Vanhatestamentin laki

Varoistasi on rhaa ja satosi parhaimmista jatkuu sananlasku.
Eli satosi on se mitä saat muuta kun rahaa.
Jumalan vanhantestamentin lait, kuten kymmenenkäskyjen opetukset toimivat yliluonnollisella tavalla.

Antaminen saa kuitenkin paljon aikaan antajassa. Antaminen vapauttaa rahan himosta ja Mammonan vallasta. Antaja kiinnostuu antaessaan siitä, mihin hänen rahansa käytetään ja alkaa näin toimia muutenkin aktiivisemmin.

Raamattu lupaa antamisesta ja kymmenyksistä sekä ajallisen että iankaikkisen palkinnon. Antamalla ei köyhdy eivätkä antajat ole köyhiä, päinvastoin.

Hengellisen työn tekijät, seurakunnat ja kristilliset yhteisöt ovat siinä kiusallisessa tilanteessa, että opettaessaan antamisesta, ne ovat samalla itse edunsaajia. Siitä huolimatta antamisesta ja kymmenyksistä on uskallettava opettaa. Opettaja tekee kuitenkin hyvin, kun tutkii jatkuvasti omia motiivejaan.

Kristityt eivät ole yleensä antamista vastaan. Kymmenykset sen sijaan herättävät monenlaisia ajatuksia. Näiden sivujen pääteemaksi on kuitenkin valittu nimenomaan kymmenykset, ei vain antaminen yleensä.

Itse olen maallisessa työssä enkä ole saamassa tästä senttiäkään itselleni tai millekään edustamalleni seurakunnalle tai kristilliselle järjestölle. Katsonkin antamista enemmän antajan kuin saajan näkökulmasta

Väite: Kymmenykset kuuluvat vanhaan liittoon
Jumalan miehet ovat maksaneet kymmenykset jo ennen vanhan liiton solmimista. Abraham antoi Melkisedekille kymmenykset kaikesta saaliista. Jaakob lupasi Jumalalle kymmenykset kaikesta, mitä Jumala hänelle antaa. Abraham ja hänen pojanpoikansa Jaakob elivät yli 400 vuotta ennen vanhan liiton solmimista.

Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, ja hän siunasi Abramia sanoen: Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista. (1 Moos.14:18-20) [1938] [1992]

Tästä paikasta, johon minä [Jaakob] kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä [Jumala] annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset. (1 Moos. 28:22) [1938] [1992]

Uudesta liitosta Paavali sanoo, että se on siirtymistä vanhan liiton eli Aaronin ja Leevin heimon pappeudesta Melkisedekin pappeuteen.

Jos jo Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? (Hepr. 7:11) [1938] [1992]

Melkisedek on arvoituksellinen ja merkityksellinen Vanhan testamentin hahmo. Hänet mainitaan lyhyesti vain kahdessa Vanhan testamentin kohdassa (1 Moos. 14:17) [1938] [1992] ja (Ps.110:4) [1938] [1992] ja kuitenkin Paavali nostaa hänet Kristuksen esikuvaksi.

...virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoitukset todistavat: Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. (Hepr. 7:15-17) [1938] [1992]

Tiedämme Melkisedekistä hyvin vähän, oikeastaan vain sen, että hän asui Jerusalemissa, oli Korkeimman Jumalan pappi ja että Abraham - kiinnostavaa kyllä - maksoi hänelle kymmenykset.

Ainoa perustelu kymmenyksille ei ole se, että Mooseksen laissa käsketään maksaa kymmenykset. Kymmenykset kuuluivat nimittäin myös aikaan ennen Mooseksen lakia ja ne kuuluvat aikaan Mooseksen lain jälkeen.

Pappeina, niin antaahan olla rahapussi kiinni.
Kun ei ole seurakuntajärjestys Raamatun mukainen.

Kymmenysten vastustajat haluavat päästä eroon Jumalan laista ihan kokonaan. Heissä lain vaatimukset herättävät ahdistusta ja he ratkaisevat ahdistuksensa, eivät armon ja kuuliaisuuden avulla, vaan hylkäämällä sen, minkä Jumala tarkoitti meille elämäksi ja turvaksi.

Vanhan testamentin määräykset (muun muassa laki kymmenyksistä) eivät tosin enää lakeina suoraan koske meitä kristittyjä. Kristus on täyttänyt lain ja vapauttanut meidät lain alta armon alle. Onko laki siis jäänyt tarpeettomaksi? Ei suinkaan, sen tehtävä vain on muuttunut radikaalisti.

