Jumalan kymmenen käskyä
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 31
18. Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella,
antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua,
joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 32
15. Ja Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään oli kaksi laintaulua.
Ja tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille; etupuolelle ja takapuolelle oli niihin kirjoitettu.
16. Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu.
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 34
1. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, jotka sinä murskasit.
27. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa".
28. Ja hän oli siellä Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen sanaa.
29. Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa.
Pyhä Raamattu; toinen Mooseksen kirja 20 luku jakeet 1-17 ja viides Mooseksen kirja 5 luku
Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
1. Käsky:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita Jumalia minun rinnallani.
2. Käsky:
Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Seuraavassa on artikkeli "Ikonimaalari"-kirjasta.
Siinä kerrotaan päätöksestä vuodelta 787, jolloin 2. käsky poistettiin ja 10.käsky jaettiin 9. ja 10.käskyksi!
Vuonna 787 tehtiin päätös, jolla on suuri merkitys kuvan historiassa. Sen teki ”pyhä ja suuri maailmanlaajuinen kokous ”, joka oli kokoontunut ”Jumalan armosta sekä hurskaiden ja kristittyjen hallitsijoiden”, Bysantin keisarin Konstantinoksen, joka tuolloin oli alaikäinen, ja hänen äitinsä, sijaishallitsijana toimivan Irenen määräyksestä Nikean kaupunkiin Bithynian maakunnassa. Se oli kristillisen kirkon historian viimeinen synodi, jonka päätöksiin yhtyivät kaikki silloisen kirkon johtajat: Antiokian, Aleksandrian, Jerusalemin ja Konstantinopolin patriarkat sekä Rooman paavi. Tämän vuoksi sitä kuten kuutta aikaisempaa vastaavaa kirkolliskokousta kutsutaan ekumeeniseksi synodiksi. Järjestyksessä se siis oli seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen.
Mitä seitsemäs ekumeeninen synodi sitten päätti kuvista? - Kuin kuninkaallista polkua kulkien, seuraten pyhien isiemme Jumalan johdatuksella antamia opetuksia sekä katolisen kirkon traditiota sillä tiedämme sen olevan peräisin siinä asuvasta Pyhästä Hengestä – päätämme tarkoin ja huolellisesti harkittuamme, että samoin kuin kunnioitettu ja elämää antava ristin kuva, on asetettava esiin hurskaita ja pyhiä kuvia, jotka on valmistettu väreistä, pienistä mosaiikkikivistä ja muusta sopivasta materiaalista, Jumalan pyhiin kirkkoihin, pyhiin astioihin, esineisiin ja vaatteisiin, seinille ja puulaudoille, taloihin ja teille. Meidän Herramme ja Jumalamme sekä Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen kuvan tavoin turmeltumattoman valtiattaremme pyhän Jumalansynnyttäjän ja kunnioitettujen enkeleiden ja kaikkien pyhien ja hurskaiden ihmisten (kuvia).
Päätöstä olivat edeltäneet vuosisataiset erimielisyydet kirkollisessa käytössä olleista kuvista. Vuodesta 726 lähtien oli vallinnut konkreettinen kiistatilanne, kuvainraaston aika eli ikonoklasmi. Tästä kielteisestä reaktiosta kirkon kuvahurskautta kohtaan teki virallisesti lopun seitsemännen ekumeenisen synodin päätös vuodelta 787. Se määräsi kuvien käytön kultti- tarkoituksiin sallituksi, jopa välttämättömäksi. Pyhistä kuvista tuli erottamaton osa idän ortodoksisen kirkon hartauselämää.
Kunnia kuvatulle
Samalla erotettiin selvästi pyhälle kuvalle osoitettu kunnioitus, joka kohdistuu siihen kuvattuun eli kuvan aiheeseen,vain 'jumalalliselle olemukselle' kuuluvasta todellisesta palvonnasta. - Sillä mitä enemmän jatkuvasti nähdään kuvallisen esityksen kautta, sitä enemmän kuvien katselijat palauttavat mieliinsä kuvien esikuvat ja kaipaavat niitä ja voivat jakaa niille tervehdyksensä ja kunnioittavan kumarruksensa, ei kuitenkaan uskomme mukaista todellista palvontaa, joka kuuluu vain jumalalliselle olemukselle. Sen sijaan niiden kunniaksi on suitsutettava ja niitä on (kynttilöin) valaistava kuten kunnioitettua ja elämää antavaa ristin kuvaa ja pyhiä evankeliumeja ja muita pyhiä esineitä, kuten esi-isämmekin hurskaasti tapasivat tehdä. 'Sillä kuvan kautta kunnioitetaan esikuvaa' ja se, joka kumartaa kuvaa, osoittaa kunnioitustaan siinä kuvatulle.
