Avointa ja rehellistä historiantutkimusta:
Helsingin yliopisto
Viestintäosasto
18.11.2004
Tutkimus suomalaisista sotavangeista Neuvostoliitossa
Kaikki sotatoimia harjoittavat valtiot törmäävät jossain vaiheessa sotavankien
sieppauksen, ylläpidon ja kotiuttamisen ongelmiin. Niin myös Neuvostoliitto, joka kävi
olemassaolonsa aikana kaksi sotaa Suomea vastaan. Suomalaisten sotavankien kohteluun
Neuvostoliitossa paneutuu Helsingin yliopistossa tarkastettava Dimitri Frolovin
poliittisen historian väitöskirjatutkimus ”Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset
NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana”.
Frolovin tutkimus kertoo, miten sotavankien kohtelun oikeudellinen perusta muodostui
Neuvostoliitossa 1930- ja 1940-luvuilla. Sotavankien kohtelua koskevat
maailmanyhteisön muotoilemat oikeusnormit mukautettiin neuvosto-oikeuden normeihin.
Tämä ei tarkoittanut käytännössä niinkään juridisia kuin ideologisia eroja sotavankien
pidossa Neuvostoliiton alueella.
Väitöskirja käsittelee Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (NKVD) alaisen
Sotavankien ja internoitujen asiain hallinnon (UPVI) perustamista ja toimintaa vuosina
1939–1944. UPVI vastasi kaikkien puna-armeijan yksiköiden Neuvostoliiton alueella ja
sen ulkopuolella vangitsemien sotavankien vastaanotosta, ylläpidosta ja käyttämisestä
työvoimana. Sotavankien hallinnolle räätälöitiin suuri määrä normatiivis-oikeudellisia
asiakirjoja, jotka sääntelivät neuvostovaltion ja sotavankien keskinäisiä suhteita.
Neuvostoliitto oli tosiasiallisesti maailman ainoa maa, jossa oli luotu oma kansallinen
sotavankilainsäädäntönsä kansainvälisten sopimusten pohjalta.
Tutkimuksen mukaan Neuvostoliitto ei ollut valmistautunut sotavankien vastaanottoon
talvi- ja jatkosodan aikana. Sotatapahtumien kehitys oli arvioitu väärin, samoin
mahdollinen sotavankien määrä. Siksi monien leirien rakentaminen ja varustelu oli vielä
kesken sotavankien saapuessa. Vuosi 1942 ja vuoden 1944 syksy olivat sotavangeille
kaikkein raskaimmat ajanjaksot, ja tuolloin myös kuolleisuus oli suurinta. Jatkosodan
aikana Neuvostoliitossa kuoli 997 suomalaista sotavankia eli suomalaisten sotavankien
kuolleisuus oli 32 % vangitsemisen yhteydessä ammutut mukaan lukien.
Neuvostohallitus ja sen valtuuttamat elimet, jotka vastasivat suomalaisten sotavankien
ylläpidosta Neuvostoliiton alueella, tekivät Frolovin mukaan monia virheitä. Ne rikkoivat
monia kansainvälisen oikeuden normeja, muun muassa kansainvälisten sotavankien
kohtelua koskevien säädösten sijaan Neuvostoliitossa noudatettiin usein maan omaa
lainsäädäntöä. Neuvostoliitto myös kieltäytyi luovuttamasta alueellaan olevien
sotavankien luetteloita, eikä sotavangeilla ollut mahdollisuutta olla kirjeenvaihdossa
sukulaistensa kanssa. Sodan aikana oli tapauksia, jolloin sotavankeja ammuttiin
kokoomapisteisiin kuljetettaessa ja sen jälkeen kun heiltä oli saatu tarvittavat tiedot.
Jatkosodassa se oli tyypillistä partisaaniosastoille asemasodan aikana 1942–1944.
Teloituskäskyt tulivat Karjalan rintaman partisaaniliikkeen esikunnasta. Toisaalta
Frolovin tutkimus osoittaa, että Neuvostoliitto pyrki myös olemaan entisestään
hankaloittamatta sitä vaikeaa tilannetta, johon sotavangit joutuivat toisen maailmansodan
aikana. Suomalaiset sotavangit eivät joutuneet määrätietoisen kansanmurhaan tähtäävän
politiikan kohteeksi.
Dmitri Frolov (s. 1969 Moskovassa) on tutkinut kymmenen vuoden ajan suomalaisten ja
neuvostoliittolaisten sotavankien kohtaloa vuosina 1939–1944.
VTL Dmitri Frolovin väitöskirja ”Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset NKVD:n
leireissä talvi- ja jatkosodan aikana” tarkastetaan perjantaina 26.11.2004 kello 12
Helsingin yliopiston päärakennuksen (Unioninkatu 34) auditoriossa XII. Väitöstilaisuus
on englanninkielinen.
Lisätietoja: Dimitri Frolov p. 040 570 7317 tai sähköposti [email protected].
