Jokainen voi itse valita, miten menettelee uskoa tyrkyttävän uskovaisen kanssa.
Menettelytavat voi karkeasti jakaa neljään ryhmään:
1. Myötäily
2. Vastaanväittäminen
3. Solvaaminen
4. Väistäminen
Myötäily on selkärangatonta. Vastaanväittäminen on hyödytöntä. Solvaaminen on epäkohteliasta. Joten jäljelle jää väistäminen. Sen voi tehdä vaikkapa näin:
- Kun uskovainen alkaa puhua sinulle Jumalasta ja Jeesuksesta, niin yritä vaihtaa puheenaihetta. Ala vaikka puhua viime talven hiihtokeleistä. Tai isoäitisi hilloresepteistä.
- Jos uskovainen jatkaa puhumista Jumalasta ja Jeesuksesta, niin sano hänelle suoraan mutta kohteliaasti, että sinua ei kiinnosta Jumalat eikä Jeesukset. Ja sitten vaihda jälleen puheenaihetta.
- Jos uskovainen ei vieläkään lopeta puhumista Jumalasta ja Jeesuksesta, niin sano uskovaiselle "oli hauska tavata" ja poistu paikalta.
Menettelytavat voi karkeasti jakaa neljään ryhmään:
1. Myötäily
2. Vastaanväittäminen
3. Solvaaminen
4. Väistäminen
Myötäily on selkärangatonta. Vastaanväittäminen on hyödytöntä. Solvaaminen on epäkohteliasta. Joten jäljelle jää väistäminen. Sen voi tehdä vaikkapa näin:
- Kun uskovainen alkaa puhua sinulle Jumalasta ja Jeesuksesta, niin yritä vaihtaa puheenaihetta. Ala vaikka puhua viime talven hiihtokeleistä. Tai isoäitisi hilloresepteistä.
- Jos uskovainen jatkaa puhumista Jumalasta ja Jeesuksesta, niin sano hänelle suoraan mutta kohteliaasti, että sinua ei kiinnosta Jumalat eikä Jeesukset. Ja sitten vaihda jälleen puheenaihetta.
- Jos uskovainen ei vieläkään lopeta puhumista Jumalasta ja Jeesuksesta, niin sano uskovaiselle "oli hauska tavata" ja poistu paikalta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
5. Päin pläsiä lyöminen
päin pläsiä lyöminen aiheuttaa sen, että uskovainen saa tukea omille ennakkoluuloilleen oman uskonsa muka rauhanomaisuudesta ja ateismin vihamielisyydestä. Sitä paitsi, uskovainen on todennäköisemmin martyyriuskonnon seuraaja. Eli uskovaisen marttyyrinrooli iskeytyy täysille ja alkaa hirveä valitus, että uskovaisia syrjitään.
Mielestäni ei ole fiksua ottaa kantaa kysymykseen, joka käsittelee menettelytapoja uskovaista kohtaan uskonnot ja uskomukset palstalla.
Eipä ole arkielämässä tullut montaa tuollaista tilannetta vastaan, jossa pakolla joutuisi keskustelemaan uskoaan tyrkyttävän uskovaisen kanssa.
Ja palautteen muoto riippuu myös paljolti kenen kanssa keskustelee (vieras, tuttava, sukulainen, vanhempi, nuorempi jne.) ja etenkin sen uskovaisen omasta asenteesta. Yleensä nuo yritykset tulee sivuutettua naureskellen.
1. Myötäily: Täysin turhaa, uskonnoille/uskonnolliselle uskolle en anna mitään sen erityisempää itseisarvoa kuin millekkään muullekkaan ajatusmalille.
2. Vastaanväittäminen: Joskus tulee osallistuttua, tosin silloinkin enimmäkseen johdattelen sen vastapuolen ristiriitaisiin väittämiin (yllättävän helppoa), tai osoitan miksi uskonsa perusteet ovat heikkoja ja usein myös naurettavia.
3. Solvaaminen... Yleensä suhtaudun henkilöön (henkilöön, ei välttämättä uskoon) väh. yhtä kunnioittavasti kuin hän minuun. Parempi muutenkin saada se uskovainen solvaamaan minua, niin samalla katoaa sen saarnan loputkin uskottavuuden rippeet.
4. Väistäminen. Aina ei tosiaan kiinnosta kuunnella täysin samoja perus uskis saarnoja, joten keskusteluun osallistumiseen on melko helppo sivuttaa vain sanomalla, ei kiinnosta. Helpommin uskovaisien käännytys yrityksistä pääse eroon kuin lehtimyyjien.
