Epäilen

"Poikia" on historiassa seitsemän joista Alkuperäiset 7 Seurakuntaa. Yksikään niistä ei ole Kristinusko. Kristinuskon leviämisen myötä joukkomurhineen, alkuperäiset seurakunnat jakautuivat ja ne tunnemme tänään eri uskontoina. ilmestyskirjan Seurakuntien Listalla Jeesuksen seurakuna on Efeson ja alkuperäinen nimi ei ole "Jeesus" vaan ISA.

Jumalalla oli muitakin vaihtoehtoja. Ja ehkä hän toimikin toisin, mutta Raamatusta me luemme varhaiskristityjen käsityksiä asioista.

Kaikki voidaan selittää myös toisella tavalla, mutta en pakota ketään katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. On olemassa moderni vaihtoehtokin kristillisessä teologiassa, vaihtoehto, joka pitää kiinni Jeesuksen tärkeimmistä opetuksista, mutta joka selittää tapahtumat terveen järjen pohjalta.

Tietouskovainenkin näyttää etsivän totuutta. On se ihme kummajaninen, kun kaikki ihmiset juoksevat totuuden perässä, kuka minkin ismin, kirjoituksen, näyn, profetian innoittamana.
Eikä kukaan todellakaan löydä totuutta sieltä, missä se ei ole.

Olemassaolo - niin kuin oleminenkin - lepää kommunikaation varassa. Olemassaolo on kuitenkin tarkka siitä miten, missä ja kenen kanssa kannattaa kommunikoida. Oleminen on täysin vailla tällaista erottelua. Oleminen on tila, jossa mieli kommunikoi kaiken todellisen kanssa. Siinä määrin kuin sallit tällaisen tilan estyä, rajoitat käsitystästi omasta todellisuudestasi, josta tulee täydellinen vasta, kun tunnistat koko todellisuuden suurenmoissessa yhteydessään ja todellisessa suhteessa sinuun. Se on sinun todellisuutesi. Sitten kun pysytyt hahmottamaan todella itsesi todelluuden, sinulla on jo karvan verran paremmat mahdollisuudet ymmärtää mistä päin totuus mahaisi olla. Mutta älä ihmeessä pelkää, äläkä loukkaa, äläkä kahvahda sitä. Se on sinun todellinen kotisi, todellinen temppelisi ja todellinen Itsesi.

Jumala, joka käsittää kaiken olemisen, loi olennot, joilla kaikilla on kaikkea yksilöllisesti, mutta jotka iloaan lisätäkseen haluavat jakaa sen muiden kanssa. Mitään todellista ei voi lisätä muuten kuin jakamalla se muiden kanssa. Sitä varten Jumala loi sinut. Etkä sinä ole ainut Jumalan luoma. Ei ollut Jeesus ainut Jumalan luoma ihminen eikä ole nytkään. Jumalan Ainut Poika on koko Poikakunta. Jokaisen ihmisen todellinen Itse on juuri se Ainut Poika. Jumalallinen abstraktio iloitsee jakaessaan. Juuri sitä luominen tarkoittaa. Itsensä laajentamista ja jakamista muiden kanssa. Mitä helvetin iloa Jumalla olisi jakaa asioita vain yhden pojan kanssa, ja loput olisivat ilman. Jumala ei ole mielenvikainen! Olemisen tilassa mieli antaa aina kaikkensa.
Raamattu kehottaa ihmisiä ylistämään Jumalaa. Se tuskin tarkoittaa sitä, että ihmisten pitäisi kertoa Jumallalle, miten ihmeellinen Hän on. Jumalalla ei ole egoa, jonka kautta Hän voisi vastaanottaa tällaista ylistystä, eikä havaintomaailmaa, jonka avulla arvioida sitä.
Jumala on pitänyt sinun Valtakuntasi tallessa sinua varten, mutta Hän ei voi jakaa iloaan kanssasi, ennen kuin sinä tunnet sen koko mielelläsi.

Siispä totuuden etsinnässä on huomioitava, että on mahdotonta, että "kaikki" ja "ei mitään" olisivat olemassa samanaikaisesti. Jos uskot yhteen, kiellät toisen. Pelko on todellisuudessa ei mitään ja rakkaus on kaikki. Se mihin uskot, on sinulle totta. Tässä mielessä ero Jumalasta on tapahtunut ja sen kieltäminen on pelkästään kieltämisen väärinkäyttöä.

