jokin tarkoitus?
"Toisillemme me olemme hyvin merkityksellisiä meidän pienessä ja subjektiivisessa mittakaavassamme."
En puhunut merkityksellisestä, vaan siitä onko jokin mitätön. Kaikenhan voi ajatella oikeasti olevan turhaa, ainakin ateistiselta kannalta.
"Tuon kun keksit, niin menetät samalla ison osan uskoasi. SIlloin nimittäin ymmärrät, että uskomuksesi ovat varsin vaatimatonta maallista alkuperää."
Raamattu on siis mielestäsi vaatimaton juttu, ei mikään yllätys.
"Riippuu siitä, millaisia vaikutteita olet koulusta saanut. Innokas uskonnonopettaja? Uskottava pappi joulujuhlassa?"
Ensinnäkin, en usko, että kukaan henkilö saa ketään uskoon ja toisaalta esim. papit nykyaikana eivät edes juurikaan puhu muusta kuin päivän säästä. Jos joku opettaja/pappi puhuisikin Raamatun sanaa, ei opettaja ole uskon aiheuttaja vaan se sana. Opettaja voi saada kyllä jonkun käyttäytymään kuin uskova, mutta uskoa ei synny ilman, että henkilö vastaanottaa sanan.
"Satuitko törmäämään uskonnolliseen opppiin, joka antoi lohtua silloisessa elämäntilanteessasi?"
En. Jumala tosi tuo lohtua kaikissa tilanteissa.
Olen tätä mieltä kuitenkin, usko joka syntyy hädässä kestää yleensä vain hädän loppumiseen asti ja on siis helposti väärällä pohjalla, minun mielestäni.
"Hah, defenssisi hurahtivat nyt oikein kunnolla päälle."
Kuulostaa ennemminkin, että asia olisi päinvastoin, vastauksesihan on ihan selkeä defenssireaktio :)
"Siitä se lähtee, se oman järjen käyttö, kun alkaa asiat vaivaamaan :)"
Toivottavasti sinäkin alkaisit käyttämään järkeäsi ja ymmärtäisit miten järjetöntä on edes alkaa keskustelemaan siitä käyttääkö joku järkeä.
"Oletko sitä mieltä, että olet täysin varmasti oikeassa uskossasi, ja kaikki toisinuskovat väärässä?"
Olen varma siitä, että on vain yksi Jumala, se joka Raamatussa esitellään.
"Ensinnäkin, en usko, että kukaan henkilö saa ketään uskoon"
Miksi uskovia sitten on olemassa? Ei lapsi usko jumalaan ennenkuin vanhemmat kertovat jumalan olemassaolosta.
"Olen varma siitä, että on vain yksi Jumala, se joka Raamatussa esitellään."
Miksi??
"Ensinnäkin, en usko, että kukaan henkilö saa ketään uskoon"
Mitä hiton järkeä sitten lähetyskäskyssä on??
"Miksi uskovia sitten on olemassa? Ei lapsi usko jumalaan ennenkuin vanhemmat kertovat jumalan olemassaolosta."
Aivan, jos kukaan ei ole kertonut, miksi kukaan on tullut alunperinkään uskoon?
Mutta, tarkoitin tietenkin, sana on se, mikä synnyttää uskon, tietenkin tarvitaan joku joka kertoo sen, mutta usko ei synny vain siitä, että joku kertoo juttuja.
""Olen varma siitä, että on vain yksi Jumala, se joka Raamatussa esitellään."
Miksi??"
Raamatun Jumala on ainoa, joka ei ole vain yhteen hetkeen sidottu. Toisin sanoen, hän on ollut pitkän historian yhteydessä ihmisiin ja myös ottanut kantaa tähän päivään ja tulevaan. Hän on antanut tietyt lupaukset, joiden toteutumisesta voi hyvin ottaa kantaa ja tehdä päätöksen uskooko, minun mielestäni.
""Ensinnäkin, en usko, että kukaan henkilö saa ketään uskoon"
Mitä hiton järkeä sitten lähetyskäskyssä on??"
Viedä viesti jokaiselle ihmiselle, jotta jokainen voi päättää ottaako sen vastaan.
"Itsehän aloitit sanomalla, ihmisen olevan mitätömimpiä asioita maailmassa."
Ei kukaan ole sellaista tehnyt. Maailmankaikkeuden mittakaavassa me olemme mitätön tekijä.
