artikkeli Seurasta vuodelta 2003
Mietojen huumeiden kavala seuraus
Kannabispsykoosi
Moni pitää hasista vaarattomana huumeena. Kuitenkin osalla käyttäjistä se laukaisee kannabispsykoosin –eli psyyke sekoaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kestääkö oma pää ja miten pitkään.
teksti: Marja Aalto Piirrokset: Jan Lindström, kuva: Kari Santala
Kannabiksella, eli hasiksella ja marihuanalla, on aika hyvä maine. Liekö hippikulttuurin peruja, että niiden ympärillä leijuu makea leppoisan sosiaalisuuden tuoksu. Irti Huumeista –yhdistyksen perhetyöntekijän Anne-Maria Kalamaan pöydän ympärillä nähdään päivittäin kannabiksen toinen –ja nurjempi-puoli.
-Olen tavannut enemmän kannabikselle elämänsä menettäneitä ihmisiä kuin maailmassa on sarsiin kuolleita, Kalamaa kertoo.
-Kannabis on salakavala huume. En voi nähdä mitään johdonmukaisuutta siinä, miksi se ei näytä vaikuttavan toisiin, kun se osalla laukaisee kannabispsykoosin.
Oletettavasti joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius sairastua psyykkisesti. Se ei välttämättä tulisi koskaan ilmi tai ei ainakaan kovin voimakkaasti jollei kannabiksen käyttö sitä laukaisisi. Yksi hankala piirre tässä on reaktion täydellinen arvaamattomuus. Joillekin psykoosi laukeaa vasta, kun kannabista on käyttänyt jo jonkin aikaa, toisilla se voi tulla vähäisen käytön jälkeen.
-Sain kirjeen nuorelta tytöltä. Hän kokeili hasista kaverinsa kanssa ilmeisesti vain kerran tai pari. Se laukaisi rajun psykoosin, ja hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan. Vielä kuukausia hoitojakson jälkeenkin hän koki voimakkaita pelkotiloja, Kalamaa kertoo.
Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa.
-Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla.
Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi.
Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla.
-tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan.
-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle.
Viime vuoden syyskuusta lähtien Irti Huumeista –yhdistyksellä on ollut oma Perhetyön Keskus Helsingin Kruununhaassa.
-Lapsen huumeidenkäyttö on hirveä kriisi koko perheelle.Oli lapsi minkä ikäinen vain. Usein tämän pöydän äärellä on keski ikäinen lapsi eläkkeellä olevien vanhempien kanssa.
Terapiassa käydään perheen tilanne läpi. Jokaiselle annetaan tilaa kertoa oma näkemyksensä ongelmasta. Vanhemmille tyrkytetään usein ajatusta, että huolehtimalla ja paapomalla he mahdollistavat lapsensa huumeiden käytön ja että ihminen kyllä nousee, kun tavoittaa ensin pohjan.. Aivan kuin kaikki pohjalle putoavat nousisivat sieltä.
-En koskaan sano vanhemmille, että lakatkaa huolehtimasta. Ihmisiä ei pidä syyllistää siitä, että he haluavat tietää missä heidän lapsensa kulkee. Sehän on tervettä välittämistä.
Anna-Maria Kalamaa ei myöskään sano huumeiden käyttäjille, että lopeta.
-He ovat kuulleet sen tarpeeksi monta kertaa ja ovat vain jämähtäneet kriisiinsä.Sitten kun heissä nousee tarve raitistua –ja se hyvin usein nousee- tartun siihen heti. Sitä varten tuolla takapihalla on auto. Ajamme saman tien katkopaikalle.
Karujen tilanteiden ohessa Kalamaa on nähnyt uskomattomia selviytymistarinoita.
-Ajattelen niitä vanhempia, jotka elävät mielenterveydellään oirehtivan narkomaanilapsensa kanssa. Nämä nuoret eivät ehkä kiinnity mihinkään eikä heille ole enää tarjota yhtään hoitopaikkaa, johon he voisivat sitoutua. Vanhemmat elävät täysin lastensa ehdoilla ilman omaa elämää. Kun he sitten perheterapiassa tai ryhmässä ymmärtävät, kuinka tärkeitä ihmisiä he ovat, he löytävät hukatun minuutensa –jopa iloa- ja hyväksyvät , ettei heidän lapsensa ehkä koskaan lopeta huumeiden käyttöä. Silti he pystyvät näkemään hänessä sen lapsen, jonka he kerran synnyttivät ja veivät kouluun. Kun he hyväksyivät, että heillä voi olla vaikeuksista huolimatta hyvä loppuelämä yhdessä lapsensa kanssa, se tuntuu suurelta. –Hyvältä tuntuu sekin, kun päihteiden käyttäjä on löytänyt apua, perustanut perheen ja ehkä aikojen kuluttua tulee kertomaan hyviä kuulumisia.
Mikä on kannabispsykoosi?
Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.
Joskus kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset oireet eivät menekään ohi, vaan kyseessä onkin skitsofrenia tai muu vuosia tai koko eliniän kestävä vakava psykiatrinen sairaus. Useimmiten kysymys on skitsofreniasta, jota kannabiksen käyttö ei suoranaisesti aiheuta, vaan yleisenkäsityksen mukaan pikimminkin laukaisee piilevän sairauden.
Aina kun psyyke reagoi huumausaineisiin, kuten kannabikseen, on taustalla psyykkinen herkkyys. Silloin huumausaine on se tekijä, joka ”keikauttaa veneen”. Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö.
Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä.
Asiantuntijana käytetty Helsingin nuorisoaseman lääkäriä Pekka Aarninsaloa.
Irti Huumeista ry:n perhetyön keskus puh 09-68404545 , 09-6840522, [email protected]
Valtakunnallinen Irti Huumeista puhelin arkipäivisin klo 9-15 ja 18-21 p. 0203-22388(ppm), www.irtihuumeista.fi
Kirjoittaja: Marja Aalto ([email protected])
[email protected]
Villen elämä haihtui savuna ilmaan
Kymmenen vuoden kierre teki nuoresta lupaavasta jääkiekkoilijasta narkomaanin.
