Tiesin kaiken. Olin parempi muita. Olin hyvä ja ansaitsin, vaikka sanoimme uskovamme lunastukseen, ikuisenelämän, koska olin MINÄ ja sinä olit sinä ja VÄÄRÄUSKOINEN, MINÄ Jehovan todistaja, mutta EN TIENNYT MITÄÄN! Onko tuttua exät?
Tiesin kaiken
luulo ei tieto
3316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Tiesin kaiken. Olin parempi muita. Olin hyvä ja ansaitsin, vaikka sanoimme uskovamme lunastukseen, ikuisenelämän, koska olin MINÄ ja sinä olit sinä ja VÄÄRÄUSKOINEN, MINÄ Jehovan todistaja, mutta EN TIENNYT MITÄÄN! Onko tuttua exät?"
Jehovantodistajat ovat tosiaan ylimielisiä omatessaan "ainoan oikean Totuuden", samalla tavalla kuin tuhat muutakin lahkoa, jotka omistavat "ainoan oikean Totuuden".
Nyt toipuvana jehovantodistajana tiedän, ettei ole olemassa yhtä yhtälöä, joka olisi ainoa totuus. Mustavalkoisuuden jälkeen on elämys huomata, että välissä on paljon harmaata. Mutta elämysten elämys on huomata, että on myös värejä!
(Taidanpa ottaa tuon viimeisen motokseni...)
Jt:t luulevat osaavansa ihan kaikki asiat paremmin kuin maailmalliset. heille on opetettu kodin-lastenhoito y.m. paremmin kuin muille. Suurin osa infosta saadaan lehtien kautta ja alleviivattuna. Silloin ollaan oikealla tiellä ja sopiihan siinä hiukan nokkaa nostaa, koska kaikki muut ihmiset ovat niin tyhmiä, että eivät ymmärrä liittyä Ainoan Oikean Totuuden veli- ja sisarrenkaaseen
Tieto, sana jolla kuvataan jotakin joka voidaan määritellä niin että kyseessä oleva informaatio voidaan todentaa objektiivisesti.
Tiedon perusteeksi ei riitä että esitetään jostakin väittämä jolle ei ole vertailukohtaa ja toisintoa.
Niinkauan kun jokin väittämä perustuu yksittäiseen havaintoon, perustuipa se sitten johonkin matemaattisesti suoritettuun yhtälöön taikka yksilötasolla koettuun, joka ei täytä noita tiedon kriteerejä, se määritellään uskomukseksi.
Uskomus on vain oletus, otaksuma, luulo, aavistus, tjms.
Mikään ei milloinkaan ole tietoa kun siltä puuttuu tiedon kriteerit täyttävä todennusarvo.
Arvopohjaltaan tieto ja uskomus eivät ole vertailukelpoisia sikäli että uskomuksen luonne jo sinällään edellyttää että se voi perustua luulemiseen. Ne eivät ole tasaveroisia eivätkä tasa-arvoisia.
Tieto on hierarkiassa aina luulon ja uskomusten yläpuolella. Järjellinen päättely perustuu aina johdonmukaisuuteen jolla ilmiöitä voidaan tarkastella syyseuraussuhteellisen kausaalisuuden kautta, joko lineaarisesti seuraten kunkin infoketjun kulkua eteen ja taakseppäin, tai dialektisesti jolloin yksittäistä informaatiota tarkastellaan osana suurempaa kokonaisuutta.
Tuossa pääpiirteittäin ilmiöiden toisistaan poikkeavat luonteet.
--------------------
Käytännön elämässä jokainen joutuu omaksumaan tietyn määrän informaatiota jolla on todennusarvo. Mutta useimmiten, siis yleensä paljon totuuspohjaista infoa omaksutaan lähes automaattisesti.
Aniharva toistaa jotakin toimintoa rituaalinomaisesti pelkän "uppiniskaisuutensa" vuoksi jos siitä aiheutuu sietämätöntä haittaa itselle tai muille.
Joskus toki tuotakin esiintyy mutta niitä tapauksia varten sosiaalisessa yhteisössä on pakko säätää lakeja ja asetuksia joilla sellainen toiminta estetään.
Toki.. jos yhteisön järkipuoli on jonkin rappeuman, psyykkisen traumaattisuutensa, tms. vuoksi tyyten menettänyt toimintakykynsä eikä se kykene huolehtimaan riittävästä, tolkullisesta kontrollista voi käydä niin että yhteisö tuhoutuu.
-----------------
Nämä jutut ovat yksinkertaisuudessaan helppoja omaksua, mutta jostakin syystä jopa korkeasti koulutettujen ihmisten keskuudessa käydään ankaraa kädenvääntöä siitä voisko sittenkin olla olemassa jotakin kausaalisuudesta poikkeavaa, jotakin sellaista infoa jota ei voidakkaan jäljittää, joka ilmestyisi tyhjästä ja katoaisi tyhjyyteen, mutta joka vaikuttaisi kokonaisuuteen aiheuttaen jotakin.