"Mielestäni ei ole keinotekoista arvotason luontia, jos toteaa, että ihminen on esim. monimutkaisempi ja siten korkeatasoisempi kuin hiiri."
Miten ihminen on monimutkaisempi? Taas vaihteeksi riippuu siitä, millä arvotat monimutkaisuutta.
"Sitä ei kukaan tiedä oikeasti, asiat voisivat silloin toimia jollain muulla tavalla."
Voisivat ja voisivat. Niinpä. Me voisimme myös olla olioita tietokoneohjelmassa. Onko sinulla antaa mitään uskottavaa esimerkkiä, miten realistisesti ajatellen asiat voisivat toimia toisin.
"Mutta, ihminen on siis turha sinun mielestäsi?"
Ei ole, enkä sellaista väittänytkään.
"Jos niin, kaikki muukin on turhaa, vai onko sillä jokin tarkoitus, että bakteerit mahdollistaisivat lähes kaiken muun elämän?"
Miksi pitäisi olla jokin tarkoitus?
"Tai ylipäätänsä onko maailmmankaikkeudella jokin tarkoitus?"
En tiedä. Ainakaan sellaista ei ole ilmennyt vaikka ihminen on etsinyt sitä koko tunnetun historiansa ajan.
"Kaikenhan voi ajatella oikeasti olevan turhaa, ainakin ateistiselta kannalta."
Turhaa missä mielessä? Ei se, että maailmankaikkeudella ei ole tarkoitusta vielä tarkoita sitä, että kaikki olisi turhaa. Oletko taipuvainen nihilismiin ja siksi tarvitset uskontoasi?
"Kaikenhan voi ajatella oikeasti olevan turhaa, ainakin ateistiselta kannalta."
Ilmeisesti jotkut uskovat tarvitsee ke ksityn selityksen asioille, joille ei ole vielä olemassa havaittavaa ja perusteltua selitystä. Jonkinlaista epävarmuuden pelkoa siis.
""Jos niin, kaikki muukin on turhaa, vai onko sillä jokin tarkoitus, että bakteerit mahdollistaisivat lähes kaiken muun elämän?"
Miksi pitäisi olla jokin tarkoitus?"
Miten niin, ei minulle ole mitään sillä, eikä kaikella tarvii olla tarkoitusta. Kysyin vain onko mielestäsi tarkoitusta elämällä ja ilmeisesti olet sitä mielä, että ei.
"Oletko taipuvainen nihilismiin ja siksi tarvitset uskontoasi?"
Minun mielestäni on aika vähän turhia asioita.
Ja vaikka pitäisin kaikkea turhana, olisi se aika surkea syy alkaa uskomaan, jotta saisi tarkoituksen.
"Ja vaikka pitäisin kaikkea turhana, olisi se aika surkea syy alkaa uskomaan, jotta saisi tarkoituksen."
Jos on menettänyt kaiken itselleen tärkeän, niin kuinka tulisi toimia?
tajusi?
"Miten niin, ei minulle ole mitään sillä, eikä kaikella tarvii olla tarkoitusta. Kysyin vain onko mielestäsi tarkoitusta elämällä ja ilmeisesti olet sitä mielä, että ei."
Jos sinulle ei ole sillä väliä, niin miksi kyselet?
Minä en ole vielä sanonut, että onko mielestäni olemassa jokin tarkoitus tai ei. On turha spekuloida, mitä minä ilmeisesti olen mieltä.
"Ja vaikka pitäisin kaikkea turhana, olisi se aika surkea syy alkaa uskomaan, jotta saisi tarkoituksen."
Aivan. Älä siis lähde harhailemaan kysymyksilläsi muihin suuntiin ennenkuin muut sitä edeltävät on käsitelty.
"Minun mielestäni on aika vähän turhia asioita."
Miksi sitten sanot, että ateistiselta kannalta kaikki on turhaa?
"Viedä viesti jokaiselle ihmiselle, jotta jokainen voi päättää ottaako sen vastaan."
Ja siis tätä viestiä ei ole ikinä eikä koskaan tehty millään tavalla extra-houkuttelevaksi esim. lupaamalla taivaallisia iloja? XD XD XD
"tarkoitin tietenkin, sana on se, mikä synnyttää uskon, tietenkin tarvitaan joku joka kertoo sen, mutta usko ei synny vain siitä, että joku kertoo juttuja."
Myöntänet, että maissa, joissa eniten mainostetaan raamattu-jumalaa on myös eniten raamattu-jumalaan uskovia eikä esim. muslimeja.
