Mieheni kääntyi todistajaksi kahdeksan vuotta sitten. Sitä ennenkään parisuhteemme ei ollut ongelmaton. Mieheni uskoon tuleminen aiheutti minulle kipeän kriisin, hän sai samaan aikaan valtavasti intoa ja energiaa uskostaan ja seurakunnastaan. Lapsistamme vanhempi lähti heti mieheni mukaan ja nuorempi oli vasta vauva. Harkitsin omaa sitoutumistani liittooni. Ja päätin yrittää parhaani. Alkuvaiheessa pyrin hakemaan todistajien opeista virheitä vaikken uskonnollisesti virittäytynyt henkilö olekaan luin raamatun ja todistajien kirjallisuutta lävitse osoittaakseni opit vääriksi. Se osoittautui hankalaksi ja lähdin katsomaan toimintaa kokouksiin. Koin, että omien ennakkoluulojeni murtaminen ja mahdollisimman suuren sympatian saavuttaminen todistajiin on ainoa mahdollisuuteni kestää suhteessani. Sain lämpimän vastaanoton vauvoineni ja yritin päästä mukaan myös hengellisesti. Tuin miestäni suhteessa sukulaisiin ja ystäviin. Tosin yritin aina hieman lieventää mieheni innokkuuden aiheuttamaa jyrkkää tulkintaa asiosta (sukulaisten tapaaminen kirkollisten juhlapyhien aikana jne).
Vähitellen tilaisuuksissa käyminen alkoi tuntua kuitenkin yhä raskaammalta ja tulkinnat vieraammilta. Vastuunkanto yhteisestä yrityksestämme tuntui siirtyvän minulle ja työpaineissani heitin kerralla pyyhkeen kehään ja annoin itselleni luvan lopettaa vuosia kestäneen tilaisuuksissa käynnin. Kuopukseni oli myös jo kasvanut eikä ollut yhtä innokas mukautumaan todistajien sääntöihin kuin esikoinen oli ollut.
En pysty enää kohtaamaan miestäni puolisona enkä luotettuna ystävänä. Ainoastaan lasteni isänä ja työvelvollisuuksissa yhteisen yritystoimintamme takia. Koska olemme rakentaneet yhteisen talon ja luoneet lapsillemme hyvän kasvuympäristön eromahdollisuuden puntaroinnissa on raskas lasti; nykyisessä tilanteessa pystyn "vahtimaan" miestäni siinä miten paljon hän lapsiamme painostaa ja ohjaa -lisäksi lastemme elinolosuhteet romahtaisivat sekä taloudellisten että kasvuympäristön olosuhteiden osalta, mikäli eron ositus tehtäisiin.
Lisäksi olen varma, että mieheni menisi pian naimisiin sopivan sisaren kanssa, joten lastemme ollessa hänen kanssaan olosuhteet olisivat tällöin täysin todistajaperheen sääntöjen mukaiset.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? ja miten asiat ovat edenneet?
Vähitellen tilaisuuksissa käyminen alkoi tuntua kuitenkin yhä raskaammalta ja tulkinnat vieraammilta. Vastuunkanto yhteisestä yrityksestämme tuntui siirtyvän minulle ja työpaineissani heitin kerralla pyyhkeen kehään ja annoin itselleni luvan lopettaa vuosia kestäneen tilaisuuksissa käynnin. Kuopukseni oli myös jo kasvanut eikä ollut yhtä innokas mukautumaan todistajien sääntöihin kuin esikoinen oli ollut.
En pysty enää kohtaamaan miestäni puolisona enkä luotettuna ystävänä. Ainoastaan lasteni isänä ja työvelvollisuuksissa yhteisen yritystoimintamme takia. Koska olemme rakentaneet yhteisen talon ja luoneet lapsillemme hyvän kasvuympäristön eromahdollisuuden puntaroinnissa on raskas lasti; nykyisessä tilanteessa pystyn "vahtimaan" miestäni siinä miten paljon hän lapsiamme painostaa ja ohjaa -lisäksi lastemme elinolosuhteet romahtaisivat sekä taloudellisten että kasvuympäristön olosuhteiden osalta, mikäli eron ositus tehtäisiin.
Lisäksi olen varma, että mieheni menisi pian naimisiin sopivan sisaren kanssa, joten lastemme ollessa hänen kanssaan olosuhteet olisivat tällöin täysin todistajaperheen sääntöjen mukaiset.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? ja miten asiat ovat edenneet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meidän perheessä, joka mun perspektiivistäni nyt on lähinnä jt.äitini, joka on myös mummu jolla on kaksi lastenlasta.
Itse en ole kuin jotenkin agnostikko ja nuoret lienevät kait jossakin ateistisuuden kehitysvaiheessa.
