1. HARHA: KASTE EI OLE YKSI. Uudelleenkastajat väittävät vastoin Raamattua, että kaste ei ole yksi. Kuitenkin Ef 4:5 sanoo hyvin selkeästi: "Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!" Tämän jakeen he selittävät, että sana yksi tässä kohdassa ei tarkoita lukumäärää, vaan että se voitaisiin kääntää esim."yhdenlainen","samanlainen" tai "yksi ja sama". Alkutekstissä on tässä kohden "hen baptisma" ja siinä oleva sana "hen" tarkoittaa yksiselitteisesti lukusanaa yksi, eli kyse on todellakin määrästä. (Katso Novum osa 5, sivu 313 sana 1364: kreikankielessä sana "kaste = baptisma" on neutri, joten siinä käytetään muotoa "hen". Tämä löytyy Novumin sanan 1364 kohdasta 9). Eli helluntailaisten oma dokumentti todistaa heidän omaa opetustaan vastaan, että Ef 4:5 puhuu määrällisesti yhdestä kasteesta, mutta kuitenkaan helluntailaisuus ei tätä hyväksy, vaan selittää määrällisesti yhden kasteen pois puhumalla "yhdenlaisesta", "samanlaisesta", "yhdestä ja samasta" ym.
Joskus uskoontullut saatetaan harhauttaa uudelle kasteelle väittämällä lapsikastetta Johanneksen kasteeksi. Apostolien tekojen mukaanhan jotkut kastettiin uudelleen siitä syystä, että he olivat saaneet vain Johanneksen kasteen eivätkä olleet siinä yhteydessä saaneet Pyhää Henkeä. Luterilaisen kirkon kaste ei ole Johanneksen kaste. Johannes ei kastanut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hän kastoi vain ihmisiä parannukseen, kun he tunnustivat syntinsä. Lisäksi Pyhä Henki ei ollut vielä silloin vuodatettu maailmaan, kun Johannes toimi. Historiallisesti on vielä osoitettavissa, että Johannes Kastajan opetuslapsista ei tullut läheskään kaikista Jeesuksen opetuslapsia. Luterilaisen kirkon kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joten se on täysin eri kuin Johanneksen kaste.
Helluntailainen Veikko Pekki selittää Apt 19:1-7 väittäen, että Paavali kastoi efesolaisia uudelleen. Kannattaa tutustua tuohon Raamatun kohtaan ja todeta, että efesolaiset eivät olleet saaneet kristillistä kastetta eli kastetta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, heidät oli kastettu vain Johanneksen kasteella. Siksi Paavali kastoi uudelleen, jotta he saisivat Pyhän Hengen. Kyse ei ole kristillisen kasteen uusimisesta, minkä Veikko Pekin rehellisyyden nimessä pitäisi tietää. Asiat sotketaan ilmeisesti tarkoitushakuisesti.
Joskus uskoontullut saatetaan harhauttaa uudelle kasteelle väittämällä lapsikastetta Johanneksen kasteeksi. Apostolien tekojen mukaanhan jotkut kastettiin uudelleen siitä syystä, että he olivat saaneet vain Johanneksen kasteen eivätkä olleet siinä yhteydessä saaneet Pyhää Henkeä. Luterilaisen kirkon kaste ei ole Johanneksen kaste. Johannes ei kastanut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hän kastoi vain ihmisiä parannukseen, kun he tunnustivat syntinsä. Lisäksi Pyhä Henki ei ollut vielä silloin vuodatettu maailmaan, kun Johannes toimi. Historiallisesti on vielä osoitettavissa, että Johannes Kastajan opetuslapsista ei tullut läheskään kaikista Jeesuksen opetuslapsia. Luterilaisen kirkon kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joten se on täysin eri kuin Johanneksen kaste.
Helluntailainen Veikko Pekki selittää Apt 19:1-7 väittäen, että Paavali kastoi efesolaisia uudelleen. Kannattaa tutustua tuohon Raamatun kohtaan ja todeta, että efesolaiset eivät olleet saaneet kristillistä kastetta eli kastetta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, heidät oli kastettu vain Johanneksen kasteella. Siksi Paavali kastoi uudelleen, jotta he saisivat Pyhän Hengen. Kyse ei ole kristillisen kasteen uusimisesta, minkä Veikko Pekin rehellisyyden nimessä pitäisi tietää. Asiat sotketaan ilmeisesti tarkoitushakuisesti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi ette kastetta suorita jo synnytyksen yhteydessä ja niille jotka siittiö-pankkia käyttävät vois tuon kasteen siinä siittiöiden pesussa tehdä, eli ei syntyis yhtään syntistä vauvaa.
