Lähes jokaisella luulisi olevan edes jonkinlainen mielipide, millainen on hyvä parisuhde.
Jos naisten lehtien tarjoamiin ihmissuhteiden setvimiseen on luotettava, niin neuvonta pääasiallisesti painottuu seksielämän virkistämiseen, ja orgasmin ihanuuteen, tai puutteeseen.
Näiköhän se todellisuus on yksioikoista?
Tasapaksu ja arkipäiväinen parisuhde nääntyy turhauttaviin sängyssä sätkimisiin ja mökötysten sanattomiin tunnetukoksiin.
Kuinkahan monesti saa kuullakseen, ettei se yhdessäolo enää huvita ja miksi huvittaisikkaan, kun puheet on puhuttu, eikä mitään uutta ole odotettavissa. Taivaita aukova rakkauselämä kituuttaa henkihieverissä kähisevää viimeistä liekin läpätystään, eikä tuhkiin puhallus saa enää
roihua syttymään.
Vikaa haetaan epätoivon vimmalla jalkovälistä ja jopa korvien välitkin pääsevät syvätähystykseen.
Entäpä jos kaikki ei olekkaan tästä vinkkelistä ymmärrettävissä? Jospa se tervehdyttävä dramatiikka ei enää pelitä. Ei sitten millään, vaikka missä asennossa hekumaa yrittäisi harjoittaa. Monet toteavat olevansa se sisko ja sen veli. Yhdessäolon ihme on muuttunut ärsytyskynnystä näplääväksi ähkyn pidättelyksi, kun se toinen mössyttää pullaa väärällä tavalla ja se toinen jättää tiskipöydän reunat pyyhkimättä.
Eikä kumppani enää edes huomaa uutta retonkia, puhumattakaan vaikkois päivän viettänyt salongissa
viehkeän hiustyylin uudistavan leikkauksen kaunistamana. Siis ei edes tässä ole jutun pointi.
Jos parisuhteessa ei enää ole kasvun kiihdyttävää ponnistusta, niin suhde lakkaa elämästä.
Lääkintä lähteekin liikkeelle suhteen inventaariosta. Jos parin arvomaailma ei asetu edes lähellekkään toisiensa näkemystä, niin kivenkääntämisellä ei enää ihmeitä saada aikaan.
Jatkuvien kompromissien teko on ylen rasittavaa ja yleensä se toinen hissukkampi osapuoli yrittää eropelkoa lieventääkseen käpristellä sen vahvemman ehdoilla. Kuinka moni tässä taistossa loppuviimein
kadottaa ennen kaikkea oman elämänsä innostuksen.
Palkkiota näinnäisesti voittaneelta osapuolelta on turhaa junnata. Kumpikaan ei ole päässyt todellisuudessa alkumetrejä pitemmälle.
Vanhana tuo pari sitten kitsee hukkaan heitettyä elämäänsä.
Suhteen tuleekin sisältää vaihtelevasti haastetta ja palkintoa. Toista ei voi, eikä saakkaan lypsää tyhjäksi. Toselle ei tule tupata vaatimusta oman onnensa antajaksi. Nähdäkseni itsensä kautta elävät hengessään kehittyneet ihmisyksilöt ovat vasta kykeneviä vaihtovuoroiseen ja antoisaan yhteiselämään.
Mutta, harjoittelua ei toki ole syytä unohtaa:)
Jos naisten lehtien tarjoamiin ihmissuhteiden setvimiseen on luotettava, niin neuvonta pääasiallisesti painottuu seksielämän virkistämiseen, ja orgasmin ihanuuteen, tai puutteeseen.
Näiköhän se todellisuus on yksioikoista?
Tasapaksu ja arkipäiväinen parisuhde nääntyy turhauttaviin sängyssä sätkimisiin ja mökötysten sanattomiin tunnetukoksiin.
Kuinkahan monesti saa kuullakseen, ettei se yhdessäolo enää huvita ja miksi huvittaisikkaan, kun puheet on puhuttu, eikä mitään uutta ole odotettavissa. Taivaita aukova rakkauselämä kituuttaa henkihieverissä kähisevää viimeistä liekin läpätystään, eikä tuhkiin puhallus saa enää
roihua syttymään.
Vikaa haetaan epätoivon vimmalla jalkovälistä ja jopa korvien välitkin pääsevät syvätähystykseen.
