kun omasta rakkaasta tulee ventovieras

Tavallaanhan tää on se maailman vanhin tarina, kun mies löytää uuden naisen ja kaikki vanha saa jäädä. Se tuntuu vaan niin käsittämättömältä, että kun omasta mielestä kaikki asiat oli hyvin, eikä toinen ikinä tuonut mitenkään ilmi olevansa tyytymätön.

Ja sitten yht äkkiä toinen onkin täysin vieras, jolle mikään mitä sä sanot ei tunnu menevän perille...Mikään hinta minkä joutuu maksamaan ei haittaa, pääasia vaan tuntuu oleva, että pääsee perustamaan uuden kodin tämän naisen kanssa, jonka tuntenut alle kaks kuukautta.

Täällä mä istun hänen pakattujen pahvilaatikkojensa keskellä, kun hän on viettämässä romanttista viikonloppua uuden rakkaansa kanssa. Elämä on toiselle niin helppoo kun voi siirtyä katetusta pöydästä seuraavaan. Itse sitä on ollut viis vuotta uskollinen, rakastanut vaan ja suunnitellut yhteistä tulevaisuutta.

Huominen tuntuu niin vaikealta, mihin tästä?
11913
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Älä masennu, ystäväni. Aika parantaa osan haavoista, osa jää vuotamaan ikuisesti. Elämä kuitenkin jatkuu, nosta pää pystyyn. Aurinko nousee joka aamu, sinunkin risukasaan!

Äänestä

Malttia ja voimia. Tulet raivoamaan, huutamaan, suremaan jne. vielä kauan, mutta ajan myötä se laantuu. Mulla meni 5 kuukautta siihen että pahimmat myrskyt tasaantuivat (taakse jäi nelivuotinen suhde, joka päättyi kun ex valitsi naimisissa olevan perheellisen naisen), nyt olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan aikaisemmin. En tiedä mitä exälleni kuuluu eikä kiinnostakaan, katkaisin välini häneen ja ne ovat yhä poikki. Enkä aio korjatakaan niitä. Suosittelen samaa sinulle, se on perhanan rankkaa aluksi mutta se on todella nopeasti tehoavaa shokkihoitoa itselle.

Itke kun itkettää, raivoa kun raivostuttaa, kieri itsesäälissä kun se iskee päälle. Mutta muista pimeimmälläkin hetkellä se että siitä kyllä selviää. Aina. Tuollainen pettäjä ei ole arvoisesi, ansaitset paljon enemmän.

Äänestä
  • Koskaan kuullut että ei sota yksinpuolin seiso.
    sillä sotaan tarvitaan aina kaksi puolta.
    Eikö olisi aika tutkia itseään eikä vaan valittaa.
    Sillä teissä naisissa ei ole ikinä vikaa se on mies jossa on aina vika.
    Sillä eihän mies ajattele kuin kyrvällään teidän
    naisten mielestä.

    Äänestä

  • Mies kirjoitti:

    Koskaan kuullut että ei sota yksinpuolin seiso.
    sillä sotaan tarvitaan aina kaksi puolta.
    Eikö olisi aika tutkia itseään eikä vaan valittaa.
    Sillä teissä naisissa ei ole ikinä vikaa se on mies jossa on aina vika.
    Sillä eihän mies ajattele kuin kyrvällään teidän
    naisten mielestä.

    Ei kai se noinkaan mene??? Mutta et usko itsekään, että molempien "vikaisuus" johtaa em. kokemukseen. Monet asiat ja yhteen sopimattomuus tai sopiminen on monien tekijöiden summa. Se että toinen lähtee voi yksistään riippua lähtijän päänsisäisistä asioista. Se miten siihen on ajauduttu ei riipu kahdesta eikä kolmesta, se on mutkikkaampi prosessi. mutta jätetty osapuoli on aina se, joka eniten kärsii. Hänelle suon kaiken mahdollisen kyvyn päästä jaloilleen kokemuksesta ehjäksi vahvistuneena, ei lisää lyötynä.