Jumala lupasi jo Vanhassa testamentissa, että tulee aika (uuden liiton aika, seurakunnan aika), jolloin laki ei ole kirjoitettu kivitauluihin ja papyrusliuskoille vaan sisimpään ja sydämiin.

"Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." (Jer. 31:31-34) [1938] [1992]

Uuden liiton olemukseen kuuluu se, että armon kokenut kristitty haluaa tehdä sen, mikä on oikein Jumalan silmissä ilman lain vaatimusta. Tämä tarkoittaa, että kristitty motivoituu ilman lakia tekemään sitä, minkä laki itse asiassa sanoo ja tarkoittaa. Jos et koe näin, ei Jumalan armo ole vielä koskettanut sinua niin syvältä kuin sen on mahdollista koskettaa.

Eli siis, ilman lakia, minun oma sisimpäni kertoo minulle, mikä on oikein missäkin tilanteessa? Periaatteessa kyllä. Ongelmana on vain se, että olen niin vajavainen, ailahtelevainen ja helposti harhautettavissa.

Mistä sitten tiedän, että minun erehtyväinen sydämeni on ymmärtänyt oikein sen, mitä sen piti ihan itsestään ymmärtää? No, tietysti Jumalan laista.

Siinä, missä laki ennen esitti vaatimuksen, asettaa se nyt mitan. Tätä mittaa vasten joudun tarkistamaan oman mitta-asteikkoni oikeellisuuden. Jumalan sanaa vasten joudun tarkistamaan, ymmärtääkö minun sydämeni Jumalan tahdon oikein. Tässä lain uusi tarkoitus.

Tekosyitä olla maksamatta kymmenyksiä
Käytä näitä nuukuuden, itsekkyyden tai ahneuden iskiessä. Näillä voit selittää (itsellesi), miksi et (vielä) maksa (täysiä) kymmenyksiä. Näille (teko)syille annetaan vain ajallinen ja maallinen takuu, viimeisellä tuomiolla nämä eivät kelpaa vaan joudut esittämään jotakin parempaa.

Minulla/meillä ei ole varaa maksaa kymmenyksiä, tilanteemme on juuri tällä hetkellä taloudellisesti niin kireä ja toisekseen tulotasomme on niin paljon yleisen tulotason alapuolella, meillä on vielä niin paljon velkaa jäljellä, myöhemmin sitten kun saamme kaiken maksettua, aiomme kyllä harkita... (Sinulla on varaa maksaa kymmenykset)
Olen kyllä päättänyt antaa ja yritän joka kuukausi päästä alkuun mutta jotenkin se ei vain tahdo onnistua. Hyvästä päätöksestä huolimatta varsinainen maksaminen ei vain tahdo onnistua... (Antaminen on tekniikkalaji)
En ole vielä maksanut kymmenyksiä ja minusta kymmenen prosenttia kuulustaakin aivan liian suurelta summalta. Olenko huono kristitty, jos annan jotakin mutta kuitenkin vähemmän kuin kymmenen prosenttia. Kuinka pääsisin vähän helpommin alkuun... (Kuinka aloittaa kymmenysten maksaminen)
En ole vielä aloittanut kymmenysten maksamista, koska minulle ei ole selvinnyt, mitkä tulot tulisi huomioida laskennassa, lasketaanko kilometri- ja päivärahat mukaan, entä satunnaiset myyntitulot, onko opintotuesta, eläkkeestä ja työttömyyskorvauksesta maksettava kymmenykset... (Mitkä tulot huomioidaan kymmenyksiä laskettaessa)
En osaa laskea kymmenyksiä, kymmenellä jakaminen on vaikeaa, entä jos lasken väärin tai unohdan osan tuloista enkä saakaan siunausta antamisesta... (Kuinka kymmenykset lasketaan)
En tiedä, pitäisikö kymmenykset laskea netto- vai bruttotuloista ja ennen kuin se selviää, niin varmuuden vuoksi (etten vaan tekisi väärin) en maksa kymmenyksiä ollenkaan... (Lasketaanko kymmenykset netto- vai bruttotuloista)

ENTÄ UUDEN LIITON KÄYTÄNTÖ?


