Kysymys juutalaisillle;
Mitä sinä uskot/luulet itsellesi "tapahtuvan", kun kuolet ?
Kysymys saattaa olla aika arka aihe ihmiselle. Mutta tästä aiheesta näkee hyvin harvoin, jos koskaan, todellista keskustelua ja mielipiteitten vaihtoa.
Vastaaminen eri nimimerkin alla, ei ole välttämättä huono vaihtoehto.
Minulla ei ole henkilökohtaisia juutalaisia tuttavia, joilta voisin tätä kysyä, joten kysyn sitä teiltä.
Mitä sinä uskot/luulet itsellesi "tapahtuvan", kun kuolet ?
Kysymys saattaa olla aika arka aihe ihmiselle. Mutta tästä aiheesta näkee hyvin harvoin, jos koskaan, todellista keskustelua ja mielipiteitten vaihtoa.
Vastaaminen eri nimimerkin alla, ei ole välttämättä huono vaihtoehto.
Minulla ei ole henkilökohtaisia juutalaisia tuttavia, joilta voisin tätä kysyä, joten kysyn sitä teiltä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
tänne ylipäätään edes vilkaisevan? Ei yhtään häpyä udella ihmisten asioita, jotka kokonaisuuden kannalta on herttaisen yhdentekeviä. Mihinkähän sinä moisia 'tietoja' tarvitset. Eipä kyllä oikeasti edes kinnosta.
Oikein annat neuvoja miten voisi vastata.. tsiisus
Sosiologian peruskurssilta mieleen palautunutta: Ihmiset kokevat uskonasioitaan koskevat suorat kysymykset 'intiimiysasteikolla' yhtä tungetteleviksi kysymyksiksi kuin kysymykset heidän seksielämänsä yksityiskohdista.
Pitääkö uskonasioita hävetä? Onko häpeällistä uskoa Jumalaan? Jumala häpeää sellaisia jotka häntä häpeävät.Ilolla pitää kertoa hyvästä Jumalasta.
Minulla taas on käsitys, että ihmiset eivät enää nykyään koe esimerkiksi kyselylomakkeissa esitettyjä kysymyksiä manitsemistasi asioista tungetteleviksi. Tämä johtuu siitä, että nykyään on totuttu yksityisten asioiden siirtymiseen julkiselle areenalle. Keskustelupalsta voidaan varmaan tässä asiassa rinnastaa tutkimuksen kyselylomakkeeseen.
eivät muutu yhdessä sukupolvessa, tällaisen palstan anti 'tutkimuksellisesti' on täyttä huuhaata. Esimerkki mentaliisen maailmankäsityksen hitaasta muutoksesta: Kristinuskoon periytynyt dualismi, huolimatta kirkkojen eliitin ja oppineitten opetuksesta (monoteismista), ei mene perille kansanriveihin, vaan 'hyvä ja paha taistelevat' edelleen toisiaan vastaan, samoin monijumalaisuus jatkuu ja jatkuu. Siellä missä ennen oli syytöksiä noitien ja paholaisen puuhista, niin on nyt UFO-olennot, tekniikan aikakautena urbaanissa ympäristössä, ja ne ovat saman vanhan ilmiön uusi versio. Samoin erilaiset gnostilaisesta ajattelutavasta nousseet itsen ylevöittämisen perinteet jatkuvat ja jatkuvat.
Vaikka 'intiimiys' on muka julkistettu ja 'kadonnut'?, ja siltä voi näyttää, se julkistaminen koskee kuitenkin vain pientä osa medioissa esiintyviä populaareja henkilöitä. Tieto, että omia intiimejä asioita ei levitetä kulmia nostelematta kenelle vain kyselijälle ei ole vanhentunut, se on ehkä tarkentunut.
Tutkimuksen tekeminen on kokonaan eri asiaa - niissähän yleensä kerrotaan niiltä joilta kysellään, että tekeillä on tutkimus ja vastaavat kysymykset tehdään muillekin, ja lisäksi tehdään sopimus, että mitään ei paljasteta kenenkään yksityisyydestä julkisuudessa, vaan vastaajat jäävät anonyymeiksi. Ihmisten tapa jäsentää maailmaansa erilaisin rajauksin intiimiin ja henkilökohtaiseen ja julkiseen ja yleiseisesti jaettuun, ei ole kadonnut. Idolien palvonta, popparit ja muu julkkiskansa, taitaa olla jatkumoa Olympos-vuoren jumal-porukalle - nehän eivät kovastikaan piitanneet tavallisten ihmisten onnesta tai onnettomuudesta, ja hurjastelivat omissa mailmaoissaan - kuten tänäänkin. Silti heitä pidetään esikuvina, joista ollaan kiinnostuneita.