Entäpä jos kaikki ei olekkaan tästä vinkkelistä ymmärrettävissä? Jospa se tervehdyttävä dramatiikka ei enää pelitä. Ei sitten millään, vaikka missä asennossa hekumaa yrittäisi harjoittaa. Monet toteavat olevansa se sisko ja sen veli. Yhdessäolon ihme on muuttunut ärsytyskynnystä näplääväksi ähkyn pidättelyksi, kun se toinen mössyttää pullaa väärällä tavalla ja se toinen jättää tiskipöydän reunat pyyhkimättä.
Eikä kumppani enää edes huomaa uutta retonkia, puhumattakaan vaikkois päivän viettänyt salongissa
viehkeän hiustyylin uudistavan leikkauksen kaunistamana. Siis ei edes tässä ole jutun pointi.
Jos parisuhteessa ei enää ole kasvun kiihdyttävää ponnistusta, niin suhde lakkaa elämästä.
Lääkintä lähteekin liikkeelle suhteen inventaariosta. Jos parin arvomaailma ei asetu edes lähellekkään toisiensa näkemystä, niin kivenkääntämisellä ei enää ihmeitä saada aikaan.
Jatkuvien kompromissien teko on ylen rasittavaa ja yleensä se toinen hissukkampi osapuoli yrittää eropelkoa lieventääkseen käpristellä sen vahvemman ehdoilla. Kuinka moni tässä taistossa loppuviimein
kadottaa ennen kaikkea oman elämänsä innostuksen.
Palkkiota näinnäisesti voittaneelta osapuolelta on turhaa junnata. Kumpikaan ei ole päässyt todellisuudessa alkumetrejä pitemmälle.
Vanhana tuo pari sitten kitsee hukkaan heitettyä elämäänsä.
Suhteen tuleekin sisältää vaihtelevasti haastetta ja palkintoa. Toista ei voi, eikä saakkaan lypsää tyhjäksi. Toselle ei tule tupata vaatimusta oman onnensa antajaksi. Nähdäkseni itsensä kautta elävät hengessään kehittyneet ihmisyksilöt ovat vasta kykeneviä vaihtovuoroiseen ja antoisaan yhteiselämään.
Mutta, harjoittelua ei toki ole syytä unohtaa:)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ajatuksilla naiset täyttävät päivänsä ja päänsä. Eläköön jälleen kerran se suuri ero sukupuolten välillä.
Itseasiassa tämä(kin) aloitus sai alkunsa miesaivoisen kanssa käydystä keskustelusta. Sopivassa määrin ripottelin joukkoon naisten tuntemuksia (mitä työni puitteissa saan kuulakseni)
Tässä duunissa, kun korvat ovat kovassa käytössä:-)
Muuten olen tänään nauranut hepulissa ulkomaalaisen miesihmisen kirjeelle. Hän haluaa ehdottomasti kirjoittaa suomenkielellä. *hytkyy naurusta*
Kauheesti pahoillani, etten voi kertoa koko stooria (liika yksityistä). Mutta osittaisesti tää liittyy yhteen kuvaani, jonka hänelle lähetin itsestäni.*nauraa * Kerran heikkona hetkenä olin vähällä tuon kuvan laittaa galleriaani. *Auh* Siunautuu monikertaisella aavemarialla, etten sitä tehnyt*
Huomauttaisin, että hän on kyllä nähnyt minut ihan livenäkin, mutta tuo kuva kertoo, jotain siitä, mitä hän ei osannut aavistaa.
*menee nurkantaakse jatkamaan nauruaan*
No joo. Niinhän sitä sanotaan, et liika on liikaa, mut kohtuus liian vähän, ainakin naisten ilmaisemana.
Olisit iloinen, et ulkoinen, joskin miesihminen haluaa suomeksi kirjoittaa. Oletko aivan varma, et omasi vastaava ei kuulosta yhtään hassulta originaaleista.
Mutta railakasta ja raikasta perjantaita sinnepäin.
Ps. Tehdäänkö hetken vaihtarit galleriakuvalla, korkeintaan vuoden vanhalla?
Vaikka olenkin lukenut ja harjoitellut englantia, niin silti poden karmeeta kammoa itse englantilaisen kanssa kieltä käyttäessä. Minä poloinen lukivikainen, kun olen hyvinkin saattanut sanan mieltää ihankin muuksi. Ei tämä sama kielikammo näytä kaikkia vaivaavan.
Siis hän kirjoittaa toki erittäin sujuvaa suomea, mutta se pikku lipsahdus---Auh*
Älä usko, että tuon kyseisen kuvan saisit vaihtarina-----sellaista hmm....asiallista vois harkitakin:-)
Nyt kuitenkin vielä työ kutsuu.....
