jumalaa ei

Ihminen tietää hyvän ja pahan. Ja silti tekee pahaa.

Miksi se olisi peruste sille, ettei Jumalaa ole?

Jos lapsi (ihminen) käyttäytyy huonosti, merkitseekö se sitä, ettei hänellä ole isää (Jumalaa)? Eikö se tarkoita pikemminkin sitä, ettei ihminen ole kuunnellut Jumalan neuvoja?

Jumalahan puhuu jokaisen ihmisen omassatunnossa, ilmoittaen, milloin tehdään oikein, milloin väärin. Useimmat eivät vain suostu sitä ääntä kuuntelemaan.

---

Tarvitset todisteita Jumalan olemassaolosta?

Katso vaikkapa pientä lasta! Miten sellainen ihme voi olla jonkun sattuman tulos? Tai katsele ja kuuntele kevättä...

Kaikella on Luoja, ja kaikella on tarkoitus.

Me olemme ikäänkuin saviastiat Jumalan kädessä, emmekä voi kaiken tarkoitusta ymmärtää, mutta silti Savenvalaja on totta ja Hän on tehnyt meidät tarkoitusta varten.

Palvelemaan toinen toisiamme! Ei vaatimaan muilta, vaan antamaan. Olemaan hyviä lähimmäisiä toinen toisillemme, jne.

Jos ja kun ihminen ei tuota tarkoitusta toteuta omassa elämässään, eihän se ole Jumalan vika. Saati että se seikka olisi perustelu sille, ettei Jumalaa olisikaan.

---

Mutta Jumala kuitenkin tarjoaa meille armahdusta kaikista epäonnistumisistamme, kaikista pahoista teoistamme. Meille on annettu Vapahtaja Jeesus Kristus, joka on tullut lunastamaan meitä syntisiä.

Ja lapsen kuolemahan ei muuten ole mikään suuri onnettomuus lapselle itselleen. Omaisille se tietysti on kova isku, uskoville vanhemmillekin eron ikävä on kauhea, vaikka heillä on usko vielä jälleennäkemisestäkin. Mutta lapsena kuolleen osa on hyvä, hän on päässyt jo perille taivaan kotiin, ystävänsä Jeesuksen sylissä.

Jeesuksen ystävyyttä tarjotaan koko maailmalle. Hän on Tie, joka vie jokaisen Häneen uskovan, niin nuoren kuin vanhan, iankaikkiseen elämään, missä kaikki kyyneleet kuivataan.

Ilm. 21:4   ja hän (Jumala Jeesuksen tähden) on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Ilm. 21:5   Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."
Ilm. 21:6   Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

---

Matt. 18:1   ...opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Matt. 18:2   Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
Matt. 18:3   ja sanoi:
"Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Matt. 18:4   Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
Matt. 18:5   Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
Matt. 18:6   Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

"ole!"

Miltä nimimerkisi kuulostaa kun luet seuraavan:

('Olé!', in Spanish, Portuguese, and Italian, used to express excited approval, for example at sporting events). Possibly derived from Arabic w-Allāh = "by Allah!", carried over from medieval Muslim rule in Spain.

Kirjoitat tahtovasi uskoa Jumalaan ja sanot sen kuitenkin olevan mahdotonta, koska et voi nähdä Jumalaa. Ja kuitenkin, jos on olemassa Jumala, joka on riippumaton maailmasta ja toisenlaista olemusta kuin näkyvät asiat, silloin Jumalaa ei voi nähdä.

Sittenkin ihmisissä on halua uskoa Jumalaan ja ne, jotka uskovat, kertovat sen antavan heille jotain sellaista, mitä mikään aineellinen hyvä ei voi antaa. He uskovat Jumalan vaikuttavan sen, että aurinko nousee, vilja kasvaa, eläimet elävät, vesi virtaa ja koko maa on täynnä Jumalan vaikuttamaa hyvyyttä.

Kun he saavat ruokalautasen eteensä, he kiittävät siitä Jumalaa. He eivät väitä maailman olevan täydellinen, vaan voivat samassa kiitosrukouksessa pyytää Jumalaa muistamaan niitä, joiden asiat eivät ole yhtä hyvin. Ja Jumala muistaa, koska hän muistuttaa noita ihmisiä siitä, että heidänkin on ajateltava vähempiosaisia ja autettava heitä.

Niinpä he muistavat vähempiosaisia, eivät itsensä tai jonkin ideologian takia, vaan Jumalan takia. He uskovat Jumalan antavan heille niin paljon, että he voivat välittää sitä eteenpäin. Samalla he eivät tahdo antaa vain aineellista apua, joka tuo hetken helpotuksen vaikeisiin tilanteisiin, vaan myös sen Jumalan tuntemisen, joka saa heidät auttamaan lähimmäisiään.

