tää migreeni!
Ulos ei voi katsoa, aurinko häikäisee, hukkaan menevät kauniit kevätpäivät. Silmät sirrillään piti kaupassa käydä, visusti varoa päätään kääntelemästä sivuille liian äkkinäisesti, ettei paha olo yllättäisi. Risteyksessä piti seistä minuuttitolkulla, kun aivot ei kertakaikkiaan toimi; auto näkyy risteävää tietä lähestyvän, mutta ei mitään käsityskykyä siitä, ehtiikö itse tien yli vai ei.
Eilen lähdin hakemaan poikaa päivähoidosta, samalla oli määrä käydä postissa ja viedä tyttö harrastukseen. Kuinka ollakaan kirje unohtui keittiön pöydälle ja tyttö seisoi pihalla vaatteet päällä hätääntyneen näköisenä. Unohdin ottaa sen mukaan! No eiku kiiruusti takas keskustaan ja sitte taas risteyksessä seisoskelua, kun ei kertakaikkiaan tajua liikennettä.
Tietokonetta ei voi minuuttia kauempaa tuijottaa, kirjaimet tekee temppuja ja silmät harittaa joka suuntaan, taas yököttää. Joku mielenkiintoinen aloituskin olisi, ja siihen jotain kommentoitavaa itsellä, mutta ajatus ei pysy kasassa.
Ei voi lukea kirjaa, ei lehteä... siispä makaamaan taas peiton alle. Yököttää. Ihanku olis krapula. Tai raskaana. Helkkari, puhelin soi ja pitää rämpiä keittiöön. Äiti siellä pälpättää niitänäitä ja minä vaan että juuujuu ja mielessäni mietin, että lopettais jo.
Postia. Yves Rocherin leikkaaliimaaaskartele -hommastakaan ei tule mitään, menevät prhnan tarrat väärin kohtiin. Ei o totta!
Olisko teillä hyviä ideoita, mitä vois tehdä, kunnei koko ajan sängyssäkään viitti maata!?
Ulos ei voi katsoa, aurinko häikäisee, hukkaan menevät kauniit kevätpäivät. Silmät sirrillään piti kaupassa käydä, visusti varoa päätään kääntelemästä sivuille liian äkkinäisesti, ettei paha olo yllättäisi. Risteyksessä piti seistä minuuttitolkulla, kun aivot ei kertakaikkiaan toimi; auto näkyy risteävää tietä lähestyvän, mutta ei mitään käsityskykyä siitä, ehtiikö itse tien yli vai ei.
Eilen lähdin hakemaan poikaa päivähoidosta, samalla oli määrä käydä postissa ja viedä tyttö harrastukseen. Kuinka ollakaan kirje unohtui keittiön pöydälle ja tyttö seisoi pihalla vaatteet päällä hätääntyneen näköisenä. Unohdin ottaa sen mukaan! No eiku kiiruusti takas keskustaan ja sitte taas risteyksessä seisoskelua, kun ei kertakaikkiaan tajua liikennettä.
Tietokonetta ei voi minuuttia kauempaa tuijottaa, kirjaimet tekee temppuja ja silmät harittaa joka suuntaan, taas yököttää. Joku mielenkiintoinen aloituskin olisi, ja siihen jotain kommentoitavaa itsellä, mutta ajatus ei pysy kasassa.
Ei voi lukea kirjaa, ei lehteä... siispä makaamaan taas peiton alle. Yököttää. Ihanku olis krapula. Tai raskaana. Helkkari, puhelin soi ja pitää rämpiä keittiöön. Äiti siellä pälpättää niitänäitä ja minä vaan että juuujuu ja mielessäni mietin, että lopettais jo.
Postia. Yves Rocherin leikkaaliimaaaskartele -hommastakaan ei tule mitään, menevät prhnan tarrat väärin kohtiin. Ei o totta!
Olisko teillä hyviä ideoita, mitä vois tehdä, kunnei koko ajan sängyssäkään viitti maata!?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Peikon taipumuksia. Mites olis oikein röllittelyt kunnon peikkomettässä. Saatais vähän näköalaa noihin päivänsäteisiin.
ja menninkäinen onkin aina ollut yksi lempparilauluistani :)
Paitsi silloin, kun viheltelin sitä autossa ja kieleni venähti. Vähänkö naapuriautosta tuijotettiin, kun yritin kämmeneni suojissa venytellä kieltäni liikennevalon vaihtumista odotellessa :D
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt... *etsii turhaan nuotinkuvia näppiksestään*
Kahvit laavulla. Siinä nykyihmiselle extremeä. Oletko moisesta nauttinut aikoihin.
ei voi olla totta!
Oot varmaan viheltänyt sitten sydämen pohjasta saakka vai onko ne migreenisuonet kielenkannassakin?
Naurattaa niin,että nenä vuotaa ja pitäis olla hiljaa:D
noooh, mä en ole kovin musikaalinen ihminen, enkä yleensä lauleskele tai viheltele muiden seurassa. Yksin autolla ajaessa sitä sitten tulee toisinaan tehtyä, jos radiosta tulee hyvä biisi. Tätä tosiaan viheltelin ja sitten kieli venähti siinä kohdassa, kun mennään oikein korkealle. Se oli muuten aika hirveetä! Tuli niinku sellanen kramppi, ja oli pakko yrittää venyttää kieltä ulos suusta, että helpottais. Toisella kädellä sit ajoin autoa ja toista pidin 'venyttelysuojana'. Kyllä oli äidillä hauskaa, kun sitten sinne asti pääsin. Puhuminen sattui muutaman tunnin tosi kovasti ja vielä seuraavana päivänäkin oli kieli kipee. Isä tuumas, että jaahah, likka sitte sai rangaistuksen ainaisesta äänessä olostaan :)
Niin, että muistakaa venytellä Ennen raskaita urheilusuorituksia :D
No laavulla en ole käynyt muutamaan - yli kymmeneen - vuoteen, mutta pannukahveja keittelen päivittäin. (Mulla muuten on 38 emalipannun kokoelma, tosin ne ei kaikki o käytössä) Nuotiolla on tullut keiteltyä ja jopa avotakassa joskus. Laavukahvit maistuis kyllä :) Tänäänkin olis aivan mahtava keli lähteä johonkin ulkoilemaan ja mikäs sen parempaa kuin kaffetauko, pari voikkaria ja hyvää juttuseuraa kannon päässä istusekellessa. Koskas ite viimeks olet kahvia laavulla keitelly?
Tänään kun ei (ainakaan vielä) tuo mörökölliröllipäänsärky vaivaa, meinaankin käydä ekaks kävellen kirppiksellä ja sit siivota vähän tota etupihaa vuokraemännän mieliks. Ja miksei omakskin iloks :)
ja mä arvasin,että korkeelle noustessa se kämmi kielelle kävi:)
Heheeeh..isät ja äidit tuntee lapsensa,onneksi:)
Jo aikaa, en edes muista, mutta grillikodassa suvella viikottain.
grillikota kuulostaa mukavalta. Kokkaatteko siellä kanssa? Mulla on sellainen "kesähuone", jossa on myös avotakka, siinä joskus muurikkapannulla sapuskaa tehdään - ei haittaa, vaikka satais, kun on katto päällä ja seinät suojina.
Vokataan kaikenlaista suvisotkua. Kas kas, olet myös huomannut sateella kokkaamisen. Hieno homma. Punkkuu tarvii olla, muuten ei tuu mistään mitään ja voihan sitä lorauttaa aina vähän muurikkaankin.