..Sinä täällä leikkinyt originaalia?
'alkoi epäillä*
Näköjään kehitellyt kivan oletus- ja arvausleikin. Mutta tosta sun arvauksesta tuli täydellinen hutari.
tähän voi lisätä ohjelma:Seksigurut!
Voi pyhä yksinkertaisuus!
Kaikki parit kilvan ostelemaan leluja ja leikkimään päivät pitkät..lapsistakin huolimatta..makuuhuoneen rautasänkyyn tai olkkarin lattialle.
Siitähän se parisuhde syvenee...joo.
Lypsäjäosapuoli saattaisi vahingossa pikkuriidan päätteeksi jättää siippansa sidotuksi rautasängylle,mahdollisesti koko viikoksi;D
Minäkin kerran erehdyin tuon ohjelman katsomaan.
Jostain syystä se tuntui enemmänkin hupiohjelmalle.
Tai mistä mie tiijän, joskos se jonkun korvienvälit kohilleen kohentelisi:)))
Ei silti, etteikö sitä rakastelussa sais leikkimieltä olla--- mutta jos suhde painottuu ainoastaan alapään tutkimusretkelle---niin paljosta jääpi paitsi.
kyyyllä,mutta se tulee korvienvälistä;)
Tuli töihin lähtö!
Jatkoja...siis päivänjatkoja;D
että samaan tapaan kuin listaamme ihannekumppanin ominaisuuksia silloin kun emme seurustele, listaamme myös hyvän parisuhteen kriteeteitä silloin kun emme koe elävämme hyvässä parisuhteessa?
Näin listatessa kuvauksemme syntyvät vain omista mielikuvistamme käsin ja sen vuoksi jäävät aina vajaiksi. Miten sellaista joka syntyy kahdesta, voisikaan yksi kuvata?
Joskus aikaisemmin kirjoitin täällä siitä, miten mielessäni käänsin lauseen: *Jumala on rakkaus* yhtälön tapaan lauseeksi *Rakkaus on Jumala*. Kautta aikojen on ihminen piirtänyt kuvia Jeesuksesta, kiiltokuvia, vasikansilmäisestä pitkähiuksisesta androkyynistä. Jotkut jopa uskovat niihin kuviin ;))
Jumaluuden kuvaaminen onkin sitten paljon vaikeampi juttu.. Se kun on aina niin paljon suurempi asia kuin osiensa summa. ...Aivan kuten on parisuhdekin.
...Tai ehkäpä tuo juuri onkin hyvän parisuhteen määritelmä: Se on jotain kahden ihmisen väliseen vuorovaikutukseen perustuvaa, jossa arjessa toteutuu kokemus siitä ihmeestä, että asettaessa oman minuutensa alttiiksi saa satakertaisena takaisin sen, mitä riskin ottaessaan kuvittelee menettävänsä :)))
Siellä on dr.Philin parisuhdetesti suomen kielellä
..koltikselle heitinkin kommentissani, niin tämä aloitus syntyi yhden keskustelun innoittamana. En siis kuvannut omaa suhdettani. Tällä elämän kokemuksellani en enää lähtisi/eläisi epätyydyttävässä suhteessa. Kuitenkin näen myös hankalien, vaikeiden ja konflikteja aiheuttavien suhteiden kasvattavan mahdollisuuden. Tästä näkökulmasta ei ns. oikeaa ja väärä ihmissuhdetta ole olemassa. Huvitun mielessäni, kun joku määrittää olevansa liitossa väärän ihmisen kanssa. Haluankin silloin kysyä: Mitä tämä suhde sinulle merkitsee? Mitä olet selvittämässä itsestäsi tässä suhteessa? Koetko olevasi valmis irrottautumaan?
Muistan hyvin, kun nuorena ja vähäisellä kokemuksella kerran listasin ihannemiehen ominaisuudet. Siihen yksi ystäväni totesi, ettei tuollasta ole edes olemassa. Vastasin silmät kirkkaina, että varmisti on, koska minäkin olen.
Olin unohtanut" listastastani yhden tärkeän seikan. Vasta vuosien jälkeen sain selville, mitä se merkitsi ja miksi niin oli käynyt.
Suhteessa jossa on kaksi, on nähdäkseni aina myöskin kaksi näkökulmaa. Usein vaikeutena näyttäisi olevan, etteivät osapuolet eroita omaa tunnettaan toisen tunteesta, vaan näkevät sen toisen omien ehdollistumiensa kautta.