On siis täysin varmaa, että mainostuksen määrä korreloin mainostettuun uskontoon uskovien määrän kanssa.
Kun kuitenkin väität, että "usko ei synny vain siitä, että joku kertoo juttuja", ja että nykyään vaihtoehtojen lisäännyttyä on ilmestynyt myös ihmisiä, jotka uskovat näihin muihin vaihtoehtoishin, niin mitä ihmettä muuta asiaan muka liittyy?
"Jos on menettänyt kaiken itselleen tärkeän, niin kuinka tulisi toimia?"
Ikävä kuulla, jos noin on päässyt käymään.
Vaikea sanoa, miten tulisi toimia, tuossa tilanteessa, erityisesti kun ei tiedä, mikä oli tärkeää.
Toivottavasti löytyisi jotain uuttaa tärkeämpää tilalle.
""Minun mielestäni on aika vähän turhia asioita."
Miksi sitten sanot, että ateistiselta kannalta kaikki on turhaa?"
Jos ajattelisin ateistiselta kannalta, mielestäni millään ei olisi silloin oikeasti tarkoitusta ja kaikki olisi lopulta aika turhaa.
En kuitenkaan ole ateisti ja uskon kaikella olevan jokin tarkoitus.
Toisaalta, ehkä asia on vähän monimutkaisempi.
Yksinkertaisesti ajateltuna on kuitenkin paljon tarkoituksia, esim. työssäkäynti, jotta saa rahaa, jolla voi ostaa ruokaa, jotta voi toistaa samaa kuviota, kunnes kuolee. Tuosta päästään seuraavaksi kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus. Jollekkin elämän tarkoitus voi olla avaruuden tutkiminen ja omistautuminen sille. Vaikka tämän elämän aikana saavuttaisi maailmaan ihmeellisimpiä asioita, tulevat ne joskus tuhoutumaan, joten lopulta on aika turhaa tehdä mitään, muuten kuin ilahduttaakseen itseää tai muita, eikä sekään ehkä ole mikään epäturha asia, vaan vain mukava viihtyvyyttä lissävä seikka.
Aika monimutkainen kysymys tuo kuitenkin on, enkä tarkoita tuota minun lopulliseksi vastaukseksi, vaan spekulointia oli se vaan.
"Miksi sitten sanot, että ateistiselta kannalta kaikki on turhaa?"
Mikä sinun mielestäsi on epäturhaa? Ja miksi?
"On siis täysin varmaa, että mainostuksen määrä korreloin mainostettuun uskontoon uskovien määrän kanssa."
Totta kai, sielä missä on mahdollisuus kuulla sanaa, on myös mahdollista uskoa se.
Mutta, niin kuin aiemmin sanoin, sana on se, mikä synnyttää uskon, tietenkin tarvitaan joku joka kertoo sen, mutta usko ei synny vain siitä, että joku kertoo juttuja.
"Kun kuitenkin väität, että "usko ei synny vain siitä, että joku kertoo juttuja", ja että nykyään vaihtoehtojen lisäännyttyä on ilmestynyt myös ihmisiä, jotka uskovat näihin muihin vaihtoehtoishin, niin mitä ihmettä muuta asiaan muka liittyy?"
Niin, ei uskon vaihto johdu kenestäkään kertojasta, vaan siitä, että joku uskoo ennemmin sen toisen sanoman (minun mielestäni).
Olen itse kuitenkin kuullut suurimman osan muista uskonsanomista, enkä silti ole vaihtanut uskoa, eikä kyseiset henkilöt ole saaneet minua vaihtaman uskoa, joten tällä perusteella kyse ei ole minun mielestä kertojasta, eikä edes mainonnan määrästä, vaan kerrottavasta asiasta.
"Myöntänet, että maissa, joissa eniten mainostetaan raamattu-jumalaa on myös eniten raamattu-jumalaan uskovia eikä esim. muslimeja."
Tuosta olen erimieltä, minun mielestäni esim. Euroopassa mainostetaan paljon Raamatun Jumalaa ja silti täälä on enemmän ateisteja, vaikka monet heistä voivat kuuluakkin johonkin kirkkoon.
Toisaalta, Euroopassa mainostetaan ehkä eniten evoluutiopohjaista maailmankatsomusta, enkä usko, että ihmiset uskovat siihen sen mainostuksen vuoksi, vaan koska haluavat uskoa sen ennemmin.