Jotenkin ilmiöt kuitenkin saavat myötäänsä jälkiviisautta jolla ne kyetään selittämään.
Selityksiä ei tietenkään tarvitse, eikä pidäkkään ottaa totena mikäli ymmärrys ei riitä niiden tulkitsemiseen.
Jokainen ihminen tarvitsee uskoa.
Se mikä itseäni on rasittanut koko ikäni, etenkin lapsuudessa jolloin olin typerysten auktoriteetin varassa, minua kiellettiin ankarasti uskomasta yhtään mitään muuta kuin niiden kahden typeryksen perusteluihin jotka sanoivat itseään vanhemmikseni.
He väittivät tietävänsä kaiken.
Heillä oli aina jokin selitys joka asiaan ja jos ei ollut he sanoivat: "Suu kiinni äläkä kysele". En muista ikinä kuulleeni sitä inhimillistä toteamusta jonka pitäisi kuulua kaikkien jokapäiväiseen toimintaan, eli: "En tiedä".
Jos tuosta huolimatta yritti saada ääntään kuuluville niin sai selkäänsä moiteet siitä että oli paha.
Mutta.. niin siinä vain kävi että minä olen oppinut suodattamaan informaatioita vertaillen ja kriittisesti. Siitäkin huolimatta että nuo typerykset estivät minua opiskelemasta. Sain käydä vain sen vanhan kansakoulun, ammattikoulun ja sitten töihin.
Saatuani ensimmäisen työpaikkani liityin oitis ammattiliittoon ja sitäkautta avautui mahdollisuus jatko-opiskeluun, sillä AY-liikkeen ainoa tehtävä ei ennen ollut vain palkankorotuksista kinaaminen, se tarjosi myös mahdollisuuden sivistää itseään.
Ilman sivistymistä ihmiset eläis vieläkin luolakaudella tai sit olisivat kuolleet sukupuuttoon.
Onhan sitä tullut pohdittua monet kerrat elämänsä aikana että onko tässä olemisessa jotakin tolkkua, että mikä arvo elämällä sinällään on - mutta olen oppinut uskon merkityksen. Sillä voi paikata kaikki ne aukot joita on tiedoissa.
Ihminen voi omaksua paljonkin ns. sivistystä mutta silti uskoa.
Uskonko minä jumalaan..
Ehkä, sillä minähän en voi tietää mikä on jumala. Millainen, missä, koska se on alkanut olla vai lakkaako se olemasta.
Minä olen päätynyt agnostikoksi eikä kukaan, ei yksikään ihminen voi kyseenalaistaa minun uskoani johonkin, olipa se sit mikä hyvänsä.
Kukaan ei voi tulla väittämään että juuri minä uskon johonkin väärään, väärällä tavalla, jne.
Yksilöllistä uskoa ei pidä kyseenalaistaa eikä omalla uskollaan pidä kumota kenekään toisen uskoa.
Siinä olen järkkymätön että tiedon nimissä ei minulle tulla tuputtamaan yhtään mitään ettenkö ole oikeutettu kyseenalaistamaan tiedon alkuperää.
Harmi että olen kovin kärkäs olemaan jatkuvalla puoluistuskannalla, mutta siitä voi kait kiittää jehovantodistajalahkoa, joka vääntää uskosta tiedettä niinkuin kinkeisi vikkelää käärmettä pieneen pulloon.
Se usein askarruttaa että mitähän ne sit tekis kun ne sais kaiken vallan? Tuhoaisivat kaiken sivistyksen luultavimmin.
Onneksi sellaista ei voi tapahtua sillä niin paljoa ei ihmiset siedä tolkutonta kärsimystä, etteivätkö omia raadollisia etujaan puolusta vaikka viimeiseen veripisaraan jos on pakko.
Oon aatellut että nämä uudet uskonlahkoilut joita länsimaissa on syntynyt, ne aika pitkälti sellaisia elintasotauteihin verrattavia ilmiöitä. On kaikenlaista "new age" hörhöilyä.
Mikäs siinä on hörhöillessä kun jotkut ihan vakavissaan tekee tiedettä, keksien aina vain parempia selviytymiskonsteja. Uskomuksilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä jos/kun ne eivät perustu totuuteen. Totuutta ei voida selvittää muulla kuin testaamalla.
Jehovantodistajuus on siis minun silmissäni hiukan kuin diabetes 2, lisääntyy elinatson mukana mutta katoaa jos olot alkavat kurjistua ja hurjistua.
"Palopuheet kun ei suojele pakkaselta eikä rumpujen paukutuskaan"..
Hyvää humenta vaan kaikille tasapuolisesti :)