Kirous kieltäjille
Toisinajatteleville synodi saneli kirouksensa ja tuomionsa. Kauas kirkosta pitää ajaa kaikki, jotka rohkenevat olla eri mieltä ja opettaa toisin tai mitätöidä kirkolliset perinnäissäännöt kirottujen harhaoppien mukaisesti tai tavoitella jonkinlaista muuta määrittelyä tai hylätä jonkin kirkon säännöistä, evankeliumin tai ristin kuvan tai ikonimaalaukset ja marttyyrien pyhäinjäännökset. Erotettava on piispat ja papit, jotka rohkenevat - vieläpä käyttäen hyväkseen yhteisiä pyhiä esineitä ja laillisia luostareita pyrkiä väärin ja ovelasti kumoamaan yh- denkin katolisen kirkon perimätiedon kohdan. Yhteisöstä on suljettava näin menettelevät, yhtä hyvin munkit kuin maallikot.
Yksimielinen ylistys
Tällä tavoin tulee voimaan pyhien isiemme opetus samoin kuin katolisen kirkon traditio, kirkon, joka maan äärestä toiseen on ottanut vastaan hyvän sanoman. Tällä tavoin seuraamme Paavalia, joka puhui Kristuksen nimissä, ja koko jumalallista apostolista seurakuntaa sekä isällistä pyhyyttä ja pidämme kiinni niistä perinnäissäännöistä, jotka olemme saaneet. Tällä tavoin laulamme voitonhymnit kirkolle profeetallisella tavalla. 'Riemuitse suuresti, tytär Siion, julista, tytär Jerusalem. Iloitse ja riemuitse koko sydämestäsi. Herra otti sinusta pois vastustajiesi väärät teot, sinut on lunastettu vihollistesi käsistä. Herra on kuningas keskelläsi. Et pahaa näe! Ja rauha on päälläsi iankaikkisesti!' Pyhä kirkolliskokous julisti: me kaikki uskomme niin, kaikki olimme samaa mieltä, kaikki hyväksyimme ja al-lekirjoitimme. Tämä on apostolien usko, tämä on oikeauskoisten usko. Tämä usko lujitti maailmanlaajuista (kirkkoa). Uskoen yhteen Jumalaan, Kolminaisuudessa ylistettyyn, tervehdimme kunnioitettuja kuvia.
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 31
18. Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella,
antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua,
joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 32
15. Ja Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään oli kaksi laintaulua.
Ja tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille; etupuolelle ja takapuolelle oli niihin kirjoitettu.
16. Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu.
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS 34
1. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, jotka sinä murskasit.
27. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa".
28. Ja hän oli siellä Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen sanaa.
29. Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa.
Pyhä Raamattu; toinen Mooseksen kirja 20 luku jakeet 1-17 ja viides Mooseksen kirja 5 luku
Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
1. Käsky:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita Jumalia minun rinnallani.
2. Käsky:
Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Seuraavassa on artikkeli "Ikonimaalari"-kirjasta.
Siinä kerrotaan päätöksestä vuodelta 787, jolloin 2. käsky poistettiin ja 10.käsky jaettiin 9. ja 10.käskyksi!
Vuonna 787 tehtiin päätös, jolla on suuri merkitys kuvan historiassa. Sen teki ”pyhä ja suuri maailmanlaajuinen kokous ”, joka oli kokoontunut ”Jumalan armosta sekä hurskaiden ja kristittyjen hallitsijoiden”, Bysantin keisarin Konstantinoksen, joka tuolloin oli alaikäinen, ja hänen äitinsä, sijaishallitsijana toimivan Irenen määräyksestä Nikean kaupunkiin Bithynian maakunnassa. Se oli kristillisen kirkon historian viimeinen synodi, jonka päätöksiin yhtyivät kaikki silloisen kirkon johtajat: Antiokian, Aleksandrian, Jerusalemin ja Konstantinopolin patriarkat sekä Rooman paavi. Tämän vuoksi sitä kuten kuutta aikaisempaa vastaavaa kirkolliskokousta kutsutaan ekumeeniseksi synodiksi. Järjestyksessä se siis oli seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen.
Mitä seitsemäs ekumeeninen synodi sitten päätti kuvista? - Kuin kuninkaallista polkua kulkien, seuraten pyhien isiemme Jumalan johdatuksella antamia opetuksia sekä katolisen kirkon traditiota sillä tiedämme sen olevan peräisin siinä asuvasta Pyhästä Hengestä – päätämme tarkoin ja huolellisesti harkittuamme, että samoin kuin kunnioitettu ja elämää antava ristin kuva, on asetettava esiin hurskaita ja pyhiä kuvia, jotka on valmistettu väreistä, pienistä mosaiikkikivistä ja muusta sopivasta materiaalista, Jumalan pyhiin kirkkoihin, pyhiin astioihin, esineisiin ja vaatteisiin, seinille ja puulaudoille, taloihin ja teille. Meidän Herramme ja Jumalamme sekä Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen kuvan tavoin turmeltumattoman valtiattaremme pyhän Jumalansynnyttäjän ja kunnioitettujen enkeleiden ja kaikkien pyhien ja hurskaiden ihmisten (kuvia).
Päätöstä olivat edeltäneet vuosisataiset erimielisyydet kirkollisessa käytössä olleista kuvista. Vuodesta 726 lähtien oli vallinnut konkreettinen kiistatilanne, kuvainraaston aika eli ikonoklasmi. Tästä kielteisestä reaktiosta kirkon kuvahurskautta kohtaan teki virallisesti lopun seitsemännen ekumeenisen synodin päätös vuodelta 787. Se määräsi kuvien käytön kultti- tarkoituksiin sallituksi, jopa välttämättömäksi. Pyhistä kuvista tuli erottamaton osa idän ortodoksisen kirkon hartauselämää.
