Vaalien alla oli suuri keskustelunaihe ilmastonmuutos. Tuntui että tavanomaista lämpimämpi talvi herätti reagoimaan asiaan, joka aiheuttaa huolta. Asia on tärkeä siksi, että ei tyhmyyden vuoksi saisi turhia saasteita ilmaan päästää ja ennenkaikkea maaperää tuhoamaan.
Mutta asia on osattava laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka koko Suomi lopettaisi teollisen energian käytön, tehtaan piiput sammutettaisiin ja lämmitys lopetettaisiin, ajoneuvot pantaisiin talleihin, eli jos Suomi talousaleena lakkaisi olemasta sillä ei olisi ilmaston muutokseen tuon taivaallista merkitystä. Meillä teollisuus jo käyttää aika pitkälle meneviä puhdistusmenetelmiä ja se energia, jota 5 miljoonaa ihmistä käyttää suhteellisen hyvällä hyötysuhteella verrattuna esimerkiksi Venäjän tai muiden kehitysmaiden tuotantolaitoksiin. Ja väkimäärältään taas USA ja muut teollisuusmahdit vaikuttavat suuressa määrin ilman saasteisiin ja heidän käyttäytymisellään ja päätöksenteolla on suuri merkitys saastumiseen ja sen hallitsemiseen.
Voidaanko osoittaa selkeästi että nykyinen kehitys olisi aiheuttanut tämän ilmastomuutoksen, koska vastaavia on ollut 10 000 vuoden aikana enemmänkin. Huippuvuoret ovat olleet subtrooppinen alue jne.
Suomalaisia keksintöjä, jotka toimivat biologisesti tai muuten on jo teollisessa käytössä mutta ovat jääneet Nokian ym. varjoon.
Minusta olisi tärkeää tuoda näitä yrityksiä ja niiden kehittäjiä toimintatapoja esille ihan esimerkin vuoksi, koska se tuottaa lisää samansuuntaisia keksintöjä. Tässä uskon, että suomalaisilla olisi paljon annettavaa ja löydettävää teknologisen, biologisen ja muun ympäristötekniikan osaamisen vuoksi. Myös vaihtoehtoisten energian tuottamistavat kehittyisivät näin. Se tapahtuisi juuri esimerkkien ja kannustusten voimalla ei niinkään näennäisillä rankaisemistavoilla, joiden lopputulos saattaisi olla merkityksetön, ainoastaan poliittisten tavoitteiden ja irtopisteiden saavuttamista.
Nyt jos yksilön kehitetäviä ominaisuuksia voitaisiin vapaasti kannustaa aina päiväkodeista lähtien, en tarkoita tällä pakkohyödyntämistä vaan nimenomaan onnellisen lapsuuden ja leikin, virikkeiden ja ennenkaikkea rakkauden täyteisen lapsuuden suomista jokaiselle lapselle ja nuorelle. Silloin tulee vapaita ja toisille suopeita aikuisia ihmisiä, jolloin kateuden varjolla ei estetä yksilöllisten taipumusten kasvamista keneltäkään.
Aivan samoin meillä työelämässä pitäisi löytää uusi tapa tehdä töitä, jossa osaaminen ja sen tuottavuus olisi tärkeämpää kuin pelkkä oman edun suhdetoiminta. En tarkoita sitä, etteikö sosiaalinen kyvykkyys olisi yksi tärkeistä osaamisalueista mutta sen valjastaminen koko yhteisön eduksi ennemin kuin vain oman aseman turvaaminen. Uskon, että työntekijöiden osaamisen esilletuominen kaikilla tasoilla ja juuri sen arvostaminen olisi hyödyksi koko organisaatiolle ja tuottaisi paremman ilmapiirin, kun jokaisella olisi oma arvostettu osaamisalue ja vapaa ilmaisuoikeus ja velvollisuus eli kyky tuoda asioita esille.
Näillä seikoilla pajon parannettaisiin tuottavuutta, veronmaksykyä, vientituloja ja luotaisiin uusia työpaikkoja.
Mutta asia on osattava laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka koko Suomi lopettaisi teollisen energian käytön, tehtaan piiput sammutettaisiin ja lämmitys lopetettaisiin, ajoneuvot pantaisiin talleihin, eli jos Suomi talousaleena lakkaisi olemasta sillä ei olisi ilmaston muutokseen tuon taivaallista merkitystä. Meillä teollisuus jo käyttää aika pitkälle meneviä puhdistusmenetelmiä ja se energia, jota 5 miljoonaa ihmistä käyttää suhteellisen hyvällä hyötysuhteella verrattuna esimerkiksi Venäjän tai muiden kehitysmaiden tuotantolaitoksiin. Ja väkimäärältään taas USA ja muut teollisuusmahdit vaikuttavat suuressa määrin ilman saasteisiin ja heidän käyttäytymisellään ja päätöksenteolla on suuri merkitys saastumiseen ja sen hallitsemiseen.