Esim. Yksi läheinen ihminen kertoi, kuinka hän oli
pyytänyt ex-kumppaniaan antamaan kaiken anteeksi itselleen. Tähän hän sai vastaukseksi:- Sinulle en anna anteeksi ikinä.
Totta, kuten sen kauniisti ilmaisit; Se jotain kahden ihmisen väliseen vuorovaikutkseen perustuvaa, jossa arjessa toteutuu, siitä ihmeestä, että asettaessaan oman minuutensa alttiiksi, saa satakertaisena takaisin sen, mitä riskin ottaessaan kuvitteli menettävänsä. Tuon allekirjoitan minäkin.
Rakkaudella on se kummallinen ominaisuus, että se vain kasvaa antaessa. Mutta tällainen rakkaus sisältää jo viisauden ja suuremman ymmärryksen rakkauden olemuksesta.
"Kuitenkin näen myös hankalien, vaikeiden ja konflikteja aiheuttavien suhteiden kasvattavan mahdollisuuden. Tästä näkökulmasta ei ns. oikeaa ja väärä ihmissuhdetta ole olemassa. Huvitun mielessäni, kun joku määrittää olevansa liitossa väärän ihmisen kanssa. Haluankin silloin kysyä: Mitä tämä suhde sinulle merkitsee? Mitä olet selvittämässä itsestäsi tässä suhteessa? Koetko olevasi valmis irrottautumaan?"
On totta, että hankala ihmissuhde kasvattaa ja opettaa. Se voi opettaa kärsivällisyyttä, kompromissien tekoa, muiden asettamista itsensä edelle ja paljon paljon kaikkea muuta, joita hyveiksi ajattelemme. Kysymyksessä on kuitenkin ihmissuhde, ja sen pitäsi olla ja opettaa muutakin, sen kasvun sunta pitäisi olla eteenpäin.
Elin kymmenisen vuotta (n.2/3 suhteen koko kestoajasta) suhteessa, jossa olin onneton. Etsin virheitä itsestäni, tein kompromisseja, jotka tuntuivat omasta minuudesta luopumiselta. Suhteen äänekkäämpänä, vaativampana osapuolena hiljenin, alistuin toisen piittaamattomuuteen ja äänettömään jääräpäisyyteen. Minun olisi pitänyt vielä pystyä joustamaan lisää ja lisää ja lisää. Lopulta myönsin, että totuus on juuri se, että me olemme väärä pari toisillemme. Se, mikä oli ollut alussa yhteistä, oli ollut poissa jo kauan (En puhu pelkästään seksuaalisesta läheisyydestä). Vasta kun tämän myönsin itselleni, aloin pikkuhiljaa hyväksyä myös ajatuksen erosta (Toinen osapuoli kohautteli tällekin asialle vain harteitaan).
Vastaukset kysymyksiisi; Mitä tämä suhde minulle merkitsi? Saman katon alla asumista sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin talo ja lapset (kuulostaako tutulta?). Mutta se merkitsi myös oman minuuteni 'vankina' pitämistä (kuulostanee myös tutulta) jatkuvien yksipuolisten kompromissien ja perusluonteen jyräytymisen vuoksi. Kyllä se merkitisi minulle myös kasvua ihmisenä, mutta kitukasvuista sellaista. Kuka haluaisi olla Bonzai-puu?
Mitä olin selvittämässä itselleni tässä suhteessa? En täysin ymmärrä kysymystä. En silloin ajatellut olevani selvittämässä itselleni mitään. Jälkeenpäin tosin on helppo ajatella ja nimetä asioita, jotka tuona aikana itselle selvisivät. Ainakin löysin yhden omista rajoistani.
Oletko valmis irroittautumaan? Kyllä. Tuo suhde kesti sen verran kauan, että siinä tuli pohdittua ja läpikäytyä kaikki sen mahdolliset pelastamiskeinot. Yhteistä säveltä ei löytynyt ja helpotti ajatella, että juuri erilaisuutemme ja yhteisten asioiden puute oli se, mikä ei koskaan 'korjaantuisi', vaikka kaikki maailman kivet kangella nurin kääntäisi. Vaikka kuinka olisimme sopineet tulitikkuaskin paikasta hyllyllä tai hammastahnatuubin puristamisesta, emme olisi päässeet puusta pidempään. Olimme este toistemme kehitykselle ihmisenä - ja ehdottomasti puolin ja toisin esteitä suhteen kehittymiselle. Lähdin suhteesta sillä mielellä, että meissä kummassakaan ei ole mitään vikaa, vaan että sielumme halajavat niin erilasita elämää, ettei niitä ole mahdollista yhdistää. Olin myös tajunnut, että pinnallinen toisen ymmärtäminen ei ole lähelläkään todellista toisen Ymmärtämistä. Siitä johtuen kummankin taas oli vaikea Kunnioittaa toisen ajatuksia/tekoja/tavoitteita. Kunnioitus taas on suhteessa minun näkemykseni mukaan eräs hyvin tärkeä avainsana.