Oli vaikea sanoa ääneen: minun poikani on narkomaani, Paula kertoo. Vuosien ja asiasta puhumisen myötä Paula kertoo sanomisen helpottuneen. Niin leimaavaa huumenarkomania kuitenkin on, että perheen nuorempien lasten vuoksi Paula haluaa tässä haastattelussa esiintyä vain nimimerkillä.
Paulan poika Ville on nyt 30-vuotias. Ville oli 16-vuotiaaksi saakka tavallisen perheen mukava poika. Koulu sujui, ja poika pelasi jääkiekkoa nuorten edustusjoukkueessa. Sitten tuli päivä, jolloin serkku tarjosi Villelle hasista.
- Ville oli aina ihaillut serkkuaan ja halusi kai olla samaa porukkaa.
Meni puoli vuotta ja Ville soitti äidilleen.
- Hän pyysi minua tulemaan sairaalaan. Hän oli saanut psykoosin ja koska oli alaikäinen, tarvittiin vanhemman suostumus, että hänet voitiin ottaa suljettuun hoitoon.
Se oli täydellinen järkytys perheelle. Paula oli toki huomannut, että Ville oli jotenkin muuttunut. Treeneissä käynti oli alkanut jäädä. Aina oli jotain syytä olla menemättä. Kaveripiirikin oli jäänyt. Perheessä ei tiedetty hasiksen käytöstä, eikä Ville sitä kertonut edes sairaalassa.
- Mietin jo silloin, että voiko tämän takana olla jokin aine. Lääkäri sanoi, että ei, hän oli keskustellut pojan kanssa. Ville oli kolme kuukautta suljetulla osastolla.
- Kun hän tuli kotiin, niin sitten se touhu vasta alkoikin. Ammattikoulu jäi ja poliisi tuli kuvioihin. Oli rötöstelyä ja tihutöitä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joten kuulin Villen omituisia puhelinkeskusteluja. Siinä vilahteli kummallisia nimiä. Kun kysyin, hän vain tiuskaisi, että et sää ymmärrä. Vasta myöhemmin se kun äiti kertoi, että etkö sä tiedä, että ne käyttää hasista!
Ei voi olla huomaamatta pientä katkeraa vivahdetta Paulan puheessa. Eihän hän tiennyt hasiksen käytöstä, mutta olisi halunnut tietää. Nyt elämä on avoinna jossittelulle: jos oli tiennyt aikaisemmin, olisi voinut puuttua. Ehkä se ei silloin olisi ollut vielä liian myöhäistä. Ehkä poika ei silloin vielä olisi ollut niin syvällä huumepiireissä - ja oli osannut irrottautua niistä.
Tai sitten ei. Paula lopulta kuuli asiasta, hän pani pojan koville. Hän soitti lastensuojeluun ja pyysi, että Ville otettaisiin huostaan. Se tuntui ainoalta keinolta pysäyttää tilanne.
- Virkailija tuli meille ja minä hullu annoin hänen jutella Villen kanssa kahdestaan. Poika pyöritti virkailijaa täysin. Väitti, että käy koulua eikä käytä huumeita ja että äiti vain on hysteerinen. Meillä on omakotitalo ja ns. hyvä perhe. Se ilmeisesti sumutti virkailijaa niin, että hän päätyi kysymään minulta, onko pojalla kenties liian tiukat kotiintuloajat. Minut leimattiin ylihuolehtivaksi. Eli se siitä huostaanotosta. Ei silti, Ville pyöritti kyllä vanhempiaankin.
- Ennen kuin kuulin hasiksen käytöstä, kysyin Villeltä, onko tässä kyse jostain aineista. Hän kielsi kaiken. Sanoi, että hullu sä olet, äiti. Sinä tässä hoitoa tarvitset.
- Halusin uskoa häntä ja hän osasi manipuloida minut uskomaan.
Pian lastensuojeluvirkailijan käynnin jälkeen tuli toinen psykoosi.
- Sairaalassa meistä tehtiin perhekartoitus ja siinä meidät vanhemmat syyllistettiin. Se oli sitä aikaa, Paula hymähtää.
Ville käytti aineista jopa sairaalassa. Paula nosti siitä hirveän metelin, mutta sairaalasta puolustauduttiin, etteivät he voi pitää potilaita pullossa.
Jos joku olisi sanonut vuosia sitten, että huumeet tulevat hallitsemaan Paulan perheen elämää, koko ajatus olisi tuntunut aivan mahdottomalta.
- Minä ajattelin, että kun me vanhemmat olemme paljon paikalla ja pulla tuoksuu, niin minun lapseni ei voi olla niin tyhmä, että edes kokeilee huumeita. Meillä ei tupakoida eikä viinaakaan käytetä kohtuuttomasti.
Huumejuttujen myötä tuli vanhempien välistä syyttelyä tyyliin kumman suku on mitäkin.
- Hyvä, kun pärjäsimme eroamatta. Näitä nuorempia sisaruksia olen surrut. He jäivät pahimmassa vaiheessa sivuun. Olin niin tuskainen, että kaikki ajatukseni ja energiani pyöri vain Villen ympärillä. Olisin halunnut elää Villen puolesta. Kävin jopa kauppaa Jumalan kanssa, että vaikka poika lähtisi toiselle puolelle maapalloa enkä ikinä enää näkisi häntä, mutta tietäisin, että hän elää ilman huumeita, olisin valmis siihen.
Omaisten ryhmässä Paula kuuli, että samaa kauppaa käy moni muukin narkomaanin äiti ja isä. Ja saman helvetin läpi kulkee niin moni muukin lapsensa huumeille menettänyt vanhempi.
- Olenko velvollinen jaksamaan? Mahdollistanko huumeiden käytön paapomalla lasta? En ole halunnut sulkea ovea kokonaan, mutta silloin siskot olivat pieniä, sanoin, että kotiin saa tulla vain selvinpäin. Siskot syyllistyivät herkästi. Miettivät jälkeenpäin, lähtikö Ville sen takia, kun ei saanut haluamaansa viittä euroa.