    Äänestä

  • mie vaa kirjoitti:

    Ei kai se noinkaan mene??? Mutta et usko itsekään, että molempien "vikaisuus" johtaa em. kokemukseen. Monet asiat ja yhteen sopimattomuus tai sopiminen on monien tekijöiden summa. Se että toinen lähtee voi yksistään riippua lähtijän päänsisäisistä asioista. Se miten siihen on ajauduttu ei riipu kahdesta eikä kolmesta, se on mutkikkaampi prosessi. mutta jätetty osapuoli on aina se, joka eniten kärsii. Hänelle suon kaiken mahdollisen kyvyn päästä jaloilleen kokemuksesta ehjäksi vahvistuneena, ei lisää lyötynä.

    Pitäisi tehdä?
    Ottaa hellästi kädestä kiinni ja suudella.
    naida ryskäyttää?
    Sillä ei tämä prosessi tullut hänelle varmaan
    yllätyksenä.
    Sillä kyllä hän on varmaan huomannut että mies
    on kylmennyt hänelle.
    Ja jos hänellä ei ole otsaa otaa selvää miksi hän
    on kylmennyt hänelle niin ei voi mitään.
    Mutta niin kuin kirjoitin on naisen aina vaikeaa
    päästä yli jos mies jättää.
    Siitä pitää tehdä valitus ja eikä hänkään ole
    varmaan mikää enkeli.

    Äänestä

  • Mies kirjoitti:

    Pitäisi tehdä?
    Ottaa hellästi kädestä kiinni ja suudella.
    naida ryskäyttää?
    Sillä ei tämä prosessi tullut hänelle varmaan
    yllätyksenä.
    Sillä kyllä hän on varmaan huomannut että mies
    on kylmennyt hänelle.
    Ja jos hänellä ei ole otsaa otaa selvää miksi hän
    on kylmennyt hänelle niin ei voi mitään.
    Mutta niin kuin kirjoitin on naisen aina vaikeaa
    päästä yli jos mies jättää.
    Siitä pitää tehdä valitus ja eikä hänkään ole
    varmaan mikää enkeli.

    Jos asiat ei suhteessa ole kunnossa, eikö siitä pitäisi puhua? Kun mä huomasin, et mieheni kylmeni minulle yritin selvittää asiaa puhumalla, mutta kuten kirjoitin, tuntui ettei me edes puhuttu enää samaa kieltä.
    Kyllä mä ymmärrän, et jos toista ei kiinnosta niin sitten sitä ei kiinnosta. Mutta eikö viiden vuoden avoliiton jälkeen toisella ole mitään vastuuta? Se vastuu olisi mun mielestäni velvoittanut häntä kertomaan minulle, milloin hänestä alkoi tuntua siltä, ettei meidän elämä ole mallillaan. Eikä pakata vaan kamojaan ja syöksyä suoraan sen syliin joka ensimmäiseksi sattuu vähän kiinnostusta osoittamaan.
    Ja vaikka se riittää, et itse tiedän asian -ja niin tietää hänkin- niin tiedoksi sinulle Mies, että minä olin hänelle hyvä. Ei kyse ollut siitä ja sen hän on myöntänyt itsekin.

    Äänestä

  • Mies kirjoitti:

    Koskaan kuullut että ei sota yksinpuolin seiso.
    sillä sotaan tarvitaan aina kaksi puolta.
    Eikö olisi aika tutkia itseään eikä vaan valittaa.
    Sillä teissä naisissa ei ole ikinä vikaa se on mies jossa on aina vika.
    Sillä eihän mies ajattele kuin kyrvällään teidän
    naisten mielestä.

    Siis mitä yrität sanoa? En minä valita mistään. Meille kävi exäni kanssa niinkuin kävi, siihen johtaneita syitä en ala ruotimaan täällä ja kyllä tiedän sen että molemmissa oli syytä siihen miksi niin kävi. En valita enää mistään, olen eroni jo surrut, raivonnut ja vihannut ja olen täysin tyytyväinen uuteen elämääni ilman exääni.