Voidaanko osoittaa selkeästi että nykyinen kehitys olisi aiheuttanut tämän ilmastomuutoksen, koska vastaavia on ollut 10 000 vuoden aikana enemmänkin. Huippuvuoret ovat olleet subtrooppinen alue jne.
Suomalaisia keksintöjä, jotka toimivat biologisesti tai muuten on jo teollisessa käytössä mutta ovat jääneet Nokian ym. varjoon.
Minusta olisi tärkeää tuoda näitä yrityksiä ja niiden kehittäjiä toimintatapoja esille ihan esimerkin vuoksi, koska se tuottaa lisää samansuuntaisia keksintöjä. Tässä uskon, että suomalaisilla olisi paljon annettavaa ja löydettävää teknologisen, biologisen ja muun ympäristötekniikan osaamisen vuoksi. Myös vaihtoehtoisten energian tuottamistavat kehittyisivät näin. Se tapahtuisi juuri esimerkkien ja kannustusten voimalla ei niinkään näennäisillä rankaisemistavoilla, joiden lopputulos saattaisi olla merkityksetön, ainoastaan poliittisten tavoitteiden ja irtopisteiden saavuttamista.
Nyt jos yksilön kehitetäviä ominaisuuksia voitaisiin vapaasti kannustaa aina päiväkodeista lähtien, en tarkoita tällä pakkohyödyntämistä vaan nimenomaan onnellisen lapsuuden ja leikin, virikkeiden ja ennenkaikkea rakkauden täyteisen lapsuuden suomista jokaiselle lapselle ja nuorelle. Silloin tulee vapaita ja toisille suopeita aikuisia ihmisiä, jolloin kateuden varjolla ei estetä yksilöllisten taipumusten kasvamista keneltäkään.
Aivan samoin meillä työelämässä pitäisi löytää uusi tapa tehdä töitä, jossa osaaminen ja sen tuottavuus olisi tärkeämpää kuin pelkkä oman edun suhdetoiminta. En tarkoita sitä, etteikö sosiaalinen kyvykkyys olisi yksi tärkeistä osaamisalueista mutta sen valjastaminen koko yhteisön eduksi ennemin kuin vain oman aseman turvaaminen. Uskon, että työntekijöiden osaamisen esilletuominen kaikilla tasoilla ja juuri sen arvostaminen olisi hyödyksi koko organisaatiolle ja tuottaisi paremman ilmapiirin, kun jokaisella olisi oma arvostettu osaamisalue ja vapaa ilmaisuoikeus ja velvollisuus eli kyky tuoda asioita esille.
Näillä seikoilla pajon parannettaisiin tuottavuutta, veronmaksykyä, vientituloja ja luotaisiin uusia työpaikkoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Aivan samoin meillä työelämässä pitäisi löytää uusi tapa tehdä töitä, jossa osaaminen ja sen tuottavuus olisi tärkeämpää kuin pelkkä oman edun suhdetoiminta."
Panin sitaatteihin lainaukseni sen osan jolla ilmeisesti on merkitystä työyhteisössä. Sanot, että pitäis löytää uusi tapa selittämällä, kenen pitäisi löytää jotakin.
Pääsääntö on, että työnantaja ja tämän edustaja on se, joka löytää alaisissaan työntekijöissä jotakin. Tuottavuus syntyy kun annetaan tilaa, annetaan mahdollisuuksia, luodaan myönteinen peloton ilmapiiri jolloin on jokaisena aamuna hyvä ja turvallinen tulla työpaikalle, jossa annetaan aito eikä vain näennäinen mahdollisuus.
Varsin helposti ja eikä niin harvoin, käy niin, että työntekijä polttaa siipensä, kun astuu jonkun liikavarpaalle aktiivisuuden puuskassaan. Moni työntekijä on saanut vastauksen kertoessaan näkemyksistään, ettet ole täällä ajattelemassa vaan teet sen minkä minä tai me parhaaksi näemme, minä työnantaja tai minä työnjohtaja olen täällä ajattelemista varten.
Pelottelu sillä, että saat rangaistuksen, tilallesi tulee 100 uutta, jotka odottavat kadulla ellei työvauhti ole riittävä tai sairastut flunssan tai muuhun sairauteen, jäät hoitamaan lasta jne. Usein on havaittavissa se, että työnantaja luo keskinäisen kilpailun, hajota ja hallitse, ilmapiirin. Joskus tämä viimeinen menee sadistiseksi toiminnaksi ja luodaan ahdistuksia, jotka johtavat poissoloihin työpaikalta.
"En tarkoita sitä, etteikö sosiaalinen kyvykkyys olisi yksi tärkeistä osaamisalueista mutta sen valjastaminen koko yhteisön eduksi ennemin kuin vain oman aseman turvaaminen."