- Kun Ville sitten tule kotiin, hän sekoittaa kuviomme täysin. Tulen hetkessä täyteen raivoa ja räjähtelen. Viimeksikin huusin, että reppu selkään, jos apu ei kelpaa. Kun poika lähti, en voinut olla huutamatta perään, että jos tarviit apua, niin tule. Joka kerta, kun hän lähtee, päätän, että ensi kerralla yritän olla rauhallinen, mutta aina epäonnistun.
Paula on löytänyt itselleen avun Irti Huumeista -yhdistyksen järjestämistä omaisten ryhmistä.
- Puhuminen helpottaa. Ei tarvitse olla yksin. Vähitellen aloin toipua ja nähdä elämässä muutakin. Enää Villen huumeiden käyttö ei ole joka päivä aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ajatus. Ajattelen yhä, että toivoa ei saa menettää. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat päässeet kuiville. Jonain päivänä Villelläkin on perhe ja koti.
Mietojen huumeiden kavala seuraus
Kannabispsykoosi
Moni pitää hasista vaarattomana huumeena. Kuitenkin osalla käyttäjistä se laukaisee kannabispsykoosin –eli psyyke sekoaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kestääkö oma pää ja miten pitkään.
teksti: Marja Aalto Piirrokset: Jan Lindström, kuva: Kari Santala
Kannabiksella, eli hasiksella ja marihuanalla, on aika hyvä maine. Liekö hippikulttuurin peruja, että niiden ympärillä leijuu makea leppoisan sosiaalisuuden tuoksu. Irti Huumeista –yhdistyksen perhetyöntekijän Anne-Maria Kalamaan pöydän ympärillä nähdään päivittäin kannabiksen toinen –ja nurjempi-puoli.
-Olen tavannut enemmän kannabikselle elämänsä menettäneitä ihmisiä kuin maailmassa on sarsiin kuolleita, Kalamaa kertoo.
-Kannabis on salakavala huume. En voi nähdä mitään johdonmukaisuutta siinä, miksi se ei näytä vaikuttavan toisiin, kun se osalla laukaisee kannabispsykoosin.
Oletettavasti joillakin ihmisillä on perinnöllinen alttius sairastua psyykkisesti. Se ei välttämättä tulisi koskaan ilmi tai ei ainakaan kovin voimakkaasti jollei kannabiksen käyttö sitä laukaisisi. Yksi hankala piirre tässä on reaktion täydellinen arvaamattomuus. Joillekin psykoosi laukeaa vasta, kun kannabista on käyttänyt jo jonkin aikaa, toisilla se voi tulla vähäisen käytön jälkeen.
-Sain kirjeen nuorelta tytöltä. Hän kokeili hasista kaverinsa kanssa ilmeisesti vain kerran tai pari. Se laukaisi rajun psykoosin, ja hänet vietiin psykiatriseen sairaalaan. Vielä kuukausia hoitojakson jälkeenkin hän koki voimakkaita pelkotiloja, Kalamaa kertoo.
Kun sairastunut ihminen viedään kiireellä hoitoon, eivät aina saattajat tiedä että läheinen on käyttänyt kannabista. Kalamaan huomioiden mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ei kysytä automaattisesti huumeiden käytöstä. Eikä potilas sitä aina kerro. Ihmiset eivät osaa yhdistää psykoosia ja hasiksen tupruttelua toisiinsa.
-Kun akuutti psykoosi on ohi, ihminen voi päästä parissa päivässä ulos sairaalasta. Jos hän edes ymmärrä huumeiden ja psykoosin yhteyttä, hän voi jatkaa kannabiksen käyttöä ja silloin ollaan todella heikoilla.
Kaksoisdiagnoosi –psyykkinen sairaus yhdessä narkomanian kanssa – on hirveä lasku hasiksen polttelusta. Kumpikin sairaus jo yksinään riittää leimaamaan yhteiskunnan hylkiöksi.
Mikä tuohon kierteeseen sitten auttaisi? Kalamaan mielestä psykiatrisessa hoidossa pitäisi aina puhua kannabiksen käytöstä ja varmistaa mahdollinen käyttö seulonnalla.
-tiedän vanhempia, joiden lapsia on hoidettu yksityisterapiassa masennuksen vuoksi, eikä siellä koskaan puhuttu huumausaineiden käytöstä. Myös kannabiksen käytön krapulaoireet olisi hyvä oppia tunnistamaan.
-Lähes kaikki meidän asiakkaamme kertovat masennuksesta. Lisäksi tulee hahmotuskyvyn vaikeuksia, lähimuisti heikkenee, impulssikynnys alenee eli ihminen muuttuu räjähtelevämmäksi. Kannabiksesta puhutaan sosiaalisena päihteenä, vaikka se on kaukana siitä. Se päinvastoin kaventaa sosiaalisuutta ja saa ihmisen vetäytymään oman päänsä sisälle.
Viime vuoden syyskuusta lähtien Irti Huumeista –yhdistyksellä on ollut oma Perhetyön Keskus Helsingin Kruununhaassa.
-Lapsen huumeidenkäyttö on hirveä kriisi koko perheelle.Oli lapsi minkä ikäinen vain. Usein tämän pöydän äärellä on keski ikäinen lapsi eläkkeellä olevien vanhempien kanssa.
Terapiassa käydään perheen tilanne läpi. Jokaiselle annetaan tilaa kertoa oma näkemyksensä ongelmasta. Vanhemmille tyrkytetään usein ajatusta, että huolehtimalla ja paapomalla he mahdollistavat lapsensa huumeiden käytön ja että ihminen kyllä nousee, kun tavoittaa ensin pohjan.. Aivan kuin kaikki pohjalle putoavat nousisivat sieltä.
-En koskaan sano vanhemmille, että lakatkaa huolehtimasta. Ihmisiä ei pidä syyllistää siitä, että he haluavat tietää missä heidän lapsensa kulkee. Sehän on tervettä välittämistä.
Anna-Maria Kalamaa ei myöskään sano huumeiden käyttäjille, että lopeta.