Keksutelupalstalla tehdyt kyselyt ovat kyllä ihan.. lähinnä hupia. so what.
Tottakai julkisen ja intiimin raja säilyy jossakin muodossa, mutta se on hämärtynyt selvästi nuorilla sukupolvilla. Tämä ei koske ainoastaan julkkiksia tositeeveessä, vaan yleistä asioiden kokemistapaa. Muuttunut mediakulttuuri on nimenomaan tukemassa tätä kehitystä, mutta se on vain yksi osa tilanteesta, johon liittyy muutakin. Tottakai yksityisen piiriin kuuluvia asioita voi siirtää julkisen alueelle ja päinvastoin, tällaista on tapahtunut kautta aikojen.
Keskustelupalsta ei tietenkään ole tutkimus, johan sen kuka tahansa käsittää, enkä minä ole väittänyt sellaista. Tarkoitin että tässä kyseisessä asiassa niitä voidaan verrata, koska molemmissa voi kertoa ajatuksiaan anonyyminä yleiseen tietoon.
ettet vain ole median luoman harhakuvan vallassa :)
Johdonmukaisin perimmäisten käsitysten kokoelma löytyy eri lajin fundamnetalisteilta, mutta tämä joukko on vähemmistö, jos katsotaan kokonaisuutta . Sä vaan kuvittelet, että se mitä näkyy julkisuudessa, pätee jotenkin siihen joukkoon joka ei näy siellä milloinkaan, 99.98- 99.99%. Lisäksi ne joilla on tutkimustietoa aiheesta, siis tutkijat (jotka harvoin päätyvät mihinkään kategorisiin loppupäätelmiin) eivät edes esiinny julkisuudessa. Julkisuudessa esiintyy joukkoa, jolla on arkipäiväistettyjä ja vesittyneitä käsityksiä tutkijoitten kiemuroista. Aika vaikea kuvitellakaan, että esim he tulisivat julkisuuteen kertomaan omista 'perimmäisistä kysymyksistään' (pappeja en laske tähän joukkoon, vaikka voivathan hekin toimia tutkijoina jopa niin etteä eivät sekota omaa uskonnollisuuttaan ja sen mukaisia käsityksiään, kenties, tutkimustyöhönsä)
En ole ottanut tätä käsitystä mediasta tai jostakin kuvittelusta, vaan opiskelustani, joten se ei ole harhakuva. Julkisen ja yksityisen alueen raja liikkuu koko ajan ja on aina liikkunut. Nykyään vain muutokset ovat nopeampia.
..mutta eivät 'trendit'(seks.vapautuminen, väkivallan ja kuoleman esittäminen kukkien kanssa tai ilman) vielä kerro mitään mentaliteetin muutoksesta (mentaliteetti:kollektiivinen osa kulttuurista mielen rakennetta, epäpersoonallinen, mutta sallainen kognitiivinen osa kuitenkin, jonka perustalta - tiedostamatta - jäsennetään todellisuutta, opitaan relevanttia 'tietoa', ja tehdään erotteluja kuten 'sallittu/kielletty/sopivaa/sopimatonta' - enkä tarkoita mitään jungilaista, jotain 'kollektiivista arkkityyppien valikoimaa) muutoksesta. Opiskelujen kautta minäkin ymmärsin, ettei 'mentaliteetti' ole sama asia kuin 'persoonallisuus', eikä se käy yksiin eri ideologioitten, maailmankuva tai maailmankatsomuksen kanssa.
Puhutaan tosiaan eri asioista. 'Yleinen mielipide' (esim maailma on ns vapautunut?) ei ole mikään osoitus mistään perustavasta muutoksesta siinä asiassa josta mä puhuin. Joku voisi vakavasti kysenalaistaa tämän 'vapautumisen' ja osoittaa, että siitä on tullut 'pakkoa vapauteen' - ja tästä syystä uskontojen määrä näyttää vain lisääntyvän, koska aika monet ihmiset ovat hiukka hukassa, kun valintalon hyllyt vain pitenevät.
Kunnon vastaustako haet? Hah! Turha luulla täältä sitä saavan :D
Yleisiä vastauksia kuitenkin uskoisin olevan:
1) Pääsen taivaaseen Jumalan tykö
2) Kaikki lakkaa
3) Synnyn uudellee
tms.
