Uskonne on monimutkaista.

liittynyt Kirkkoon vasta kaksikymppisenä, olen kuitenkin käynyt ortodoksisessa kirkossa lapsesta asti. Jumalanpalvelukset ja ortodoksiset tavat oppii vähitellen käymällä kirkossa, lukemalla kotona rukoussääntöä ja perehtymällä jumalanpalvelusteksteihin sekä niiden taustalla oleviin Raamatun paikkoihin selityksineen. Muista tämä: pitää kiiruhtaa hitaasti! Ortodoksisuus on ennen kaikkea käytännön elämää, ei teoriaa, eikä maallikon ole edes tarpeen tietää kaikkea.

Osta ortodoksinen sanasto. niitä saa mm. luostareista.

monimutkaista? Mitä monimutkaista on rukouksessa: Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.

Tuo monimutkaisuus riippunee näkökulmasta. Menet jumalanpalvelukseen ja keskityt rukoukseen. Se vasta onkin monimutkaista kun häiritsevät ajatukset painavat päälle. Toisaalta väki vain seisoo eikä näytä tekevän mitään.

Keskity olenaiseen. Onko Tito Collianderin kirja "Kristityn tie" Sinulle tuttu?

kirkkomme liian monimutkaisena niin ohita se ihan sumeilematta. Ortodoksinen kirkko ei silloin ole sinun paikkasi. Maailmassa on muitakin kristillisiä kirkkoja, jotka tosin (katolista kirkkoa lukuunottamatta) ovat uudempia ja ehkä siksi "yksinkertaisempia".

Toiseksi. Itse olen aikuisena liittynyt ort.kirkkoon. MInusta oli suorastaan hauskaa tutustua ja selvittää uusia termejä! Ne olivat mielenkiintoisia, sillä ne liittyivät uskoon ja kirkkoon mitä olin alkanut rakastaa. Ei siis vastenmielistä mitenkään se selvitystyö.

Kolmanneksi. Ota iisisti. Aloita alusta, etene vähitellen, älä yritäkään hallita kaikkea kerralla - siihen ei pysty edes lähes 20 vuoden jälkeen. Asia kerrallaan, toveri. Ja hiljaa hyvä tulee. Koskee sekä termejä että rituaaleja.

Mutta. Edelleen sanon, että jos ort.usko on sinusta monimutkaista niin kierrä ort.kirkko kaukaa. Se ei ole ehkä sinua varten.

Ei meillä karjalassa rituaaleista mitään ymmärrettykään. Miten olisi opittukaan kun ei lukea osattu, pappikin vieraili kylässä korkeintaan kerran vuodessa. Silti ymmärrettiin ortodoksisuuden syvin ydin. Mistä tieto tuli? Kuka valaistuksen lahjoitti? Aatteleppa ite?

>>Uskonne on monimutkaista.

Minä en neuvo kiertämään ort kirkkoa kaukaa. Olet ilmeisesti kiinnostunut ortodoksisuudesta, muuten et kokisi tuota turhautuneisuuden tunnetta, kun koet että et ymmärrä tapoja, sanoja yms. Se on kyllä ihan ymmärrettävää.

Mutta kerron salaisuuden. ;) Yllättävän moni ortodoksikaan ei osaisi sinulle selittää teologian tai rituaalien keskeisiä termejä. Täytyy nimittäin muistaa, että ortodoksienkin joukossa on nk. "nukkuvia" jäseniä, joille ainoa kosketus kirkkoon saattaa olla lapsen kastaminen, avioliiton solmiminen, hautajaiset. _Minkä tahansa_ uskon syvä tiedollinen ymmärtäminen vaatii ahkeraa opiskelua ja vie aikaa. En usko suuren osan luterilaisistakaan osaavan selittää esim. regimenttiopin sisältöä.