-He ovat kuulleet sen tarpeeksi monta kertaa ja ovat vain jämähtäneet kriisiinsä.Sitten kun heissä nousee tarve raitistua –ja se hyvin usein nousee- tartun siihen heti. Sitä varten tuolla takapihalla on auto. Ajamme saman tien katkopaikalle.
Karujen tilanteiden ohessa Kalamaa on nähnyt uskomattomia selviytymistarinoita.
-Ajattelen niitä vanhempia, jotka elävät mielenterveydellään oirehtivan narkomaanilapsensa kanssa. Nämä nuoret eivät ehkä kiinnity mihinkään eikä heille ole enää tarjota yhtään hoitopaikkaa, johon he voisivat sitoutua. Vanhemmat elävät täysin lastensa ehdoilla ilman omaa elämää. Kun he sitten perheterapiassa tai ryhmässä ymmärtävät, kuinka tärkeitä ihmisiä he ovat, he löytävät hukatun minuutensa –jopa iloa- ja hyväksyvät , ettei heidän lapsensa ehkä koskaan lopeta huumeiden käyttöä. Silti he pystyvät näkemään hänessä sen lapsen, jonka he kerran synnyttivät ja veivät kouluun. Kun he hyväksyivät, että heillä voi olla vaikeuksista huolimatta hyvä loppuelämä yhdessä lapsensa kanssa, se tuntuu suurelta. –Hyvältä tuntuu sekin, kun päihteiden käyttäjä on löytänyt apua, perustanut perheen ja ehkä aikojen kuluttua tulee kertomaan hyviä kuulumisia.
Mikä on kannabispsykoosi?
Kannabispsykoosi on ohimenevä, usein lyhytaikainen kannabiksen käytön aiheuttama psykoosi. Jos lopettaa kannabiksen käytön, psykoosi ei todennäköisesti uusiudu, jos taas jatkaa tulee yleensä myös psykooseja.
Joskus kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset oireet eivät menekään ohi, vaan kyseessä onkin skitsofrenia tai muu vuosia tai koko eliniän kestävä vakava psykiatrinen sairaus. Useimmiten kysymys on skitsofreniasta, jota kannabiksen käyttö ei suoranaisesti aiheuta, vaan yleisenkäsityksen mukaan pikimminkin laukaisee piilevän sairauden.
Aina kun psyyke reagoi huumausaineisiin, kuten kannabikseen, on taustalla psyykkinen herkkyys. Silloin huumausaine on se tekijä, joka ”keikauttaa veneen”. Suurella osalla käyttäjillä kannabis aiheuttaa masennusta. Tätä ei usein ymmärretä, koska se käyttöhetkellä antaa hyvän olon tunteen. Kokonaisvaikutus on kuitenkin päinvastainen. Kannabis vaikuttaa käyttäjänsä psyykkisiin toimintoihin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa.Niinpä käyttäjä ei itse välttämättä huomaa muutosta niin hyvin kuin ympäristö.
Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä.
Asiantuntijana käytetty Helsingin nuorisoaseman lääkäriä Pekka Aarninsaloa.
Irti Huumeista ry:n perhetyön keskus puh 09-68404545 , 09-6840522, [email protected]
Valtakunnallinen Irti Huumeista puhelin arkipäivisin klo 9-15 ja 18-21 p. 0203-22388(ppm), www.irtihuumeista.fi
Kirjoittaja: Marja Aalto ([email protected])
[email protected]
Villen elämä haihtui savuna ilmaan
Kymmenen vuoden kierre teki nuoresta lupaavasta jääkiekkoilijasta narkomaanin.
Oli vaikea sanoa ääneen: minun poikani on narkomaani, Paula kertoo. Vuosien ja asiasta puhumisen myötä Paula kertoo sanomisen helpottuneen. Niin leimaavaa huumenarkomania kuitenkin on, että perheen nuorempien lasten vuoksi Paula haluaa tässä haastattelussa esiintyä vain nimimerkillä.
Paulan poika Ville on nyt 30-vuotias. Ville oli 16-vuotiaaksi saakka tavallisen perheen mukava poika. Koulu sujui, ja poika pelasi jääkiekkoa nuorten edustusjoukkueessa. Sitten tuli päivä, jolloin serkku tarjosi Villelle hasista.
- Ville oli aina ihaillut serkkuaan ja halusi kai olla samaa porukkaa.
Meni puoli vuotta ja Ville soitti äidilleen.
- Hän pyysi minua tulemaan sairaalaan. Hän oli saanut psykoosin ja koska oli alaikäinen, tarvittiin vanhemman suostumus, että hänet voitiin ottaa suljettuun hoitoon.
Se oli täydellinen järkytys perheelle. Paula oli toki huomannut, että Ville oli jotenkin muuttunut. Treeneissä käynti oli alkanut jäädä. Aina oli jotain syytä olla menemättä. Kaveripiirikin oli jäänyt. Perheessä ei tiedetty hasiksen käytöstä, eikä Ville sitä kertonut edes sairaalassa.
- Mietin jo silloin, että voiko tämän takana olla jokin aine. Lääkäri sanoi, että ei, hän oli keskustellut pojan kanssa. Ville oli kolme kuukautta suljetulla osastolla.
- Kun hän tuli kotiin, niin sitten se touhu vasta alkoikin. Ammattikoulu jäi ja poliisi tuli kuvioihin. Oli rötöstelyä ja tihutöitä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joten kuulin Villen omituisia puhelinkeskusteluja. Siinä vilahteli kummallisia nimiä. Kun kysyin, hän vain tiuskaisi, että et sää ymmärrä. Vasta myöhemmin se kun äiti kertoi, että etkö sä tiedä, että ne käyttää hasista!
Ei voi olla huomaamatta pientä katkeraa vivahdetta Paulan puheessa. Eihän hän tiennyt hasiksen käytöstä, mutta olisi halunnut tietää. Nyt elämä on avoinna jossittelulle: jos oli tiennyt aikaisemmin, olisi voinut puuttua. Ehkä se ei silloin olisi ollut vielä liian myöhäistä. Ehkä poika ei silloin vielä olisi ollut niin syvällä huumepiireissä - ja oli osannut irrottautua niistä.
