Ekaa vauvaa odottava: Mitä mietit/odotat IMETYKSELTÄ?

Sen verran olen miettinyt, että en halua siitä hyysättävän liikaa. Toivon todella, että pystyn imettämään, mutta sitähän ei voi tietää miten tulee käymään.
Imettämistä ei voi opettaa eikä siihen voi valmentaa, ennen kuin lapsi on itsellä siinä sylissä paikan päällä. Lapsia on niin erilaisia, ja tykkäävät kukin erilaisista asennoista ja ruoka-ajatkin ovat ihan erilaisia.
En usko, että masentuisin ja pitäisin itseäni huonona äitinä, jos en pystyisikään imettämään, mutta tiedän, että jotkut naiset saattavat siitä masentua. Eikä tämä synnytystä edeltävä valmennus ja kaikenlainen kohkaaminen yhtään auta asiaa.
Toivon, että kun olen synnyttänyt, minulle neuvotaan sairaalassa, miten imetetään. Jos tulee ongelmia myöhemmin kotona, kysyn omalta äidiltäni, anopilta, luen oppaista tai soitan neuvolaan.
Tässäpä minun mielipiteeni.

Mulle on tulossa ensimmäinen ja koko raskauden ajan, jopa aikaisemminkin olen pitänyt ihan selviönä sitä että yritän imettää ja mahdollisimman pitkälle jos vaan kykenen. Enkä aio antaa ihan helposti periksi tässä asiassa, vaan ottaa ja vaatia apua sekä tekemään elämästäni niin imetysmyönteistä kuin mahdollista.
Edut on joka suhteessa kiistattomat mutta kun se ei helppoa itsestäänselvästi ole, niin ainakin voi edes yrittää tosi sitkeästi ja peräänantamattomasti..

aion imettää jos maitoa vaan tulee. mutta mitää stressiä en asiasta aio ottaa. jos vauva huutaa yötä päivää niin silloin ehkä otetaan pulloruokinta avuksi että isikin voi osallistua. olen huomannut että vanhemmat sukulaisnaiset pitävät itsestäänselvyytenä imetystä ja olet huono äiti ellet imetä. haluaisin että tuo myytti saataisiin murrettua. jos jotain tietoa kaipaisin imetyksestä niin sen miten toimia jos ottaa vaikka saunakaljan tai kaksi.