Joku saattaa sanoa, että ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal 5: 1) - tarkoittaen sitä, että meitä Jeesukseen uskovia eivät Vanhan Testamentin opit ja säädökset sido!
Tähän yhteyteen on hyvä kysyä vastakysymys:

Mitä Jeesus opetti?
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu farisealaisuutta ja ulkokultaisuutta vastaan ja opettaa, että Jumala arvostaa ihmisessä oikeudenmukaisuutta ja laupeutta ja uskollisuutta. Siinä hän myös aivan kuin sivulauseena vahvistaa myös käytännön kymmenysten antamisesta
Matt.23:23

Tänä päivänä voi aivan hyvin sanoa, että kymmenykset kuuluvat pääsääntöisesti seurakunnalle. Miksi?
Seurakunnalla on aivan sama tilanne, kuin VT:n aikana – sen tulee huolehtia temppelistään ja toimihenkilöistään!
Siitä huolimatta, vaikka Jumalan valtakunnan työntekijät ovatkin usein hengen täyttämiä, eivät he silti elä pelkällä Pyhällä Hengellä. Eivät he eikä seurakunta maksa sähkölaskujaan eikä muitakaan menojaan armolahjoilla.

Apostoli Paavali viittaa myös Vanhan Testamentin opetuksiin, kun hän opettaa seurakuntaa kantamaan vastuutaan seurakunnan taloudesta: (1 Kor 9: 7-11, 1Tim 5: 17-18).

Kymmenykset

Mitä Raamattu opettaa kymmenyksistä?


Kun puheen aihe käsittelee antamista ja rahaa, niin on ehkä hyvä kysyä: Mikä on Hengellistä?
Ihmisen suhde rahaan ja sen käyttöön on aina ollut ongelmallinen. Joillekin sitä kasaantuu ja toisille ei. Toiset tavoittelee sitä ja toiset ei. Raha on asia, joka jakaa ja pakostakin luokittelee ihmisiä – tahdomme sitä tai emme.

Kun puhumme kymmenyksistä, voisi sanoa näin, että suhtautuminen rahaan ja sen käyttöön on yksi todellinen hengellisyytemme mitta. 1Tim.6:6,1Tim.6:7,1Tim.6:8, 1Tim.6:9, 1Tim.6:10

Rahasta voi tulla myös uskovalle väärällä tavalla elämää hallitseva asia, joka johtaa poispäin Jumalasta, jopa siinä määrin, että eksyy pois uskosta.
Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä sanoa, että Raamattu ei ole rikkauden tai omaisuuden vastainen opetukseltaan, sillä toisille omaisuus voi aivan kuin siunaantua ilman rahan himoitsemista ja tavoittelua. Raamattu puhuu myöskin niistä, joilla oli paljon omaisuutta ja jotka myös sitä kautta varoillaan palvelivat Jumalan valtakuntaa. Esimerkkinä vaikkapa Aabraham, tai ”Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa” Luuk.8:3



KYMMENYKSET – MITÄ JA MIKSI?


Usein rahasta ja taloudesta puhuminen koetaan merkiksi epäuskosta tai epähengellisenä. Siinä tapauksessa Jumalaa itseään voisi syyttää epähengelliseksi tai vähäuskoiseksi!
Malakian kirjan luvussa 3 meillä on nimittäin kirjattuna Jumalan puhetta Israelin seurakunnalle liittyen rahan antamiseen liittyvästä kitsaudesta. Eikä tämä puhe ole mitenkään kaukaa kiertelevää ja vihjailevaa, vaan hyvin ymmärrettävään ja suoraan tapaan ilmaistua I Mal.3:6

Ihmisille kuuliaisuus, tai tahto suhteessa rahan antamiseen Jumalalle on aina ollut vaikeaa. Se on sitä tämän päivän Jumalasta ja Hänen periaatteistaan kauaksi maallistuneille ihmisille ja se on ollut sitä Jumalan valitulle kansalle. Raamatun sanan mukaan heidän elämäänsä käsittelevät Raamatun kirjoitukset ovat meille hyödyksi ja opetutkseksi!

Raamattu opettaa, että Jumala on sitonut kymmenysten maksamiseen tietyn kuuliaisuuden siunauksen. Kymmenykset eivät siis ole seurakunnan keksintö rahastaa, vaan Jumalan säädös Hänen valtakuntansa etenemisen ja työn hyvinvoinnin tähden!



KENELLE KYMMENYKSET KUULUVAT?


Vanhan Testamentin aikana, eli lakiliiton aikana, kymmenykset kuuluivat Jumalan temppeliin (4 Ms 18: 21-29).
Israelin seurakunta maksoi kymmenykset leeviläisille, siis kansan keskuudessa ja temppelissä pappispalvelusta suorittaneelle Israelin sukukunnalle. Leeviläiset puolestaan antoivat kymmenykset ylipapille, eli toisin sanoen kymmenykset kuuluivat myös pappien osalle.
Kymmenykset käytettiin temppelin kunnossapitämiseen ja temppelipalveluksessa olevien elantoon.