Tai sitten ei. Paula lopulta kuuli asiasta, hän pani pojan koville. Hän soitti lastensuojeluun ja pyysi, että Ville otettaisiin huostaan. Se tuntui ainoalta keinolta pysäyttää tilanne.
- Virkailija tuli meille ja minä hullu annoin hänen jutella Villen kanssa kahdestaan. Poika pyöritti virkailijaa täysin. Väitti, että käy koulua eikä käytä huumeita ja että äiti vain on hysteerinen. Meillä on omakotitalo ja ns. hyvä perhe. Se ilmeisesti sumutti virkailijaa niin, että hän päätyi kysymään minulta, onko pojalla kenties liian tiukat kotiintuloajat. Minut leimattiin ylihuolehtivaksi. Eli se siitä huostaanotosta. Ei silti, Ville pyöritti kyllä vanhempiaankin.
- Ennen kuin kuulin hasiksen käytöstä, kysyin Villeltä, onko tässä kyse jostain aineista. Hän kielsi kaiken. Sanoi, että hullu sä olet, äiti. Sinä tässä hoitoa tarvitset.
- Halusin uskoa häntä ja hän osasi manipuloida minut uskomaan.
Pian lastensuojeluvirkailijan käynnin jälkeen tuli toinen psykoosi.
- Sairaalassa meistä tehtiin perhekartoitus ja siinä meidät vanhemmat syyllistettiin. Se oli sitä aikaa, Paula hymähtää.
Ville käytti aineista jopa sairaalassa. Paula nosti siitä hirveän metelin, mutta sairaalasta puolustauduttiin, etteivät he voi pitää potilaita pullossa.
Jos joku olisi sanonut vuosia sitten, että huumeet tulevat hallitsemaan Paulan perheen elämää, koko ajatus olisi tuntunut aivan mahdottomalta.
- Minä ajattelin, että kun me vanhemmat olemme paljon paikalla ja pulla tuoksuu, niin minun lapseni ei voi olla niin tyhmä, että edes kokeilee huumeita. Meillä ei tupakoida eikä viinaakaan käytetä kohtuuttomasti.
Huumejuttujen myötä tuli vanhempien välistä syyttelyä tyyliin kumman suku on mitäkin.
- Hyvä, kun pärjäsimme eroamatta. Näitä nuorempia sisaruksia olen surrut. He jäivät pahimmassa vaiheessa sivuun. Olin niin tuskainen, että kaikki ajatukseni ja energiani pyöri vain Villen ympärillä. Olisin halunnut elää Villen puolesta. Kävin jopa kauppaa Jumalan kanssa, että vaikka poika lähtisi toiselle puolelle maapalloa enkä ikinä enää näkisi häntä, mutta tietäisin, että hän elää ilman huumeita, olisin valmis siihen.
Omaisten ryhmässä Paula kuuli, että samaa kauppaa käy moni muukin narkomaanin äiti ja isä. Ja saman helvetin läpi kulkee niin moni muukin lapsensa huumeille menettänyt vanhempi.
- Olenko velvollinen jaksamaan? Mahdollistanko huumeiden käytön paapomalla lasta? En ole halunnut sulkea ovea kokonaan, mutta silloin siskot olivat pieniä, sanoin, että kotiin saa tulla vain selvinpäin. Siskot syyllistyivät herkästi. Miettivät jälkeenpäin, lähtikö Ville sen takia, kun ei saanut haluamaansa viittä euroa.
- Kun Ville sitten tule kotiin, hän sekoittaa kuviomme täysin. Tulen hetkessä täyteen raivoa ja räjähtelen. Viimeksikin huusin, että reppu selkään, jos apu ei kelpaa. Kun poika lähti, en voinut olla huutamatta perään, että jos tarviit apua, niin tule. Joka kerta, kun hän lähtee, päätän, että ensi kerralla yritän olla rauhallinen, mutta aina epäonnistun.
Paula on löytänyt itselleen avun Irti Huumeista -yhdistyksen järjestämistä omaisten ryhmistä.
- Puhuminen helpottaa. Ei tarvitse olla yksin. Vähitellen aloin toipua ja nähdä elämässä muutakin. Enää Villen huumeiden käyttö ei ole joka päivä aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ajatus. Ajattelen yhä, että toivoa ei saa menettää. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat päässeet kuiville. Jonain päivänä Villelläkin on perhe ja koti.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ihme lässytystä. Mistä tuommoista kukkahattutäti probagandaa syntyy?
Itse olen ns. elämäntapa intiaani. Olen kiertänyt maailmaa sdekä Suomea. Polttanut jointtia tuhansien ihmisten kanssa matkoillani. Mukana on ollut porukkaa vaarista vauvaan.
Kellekään ei ole mitään psykooseja puhjennut. Korkeintaa lievää ahdistusta saaattanut olla.
Toki tuommosilla teksteillä saadaan aikaan kieltolakipsykoosi. Joka sitten purkautuukin siten, että kun henkilö on tarpeeksi peloissaan ja polttaa jointin. Niin skitsoilu pamahtaa päälle. Sitten siinä tilassa hätäpäissään joku toinen idiootti tilaa ambulanssin.
Sitten on lisäpaniikkitilanne valmis. Ambulanssi saapuu pillit ulvoen poliisi saattueessa paikalle. Kyllä siinä vaiheessa jo selväpäinenkin alkaa hätäillä, että mistä on kyse.
Sitten kun terveyskeskuksessa aletaan lässyttää samaa probagandaa. Lyödään kannabispäihtymyksen päälle vielä kovempaa virallista päihdettä eli bentsoja (diapam etc...) sekä jotain neuroleptidejä.
Niin varmasti saadaan pikkuhiljaa noilla virallisilla kovilla (huumeilla) kemikaaleilla se psykoosi aikaan.
Sitten kun on saatu ihminen lääkkeillä ja paniikilla ja hässäkällä sekaisin.
Niin kirjataan taas yksi kannabispsykoosi.