Oma lapsuuteni oli sitä että äiti pakotti kurittamalla raamatunlukuun ja raahasi konventteihin. Nuorimmaisena minut pakotettiin pyörän ritsille ja niin sitä sit kierettiin äiten kanssa ovelta ovelle.
Itse kuitenkin irtaannuin heti kun kynnelle kykenin. Jt-painajaiseni ajoittuvat siis vain lapsuuteen ja sit niihin hirveisiin rähinöihin joita aiheutui kun mummu salaa luki sitä jt:jien keltakantista lastenraamattua ja yritti välillä väkipakolla ja myös kurittamalla aivopestä muksuja.
Jälkensähän tuo on toki jättänyt lapsenlapsiinkin. suhtautuminen mummuun on jäänyt hiukan kaksitahoiseksi. Välittämiseen on muodostunut säröjä, ehkä repeämiä..
Mutta se mistä halusin puhella on että meidän suvusta ja just äiten taholta on löytynyt autistisuutta.
Sen selvittäminen on auttanut myös omaa äitiäni ymmärtämään vihdojaviimein asioita myös ns. maalliselta kantilta niin ettei hän enään aikoihin ole ajautunut noihin psykooseihinsa, ei meuhkaa ja paasaa raamattua ulkolukuna.
Tuossa sinun taopauksessasi.. ja Huom! nyt, tämä on silkkaa arvuuttelua epäammattimaisesti, (mikään ei ole varmaa minkä sanon) .. vois tulla kyseeseen maanisuus. Viittaa bibolaarisuuteen:
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/ktl/cumu/depis/mania.htm
Meillä on lähisuvussa tuotakin, olen itse mitä ilmeisemmin sekoitus autistia ja tuota.. joskin autistisuus vallitsee itselläni aspergeroireiluna erittäin voimakkaasti.
Tuo maanisuus vie useinkin kantajaansa kohti jos jotakin projekteja ja monet ajautuvat sitäkautta yrittäjiksi. Ihan ok. toimintaa siihen asti jos se ei ala aiheuttaa häiriökäyttäytymistä niikuin meillä on tapahtunut.
Maanisten puolelta on ilmaantunut niin rajua agressiivisuutta että yksi on siis ajautunut siihen että on tarvittu MTT:n apua. Olis tosin ollut toisellekin hyväksi mutta hän ei pääse enään hämmentämään minua. On etäännytty vuosien saatossa todella kauas toistamme eikä minulla ole mitään tarvetta altistua sille huutamiselle ja sen kuuntelemiselle miten huono olen.
En tiedä onko tuo toinenkaan osannut hyödyntää riittävästi asiantuntemusta. Taudin kuvaanhan näyttäis ongelmien vähättely. Niinkauan paahdetaan ihan täysillä kun vaan puhtia riittää kuin niitäkin jotka saavat mukaansa aktivitteetteihin, operaatioihin joiden katepuoli ei sit aina kestäkkään.
Jotakin tuollaista, ehkä löydät edes jotakin. Enempää en osaa sanoa nyt.
Etsi netistä eri vaihtoehtoja. Sinähän itse parhaiten tiedät mitä etsit.
Tsemppiä vaan täältä. Minulla on niin "hullunkurinen" perhe ettei ole mistään normaalista käytännön kokemusta. :D
Muista relailla ja jos se ei onnistu niin opettele ;)
Tilanteesi vaikuttaa hankalalta, ja varmasti ei ole järkevää erota vain sen takia, että muuten mies menisi jonkun toisen kanssa naimisiin, ja tilanne mielestäsi pahenisi.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ei pitäisi luovuttaa vaan yrittää vaalia ja parantaa sitä mitä on/on ollut, miehestäsi löytyy varmasti kuitenkin hyviäkin puolia. Rehellisyyttä peliin, hän ei voi kuitenkaan jätä sinua eikä petä sinua, se hyvä puoli JT:ssä yleensä on.
Lisäksi haluan kysyä, että onko mielestäsi kahdeksan vuotinen historianne ollut vaivan arvoista? ei ollenkaan, välillä, suurimman osan ajasta, lasten takia?
sitten muita ajattelemisen aiheita, johon tietysti muutkin voivat vastata.
Kannattaako siis esimerkiksi mennä naimisiin JT:n kanssa, jos ei itse ole täysin samoin uskova... vai onko se yhtä tuskaa alun jälkeen? Onko toisen ihmisen muuttaminen edes mahdollista tai vaivan arvoista? Minusta se ei ole ainakaan kovin oikein, jos toinen ihminen on onnellinen tilanteessaan, sitä ei välttämättä kannata ihastuksen takia mennä tärvelemään.