Sekä ihmeet että pelko syntyvät ajatuksista. Jos et ole vapaa valistemaan yhtä, et ole vapaa valitsemaan toistakaan. Pelkäät kaikkia ja kaikkea. Pelkäät Jumalaa, minua ja itseäsi. Olet nähnyt meidät väärin eli luonu meistä HARHALUOMUKSIA ja uskot siihen, mitä olet tehnyt. Et olisi tehnyt niin, ellet pelkäisi omia ajatuksiasi. Pelokkaat luovat pakostakin harhaluomuksia, koska he näkevät luomistyön väärin. Kun luot harhaluomuksia, tunnet tuskaa. Maailman perusristiriita onkin siis luomisen ja harhaluomisen välillä. Kaikki pelko sisältyy jäkimmäiseen ja kaikki rakkaus edelliseen. Ristiriita vallitsee siis rakkauden ja pelon välillä.
Ilmaus "sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään , joka hänen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" on ajatuksen harhaluomus, ja vaatti siten oikaisun, ollakseen mielekäs.
Siis "sillä niin on Jumala Omaa Ainokaista Poikaansa rakasanut, että antoi Hänelle maailman, ettei yksikään, joka Häneen (siis Itseensä) uskoo, hukkuisi vaan Hänellä olisi iankaikkinen elämä.
On erityisesti huomattava, että Jumalalla on vain yksi Poika. Jos kaikki Hänen luotunsa ovat Hänen Poikiaan, jokaisen täytyy olla olennainen osa koko Poikakuntaa. Poikakunta ylittää ykseydessään osiensa summan.

Jos yritetään "oikeuttaa" kauhistuttava harhahavainto, jonka mukaan Jumala Itse vainosi Omaa Poikaansa Sovituksen nimissä, on siitä usein seurauksena vainoaminen. Viattomuus ei pysty uhrautumaan minkään puolesta, sillä viattomalla mielellä on kaikki, ja se pyrkii ainoastaan puolustamaan täydellisyyttään.
Viattomuus on viisautta, sillä se ei tiedä pahuudesta, eikä pahuutta ole olemassa. Se on kuitenkin täysin tietoinen kaikesta, mikä on totta.

Tietoisuus, aisteilla havaitsemisen taso, oli ensimmäinen osittuminen, joka mieleen astui Jumalasta eroamisen jälkeen ja jonka ansiosta mielestä tuli havainnoija eikä luoja. Voit kuitenkin tuntea itsesi ainoastaan sellaisena kuin olet, koska se on kaikki, mistä voit olla varma. Kaikki muu on kyseenalaista.
Erossa olevan eli osittuneen mielen on pakko olla hämmentynyt.
Se on pakostakin epävarma siitä, mitä se on. Sen on pakko olla ristiriidassa, koska se ei ole sopusoinnussa itsensä kanssa. Sinulla on täysi syy pelätä olessasi sellainen, millaisena itsesi näet. Sen vuoksi et voi päästä pelosta ennen kuin käsität, että sinä et luonut etkä edes pysynyt luomaan itse itseäsi. Sinä et koskaan pysty tekemään harhaluomuksistasi tosia ja Sinun Luomisesi on omien virheittesi yläpuolella.
Havaitsemisen kyky teki kehon mahdolliseksi, sillä jos haluaa havaita jotain, se on tehtävä jonkin avulla. Siksi havainnointiin kuuluu vaihtuminen ja muuttuminen. Jumala ja Hänen luomuksensa pysyvät aina varmuuden tilassa ja tietävät sen vuoksi, että harhaluomista ei ole olemassa todellisuudessa.
Totuus ei voi käydä kauppaa sinun haluamisiesi virheiden kanssa.
Totuus on. Totuudessa ei ole harhoja. Totuutta ei voi saavuttaa, koska totuus ei ole koskaan mennyt minnekään.

Rakkaus lepää totuudessa.

Jos noita kysymyksiä miettii pelastushistoriallisesta näkökulmasta, niin mielestäni niihin voi löytää joitain selittäviä ajatuksia. Muitakin näkökulmia on olemassa, mutta jos tarkoitus on hakea selitystä Raamattuun sen pohjalta, mitä Raamattu kertoo, ei pelastushistoriallista näkökulmaa oikein voi ohittaakaan. Nämä ovat tietenkin aika helppoja vastauksia, jotka heijastelevat vain pääpiirteitä tässä ajattelutavassa, jolle kristillinen käsitys rakentuu.