Mitä hirveän yksityistä tuossa nyt tuntuu olevan? Itse uskon pääseväni taivaaseen, mikäli elän ihmisiksi :) Siitä toisesta vaihtoehdosta en sitten niin tiedä :D
Käsittääkseni uskonnosta keskustelu on useimmissa kulttuureissa hyvin arkipäiväinen aihe, eikä sitä arastella tai pidetä intiiminä alueena. En ymmärrä miksi se pitäisi olla täälläkään.
Me kaikki kuolemme kerran ja kaikkia askarruttaa kuolema, vaikka se tuntuu omalla kohdalla ehkä kaukaiselta tai liian pelottavalta.Kyllä sekin kiinnostaa, että jos kaikki ei lopukaan ruumiin kuolemaan.
"Käsittääkseni uskonnosta keskustelu on useimmissa kulttuureissa hyvin arkipäiväinen aihe"
Uskonnosta voidaan puhua arkena, mutta itse uskontoa ei oikein voi sanoa arkipäiväiseksi aiheeksi. Uskonto on se osa kultturia, joka tekee erotteluja arkipäiväisen ja pyhän välillä.
Käsky: "Älä turhaan lausu Herran nimeä" kaiketi liittyy siihen ettei uskontoa pidä "profanisoida" arkipäiväistää, alentaa.
Esimerkiksi latinan sanasta "profanum" alhainen, arkipäiväinen, tulee englannin profanity, rivous, kirosana.
"Swear" merkitsee sekä kiroamista että vannomista... mitenkähän seemiläisissä kielissä?
Arkipäiväisen vastakohtia ovat juhla ja pyhä, mutta nykysuomessa kielenkäyttö on muuttunut mielenkiintoisesti. Juhlimisella tarkoitetaan sitä että ollaan kännissä tms. Laatulehti Hesari saattaa kirjoittaa esim näin: huumeiden käyttö on nykyään suomalaisten nuorten aikuisten juhlimisen arkipäivää.
Kännäämistä voidaan pitää suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana transgressiorituaalina, rajojen ylittämisenä. Mutta siinä vaiheessa kun kännäämisestä tulee arkea, se lakkaa olemasta juhlaa.
Mikä tässä ketjussa oikein olikaan aiheena? taisi olla kuolema... suomalaiset ovat maailman parhaita juomaan itsensä hengiltä, varsinkin rajojen yli salakuljetetulla Spritus Fortiksella, voimallisella hengellä.
yhteenveto: jumala, seksi, kuolema ja känni liittyvät yhteen.
ehkä sanavalintani oli huono (arkipäiväinen). Pointti oli sanoa, että uskonnosta puhutaan mielellään, eikä sitä kainostella.
tai henkkoht uskostaan mitä itselle tapahtuu oman itsen kuoleman jälkeen? k-uskovatkyllä usein aloittavat keskustelun johdattelemalla kohteensa tuon kysymyksen äärelle. Minusta sellainen utelu ja kuolemanpelon herättely ja virittely on vastenmielistä. Ihminen ei suhtaudu kuolemaan neutraalisti (vaikka hoetaankin että sehän on 'luonnollista', lisäksi 'alan ihmiset', hautausurakoitisjat ja patologit ovat eri asia), vaikka siitä puhuttaisiin TV:ssä ja radiossa aamusta iltaan, vaikka vanhukset ja sairaat tuotaisiin kotiin perheen luo kuolemaan, kuollutta kavahdetaan, kuolemankauhua tunnetaan, myös eläimet näyttävät kauhistuvan ylivoimaista tilannetta, pelkäävät henkensä puolesta) se on jokin evoluution ihmiseen ujuttama hengissäselviämiseen liittyvä piirre, jota tuskin tarvitsee opettaa. Kukakohan ei väistä tai ota pientä etäisyyttä kalman hajunkin kohdatessaan, mätänevän ruumiin. Siihen koskeminen myös on oikeasti vaarallista.
En ole kuullut mitään muuta kuin aika pinnallista puhetta kuolemasta, missään. Onhan siitä hieman vaikea puhua, kun ei ole oikein kokemusta itsellä. Tietenkin on kaikenlaisia 'kuolemaa ei ole'-guruja ym. Jokainen jossakin tapaamani on minusta .. jääköön sanomatta, tätähän ei kysyttykään.
ruumiista! Ei tämä mikään patologian palsta ole. Kamalan brutaalia ja epäesteettistä. Toivottavasti et ole joku inhorealismin ystävä.
Laittavatko juutalaiset kukkia haudoille vai mitä niille viedään?
näinhän se on. Mitä ihmeen brutaalia??