Heitä sanotaan maan hiljaisiksi, koska heitä ei nähdä mielenosoituksissa, vaan he ovat silloinkin tekemässä halkoja jonkun yksinäisen vanhuksen luona, että vanhuksella olisi millä lämmittää taloaan. Heitä ei liioin nähdä keskustelupalstoilla, koska heidän mielestään teot puhuvat enemmän kuin sanat.

Miten Jumala näkyy maailmassa? Se on hyvä kysymys, johon on kyllä olemassa myös monia vastauksia. Kun sanot haluavasi uskoa Jumalaan, niin haluatko jotain itsellesi, vai haluatko auttaa lähimmäisiä uskosi avulla? Mitä todellisuudessa haluat, kun haluat uskoa Jumalaan? Ehkä haluat kiittää Jumalaa, kun saat eteesi lämpimän aterian ja ymmärtää, että Jumala on kaiken elämän takana, myös sen, joka on jonkinlaisena tuotteena lautasellasi?

Kun pyydät todisteita, niin miksi pyydät niitä? Jos saat todisteet, mitä hyötyä siitä on? Minua kiinnostaisi kuulla näistä aiheista, mielestäni ne ovat jo pohdintana mielenkiintoisia.

Totuuden etsintä ei ole muuta kuin kaiken sen rehellistä etsintää mikä häiritsee totuutta. Totuus on. Sitä ei voi hävittää, sitä ei voi etsiä eikä löytää. Se on siellä missä sinäkin, sillä se on sinussa. Sinä voit kuitenkin joko tunnistaa sen tai olla tunnistamatta, pitä joko totena tai valheena. Jos piilotit sen, siitä tulee sinulle epätodellinen sen vuoksi, että piilotit sen ja ympäröit sen pelolla. Totuus on piilossa jokaisen sellaisen pelon kulmakiven alla, jonka varaan pystytit oman mielenvikaisen uskomusjärjestelmäsi. Sinä et kuitenkaan pysty sitä tietämään, sillä kätkiessäsi totuuden pelkoon sinulle ei ole mitään syytä uskoa, että mitä enemmän tarkastelet pelkoa, sitä vähemmän siitä näet ja sitä selvemmäksi tulee se, minkä pelko kätkee. Tietämättömiä on mahdotonta vakuuttaa siitä, että he tietävät. Heidän kannaltaan katsoen se ei ole totta. Mutta koska Jumala sen tietä, se on totta. Tietämättömänä oleminen on Jumalalle mahdotonta. Sen vuoksi se ei olekaan mikään näkökanta, vaan pelkästään uskoa johonkin mitä ei ole olemassa. Tietämättömät eivät usko muuhun kuin pelkästään siihen, ja siitä johtuen he ovat väärässä. itsensä suhteen. Heidän oma määrittelynsä itsestään on se, että heitä ei ole luotu.

Mielen pirstoutuminen on kieroutunut ajatusprosessi, jossa pidetään yllä kahta uskomusta, joiden ei ole mahdollista elää rinnakkain. Jos ne yhdistetään, niitä on mahdotonta hyväksyä samanaikaisesti. Mutta jos toinen pidetään toiselta piilossa, niiden erottaminen toisistaan näytää pitävän molemmat elossa ja samanarvoisina omissa todellisuuksissaan. Niiden yhdistämisestä tullee siten pelon lähde, sillä jos ne kohtaavat, toista niistä ei voida hyväksyä. Kun ne ovat erossa toisistaan, tätä tosiasiaa ei nähdä, sillä kun kumpikin on omassa lokerossaan, siihen voidaan uskoa vahvasti. Jos ne tuodaan yhteen, niiden täydellinen yhteensopimattomuus paljastuu heti.
Valkeus ei voi korvata pimeyttä, jos mieli uskoo pimeyteen eikä halua luopua siitä. Totuus ei taistele tietämättömyyttä vastaan, eikä rakkaus hyökkää pelkoa vastaan. Mikä ei suojelua tarvitse, ei puolusta itseään. Sinä olet se, joka on keksinyt puolus-
tamisen. Jumala ei sitä tunne.
Jos siis etsit Jumalaa sieltä missä Hän ei ole, et varmasti löydä, eikä siellä voi olla myöskään Jumalan todistajia. Jumala on siellä missä on totuus, ja totuus on siellä missä sinäkin olet.