Paavo Väyrynen (kesk.) valittiin vastikään käydyissä eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi Lapin vaalipiiristä lähes 11 000 äänellä. Tiesivätköhän Väyrysen äänestäjät, etteivät he mitä todennäköisimmin valinneetkaan Väyrystä eduskuntaan?
Väyrynen oli Esko Ahon (kesk.) vuonna 1991 työnsä aloittaneen porvarihallituksen ulkoministeri, mutta Suomen jätettyä EU:n jäsenhakemuksen vuonna 1993 Väyrynen erosi hallituksesta ja ryhtyi kampanjoimaan Suomen EU-jäsenyyttä vastaan.
Väyrysen tahtoa uhmaten Suomen kansa päätti kansanäänestyksellä liittyä EU:n jäseneksi vuoden 1995 alusta. Kostoksi tästä Väyrynen asettui ehdolle EU-parlamentin vaaleissa ja tuli valituksi. Hän uusi paikkansa vuosien 1996, 1999 ja 2004 vaaleissa.
Jättäydyttyään hallituksesta ja hävittyään vuoden 1994 presidentinvaaleissa sekä Martti Ahtisaarelle että Elisabet Rehnille Väyrynen on ollut puolueessaan sivuraiteella. Siellä hän on edelleen, joskin piikkinä puoluejohdon lihassa.
Viime syksynä Väyrynen ilmoitti ehdoksi eduskuntaehdokkuudelleen Lapin vaalipiirissä sen, että mikäli hän tulee valituksi, hän ei jättäydy rivikansanedustajaksi, vaan tavoittelee näkyviä valtiollisia tehtäviä. Tavoitteita saa ja voi esittää, mutta varsinkaan etukäteen niitä ei voi sanella.
Väyrynen pettää toiminnallaan rankasti äänestäjiään – jälleen kerran. Tunnettuahan on, että hän oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä myös vuosien 1995 ja 1999 eduskuntavaaleissa tullen valituksi. Tuolloinkaan hän ei ottanut tehtävää vastaan, vaan molemmilla kausilla hänen tilallaan eduskunnassa istui varaedustaja. Äänestäjiä kohtaan on vähintäänkin arveluttavaa, että edustaja näin keinottelee äänestäjiltä saamillaan valtakirjoilla niin poliittista kuin mahdollisesti taloudellistakin etuaan laskelmoiden.
Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun nimenomaan Väyrynen käyttää hyväkseen lainsäädännössä ja muussa säännöstössä olevaa porsaanreikää omien etujensa tavoittelemiseen.
Keminmaassa sijainnut jalasmökki toimitti 1980-luvulla vakituisen asunnon virkaa, jotta Helsinkiin muuttaneen kansanedustajan oli mahdollista kuitata matka- ja asumiskustannusten korvauksia veronmaksajien rahoista. Samansuuntaisessa tarkoituksessa Väyrynen hankki asunnon myös Rovaniemeltä tultuaan valituksi europarlamenttiin. Ja muistaapa kansa Väyrysen senkin venkoilun, kun hän yritti puheruletilla pitkittää Suomen EU-jäsenhakemuksen käsittelyä eduskunnassa raahaten jopa patjansa parlamenttiin siltä varalta, että väsy yllättää.
Ei ole puolueen kunniapuheenjohtaja juuri kunniaksi puolueelleen. Eikä liioin kansanvallalle.
Väyrynen oli Esko Ahon (kesk.) vuonna 1991 työnsä aloittaneen porvarihallituksen ulkoministeri, mutta Suomen jätettyä EU:n jäsenhakemuksen vuonna 1993 Väyrynen erosi hallituksesta ja ryhtyi kampanjoimaan Suomen EU-jäsenyyttä vastaan.
Väyrysen tahtoa uhmaten Suomen kansa päätti kansanäänestyksellä liittyä EU:n jäseneksi vuoden 1995 alusta. Kostoksi tästä Väyrynen asettui ehdolle EU-parlamentin vaaleissa ja tuli valituksi. Hän uusi paikkansa vuosien 1996, 1999 ja 2004 vaaleissa.
Jättäydyttyään hallituksesta ja hävittyään vuoden 1994 presidentinvaaleissa sekä Martti Ahtisaarelle että Elisabet Rehnille Väyrynen on ollut puolueessaan sivuraiteella. Siellä hän on edelleen, joskin piikkinä puoluejohdon lihassa.
Viime syksynä Väyrynen ilmoitti ehdoksi eduskuntaehdokkuudelleen Lapin vaalipiirissä sen, että mikäli hän tulee valituksi, hän ei jättäydy rivikansanedustajaksi, vaan tavoittelee näkyviä valtiollisia tehtäviä. Tavoitteita saa ja voi esittää, mutta varsinkaan etukäteen niitä ei voi sanella.
Väyrynen pettää toiminnallaan rankasti äänestäjiään – jälleen kerran. Tunnettuahan on, että hän oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä myös vuosien 1995 ja 1999 eduskuntavaaleissa tullen valituksi. Tuolloinkaan hän ei ottanut tehtävää vastaan, vaan molemmilla kausilla hänen tilallaan eduskunnassa istui varaedustaja. Äänestäjiä kohtaan on vähintäänkin arveluttavaa, että edustaja näin keinottelee äänestäjiltä saamillaan valtakirjoilla niin poliittista kuin mahdollisesti taloudellistakin etuaan laskelmoiden.
Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun nimenomaan Väyrynen käyttää hyväkseen lainsäädännössä ja muussa säännöstössä olevaa porsaanreikää omien etujensa tavoittelemiseen.
Keminmaassa sijainnut jalasmökki toimitti 1980-luvulla vakituisen asunnon virkaa, jotta Helsinkiin muuttaneen kansanedustajan oli mahdollista kuitata matka- ja asumiskustannusten korvauksia veronmaksajien rahoista. Samansuuntaisessa tarkoituksessa Väyrynen hankki asunnon myös Rovaniemeltä tultuaan valituksi europarlamenttiin. Ja muistaapa kansa Väyrysen senkin venkoilun, kun hän yritti puheruletilla pitkittää Suomen EU-jäsenhakemuksen käsittelyä eduskunnassa raahaten jopa patjansa parlamenttiin siltä varalta, että väsy yllättää.
Ei ole puolueen kunniapuheenjohtaja juuri kunniaksi puolueelleen. Eikä liioin kansanvallalle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.