Kuolema ja kuollut ruumis ovat aina aiheuttaneet monenlaista säädeltyä suhtautumista näihin, eri tavoin rituaalistettua ja santkitoitua ja ihmisen kulttuurissa ikiaikaista perinnettä, sellaista jota ei monestikaan tarvitse edes sanoin lausumalla opettaa, se vain välittyy polvesta polveen, että 'kuolleeseen' ei voi suhtautua miten tahansa. Jonkunhan ne yksin jääneet yksinään kotiinsa kuolleet, jotka löydetään vasta viikkojen kuukausienkin kuluttua, on korjattava pois. Ei näitkään jätesäkkiin laiteta. Eikä niihin paikkoihin laiteta vaikka lapsia tai edes kissoja ensin katsomaan, että kukas, mikäs se siellä. Vaan paikalle menee asiaan perehtynyt ihminen, joka tietää mitä voi ja pitää tehdä ja missä järjestyksessä.
Perverttiä ei ole tällaisesta puhuminen. Perverttejä ovat ne poikkeukselliset 'individualistit', jotka toimivat tietoisesti kaikkia kuolleeseen ja kuolemaa kohtaan olemassaolevia sääntöjä rikkoen, ihmisen elämää halveksuen. Ihan hyvä ettei sellaisista tapauksista toistaiseksi ainakaan ole yksityiskohtaisia lööppejä, että mitä ne jotkut satanistit jollekin tekivät. Ne vasta perverttejä olisivat (en ole ihan varma eikö näitä jo ole ollut?.. se muuan naisen pää lööpissä, se joka löydettiin Leppävaarasta roskiksesta)
Kiinnostavaa tässä on se yhteys kun juutalaisuudessa on nämä tietyt uskontoon kuuluvat ehdottomat tavat, että on ryhmä ihmisiä, jotka eivä missään tapauksessa saa joutua kuolleitten kanssa mihinkään tekemisiin.
Minä puhuin mentaliteetista, siitä osasta ihmisen mielellistä konstituoitumista, joka ei muutu samaa vauhtia kuin eri aikakausien käsitys vaikka ihanteellisesta 'minästä' tai 'persoonallisuudesta' (vähän tää vaihtelee kuin vaate-muoti, eikös?) tai 'identiteetistä' .. nämä on vähän sellaisia hankalia, koska joku saattaa innostua ostamastaan ihanasta kirjasta nimeltä joku 'Miten löydän aidon itseni', ja voe, elämä, mitä ideoita voikaan saada, - ohimeneviä usein :)
Suhtautuminen kuolemaan vaihtelee päällisin puolin, mutta jotenkin vain jokin siinä ei ikinä muutu. Koska jos on totta että neanderilaisetkin laittoivat kukkia kuolleelle.. niin jostain sekin kertoo.
että vähintään kaksi kertaa kuussa joku ottaa asian esille. Ja jatkuvasti tehdään erilaisia uusia ja uusia tutkimuksia miten suhtaudutaan kuolevaan, saattohoitoon, eutanasiaan, ketkä pelkää enemmän kuolemaa, patologian laitoksen vahtimestarit vai lääketieteen opiskelijat, nuoret vai vanhat jne. Ja kaikki kertoo telkkarissa miltä tuntuu kun joku likeinen kuoli, lapsi, äiti, mies. Ja kaikki sanovat: Miksei kuolemasta puhuta, miks siitä vaietaan. Sitten sanotaan: Sehän on ihan luonnollista. Onko se? Jos elämän kannalta, luonnollisesti, merkitsevää on elämä itse ja sen jatkuvuus, niin silloinhan kuolema on aika luonnotonta :)
Mää aion kasvaa kanervaa.
psalmi 103:15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
veikkaan että eivät vie ainakaan muoviruusuja.
Juutaisuus-palsta on Uskonnot & uskomukset otsikon alle, joten;
Kai täällä edes JOKU on miettinyt mitä tapahtuu, kun tuo tomumaja on kadonnut ?
...ilman "tirkistelyä". :)
Otsikon Raamatun kohdassa puhutaan sielusta.
Mitä sielulle tapahtuu ?
olotilaan.
siis kohta on 3. Moos 26:16 uusimmassa huonossa suomennoksessa se on käännetty "elinvoimaksi";
mielstäni siinä on taustalla senkaltainen ajatus, että ihminen tai eläin, joka hengittää, on elossa.
Tämä sitten viittaa siihen luomiskertomukseen, jossa Herra valmistaa ihmisen maasta ja puhaltaa häneen hengen.
Kun ihminen kuolee, henki lähtee, hengitys lakkaa.