Kokeilija itsekin jo siinä vaiheessa uskoo kaiken johtuvan siitä kannabiksesta. Vaikka todellisuus onkin täysin toinen. Lääkepsykoosi tai tilanteen luoma psykoosi on kyseessä.
Että näin kansaa kusetetaan.
Onneksi minä juon vain viinaa, niin minuun ei mikään tehoa. Hakkaan ja puukotan nimittäin kaikki jotka yrittää edes jotain mulle lässyttää lääkäreistä ja psykooseista ja lääkkeistä.
Samoja paskahuumeita ne ovat kaikki. Eri paketissa vain ja virallisella leimalla varustettuna.
lainaus (lisäsin itse *-merkit):
>> Elimistön kannabinoidireseptoreilla ja endokannabinoideilla on nykyarvion mukaan laaja ja merkityksellinen rooli monissa ihmisen elintoiminnoissa. Eräitä kannabispohjaisia lääkkeitä on käytetty Yhdysvalloissa ja Iso-Britaniassa syöpä- ja AIDS-potilaiden heikentyneen ruokahalun hoidossa. Uudella CB1 reseptorisalpaajalla on saatu erittäin lupaavia tuloksia mm. liikalihavuuden hoidossa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kannabinoidisysteemiin vaikuttavilla lääkeaineilla voitaisiin hoitaa lisäksi mm. useita aivoperäisiä sairauksia (Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, MS-tauti, Touretten syndrooma, ***skitsofrenia***), silmänpainetautia, kipua, tulehdustiloja sekä erilaisia syöpiä.
"On se kumma. Kannabiksen oletetaan aiheuttavat ihan yleisesti psykooseja ja skitsofreniaa, ja sitten yliopiston tutkijat toteavat että se voi parantaa niitä. Miksei valehtelua päihdevalistuksessa kielletä lailla?"
Tätä minäkin aika ajoin mietin. Suomessa hoidetaan vuosittain joitain kymmeniä ongelmaisia, joilla yksi pääasiallisista ongelmanaiheuttajista on kannabis.
Sen sivussa Suomen muutaman sadan tuhannen käyttäjän ryhmästä kannabiksesta lääkinnällisesti hyötyviä löytyy useamman kymmentä prosenttia.
Ajatuksena on absurdi, että jokin asia kielletään koska se aiheuttaa (marginaalisia) ongelmia, mutta pystyy samalla auttamaan isoa ihmisjoukkoa.
Suomessa edellämainittu on kuitenkin normaali tapa toimia. Sen lisäksi että hyvän aatteen eteen on lupa suoltaa kaikki aukot täyteen käsittämätöntä potaskaa vastustamisen nimeen.
Tämä lienee joku fossilinen jäänne 60-70 luvun Suomesta. Jos aatteesi on oikea, on sama millä perustelet.
Sananvapaus koskee myös lehdistöä, julkaistessaan artikkelin Seura toteutti sananvapauttaan. Aivan kuten IHRY:kin. Tämä tapaus on vielä varsin mieto, jos sitä verrataan muihin yliampumisiin. Artikkeli on ollut varmaan todella hyvää viihdettä eläkeiän partaalla kiikkuville kukkahattutädeille, mutta realistista todellisuuspohjaa sillä ei ole ollut takanaan. Edes vuonna 2003.
Suorastaan harmittaa, kuinka kaukana nykypolitiikka on tavallisesta reaalielämästä. Ja kuinka tyhmää tavankansa edelleen on. Oikeisto osti itselleen maan poliittisen vallan lupauksilla alentaa arvonlisäveroa. Sitä ei ole varaa alentaa. Mutta kansa uskoi, äänesti - ja saa nyt kärsiä nahoissaan, kun vauraiden eduista on huolehdittava jatkossakin.
Antaisitte meille muille edes totuuden. Ja totuuteen perustuvat päihdepoliittiset linjaukset, joiden varassa voisimme tehdä valintamme lakia rikkomatta.
niin kannabis olisi pakko poistaa huumausaine luettelosta.
siitä ei yksinkertaisesti löydy niin suuria haittoja kuin propaganda väittää.
toki sitäkin voi käyttää liikaa mutta eihän se voi olla peruste.
Kannabis lienee mielenterveyden suhteen tyypillinen dualistinen lääke; tietyissä tapauksissa auttaa, tietyissä haittaa.
Subutex kelpaa sekä vieroituslääkkeeksi että päihteeksi joka aiheuttaa vieroitusoireita. Opiaattireseptorien saturaatiossa on se kynnyspitoisuus subuilla joka tekee niistä hyvän lääkkeen opiaattiriippuvaiselle mutta ei-riippuvaiset saa niistä kyllä olot ja pitkän päälle senriippuvuudenkin. Onko se sitten lääke vai huume? Aiheuttaako se riippuvuutta vai onko se riippuvuuslääke?
Joko-tai logiikka ei ole ainoa vaihtoehto. On olemassa sekä-että logiikka joka varmasti pätee kannabikseenkin.
Kannabispsykoosia ei ole olemassa
Jaa ei vai?
Eiköhän mikä tahansa psykoaktiivinen aine voi laukaista psykoosin? Jopa kahvi. Tai tupakka.
Vai tarkoitatko sitä, että kun kannabis ei aiheuta psykoosia, vaan se voi laukaista psykoosin jo valmiiksi sille alttiin henkilön, niin silloin kannabiksen laukaisemasta psykoosista ei tulisi käyttää nimitystä "kannabispsykoosi" vaan ainoastaan "psykoosi"?
Tämä kyllä olisi loogista sikäli, ettei alkoholin laukaisemasta psykoosista käytetä terveydenhuollossa nimitystä "alkoholipsykoosi" vaan "psykoosi".
Alkoholihan laukaisee psykoosin noin 4 -kertaisella todennäköisyydellä kuin kannabis.
Ilmeisesti sen vuoksi "kannabispyskoosista" on tullut myytinomainen asia, koska ne ovat niin harvinaisia. Siis verrattuna "alkoholipsykoosiin", joka on niin tavanomainen, ettei sitä edes osata diagnosoida "alkoholipsykoosiksi". Alkoholipsykoosissa olevista sanotaan vain että "se on kännissä" tai "se on krapulassa".