Miksi muuten tälle palstalle tulit harhoja opettaan?
Eli katsotaan mitä uutta on tänään tapahtunut.
Veditkö tuota henkeesi oikein kunnon henköset siellä Knytbyn hellariyhteisön altaassa, kun noin kovasti ärhentelet pyhiä asioita vastaan?
Raamattu .Room.10:2. Sillä Kristut on lain loppu, vvanhurkaudeksi jokaiselle, joka uskoo..Missä pelasttava KASTE joka on vain teko...?
ja kastetaan, vastasyntynyt ei ymmärrä uskosta yhtään mitään. Eli ei usko mihinkään. Ensin siis tulee usko ja ottakoon senjälkeen kukin heistä kasteen, Jeesuksen Kristuksen nimeen!
Pieni lapsi ottaa kaikista parhaiten sanan vastaan j a Pyhän Hengen lahjan kasteessa.
Eihän niillä teidän helluntailaisten kastamattomilla lapsilla ole edes Pyhän Hengen sinettiä, eikä ne kuulu Kristuksen ruumiiseen eli seurakuntaan. Nehän on pakanoita sellaiset.
Ei pieni rintaruokinnassa oleva vauva ota vielä muuta vastaan kuin maitoa äiteensä nisistä; ja sekin menee ihan vaan fyysisten tarpeiden piikkiin. Ei ole niin pienellä vauvalla mitään hengellistä tarvetta eikä halua sanan kuuloon.
Hirvittävää valheellista harhaoppia on tuo lapsikasteeseen ympätty, että lapsena kastettu olisi ottanut samalla Jeesuksen vastaan omakohtaisesti tahtonsa mukaan , pidätte itsepintaisesti kiinni, antaen samalla väärän turvallisuuden tunteen, siitä että ihminen muka voisi päästä sisälle pelastuksen armoon ja iankaikkiseen elämään Jumalan tykönä, muiden tahdosta ihmistekona, ilman omaa päätöksen tekoa, siitä että tahtooko hän seurata Jeesusta vai ei.
Jos lapsikasteessa saataisiin lapselle, ikäänkuin väkisin kaadettua Pyhä Henki, niin miksi se sitten ei mitenkään näy sen lapsen käytöksessä? Hän ei käyttäydy yhtään sen kristiillisemmin hiekkalaatikolla, kuin ei-kastettu, helluntailaisen tai ateistin lapsi, -yhtälailla on hinku astua toisen muksun tekemä hiakkakakku läjään, kuin niillä "pakanapienokaisillakin", vai eikö muka?
kuulin, kuinka joku oli alkanut opettaa hengellisen elämän totuuksia alle vuoden ikäisille vauvoille. Mutta kaikkeahan sitä voi opettaa, eri asia sitten, onko asialle todellista vastaanottoa.
Tämä sama pätee tuohon vauvakasteeseen.
Kastevedellä ja siihen yhdistetyillä sanoilla sanotaan syntyvän Jumalan lapsia. Joka niin uskoo, käyköön tutustumassa näiden vauvana kastettujen jumalalliseen elämäntapaan lähikaupungin yöllisille kaduille ja kapakoihin, sieltähän niitä löytyy...
Mitä tulee kahteen kasteeseen, niin sellaisestakin kertova kohta Raamatusta löytyy Apostolien tekojen 19. luvun alkupuolelta.
Onneksi sentään tänä päivänä on luovuttu siitä aiemmin käytössä olleesta älyttömyydestä, jossa kastettavalta vauvalta kysyttiin:
"Tahdotkos luopua isästä perkeleestä ja liittyä Kristukseen?"
Siihen kummien tuli sitten vastata kastettavan vauvan puolesta: "Tahdon!"