No sinun tapauksessasi olitte jo naimisissa, joten et voinut vaikuttaa. Neuvoisitko ihmisiä yrittämään elää toisen kanssa omilla ehdoillaan, yrittää muuttaa toista, vai luovuttamaan heti?
Kesällä meille tulee yhteistä historiaa mieheni kanssa täyteen jo 20 vuotta, josta viimeiset kahdeksan hän on ollut siis todistaja.
Viimeisen kahdeksan vuoden jaksoon mahtuu toki hyviä hetkiä, kuopuksemme koko ikä ja oman talon rakentaminen.
Hetken mielijohteesta tässä pohdiskelussa ei ole kysymys. Onhan äitinä oleminen antoisa osa elämääni, mutta lasten irtautuessa puntista on iskenyt halu elää täydemmin tai vähemmän yksin ja vakavana myös omaa elämäänsä. Koen myös etten pysty antamaan itsestäni kuin hippuja lapsille jäädytetyn tunne-elämäni takia. Jäädytetyn siksi, etten voi valita otanko käyttöön kielteiset vai myönteiset tunteet - kielteisten ollessa ensimmäisenä lukon takana.
En uskokaan, että varsinaisia neuvoja olen täältä hakemassakaan -jos joku olisi ollut joskus jonain osapuolena vastaavassa tilanteessa, olisi mielenkiintoista kuulla miten hän on tilanteen kokenut perheen lapsena tai jompana kumpana vanhemmista.
Yksi varteenotettava teko olisi mennä sivulle www.jttuki.info ja sen linkistä nimim. Caitzun kotisivuille, mistä löytyy vanhan kirjallisuuden näytteet. Ne ovat scannattuja, näköissivuja vanhoista maailmanlopun ennusteista eri vuosille,ja sellaisia täysin muuttuneita oppeja, joita nykytodistajat eivät edes tiedä olleen olemassakaan.
Lapsesi ymmärtävät hyvin jos näytät ennustetta ja kysyt että tuliko se maailmanloppu. Voit selittää että samoin kuin juoppo juuttuu kiinni pulloon, voi ihminen juuttua kiinni tämmöiseen päättömään lahkoon odottamaan maailmanloppua, mutta että siitä on suurta haittaa elämälle ja esim. v. 1975 maailmanloppua odotettaessa lahko neuvoi myymään asuntonsa ja antamaan rahat lahkon tarkoittamaan tarkoitukseen (näin valtakunnan palvelus 1974 kesäkuu).
Myös jos otat puolisosi kanssa esille näitä näytteitä, voit sanoa että jo nämä riittävät osaltasi osoittamaan lahkon olevan väärässä. (maailmanlopun ennusteesta 5 Moos 18:20-22).
Puolisosi voi olla irrotettavissa antamalla välillä näitä näytteitä ja puhumalla myös muista sivun www.jttuki.info aiheista.
Tsemppiä
tällä tavalla netissä on miltei mahdotonta. Sinun yksin on otettava vastuu päätöksestäsi. Kerroit, että ennen uskoon tuloaan teillä oli joitakin vaikeuksia ja ymmärsin vielä, että liittonne on lähinnä taloudellinen ja lasten kannalta paras vaihtoehto.
Niin tai näin, aina voi katua jälkeenpäin tekojaan ja tekemättä jättämisiään.
Kaikki valhetta!!! JT miehesi varmasti auttaa sinua ja perhettäsi
>>Kaikki valhetta!!! JT miehesi varmasti auttaa sinua ja perhettäsi
Aloittaja on varmasti kiitollinen neuvostasi ja voi nyt huokaista helpotuksesta, kun huomaakin että valehteli koko tilanteen.
Vai olisikohan aiheellista katsahtaa asiaa kuitenkin vielä kerran?
>>JT miehesi varmasti auttaa sinua ja perhettäsi
Tottahan toki, kuten jt-vaimokin aina miestään, vaikka siinä saisi tytär surmansa. Tässä esimerkissä jt-Larry hakkaa tyttärensä Lareen kuoliaaksi kaapelinpätkällä ja uskollinen jt-vaimo Constance tukkii tytön suuta pyyhkeellä, jotta tyttären on helpompi ottaa vastaan teokraattinen käsittely.
http://www.watchtowerinformationservice.org/murder.htm
Jos tosiaan olet sitä mieltä, että käyttämäsi yleistäminen sopii kuvaan, niin miksei silloin myös yllä kuvailtua Slackin perhettä voitaisi käyttää edustavana esimerkkinä jt-elämästä?
Luopioiden panettelua kaikki
Jos sinä yleistät, voivatko muutkin yleistää?