Monesti ort kirkkoon aikuisiällä liittyneet ovat opiskelleet asioita aktiivisesti ja silloin voi tietysti tulokkaalle rima vaikuttaa olevan korkealla. Mutta kannattaa ajatella, että uskohan on ennen muuta _tuntemista_, iloa, rakkautta - vaikka nyt ei tietäisikään mitä joku kreikankielinen sana tarkoittaa, niin mitä sitten? Sekö tekee hyvän kristityn? Tiedän kristittyjä, jotka takuuvarmasti osaavat ja tietävät, lukevat oikein imuroiden kirjallisuutta, mutta ovat tylyjä, ylimielisiä, pomottavia ja pahantahtoisia muita ihmisiä kohtaan. Tällaisen ihmisen kristillisyys on pelkkä kuori.

Ei pidä antaa ulkonaisen hämätä. Lisäksi pitää muistaa että ort kirkko on kansainvälinen ja tapojakin on monenlaisia. Joku on kotonaan oppinut tekemään asiat yhdellä tavalla, joku toinen toisella. Kulttuurieroja on. Joku suutelee papin kättä, joku toinen ei. Joku suutelee ikonia, joku toinen tyytyy tekemään sen edessä ristinmerkin ja kumartamaan. Joku tekee yhden ristinmerkin, toinen kolme, kolmas ei yhtään.

Minulle sanoi kerran eräs ort pappi että mitään sellaista ei pidä tehdä, mikä tuntuu pahalta. Jos esim ikonin suuteleminen ei tunnu luontevalta, niin ei ole "pakko" sitä tehdä.

Minä en usko että kuolemamme jälkeen Jumala alkaa pitää jotain TENTTIÄ aiheena ortodoksisen uskon termit ja rituaalit. Jos et tiedä mitä merkitsee solea, ektenia tai typikoni, et pääse iankaikkisesta elämästä osalliseksi! Kirjoita essee aiheesta ekumeeniset kirkolliskokoukset kautta aikojen ja kaikki niissä sovitut asiat.. :)

Kyllä kristinusko, kristittynä oleminen, on minun mielestäni ainakin enemmän elämää kuin termien pänttäämistä. Pikku hiljaa, palveluksissa käymällä, oppii kyllä keskeisen. Kiire ei ole, eivätkä kaikki muutkaan ole niin tietäväisiä. Usko ei saa minusta olla mikään salaseura, josta työnnetään pois ihmiset, jotka eivät osaa "tunnussanoja", eikä kukaan meistä voi alkaa toista tenttiä "osaamisesta"!

Voit hyvin käydä katekumeenikerhossa, jos haluat. Ja lukea kirjallisuutta: sitä löytyy kyllä paljon kirjastoista. Tapani Kärkkäisen "Kirkon historia. Ortodoksin käsikirja" on hyvä, sieltä voi ainakin itseä kiinnostavia lukuja lueskella. Sitten Valamon luostari myy huokeaa ja hyvää "Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten"-ohjekirjasta, joka on lyhyt ja kuvilla varustettu selvitys yleisimmistä kirkossa kohdattavista asioista ja tavoista. Merja Merraksen "Ortodoksinen elämäntapa" on hyvä, kuin myös Arkkipiispa Paavalin "Miten uskomme" ja "Uskon pidot". Näissä kahdessa käsitellään tarkasti esim. ehtoollista ja siihen liittyviä tapoja ja niiden merkitystä.

Tuli pitkä juttu, mutta oli suorastaan pakko vastata.. :) Toivotan sinulle kaikkea hyvää, lähestyvän pääsiäisen iloa, rohkeutta tutustua kirkkoon, masentumatonta mieltä ja etsinnän iloa. Lopuksi siteerataan vaikka Pyhää Gregorios Siinailaista: "Tule siksi mitä jo olet, löydä hänet, joka on jo sinun, kuuntele häntä, joka ei lakkaa sinulle puhumasta, omista hänet, joka jo omistaa sinut."