Kunnia kuvatulle
Samalla erotettiin selvästi pyhälle kuvalle osoitettu kunnioitus, joka kohdistuu siihen kuvattuun eli kuvan aiheeseen,vain 'jumalalliselle olemukselle' kuuluvasta todellisesta palvonnasta. - Sillä mitä enemmän jatkuvasti nähdään kuvallisen esityksen kautta, sitä enemmän kuvien katselijat palauttavat mieliinsä kuvien esikuvat ja kaipaavat niitä ja voivat jakaa niille tervehdyksensä ja kunnioittavan kumarruksensa, ei kuitenkaan uskomme mukaista todellista palvontaa, joka kuuluu vain jumalalliselle olemukselle. Sen sijaan niiden kunniaksi on suitsutettava ja niitä on (kynttilöin) valaistava kuten kunnioitettua ja elämää antavaa ristin kuvaa ja pyhiä evankeliumeja ja muita pyhiä esineitä, kuten esi-isämmekin hurskaasti tapasivat tehdä. 'Sillä kuvan kautta kunnioitetaan esikuvaa' ja se, joka kumartaa kuvaa, osoittaa kunnioitustaan siinä kuvatulle.
Kirous kieltäjille
Toisinajatteleville synodi saneli kirouksensa ja tuomionsa. Kauas kirkosta pitää ajaa kaikki, jotka rohkenevat olla eri mieltä ja opettaa toisin tai mitätöidä kirkolliset perinnäissäännöt kirottujen harhaoppien mukaisesti tai tavoitella jonkinlaista muuta määrittelyä tai hylätä jonkin kirkon säännöistä, evankeliumin tai ristin kuvan tai ikonimaalaukset ja marttyyrien pyhäinjäännökset. Erotettava on piispat ja papit, jotka rohkenevat - vieläpä käyttäen hyväkseen yhteisiä pyhiä esineitä ja laillisia luostareita pyrkiä väärin ja ovelasti kumoamaan yh- denkin katolisen kirkon perimätiedon kohdan. Yhteisöstä on suljettava näin menettelevät, yhtä hyvin munkit kuin maallikot.
Yksimielinen ylistys
Tällä tavoin tulee voimaan pyhien isiemme opetus samoin kuin katolisen kirkon traditio, kirkon, joka maan äärestä toiseen on ottanut vastaan hyvän sanoman. Tällä tavoin seuraamme Paavalia, joka puhui Kristuksen nimissä, ja koko jumalallista apostolista seurakuntaa sekä isällistä pyhyyttä ja pidämme kiinni niistä perinnäissäännöistä, jotka olemme saaneet. Tällä tavoin laulamme voitonhymnit kirkolle profeetallisella tavalla. 'Riemuitse suuresti, tytär Siion, julista, tytär Jerusalem. Iloitse ja riemuitse koko sydämestäsi. Herra otti sinusta pois vastustajiesi väärät teot, sinut on lunastettu vihollistesi käsistä. Herra on kuningas keskelläsi. Et pahaa näe! Ja rauha on päälläsi iankaikkisesti!' Pyhä kirkolliskokous julisti: me kaikki uskomme niin, kaikki olimme samaa mieltä, kaikki hyväksyimme ja al-lekirjoitimme. Tämä on apostolien usko, tämä on oikeauskoisten usko. Tämä usko lujitti maailmanlaajuista (kirkkoa). Uskoen yhteen Jumalaan, Kolminaisuudessa ylistettyyn, tervehdimme kunnioitettuja kuvia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuvat Jumalasta, Valtakunnasta y.m.v. ovat harhaajohtavia ja harhaan johtamista. Se on totta. Ilmestyskirjassa:
" Ilmestyskirja 13:14
Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin. "
- Peto pakotetti ihmiset tekemään kuvan Jeesukseta jota oli isketty miekalla, mutta joka virkosi. Syy miksi Jeesus on "peto" on että kyseessä on Valtakunna Lain rikkominen: jumalasta, Jeesuksesta ja Valtakunnasta ei saa esittää kuvia koska ne johtaa harhaan.
Ilmestyskirja 13:15
Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan, ja se on myös saanut vallan tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa.
- Pappi jonka kaavussa on pedon merkki: Risti : ja joka esittää Jeesusta. Kaikki esi-vanhempamme jotka eivät uskoneet tapettiin.
Ilmestyskirja 13:16
Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin.
Ilmestyskirja 13:17
Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku.
Kastetilaisuus:
Se ottaa lapsen vanhemmilta,
piirtää merkin lapsen otsaan,
ristii lapsen,
ojentaa lapsen vanhemmille,
antaa vanhemmille kynttilän, kirjan, lehtiön,
jossa on sen merkki ja yhteystiedot,
ja sen jälkeen lapsi maksaa osan kaikesta mitä hän ostaa tai myy.