Työpaikoilla on ensiarvoisen tärkeätä, että todella annetaan mahdollisuus vuorovaikutteiseen sosiaaliseen kanssa käymiseen ja sitten todella vakavan harkinnan piikkiin on pantava lauseen loppu. Tahtoo vain olla niin, jos työpaikan henkinen taso työnantajasta ja työnjohdosta on alentunut, että jokainen käyttää voimavarojaan myös sosiaaliseen kanssakäymiseen toisten kanssa. Kielteisinkin mentelmin. Tai mikä pahinta, käpertyy yksinäisyyteensä, jokapäiväisen pelon jäytäessä sisintä. Tekee sen mikä on välttämättömyys, mutta ei käytä esimerkiksi jokaisessa meissä olevaa luovuttaan.
Olen samaa mieltä Outo-lempi. Tämä on ns. nykyaikaa. Psykatrit pyörii konsultteina työpaikoilla. Heikot pomot pönkittää nokimisjärjestelmällä "suurta valtaansa".
On niin sanotut eliittijoukot SS-gruppen. Jotka karpaattian nerojen tapaan tietävät kaiken. Tullessaan taloon he alkavat heti kouluttamaan vanhoja työntekijöitä. Hassuinta on, että seminaarien välissä vanhemmat työntekijät joutuu opastamaan ja kertoo miten asiat on näille yli-ihmisille pilkkapalkalla. Pomon hovi siis nauttii hedelmistä ja kaikki möhläykset on alaisten tehottomuutta ja laiskuutta.
Luovuutta ei voi päästää valloilleen, sillä heikot pomot ei pärjäisi spartalasine asenteineen.
Valehtelu ja kylmyys ilman toisen asemaan asettumista on vallalla kuin keskitysleirillä.
Pahinta on, ettei psykopaatteja voi parantaa.
On ilmeisesti tulossa kausi, joissa ihmisiä alkaa pimahtaa hullujen pikkupomojen takia ja ihmiset "tekee Ulviloita". Itämafian gansterien palkkaus tekee yhteiskunastamme Venäjän?
Vastauksesi selvensi juuri niitä epävarmuuden tiloja, joita työpaikoilla ja muissakin yhteisössä koetaan. Itse vain mietin onko olemassa sitä, johon arvostelun voi kohdistaa.
Ihmemaa Oz satu kuvaa hyvin sitä loputonta hierarkiaa, joka lopulta suojaa sitä, joka on ylimmällä portaalla, ja siinä käy niin, ettei sitä oikeastaan olekaan vain pelotekuva. Niin siellä kuin meidänkin yhteisöissä me itse eri hierarkian portaalla edustamme sitä työnantajaa.
Itse en ole esimies enkä vastuullinen muusta kuin omasta työstä, mutta usein kuvittelen, että millaista käytöstä odottaisin itseltäni, jos olisin sellainen vastuullinen. Onko eroa oman esimieheni tai hänen esimiehen-naisen suhteessa työympäristöön, kaikilla on se joku, joka rajoittaa määrittää tai vaatii mutta ei juuri koskaan sitä, joka kuuntelisi, palkitsisi tai juttelisi vakavasti, kun sen aika on, paitsi jos omistaa sellaisen aarteen kuten ystävän.
Siksi mielestäni asennemuutos on koko yhteisön haaste. Jokaisella on mahdollisuus kannustukseen ja tukemiseen ja myös rajojen asettamiseen, jos siihen on aihetta. Mielestäni on kysymyksessä vastuu itsestä ja omasta käytöksestä ja mahdollisuus ottaa vastuuta myös muista. Se ei auta, jos johtaja, päällikkö tai työnjohtaja yksin on tälläinen oikea persoona, kyllä meidän kaikkien siihen savottaan on ryhdyttävä, mutta se auttaa tavattomasti, jos löytyy niitä, jotka ottavat vastuuta.
Ajattelun avulla selviää paljon, kun ei suojaa omia virheitään syyttämällä muita vaan uskaltaa kohdata oman rajallisuutensa, niin siitä alkaa yksilön voittokulku. Silloin hyväksyy virheen toisessakin, kunhan siitä keskustellaan avoimesti. Tästä rehellisyydestä itseen ja avoimuudesta toiseen on mielestäni kysymys.
Olen miettinyt, että onko se myös kulttuurinen kysymys. Meidän kulttuurissamme ei tunteita niin arvosteta, tai ne koetaan uhaksi,kuten eräs ystäväni, jonka työnä on nuoret - mainitsi, vaikka juuri tunteet viestivät asioita, joita pitäisi sitten tulkita. Nuorten kanssahan tunteiden kanssa joutuu tekemisiin, jos uskaltaa ne kohdata. Jos tunteiden esittäminen estetään tai tuomitaan, aiheuttaa se juuri sen vamman yhteisöön, kun ei ole lupa ilmasta persoonansa kokonaisuutena.