ENTÄ UUDEN LIITON KÄYTÄNTÖ?


Joku saattaa sanoa, että ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal 5: 1) - tarkoittaen sitä, että meitä Jeesukseen uskovia eivät Vanhan Testamentin opit ja säädökset sido!
Tähän yhteyteen on hyvä kysyä vastakysymys:

Mitä Jeesus opetti?
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu farisealaisuutta ja ulkokultaisuutta vastaan ja opettaa, että Jumala arvostaa ihmisessä oikeudenmukaisuutta ja laupeutta ja uskollisuutta. Siinä hän myös aivan kuin sivulauseena vahvistaa myös käytännön kymmenysten antamisesta
Matt.23:23

Tänä päivänä voi aivan hyvin sanoa, että kymmenykset kuuluvat pääsääntöisesti seurakunnalle. Miksi?
Seurakunnalla on aivan sama tilanne, kuin VT:n aikana – sen tulee huolehtia temppelistään ja toimihenkilöistään!
Siitä huolimatta, vaikka Jumalan valtakunnan työntekijät ovatkin usein hengen täyttämiä, eivät he silti elä pelkällä Pyhällä Hengellä. Eivät he eikä seurakunta maksa sähkölaskujaan eikä muitakaan menojaan armolahjoilla.

Apostoli Paavali viittaa myös Vanhan Testamentin opetuksiin, kun hän opettaa seurakuntaa kantamaan vastuutaan seurakunnan taloudesta: (1 Kor 9: 7-11, 1Tim 5: 17-18).



MIKSI KYMMENYSTEN ANTAMINEN ON JOILLEKIN SITTEN NIIN VASTENMIELISTÄ?


Ehkäpä yksi syy antamiseen liittyvästä opetustarpeesta on se, että me olemme luonnostamme niin kitsaita ja itsekkäitä. Meidän on vaikeaa oppia antamaan, ellemme ole imeneet sitä toimintamallina jo äidinmaidosta!

Toiseksi kymmenen prosentin antaminen kaikista tuloista on hulluutta maailman ja uskomattoman suvun silmissä. Eikä tätä hulluuden leimaa yhtään lievennä se, että ev.lut. kirkon verotuskäytäntö on sentään 1% luokkaa.
Harvalle ei vapaan suunnan ihmiselle kuitenkaan järjettömyyttä on se, mihin maailman ihmiset polttavat rahansa! Kuka sitä pitää järjettömänä, että rahat menevät esim. ravintolaan tai muuten kalliisiin alkoholijuomiin!

Mielestäni antaminen on osa kristityn identiteettiä. Sen ei pitäisi, eikä se saa olla pakko, vaan Jumalan rakkauden ja armon kokemisen tulos: Rakkautta Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa kohtaan.
On sanottu, että jos kaikki tämän päivän uskovat hoitaisivat oman vastuunsa suhteessa kymmenyksiin, niin seurakunnissa ei olisi talousongelmia lainkaan.

Jeesus itse opetti antamisesta. Yksi Hänen antamiseen liittyvä ajatus on se, että Jumala maksaa meille tavalla tai toiselle sen mukaan, miten me sydämestämme annamme Jumalalle: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." Luuk.16: 38.
Apostoli Paavali sanoo saman hiukan toisin:
Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. 7. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. 8. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää… (2Kor.9:6-8)
Jakeen 7 sydämen vaatimus on oikeammin käännettynä: ”mitä sydämessäsi olet päättänyt” Uusi käännös sanoo sen ” Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt”. Antamisen ei tulisikaan olla vaatimus ja pakko, vaan nimenomaan sydämen päätöstä sen perusteella, miten Jumala on meitä rakastanut!



TALOUDEN LAIMINLYÖNTI TUOTTAA AINA ONGELMIA, JOSSA JUMALAN TYÖ KÄRSII


Yleensä vapaissa suunnissa kesät ovat taloudellisesti todella tiukkoja, jopa niin, että tileissä mennään miinuksella. Voi hyvin kysyä, että onko se oikein? Se, että on vähemmän kokouksia ja että kesällä käydään harvemmin kokouksissa, koska halutaan hengähtää, on aivan oikein. Mutta se, että seurakunnalle aiotut rahat eivät tuloudu, vaikka sen menot pysyvät suurin piirtein stabiilina, ei ole hyvä asia.
Siitä kärsii seurakunta ja varsinkin se, joka joutuu huolehtimaan laskuista. Tee itsesi kanssa sopimus, että jos et voi tuoda syystä tai toisesta kymmenyksiäsi uhriin, niin voit hoitaa ne kivuttomasti pankin kautta.