...kyllä tunnetaan ja osataan diagnosoida: se tunnetaan myös nimellä delirium tremens.
BTW. Delirium tremens on eri asia kuin varsinainen alkoholipsykoosi.
... Sairausluokitus F10.4 - Alkoholidelirium (F10.41 on Tremens eli kouristuksilla)
... Sairausluokitus F10.5 - alkoholin käytön aiheuttama psykoottinen häiriö
Psykoosi todetaan:
>>Erotusdiagnoosi delirium tremensiin (F10.4) ja muihin alkoholin käytön vaikutuksesta puhkeaviin tai korostuviin mielenterveyden häiriöihin (F20,x, F30-F39), ( F60.0, F60.1) on tehty.
Mietoja huumeita ei ole olemassakaan. Kyllähän sen nyt pitäisi kaikkien tietää. Seuran päätoimittaja lienee joku nisti kun päästää tollaista tuubaa sensun ohi.
"Etukäteen ei voi tietää, miten oma psyyke kestää kannabista. Jos huomaa paranoidisia pelkoja tai muita outoja kokemuksia tai ajatuksia, ovat ne selvä merkki siitä että on vaaravyöhykkeessä. "
Välillä jostain sativasta tulee aika "outoja" oloja ja ajatus lentelee. En mä arvannu että se polttelusta tuleva hassu olo onkin merkki hulluudesta, mä luulin että siitä pitääkin tulla vähän "outo" olo, mitä se tarkoittakaan. Joskus pelottaa että naapuri ilmiantaa poliisille ja tulen leimatuksi, pedon numerolla. Luulin sitäkin terveeksi peloksi, mutta päähän se onkin vaan joka heittää.
Olen kokenut lähes paranoidisia pelkoja kannabiksen vaikutuksen alaisena: olen ollut aivan varma että Siwan myyjä nauraa mulle selän takana.
(...tosin, ~90% todennäköisyydellä olin oikeassa eikä kyse ollutkaan paranoiasta... enkä varmasti kerro mitä tein Ö_Ö)
Varmaan jokainen polttelija on joskus vainoillut, kuumotellut, sekoillut ja huomannut outoja ajatuksia. Väitän tuntevani henkilökohtaisesti ainakin sata sellaista jotka ovat joskus poltelleet (yhtä tai kahta kokeilua ei lasketa) ja kuitenkin tunnen vain yhden joka on mennyt psykoosiin - parin kuukauden valvomisesta ja jatkuvasta dokaamisesta, siihen päälle hyvin satunnaista pilvenpolttoa (kerran viikossa?). Luulenpa että se viikon kerrallaan valvominen ja tolkuton alkoholinkäyttö vaikuttivat *hiukan* enemmän kuin kannabis, mutta eiköhän joku kukkahattukonservatiivi saisi tuonkin käännettyä toisin päin :p
tarinan ville vedellä vähän muutakin kun cannaa, jos tarina edes tosi on.
itse kun mutsille vuonna 1 ja 2 kerroin kukkaa polttelevani niin meinas saada hepulin, mutta sanoin sille että otappas asioista selvää ja niinhän tuo ottikin, ja siihen loppu kauhistelut ym.. olis ehkä itekkin sitten halunnu kokeilla.
on tullut reilu 10 vuotta polteltua joskus myöskin 24/7, eikä mitään ongelmia olla ollut myös polttamattakaan kuukausia tai viikkoja, esim. nyt en ole reilu puoleen vuoteen pössytellyt eikä ole pahemmin tehnyt mielikään, joskus tietty käväsee mielessä että olishan se mukava pienet jointit imasta vaihteeksi mutta ei tosiaa mitään addiktia.
eli korvien välissä se riippuvuus tosiaan on toisilla vaan kun ei se korvien väli taida aina toimia, mutta itse aineella ei silloin taida olla merkitystä, eli addikti on addikti (jää koukkuun lähes kaikkeen mitä sattuu vetämään)
Onhan se helpompi ja mukavampi sanoa että pilveä oon vaan poltellut juu, kuin että kertoisi suoraan kiskoneensa ryynejä, piriä, hitaita, huikkaa ja ties mitä - todennäköisesti pentu kuitenkin olettaa että vanhemmat järkyttyvät vähemmän kuullessaan sanan "hasis" kuin "subutex" 9_9
On kai sitä itse kukin vähätellyt päihteiden käyttöään teini-ikäisenä... "En minä tupakoinut vaan kaveri ja siksi takki haisee", "pelkkää viinaa join, mitään bentsoja ole koskaan edes nähnyt"
Kannabis muuttaa ihmistä hitaasti. Harva nuori aloittaessaan tietää mihin käyttö johtaa.Psykoosia ei tule kaikille, mutta syrjäytymiskehitystä se voi vauhdittaaa. Salmiakkikossukin viettelee nuoria juomaan, kun se ei ole niin pahaa kuin raaka viina.
Kyllä se kannabiksen käyttö on vaarallista - minun kohdallani nuorena (~16v) aloitettu kannabiksen käyttö johti koko systeemin kyseenalaistamiseen, vasemmistolaisuuteen, aktivismiin ja politikointiin. :( Voi minua. Pitäisi varmaan hakea huumepolitiikkavieroitukseen :(
Mä oon sun fani Paneteisti. Muista että voit myös poistaa sun kirjoituksiasi kun siltä tuntuu.
Mieti todellakin mitä netis paljastat ja minkälaisen profiilin itsestäs luot. Please. Peace and truth.
HÖRHÖR
typo :)
Ei kai se mikään salaisuus ole että olen polttanut pilveä, ekan kerran about 16v? :D
Ja sekään ei ole salaisuus, että olet lsd:n yli-papitar.
"Mutsi! - Otanko puolikas happopaprun vai ihan kokonaisen?"
Vastauksesihan me tiedämme.
Toivon, että omalla lapsellani olisi joskus ollut joku jolta kysyä...