Helpoiten uskiksista pääsee eroon olemalla todella kiinnostunut. Ei ole enää jehovat ovella kiusanneet pitkään aikaan, kun aikoinaan jäin siihen ovenrakoon puhumaan niille melkein tunniksi. Se oli oikeastaan ihan kivaa, oli hauska seurata sivusta itsensä pussiin puhumista. Kyllästyivät lopulta jääräpäiseen agnostismiini ja lipesivät paikalta. Kai mä oon jossain muistilistassa sitten "toivottomana tapauksena"!
Kyllä minä ilmoitan mielipiteeni, jos eteeni tulee tuputtaja.
Mielestäni väistely, myötäily ja karkuun lähteminen osoittaa vain omaa epävarmuutta asiasta. Aiheen vaihtaminen taas vaikuttaa välittömästi pakoilulta ja uskovaisen silmissä pelkäämiseltä. Ja siitähän ne tykkää..
Uskonnoista voi ja saa olla oma mielipide jokaisella!
Meidän ateistien/antiteistien vapaus olla uskomatta mihinkään pysyy piilossa ja sorrettuna niin kauan, kuin asiasta ollaan hiljaa sen takia, että saadaan muka olla rauhassa!
Solvaaminen ei hyödytä mitään.
Suora ja rehellinen mielipiteen kertominen EI ole solvausta, vaikka uskovat sen sellaisena usein ottavatkin. Palstalla ilmenevä oma saraksmini ei ehkä tuolla ihmisten seassa niin piikikästä ole, mutta toisinaan ilmaisen asiani kyllä niinkin.
Antaa uskovaisten kauhistua, toipuvat kyllä.
Kun rohkeasti pysyy omien sanojensa takana, ei pitäisi huolehdittavaa olla. Kaikilla on siihen samanlainen oikeus, vaikka se EI Suomessa vielä toimikaan vaikka lakikin sen määrää. Jos ei toimi, niin laki puolustaa..Tosin on kyllä selvää, että syrjinnän todistaminen on hemmetin vaikeaa, tiedän omasta kokemuksesta.
Pahimpia syrjijiä ovat uskovaiset itse, se on tullut todettua sen sataviiskyt kertaa.
"Ettee päi", sano mummo lumesa.
Eli härkää sarvista, ääni kuuluviin ja uskonnonvapaus TOIMIMAAN.
--- Jos uskovainen ei vieläkään lopeta puhumista Jumalasta ja Jeesuksesta, niin sano uskovaiselle "oli hauska tavata" ja poistu paikalta.---
Ei aina auta. Kun jaksoin vielä 25 vuotta sitten olla hyvinkasvatettu ja kohtelias, jouduin kymmenet kerrat jehovalaisten vyörytykseen. Yritin myötäillä, väistellä ja vaihtaa puheenaihetta, ja lopuksi poistuin paikalta. Asuin kotvan tätini luona (jonka miehen sukulaisia nuo jehvikset olivat), joten järeämmät aseet eivät diplomaattisista syistä tulleet kysymykseen. Ateistitätini sanoi monta kertaa suorat sanat sukulaistytön ahdistelemisesta, mutta jehovikot eivät noteeranneet asiaa alkuunkaan; kieltäminen, kettuilu ja ulosheitto eivät tehonneet. Edes se, että nokkelana ja sanavalmiina ihmisenä syötti hihhuleille jauhoja ja puhutti heitä pussiin, ei vaikuttanut, vaan nämä panivat putkiaivovaihteen päälle ja kieltäytyivät kuulemasta ja ymmärtämästä suoria eli kieroja kysymyksiä.
Sitkeitä ja hävyttömiä olivat nuo hihhulit: kolme kuukautta jaksoivat pullahdella monen kymmenen kilometrin päästä aamu- ja iltakahvipöytään "oveline" kysymyksineen ja suorine painostuksineen. Sitten muutin pois.
Hyväksihavaituksi taktiikaksi on osoittautunut käännyttäminen realismiin. Ala rohkeasti puhua ihan oikeasta maailmasta ja korosta puheitasi esim.polkemalla maata kun sanot "katsos nyt, tässä on ihan oikeasti olemassa maata jalkojen alla, miksi uskoa kun voi tietää".
Uskovaiset kavahtavat ja päättävät poistua paikalta jatkaakseen "jumalan työtä" jossain muualla.