Raamattu kertoo meille myös eräästä tilanteesta, jolloin Israelin seurakunnan johtohenkilö, Nehemia lähti ”kesälomalle”. Siinä on meillekin ehkä hiukan opetusta vastuullisuudesta tai sen puutteesta (Neh 13: 7-12)!



YHTEENVETO


1. Kymmenykset ovat ensisijaisesti Jumalalle ja hänen valtakuntaansa annettuja varoja:
Kaikki maan kymmenykset, sekä pellon viljasta että puiden hedelmistä, ovat Herran omat, pyhä lahja Herralle. Jos joku tahtoo lunastaa jotakin kymmenyksistänsä, antakoon hän siihen lisäksi viidennen osan.
(3Ms 27: 30-31).
Meidän on myös hyvä muistaa se, että Jeesus itse vahvisti kymmenyskäytännön puheessaan!

2. Kymmenykset ovat tarkoitettu Jumalan seurakunnan ja sen työntekijöiden kuluista huolehtimiseen:
Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut."

3. Kymmenyksissä sydämen asenne on tärkeintä:
”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.”

4. Jumala on sitonut antamiseen osan siunauksistaan:
”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää”
Jumala ei välttämättä tarvitse meidän rahojamme, mutta me tarvitsemme sen osan siunausta, joka liittyy antamiseen!



KIRKKOMME ULKOINEN OLEMUS – KERTOOKO SE MEISTÄ JA RAKKAUDESTAMME HERRAA KOHTAAN?


Onko kirkon ulkoinen olemus samantekevää?
Minusta on kunnia-asia, että me pidämme Jumalan temppelin ulkoisen olemuksen kunnossa. Ikäväkseni minun täytyy myöntää, että tällä hetkellä oman kirkkoni ulkoasu ei ole sille arvoisessaan kunnossa.
Seurakuntamme täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Monet meistä remontoivat kotinsa ennen perhejuhlia - tehdään se myös seurakuntaperheenä!

Raamatunkohdat:
1 Tim 6: 6. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. 7. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; 8. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. 9. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. 10. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

Mal 3: 6. Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä: 7. isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: "Missä asiassa meidän on käännyttävä?" 8. Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: "Missä asiassa me sinulta riistämme?" Kymmenyksissä ja antimissa. 9. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta. 10. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti. 11. Ja minä karkoitan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot. ....

4 Ms 18: 21. Mutta leeviläisille minä annan kaikki kymmenykset Israelissa perintöosaksi, palkkana siitä palveluksesta, jonka he toimittavat ilmestysmajassa. ....25. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 26. "Puhu leeviläisille ja sano: Kun te israelilaisilta otatte ne kymmenykset, jotka minä olen määrännyt heidän teille annettavaksi perintöosaksenne, niin antakaa siitä Herralle anti, kymmenykset kymmenyksistä, ...., ja tämä Herralle niistä tuleva anti antakaa pappi Aaronille. 29. Kaikista saamistanne lahjoista antakaa Herralle täysi anti; kaikesta, mikä parasta on, antakaa pyhä lahja.

Mt 23: 23 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

1Kor 9: 7. Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan? Kuka istuttaa viinitarhan, eikä syö sen hedelmää? Tai kuka kaitsee karjaa, eikä nauti karjansa maitoa? 8. Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö myös laki sano samaa? 9. Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: "Älä sido puivan härän suuta." Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne? 10. Eikö hän sano sitä kaiketikin meidän tähtemme? Meidän tähtemmehän on kirjoitettu, että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa. 11. Jos me olemme kylväneet teille hengellistä hyvää, onko paljon, jos me niitämme teiltä aineellista?

1Tim 5: 17. Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. 18. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut."

Neh 13: 7. ja palasin (Nehemia) Jerusalemiin. Ja kun minä tulin huomaamaan, minkä pahan Eljasib oli tehnyt Tobian eduksi, sisustaessaan hänelle kammion Jumalan temppelin esipihoissa, 8. pahastuin minä suuresti, ja minä heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta. 9. Ja minä käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut, ruokauhrin ja suitsukkeen. 10. Vielä minä sain tietää, ettei leeviläisille oltu annettu heidän osuuksiaan, ja niin olivat leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, vetäytyneet kukin maatilalleen. 11. Minä nuhtelin esimiehiä siitä ja sanoin: "Minkätähden on Jumalan temppeli laiminlyöty?" Ja minä kokosin leeviläiset ja veisaajat ja asetin heidät paikoilleen. 12. Ja koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin.

Kari Kähäri