Kipuilen sellaisen asian kanssa,joka liittyy kiltteyteen ja kaikkien ihmisten rakastamiseen(ja sietämiseen).Uskovana minun tulee rakastaa kaikkia ja vaikka pitämisen pakkoa ei ole,tuntuu vaikealta kohdata se tosiasia,että tuttavapiirissä on joitakin "rasittavia" lähimmäisiä,joiden seurassa ahdistun ja mieluummin välttäisin heidän seuraansa,jos mahdollista.Esim.jos joku mielellään aina tavatessamme juoruaa tuttujen asioista,kuuntelen hammasta purren,vaikka sisimmässäni tunnen,etten halua kuunnella enkä ottaa osaa sen tason keskusteluun..ahdistun enkä pysty sanomaan rehellisesti,miten tilanteen koen.Tunnen,kuin olisin "osasyyllinen" siihen juoruilun syntiin,kun en "vihellä peliä poikki".Vaikka sanoisin kuinka ystävällisesti asiasta,tiedän että k.o. ihminen siitä loukkaantuisi.Tilanteen tekee vielä vaikeammaksi se,että juoruja rakastava on ystäväni puoliso..ystävästäni pidän,hänen puolisostaan ikävä kyllä en.Tarvitsen viisautta Jumalalta,kuinka saisin asiani sanottua-suoraan,m utta rakentavasti.Tunteiden jatkuva nieleminen ei ole terveellistä...
ihmissuhteista
kiltteydestä kipeä
7164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itseään on hyvä varjellakkin, sillä on todella luonnehäiriöisiä ihmisiä ja heidän kanssaan ei jaksa olla ja ei ole tarviskaan.
Psykopaattia ei voi auttaa kuin siten, että laittaa pakkohoitoon jossa hän joutuu kohtaamaan itsensä.
Minusta sinun ei tarvitse olla teko kiltti enempää kuin olet.
Ei rakkaus tarkoita vain kiltteyttä, vaikka sitä se on enimmillään.
Itsekkin kamppailen samanasian kanssa. Olen ystävällinen ja mukava kaikkia kohtaan, mutta saan osaksi kaikenlaista kiusaamista, niin töissä kuin muutenkin kavereilta.
Ihmettelen, miksi mua aina kiusataan, vaikka olen ihan ystävällinen ja en itse syyllisty toisten kiusaamiseen, päin vastoin yritän tukea.
No elämä on rankkaa.
Kyllä sitä välillä on väsynyt kun tulee kotiin ja eniten sattuu kun uskovat alkavat kiusaamaan.
Uskova toiselle on aika Susi joskus.
Ihminen joka ei miellytä pakkohoitoon tyyliä.
Eihän tänään psykopaattia pakkohoitoon tarvitse laittaa.
Eiköhän se ole hiomisen yhtälö, sillä niin kauan, kuin seurakunta maan päällä edustaa Kristuksen ruumista, niin kauan hiomistakin tapahtuu, että kivet sopisivat hyvin muuriin.
Yksi parhaimmista keinoista,- oman mielenrauhan hyvänä pitämiseksi on rauhaan pyrkiminen vaikean ihmisen(=ihmisluonteen) kanssa.
Jos tiedostaa ettei toinen haluakkaan ymmärtää vaikeaa tilannetta, niin parempi on antaa toisen elää rauhassa omaa elämäänsä.Jos tämä on mahdollista. Ainahan näin ei ole.Kaikki "taistelu" kuluttaa ja vie voimia arkielämästä.
Eli terve kiltteys, jos se on tietoinen valinta on hyvä ratkaisu.Alisteneisuudesta tuleva kiltteys taas ongelmoittaa ihmistä.
Valitettavasti todellinen psykopaatti paranee erittäin harvoin ja ikääntyessäänkään ei muutu sosiaalisemmaksi.
Psykopaatin vaikutusvallasta pääsee eroon ainoastaan antamalla hänen elää rauhassa elämäänsä, ettei ohjaudu hänen "pelinappulaksi".
Sen verran minäkin heidän hoitojaan tiedän, kun olen heitä tukenut, mutta niin monille olis kiva, kun kaikki "ei minun laiseni" hävitettäs, nii kaus ku pippuri kasvaa.
panettelu ja takanapäin puhuminen on ensiksikin hyvin rumaa ja toiseksi se on SYNTIÄ! Ei sellaista tarvitse kuunnella ja hyväksyä! Raamattu varoitta kielen synneistä, vaikka hellarit sitä viljelevätkin hyvin mielellään. Se on kuitenkin Raamatun Sanan vastaista!
Ei helerit siellä Suomessa sen enempää tuohon lankea kuin muukaan kansa, helareita tosin ei niin hevillä siellä tapaa.
Olis ihan kiva tavata ja tutkia sanotko sinä suoraan asiat, vai oliko helpompi tänne kirjoittaa puskasta.
Katos, kun minäkään en ihan kaikkea tuolla kulkiessa ojenna, vaikka melko höhlä olenkin suustani.