Sapatti pyhitettiin luomisessa. Koska se oli säädetty ihmiselle, se annettiin silloin ” kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat”(Job 38:7). Maa oli sopusoinnussa taivaan kanssa. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. ”(1.Moos.1:31); niin hän lepäsi iloiten loppuun suoritetusta työstään.
Koska Jumala oli levännyt sapattina, hän ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen”(1.Moos.2:3) –erotti sen pyhään käyttöön. Se oli luomistyön muisto ja siis merkki Jumalan voimasta ja rakkaudesta (vrt. Ilm.14:7).
Jumalan Poika loi kaiken. ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:3). Ja koska sapatti on luomistyön muisto, se on merkki Kristuksen rakkaudesta ja voimasta.
Israelilaiset tunsivat sapatin ennen kuin he tulivat Siinaille. Matkalla sinne vietettiin sapattia. Kun muutamat rikkoivat sen, Herra nuhteli heitä: ”Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?” (2.Moos.16:28).
Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Dekalogin muiden käskyjen tapaan se on aina sitova. Tästä laista Kristus sanoo: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18). Niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa, sapatti pysyy merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kukoistaa jälleen maan päällä, kunnioittavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. ”Jokaisena sapattina” kirkastetun uuden maan asukkaat ”kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra” Jes.6:23).
Koska Jumala oli levännyt sapattina, hän ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen”(1.Moos.2:3) –erotti sen pyhään käyttöön. Se oli luomistyön muisto ja siis merkki Jumalan voimasta ja rakkaudesta (vrt. Ilm.14:7).
Jumalan Poika loi kaiken. ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:3). Ja koska sapatti on luomistyön muisto, se on merkki Kristuksen rakkaudesta ja voimasta.
Israelilaiset tunsivat sapatin ennen kuin he tulivat Siinaille. Matkalla sinne vietettiin sapattia. Kun muutamat rikkoivat sen, Herra nuhteli heitä: ”Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?” (2.Moos.16:28).
Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Dekalogin muiden käskyjen tapaan se on aina sitova. Tästä laista Kristus sanoo: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18). Niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa, sapatti pysyy merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kukoistaa jälleen maan päällä, kunnioittavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. ”Jokaisena sapattina” kirkastetun uuden maan asukkaat ”kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra” Jes.6:23).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.