Eli se siitä vauvakasteen raamatullisuudesta. Uskovien kasteesta eli siitä, että ihmiset uskoon tultuaan menivät kasteelle, löytyy Raamatun lehdiltä monta selvää esimerkkiä. Vaan sisälukutaito taitaa toisinaan olla kortilla, kun luettua ei aina näytetä ymmärtävän.
Ei tunnu vauva ymmärtävän sanan sanaa eikä ainakaan tottele. Eikä näytä haluavan suullansa tunnustaa uskoaankaan.
Sekä katolinen että luterilainen kirkko kyllä menneinä vuosisatoina ymmärsi, että vauvan uskon pitää olla henkilökohtaisesti vastaanotettua voidakseen pelastua ja Raamatun vaatimus oli selvillä, että usko piti suullansa tunnustaa.
Vanhojen kastekaavojen mukaan siksi paikalle olikin kutsuttu kummi, joka vastaili papin kysymyksiin vauvan puolesta. Vauva saattoi olla myös kuuro, mutta hän osasi siis lukea papin puheen suun liikkeistä ja kummi taas lapsen sydämen ajatukset.
"Uskotkos sinä Jeesuksen Kristuksen päälle?" kysyi pappi. "Uskon!" vastasi kummi vauvan puolesta.
Tahdotkos hylätä perkeleen ja kaikki hänen tekonsa?" kysyi pappi. "Tahdon!" vastasi kummi.
"Haluatko ottaa kasteen ...nimeen?" "Haluan!" vastasi kummi.
Oliko tässä mitään epäselvää? Lienee ei, sillä vauva ymmärsi papin puheen ja kummi ymmärsi vauvan ilmoittaman tahdon, joskaan ei välttämättä papin tekemiä kysymyksiä. Mutta se ei ollutkaan oleellisinta vaan se, että vauva ymmärsi ja tahtoi ja kummille riitti kyky lukea vauvan ajatukset sekä syntyneen uskon ja ilmoittaa se kuuluvalla äänellä.
Ymmärtäisimmeköhän me vauvaikää myöhemmin uskoon tulleet tämän vauvana kastamisen eli priiskottamisen paremmin, kun noudatettaisiin luterilaisen kirkon alkuajan tapoja?
Tällä kirjoituksellani en halua loukata luterilaisia kastekäsityksineen, mutta suuresti ihmettelen niitä, jotka Raamattua tutkittuaan sanovat aamenensa edellä kerrotunlaiselle toiminnalle. Käsitykseni mukaan "emokirkossa" eli katolisuudessa tämä kasteen täytäntöönpanomuoto on yhä käytössä ja sieltähän se jäi luterilaiseen kirkkoonkin.
Kun itse palaan uskoni perustuksissa alkuseurakunnan julistukseen ja käytäntöihin niin luterilaisten on syytä palata Lutherin alkuperäiseen julistukseen ja käytäntöihin, joka on uskonsuuntanne perustaja.
Pieni suuntimavirhe alkupisteessä johtaa pitkällä aikavälillä ja matkalla kauas sivuun alkuaan ilmoitetusta tiestä ja suunnasta.
Uskovien perheiden lapsista ja heidän seurakuntayhteydestään ei tarvitse kantaa huolta, sillä he ovat pyhiä ja ratkaisevat omakohtaisen suhteensa Vapahtajaan sitten, kun ovat kuulleet evankeliumin ja tulleet siihen ikään, että Jumala heitä kutsuu. "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä" (1 Kr. 7:14).
VAIN JA AINOASTAAN YKSI KASTE JA SE ON UUDESTISYNTYNEEN,-YMMÄRRYKSEN IÄSSÄ OLEVAN USKOVAISEN UPOTUSKASTE HÄNEN OMASTA PYYNNÖSTÄÄN JA SUUNSA TUNNUSTUKSEN PERUSTEELLA,-KASTETAAN UPOTTAMALLA ,NIMEEN ISÄN, POJAN, SEKÄ PYHÄN HENGEN !
-ensimmäisellä lirutuskasteella ei ole niin tuon taivaallista virkaa,-eikä Jumalattomien kummien mutinoilla,-kyllä on perkeleellinen harhaoppi syvällä tämänkin kansan kitusissa,-mikä vuosisatojen saatossa on kansaan,-istutettu !