Aluksi täytyy tietenkin erottaa Jumalan ikuinen olemassaolo ja kristillisen käsityksen pohjalta se tarkoittaa myös Jeesuksen pre-eksistenttistä olemassaoloa. Jeesus ei tule olevaiseksi ihmiseksi syntymässä, vaan on olemassa aikaisemmin ja inkarnoituu. Johannes sanoo, ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” todettuaan ensin, että Sana oli olemassa jo ennen kuin mitään oli luotu (ennen materiaa ja ennen aikaa, eli ikuinen, ajaton).

Neitseestä syntyminen oli tarkoitettu merkiksi, vakuudeksi siitä, että kysymys on Jumalan asioihin puuttumisesta. Sellaista ei normaalisti tapahtuisi, vaan merkin täytyi vakuuttaakseen olla täysin poikkeavaa, yliluonnollista.

Jos katsotaan maailmaa ja ihmistä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, huomataan ihmisten toimivan oikeudettomasti. He riistävät maailmaa, jota heidät oli asetettu varjelemaan. Tämä olisi voitu estää estämällä ihmisen mahdollisuus syntiin. Toisaalta se sotisi rakkauden periaatetta vastaan, johon ei voi kuulua pakottaminen vaikka vapauskin olisi ehkä jossain mielessä rajallinen.

Jos ihmisen syntisyys sallitaan ja edelleen oikeudenmukaisesti tuomitaan, niin kaikki ihmiset ovat tuomion alaisia. Heidät voi armahtaa, mutta armahdukselle täytyy olla perusteet, koska jollakin tavalla synnin on saatava tuomionsa. Jumala ei voisi olla epäoikeudenmukainen. Pelastussuunnitelma, jonka Kristus toteuttaisi, jää mahdollisuudeksi. Silloin toteutuu oikeudenmukainen tuomio, joka langetetaan kaikelle synnille, mutta toisaalta jää mahdollisuus ihmisten pelastumiselle. Synti tuomitaan hänessä, joka on synnin tehnyt, mutta.. Tähän tulevat Jeesuksen sanat, joissa hän kertoo hänen seuraajiensa olevan yhtä hänen kanssaan. Hän kärsii synnin tuomion ja hänen seuraajansa, ollen yhtä hänen kanssaan katsotaan jo kärsineen rangaistuksensa.

Paavali selittää tätä periaatetta: Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ..

Hän käyttää suuren osan Galatalaiskirjeestä selittääkseen tätä periaatetta ja puhuu siksi Kristuksessa olemisen tärkeydestä. Jeesus rukoili Isää: ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat”

Yhteys näyttää olevan kristinuskon peruskysymyksiä, mutta se ei ole sitä, että ollaan samassa huoneessa tai samassa kerhossa, vaan yhteys on samaa kuin Isän ja Pojan yhteys. Tästä Paavali käyttää käsitettä ”olla Kristuksessa”. Hän kirjoittaa miten ne, jotka ovat Kristuksessa, ovat pelastettuja ja perustana tälle on se, että Kristus on pelastettu, ylösnoussut. Sama kohtaa niitä, jotka ovat yhtä Kristuksen kanssa.

Kristillinen käsitys on tässä varsin selkeää. Ihmisen matka kulkee maailmaan syntymästä ja syntisyydestä yhteyteen, siitä edelleen kuolemaan ja vielä ylösnousemukseen, joka siis perustuu yhteyteen. ”Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteen kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa”

Tämä on mielenkiintoinen aihe, koska tuo yhteys on aivan erityistä. Poikkeuksellista verrattuna kaikkeen muuhun maan päällä havaittavaan yhteyteen. Jos ihminen ei kulkisi tätä reittiä ja näkisi synnin seurauksia, katuisi syntisyyttään, hän voisi langeta vaikka taivaassa. Elämä opettaa ehkä paljon enemmän, kuin päällepäin näyttää. Se opettaa mitä on hyvä ja paha ja antaa valita, ei vain tavanomaisessa mielessä, vaan myös syvemmällä metafyysisellä tai hengellisellä tasolla.

Helpot vastaukset eivät tietenkään ole yksityiskohtaisia tai kaiken kattavia, mutta näin näen kristinuskon peruslinjausten kulkevan.