Ja "maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman"
hepreankielisen sanan nefesh merkitys muuttui hellenistisen ajattelutavan mukaisesti (joka sisällytettiin uuteen syntymässä olevaan uskontoon), ja se sai aivan uuden merkityksen: ruumiista erillinen sielu. Tätä merkitystä ei hepreassa ollut.
löysin yhden pätkän aiheesta, jossa joku joka tietää ehkä paremmin, kuvailee nefesh-sanaa näin:
".. Nefesh -sanan konkreettisia merkityksiä ovat mm. nielu, kurkku, kita ja kaula. Tässä on luultavasti viittaus hengitykseen ja näin myös elämään ja ihmisen kokonaispersoonaan psykofyysisenä olentona. Etymologia on yleisesti aika vaikea alue. Alkuun sanoilla voi olla joku selkeä merkitys, joka muuttuu ajan kuluessa. Muoto on sama, mutta merkitys ei enää vastaa muotoa eikä alkuperäistä merkitystä. Nefesh -sana on tässä kuitenkin kai suhteellisen selvä."
Mun ymmärryksen mukaan nefesh-sana ei kuitenkaan omassa juutalaisessa yhteydessään ole muuttunut miksikään. Mutta tästä syystä, että kun nefesh-sanan paikalla suomeksi lukee sielu, niin seuraahan siitä erilaista hämmennystä
psalmit 16:10
"Sillä sinä et hylkää minun sieluani(nefesh) tuonelaan(Sheoul) etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa."
tässä mielenkiintoinen artikkeli englanniksi:
http://net.bible.org/dictionary.php?word=Soul
myös latinassa ja kreikassa henki liittyy hengitykseen,
kreikk. pneuma: henki, hengitys, keuhkot
lat. spiritus: henki, inspiratio=sisäänhengitys, expiratio= uloshengitys
kreikk: psuche, sielu
lat: anima = sielu, josta animal, eläin
"Ihminen on elävä sielu, jolla on henki."
Ja mitäs tarkoittaa se, että "eläimen sielu on sen veressä"?
muuta kuin että eläin kuolee, kun siltä laskee veret pois?
en pysty hahmottamaan tätä muuten kuin että jotenkin se liittyy pyhäksi koettuun, siihen pyhään, jota kuuluu 'kavahtaa' mutta ei kajota väärällä tavalla. Veri poistuu, pyhä poistuu, elämä katoaa?
Mutta sen muistaakseni tiedän, että täällä missä saunaan liittyy vanhastaan erityisiä puhdistaumisasioita, sana 'löyly' on tarkoittanut 'henkeä', niinpä.. saanassa ei saa turhia puhua. Toista se taitaa olla nyt noissa molskis-kylpylöissä. Vaan jotain vanhaa perinnetä niissäkin? Kuitenkin ennen saunassa synnytettiin ja kuoltiin. Menin vähän sivuun, että.
Olkoot mikä vain 'sielu' se nefesh, niin kuitenkaan se ei ole sama asia kuin se k-uskonnon 'sielu', joka tuli 'käyttöön' ja ymmärryksen välineeksi (niin, onko se jokin 'yksikkö' vai ei, en ota kantaa, mutta tuo heprealainen käsite on viehättävä, koska se on jotenkin konkreettinen, ja silti merkitsevä
"Mutta noista sielu-sanoista. Niitähän on Genesiksessä kolme erilaista ja hieman eri vivahtein: ruach, nefesh ja neshma. Kaikkiin liityy idea ilmasta ja hengityksestä, jonka avulla ilmassa oleva happi vetäistään keuhkoihin sitoutumaan veressä olevaan rautaan ja osin kupariin.".. heh, onko näin? ja 'elämä' = chaj..(?)
Mutta sen muistaakseni tiedän, että täällä missä saunaan liittyy vanhastaan erityisiä puhdistaumisasioita, sana 'löyly' on tarkoittanut 'henkeä', niinpä.. saanassa ei saa turhia puhua.
ai tarkoittanut henkeä löyly? kappas vain ...
Kai sitä tajuaa olla hiljaa, kun heitetään löylyä: silloinhan kiuas sihahtaa: SSSHHHHH!
se saa hakata eli vihtoa itsensä punaiseksi koivusta riivityillä vitsoilla, vuodenajasta riippumatta, ja kaikissa hyvin varustetuissa kaupoissa myydään näitä vihtoja ympäri vuoden, kuivattuina tai pakastettuina muulloin kuin kesäaikaan. Tällainen itsenruoskinta onkin syvään juurtunut perinne Suomessa, mutta ei sitä muualla harrasteta kuin saunassa - saunan ulkopuolella ruoskitaan mieluummin toisia.