Sillä kun on päättänyt kulkea sinulle outoa ja vierasta tietä, on hyvä, että on joku jolta kysyä neuvoja. Base-hypytkin ovat laittomia, silti niitä hypätään, eikä varmasti kukaan hyppää kysymättä ensin neuvoa joltain joka asiasta jotain tietää.
Sinä sanot hänelle ainoastaan, että älä hyppää. Et mitään muuta. Hän hyppää kuitenkin, ja ilman mitään todellista ja auttavaa neuvoa - voit kuvitella itsekin. Olet vaarallisempi asennevammaisine neuvoinesi kuin joku muu, joka sanoo ohjeet tarkasti.
"Olet vaarallisempi asennevammaisine neuvoinesi kuin joku muu, joka sanoo ohjeet tarkasti. "
Joo, ei me päästä tästä ikinä yhteisymmärrykseen.
Kysymys: "Tapanko yksi vai kaksi ihmistä?"
Vastaus: "Tapa yksi"
Ei kannata edes ehdottaa tuonkaltaisen toiminnankaan jättämistä väliin, sillä itse kysymyskin jo osoittaa, että viikatemies diilaa pian. Turha siis edes yrittää estellä, eikö niin?
Vai onko kysymys huumeista ja huumeidenkäytöstä eräänlainen hätähuuto? Testi, että välittääkö kukaan kysymyksen esittäjästä. Tähän kun vastaa, että "Joo! Vedä vaan!" , niin samalla tulee vastanneeksi, että "Tee mitä vittuu haluut ittelles. EI liikuta minua"
Miten muiden ihmisten tappaminen liittyy siihen, että joku aikoo kokeilla jotain laitonta päihdettä, ja haluaa tietoa, että ei tappaisi edes itseään?
Mietipä sitä! Kyllä se ajallaan aukenee itsellesikin, kun kasvattelet vielä kotvan aikaa aivomassaasi tiedätvarmaanmillä.
Onhan tuokin tapa tietysti lopettaa...
Olipahan rahtusen lapsellinen ja typerä heitto. Ja tuon kirjottaja varmasti kuvittelee olevansa jotain mitä tähän maailmaan kaivataan. Jotkut ei häpee näemmä mitään
Mentiin HETI sivuraiteille kun ei keksitä FIKSUA sanottavaa.
TAJUA NYT, on aivan eriasia kokeilla laitonta päihdettä kuin tappaa joku viaton sivullinen.
GET IT?
Eivät nämä kieltolakifanaatikot pysty keskustelemaan ollenkaan aiheesta vaan jäävät heti alakynteen ja siirtyvät sivuraiteelle....
Kannabispsykoosi on totista totta. Se on yleisyydeltään alkoholipsykoosin tasoinen; noin 100-120 kannabispsykoosia vs. 5000 alkoholipsykoosia vuosittain suomessa. Korreloi (aktiivi)käyttäjien lukumäärän kanssa
Artikkelin "kuka tahansa voi saada" on täyttä tuubaa. Kaksi ryhmää saa kannabispsykooseja : Suurkäyttäjät ja ennestään mielenterveysongelmaiset.
Kannabispsykoosille altistaa kenties se millainen mieli kullakin on, jotkut flippaavat vuoden aktiivikäytön jälkeen, jotkut eivät koskaan. Jokatapauksessa normaalin rajoissa olevaa psyykettä ei kannabis kaada muutaman viikon kestävän käytön aikana.
Kannabispsykoosi on päihdepsykoosi johon ei liity elimellisiä vaurioita kannabiksen puolsta (pl. ne joilla on ennestään mielenterveydellinen riskitekijä, esim. vikaa välittäjäaineissa). Psykoosi on tällöin ohimenevä akuutti tilanne joka parantuu täysin. Käyttöjakson pituudella ei ole merkitystä paranemiseen; käytännössä kaikki kannabiksen aiheuttamat psyykkiset ongelmat häviävät todella nopeasti käytön loputtua.
Karkeasti arvioiden kannabiksen laittomuuden ja kieltolain tuoma syyllisyystaakka, pelot ja leimautuminen aiheuttavat sairastuvuuteen ainakin 100% lisäyksen. Yleinen tuomitseminen johtaa ongelmiin. Luottamus yhteisöön kärsii.
Otsikko "Mietojen huumeiden kavala seuraus" pitäisi muuttaa "Päihteiden kavala seuraus" että se kuvaisi todellisuutta paremmin. Miedot huumeet eivät aiheuta psykooseja yhtään sen enempää kuin muutkaan huumeet tai lailliset päihteet. Turha leimata yhtä päihteilyn osa-aluett kuin sillä ilmiö olisi jotenkin erillinen tai vakavampi.
Ja tietenkin sellainen "kosmeettinen" pikkuseikka unohtui kertoa että kannabispsykoosi on kannabiksen pahin mahdollinen seuraus, itseasiassa se kaikkein pahin ja ainut vakava riski. Lähes kaikilla muilla laittomilla ja laillisilla päihteillä se vakavin seuraus on kuolema; mahdollisesti jo ensimmäisellä käyttökerralla. Ihan vain mittasuhdetta antamaan olisi voinut tuonkin laittaa.
Toki ajatus että seuran kaltainen populaarilehti olisi alkanut vertailemaan miedon huumeen ja alkoholin haittoja keskenään on mahdoton ajatus. Pitäähän lehden myydä jatkossakin eikä lukijakuntaa saa suututtaa. Siksi siis asian käsitteleminen ilman mittasuhdetta on ok. Sääli vaan että se peittää oleellisen tajuamisen aihepiiristä; eli sen että se mitä lukijat yleensä nauttivat aiheuttavat minimissäänkin saman kuin nämä "kavalat miedot huumeet", pahimmillaan menee henki. Mikä siis olikaan "KAVALAA"?
Tais pamahtaa Villelle murrosikä ja pahemmanlaatuinen teiniangsti masennus, kun tajus millaisessa pullantuoksuisessa kultahäkissä joutuu elämään hysteerisen, ylihuolehtivan äidin ja tyypillisen jääkiekkoisän kanssa.
Tää on mun oletus. Puhun jossain määrin kokemuksen rintaäänellä...