Ystävällisin terveisin
Niina Haasola
tiedottaja (käyttäytymistieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta)
Viestintäosasto
PL 10 (Snellmaninkatu 12), 00014 Helsingin yliopisto
puhelin (09) 191 24221, 050 406 2047
faksi (09) 191 23010
http://www.helsinki.fi/yliopisto
Helsingin yliopisto
Viestintäosasto
18.11.2004
Tutkimus suomalaisista sotavangeista Neuvostoliitossa
Kaikki sotatoimia harjoittavat valtiot törmäävät jossain vaiheessa sotavankien
sieppauksen, ylläpidon ja kotiuttamisen ongelmiin. Niin myös Neuvostoliitto, joka kävi
olemassaolonsa aikana kaksi sotaa Suomea vastaan. Suomalaisten sotavankien kohteluun
Neuvostoliitossa paneutuu Helsingin yliopistossa tarkastettava Dimitri Frolovin
poliittisen historian väitöskirjatutkimus ”Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset
NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana”.
Frolovin tutkimus kertoo, miten sotavankien kohtelun oikeudellinen perusta muodostui
Neuvostoliitossa 1930- ja 1940-luvuilla. Sotavankien kohtelua koskevat
maailmanyhteisön muotoilemat oikeusnormit mukautettiin neuvosto-oikeuden normeihin.
Tämä ei tarkoittanut käytännössä niinkään juridisia kuin ideologisia eroja sotavankien
pidossa Neuvostoliiton alueella.
Väitöskirja käsittelee Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (NKVD) alaisen
Sotavankien ja internoitujen asiain hallinnon (UPVI) perustamista ja toimintaa vuosina
1939–1944. UPVI vastasi kaikkien puna-armeijan yksiköiden Neuvostoliiton alueella ja
sen ulkopuolella vangitsemien sotavankien vastaanotosta, ylläpidosta ja käyttämisestä
työvoimana. Sotavankien hallinnolle räätälöitiin suuri määrä normatiivis-oikeudellisia
asiakirjoja, jotka sääntelivät neuvostovaltion ja sotavankien keskinäisiä suhteita.
Neuvostoliitto oli tosiasiallisesti maailman ainoa maa, jossa oli luotu oma kansallinen
sotavankilainsäädäntönsä kansainvälisten sopimusten pohjalta.
Tutkimuksen mukaan Neuvostoliitto ei ollut valmistautunut sotavankien vastaanottoon
talvi- ja jatkosodan aikana. Sotatapahtumien kehitys oli arvioitu väärin, samoin
mahdollinen sotavankien määrä. Siksi monien leirien rakentaminen ja varustelu oli vielä
kesken sotavankien saapuessa. Vuosi 1942 ja vuoden 1944 syksy olivat sotavangeille
kaikkein raskaimmat ajanjaksot, ja tuolloin myös kuolleisuus oli suurinta. Jatkosodan
aikana Neuvostoliitossa kuoli 997 suomalaista sotavankia eli suomalaisten sotavankien
kuolleisuus oli 32 % vangitsemisen yhteydessä ammutut mukaan lukien.
Neuvostohallitus ja sen valtuuttamat elimet, jotka vastasivat suomalaisten sotavankien
ylläpidosta Neuvostoliiton alueella, tekivät Frolovin mukaan monia virheitä. Ne rikkoivat
monia kansainvälisen oikeuden normeja, muun muassa kansainvälisten sotavankien
kohtelua koskevien säädösten sijaan Neuvostoliitossa noudatettiin usein maan omaa
lainsäädäntöä. Neuvostoliitto myös kieltäytyi luovuttamasta alueellaan olevien
sotavankien luetteloita, eikä sotavangeilla ollut mahdollisuutta olla kirjeenvaihdossa
sukulaistensa kanssa. Sodan aikana oli tapauksia, jolloin sotavankeja ammuttiin
kokoomapisteisiin kuljetettaessa ja sen jälkeen kun heiltä oli saatu tarvittavat tiedot.
Jatkosodassa se oli tyypillistä partisaaniosastoille asemasodan aikana 1942–1944.
Teloituskäskyt tulivat Karjalan rintaman partisaaniliikkeen esikunnasta. Toisaalta
Frolovin tutkimus osoittaa, että Neuvostoliitto pyrki myös olemaan entisestään
hankaloittamatta sitä vaikeaa tilannetta, johon sotavangit joutuivat toisen maailmansodan
aikana. Suomalaiset sotavangit eivät joutuneet määrätietoisen kansanmurhaan tähtäävän
politiikan kohteeksi.
Dmitri Frolov (s. 1969 Moskovassa) on tutkinut kymmenen vuoden ajan suomalaisten ja
neuvostoliittolaisten sotavankien kohtaloa vuosina 1939–1944.
VTL Dmitri Frolovin väitöskirja ”Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset NKVD:n
leireissä talvi- ja jatkosodan aikana” tarkastetaan perjantaina 26.11.2004 kello 12
Helsingin yliopiston päärakennuksen (Unioninkatu 34) auditoriossa XII. Väitöstilaisuus
on englanninkielinen.
Lisätietoja: Dimitri Frolov p. 040 570 7317 tai sähköposti [email protected].
Ystävällisin terveisin
Niina Haasola
tiedottaja (käyttäytymistieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta)
Viestintäosasto
PL 10 (Snellmaninkatu 12), 00014 Helsingin yliopisto
puhelin (09) 191 24221, 050 406 2047
faksi (09) 191 23010
http://www.helsinki.fi/yliopisto
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.