Puhdas totuus 1

Viimeiset vitsaukset ja tuomio

(1850 Vermont)--- minulle näytettiin, että seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan vasta Jeesuksen lähdettyä pyhäköstä. Enkeli sanoi: "Jumalan ja karitsan viha aiheuttaa jumalattomien tuhon eli kuoleman. Jumalan äänen kuuluessa pyhät tulevat sankarillisiksi ja pelättäviksi kuin sotajoukko lippuineen, mutta eivät he silloin pane toimeen kirjoitettua tuomiota. Tuomion täytäntöönpano tapahtuu vasta sitten, kun nuo tuhannen vuotta ovat umpeen kuluneet."

Sen jälkeen kun pyhät ovat siirretyt kuolemattomuuteen ja temmatut ylös Jeesuksen kanssa, kun ovat saaneet harppunsa, pukunsa ja kruununsa sekä menneet sisälle kaupunkiin, istuutuvat Jeesus ja pyhät tuomiolle. Avataan kirjat - sekä elämän kirja että kuoleman kirja. Elämän kirja sisältää pyhien hyvät teot. Kuoleman kirja sisältää jumalattomien pahat teot. Näitä kirjoja verrataan lakikirjaan, Raamattuun, jonka mukaan ihmiset tuomitaan. Pyhät, yhdessä Jeesuksen kanssa, julistavat tuomion jumalattomille kuolleille. "Katsokaa", sanoi enkeli, "pyhät istuvat tuomiolla yhdessä Jeesuksen kanssa ja mittaavat jumalattomille sen mukaan, kuin kukin on ruumiissaan tehnyt; ja se, mitä he saavat tuomiota täytäntöön pantaessa, merkitään heidän nimiensä kohdalle." Näin, että tämä oli pyhien tehtävänä yhdessä Jeesuksen kanssa koko tuon tuhannen vuoden aikana pyhässä kaupungissa, ennen kuin se laskeutuu maan päälle. Tuhannen vuoden kuluttua jättää Jeesus enkeleineen ja kaikkine pyhineen pyhän kaupungin, ja hänen laskeutuessaan heidän kanssaan maan päälle jumalattomat kuolleet herätetään. Silloin heräävät nekin, jotka "hänet lävistivät", ja he saavat etäältä nähdä hänet kaikessa kirkkaudessaan enkeleineen ja pyhineen, ja he parkuvat hänet nähdessään. He näkevät naulojen jäljet hänen käsissään ja jaloissaan sekä keihään jäljen hänen kyljessään, jonka he puhkaisivat. Naulojen ja keihään jäljet tulevat silloin olemaan hänen kunniansa.

Juuri silloin, kun nuo tuhannen vuotta ovat umpeen kuluneet, astuu Jeesus Öljyvuorelle, ja vuori halkeaa kahtia muodostaen sangen suuren tasangon. Ne, jotka silloin pakenevat, ovat jumalattomia, jotka juuri on herätetty kuolleista. Sen jälkeen laskeutuu pyhä kaupunki alas asettuen tuolle tasangolle. Saatana hurmaa jumalattomat hengellään. Imarrellen hän puhuu heille, että hänen oma sotajoukkonsa on suuri ja kaupungin sotajoukko on pieni, joten he muka kykenevät voittamaan pyhät ja valloittamaan kaupungin.

Saatanan kootessa sotajoukkojaan pyhät olivat kaupungissa, missä he katselivat Jumalan paratiisin kauneutta ja kirkkautta. Jeesus kulki heidän edellään johtaen heitä. -- Jeesus sanoi: "Tulkaa, Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." Me kokoonnuimme Jeesuksen ympärille, ja juuri hänen sulkiessaan kaupungin portteja julistettiin jumalattomille kirous. Portit lukittiin. Pyhät käyttivät siipiään nousten kaupungin muurille. Jeesus oli myös heidän kanssaan. Hänen kruununsa oli hohtavankirkas. Siinä oli kruunu kruunun sisässä, luvultaan seitsemän. Pyhien kruunut olivat mitä puhtaimmasta kullasta, tähdillä koristetut. Heidän kasvonsa paistoivat kirkkaasti, sillä he olivat Jeesuksen kuvan kaltaisia. Heidän noustessaan ja yhdessä kohotessaan kaupungin muurille näky hurmasi minut.

Silloin jumalattomat käsittivät mitä he olivat menettäneet. Ja Jumalalta lankesi heidän ylitsensä tuli, joka kulutti heidät. Tämä oli tuomion täytäntöön paneminen. Pahat saivat silloin sen mukaan, mitä pyhät olivat yhdessä Jeesuksen kanssa noiden tuhannen vuoden kuluessa heille mitanneet. Sama tuli, mikä lankesi Jumalalta kuluttaen jumalattomat, puhdisti koko maan. Haljenneet ja murtuneet vuoret sulivat palavasta kuumuudesta, samoin ilmakehä, ja kaikki synnin jäljet tuhottiin. Sen perästä eteemme aukeni perintöosamme kauniina ja viehättävänä, ja me otimme haltuumme koko uudistetun maan. Me kaikki huusimme suurella äänellä: "Kunnia! Hallelujaa!"