Lähdin suhteesta valmiina ja varmana siitä, että meille molemmille koittaisi parempi aika omana itsenämme. Voin sanoa, että näin on käynyt/käymässä.
Miksi huvitut, kun joku sanoo olevansa liitossa väärän ihmisen kanssa?
..tuo bonzai-puu)
Kysyt kuulostaako tutulle;, ettei muuta yhteistä, kuin talo ja lapset?
Tässä nuorena solmitussa liitossani ei taloa(onneksi) ehditty rakentaan, mutta lapset siinä syntyivät. Oma näkemykseni tästä suhteesta olikin; ettei se seksin puutteeseen, eikä sujuvuuteen kaatunut, vaan kyllä arvomaailman erilaisuus sen tukahdutti. Joissakin asioissa pidin tiukasti linjani ja joissain taas toimin itseni hyläten.
Kuvaava tästä liitostani oli miehen näkökulmasta;
Jotkut miehet saavat vaimokseen naisen, jonka piirongin laatikot ovat selkeässä järjästyksessä.
Minun naiseni laatikoista ei koskaan voi olla varma, mitä niistä löytyy.
Tässä liitossani emme kyenneet tekemään juuri mitään yhdessä, etteikö se olisi aiheuttanut hankausta.
Yhdessä suhteessani taas kaikki yhdessä tekeminen kävi sujuvasti.Jos vaikka totesin ikkunoiden olevan pesun tarpeessa, niin hän haki välineet ja
aloimme yhdessä ne pestä.
Tuossa toisessa suhteessa tälläinen ei onnistunut.
Kaikki mitä suinki saattoi siirtää huomiseksi, se siirrettiin. Jessus, että se otti pattiin:-)
ja puilla on paljon yhteistä ;)
Tiedän hyvin tarkkaan, mitä en halua. Siksi viihdynkin yksinäni. :D
Johtuu ihan vaan siitä, että olen liian alistunut suhteissani. Mua ärsyttää suunnattomasti oma nalkutukseni, kun asiat eivät mene siten, miten haluaisin niiden menevän. Sen takia olen päättänyt, etten halua sitoutua enää koskaan. No, ehkä joskus, mutta en pitkään aikaan. En ymmärrä, miksi kaikki miehet on viallisia. Minussahan luonnollisesti ei ole mitään vikaa, paitsi se nalkuttaminen. *hymy*
Nalkutuksella ei noin yleisemmin juuri muuta saa aikaan, kuin korvien kohinaa:D
Väliin on pareen (luulisin) opetella itsekseen olemista. Maistuupahan makeemmalle sitten yhdessä nyhjääminenkin:))
..uskonut että yksikään nainen ikinä tunnustaisi nalkuttaneensa ilman että olisi hiukan kidutettu että tunnustus irtoaa ;)
Minä luulen että nalkutus kuuluu naiseuteen lähtemättömästi, se on naisen geeneissä polttoraudalla merkattuna, nainen voisi käyttää suutaan kuin täsmäasetta saadakseen tahtonsa läpi mutta naisgeenit pistää hänet nalkuttamaan ja sabotoimaan sen haluamansa päämäärän..
Mie en alennu nalkuttaan, en edes kidutettuna".
Miehiin menee paremmin läpi suora näyttö.
Näin on näreet!
*kopasauttaa kantapäitään ja paukauttaa oven mennessään* Hih*
..viikko minun seurassani ja nalkutat sujuvasti viidellä kielellä ;D
Taidakin tulla kokeilumielessä kieliopin kurssitukseen kanssasi:D
-uskoisin kuitenkin hauskempaakin tekemistä keksiväni---vai rohkenetko kokeilla? :DDDD
tuli todistetuksi, että miehet suorastaan odottavat nalkuttamista :)
...kielelliset opinnot kiinnostaisi? *lurps*
Mikäs se hauskempi tekeminen olisi?..et kai tarkoita että rohkeasti ratkoisimme ristisanatehtäviä?
..odottavat tai eivät niin monesti lopputulos on sama ;D
kuolemaakin. Tulee vaikkei tahtoisi.