Me olimme liian onnelliset,nauttien valosta vaan,ja kaskeltä virran juoksun löysimme vihdoin sen meillä,paljon oli toivoa ja¨haaveiluja ain,rakkautta elohon ja päivänvalohon. Me olimme liian onnelliset vain,siksi ilta jo on.Me kuljimme nuoret luottavaiset,onnihan surumme vei.Sen kylmästä tiestä meille koskaan,kerrottu ei.Me kuljimme nuoret luottavaiset,vaieten astuen vain,ei murheita sillon koskaan,luonamme ollut lain.Meillä paljon oli toivoa ja haaveiluja ain,rakkautta elohon ja päivänvalohon.Me olimme liian onnelliset vain,siksi ilta jo on.
Liian kaunis.
Roi....
1163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ilta, ei viimeiset säteet auringosta varjoja luo. On uuden päivän aamu, se toivon antaa, sillä on terveiset meille, se lupaa ettei katoa koskaan. Ei mikään virta niin voimakkaasti vettä kuljeta, etteikö sen mukana jaksettaisi kulkea. Ei ole kylmä, ei vaieten kulkea kannata. Pidetään toisistamme huolta, ikuisesti.