    Äänestä

  • mihin tästä kirjoitti:

    Jos asiat ei suhteessa ole kunnossa, eikö siitä pitäisi puhua? Kun mä huomasin, et mieheni kylmeni minulle yritin selvittää asiaa puhumalla, mutta kuten kirjoitin, tuntui ettei me edes puhuttu enää samaa kieltä.
    Kyllä mä ymmärrän, et jos toista ei kiinnosta niin sitten sitä ei kiinnosta. Mutta eikö viiden vuoden avoliiton jälkeen toisella ole mitään vastuuta? Se vastuu olisi mun mielestäni velvoittanut häntä kertomaan minulle, milloin hänestä alkoi tuntua siltä, ettei meidän elämä ole mallillaan. Eikä pakata vaan kamojaan ja syöksyä suoraan sen syliin joka ensimmäiseksi sattuu vähän kiinnostusta osoittamaan.
    Ja vaikka se riittää, et itse tiedän asian -ja niin tietää hänkin- niin tiedoksi sinulle Mies, että minä olin hänelle hyvä. Ei kyse ollut siitä ja sen hän on myöntänyt itsekin.

    Miksi mies lähtee luotasi 5v jälkeen?
    Jos sinä olet ollut hänelle niin hyvä että hänkin
    sen myöntää?
    Mitenkä tuo toinen nainen voi olla vieläkin sinua
    paremppi että miehesi vaihtaa naista.
    Sitä en ymmärrä?
    Minä erosin siksi koska vaimoni odotti lasta.
    ja laitoi tuon lapsen alun pois.
    Se on sellainen teko jota ei niellä helposi
    eikä unohdeta ikinä.
    Anteeksi voi antaa mutta kaikki muu kosketus
    suudelmat hellyys jää pois.

    Äänestä

  • Mies kirjoitti:

    Koskaan kuullut että ei sota yksinpuolin seiso.
    sillä sotaan tarvitaan aina kaksi puolta.
    Eikö olisi aika tutkia itseään eikä vaan valittaa.
    Sillä teissä naisissa ei ole ikinä vikaa se on mies jossa on aina vika.
    Sillä eihän mies ajattele kuin kyrvällään teidän
    naisten mielestä.

    Toki olet osittain oikeassa, yleensä syy on molemminpuolin kolikkoa...
    ja aina silloin tällöin me naiset syyllistymme siihen ,että syytämme miehiä, ainakin suhteen poikki menosta.

    Mutta mitäs ne on sitten ne nalkuttavat akat ja ei mua kotona ymmärretä jutut??
    Ne ei naisen suuta ainakaan tule.

    Ja kuitenkin oltiin sitten naisia tai miehiä, ni jokaisen tulis joskus vilkasta sinne peiliin ja katsoa rehellisesti mitä löytyy.

    No ikävä kyllä joskus ihmetyttää paljonkin mikä sitä miestä vie?

    Ainakin silloin kun se asuinpaikka ja kumppani vaihtuu n.puolenvuoden välein :)
    Silloin on kyllä miehessä vika.

    Kukin tavallaan :)

    Äänestä

sinulla kääntyi elämäsi kirjassa aivan uusi jakso joten nouse yläs ja lähde ulos .
Mene mukaan harrastuksiin elämä on edessäsi olet vapaa tekemään kaikkea kivaa ja nauttimaan myös .
Ikävää on jäädä ja tulla hyvätyksi , mutta ajattele kuitenkin että sinulle on tarkoitus varmaankin löytää se parempi vielä .
Tuskin se kuitenkaan ihan yllättäen tulee tuollainen tilanne että vain eroaa ,sitä varmaan on edellyttänyt jotain tapahtumia muutoksia elämässä ja yhteisissä asioissanne. Suhteet on niin monenlaisia .
Ole iloinen ja onnellinen ettei sinulla ole mitään ikävää ja syyllistävää oloa olet elänyt ja tehnyt oikein kaikkea .
Hyväksy vain se tilanne ja anna itsellesi uusi mahdollisuus ja varmasti onnistut siinä .
Järjestä kaikki parahiten omassa elämässä ja pidä huoli että saat erossa kaiken mikä kuuluu sinulle
älä suostu mihinkään sinua piinaavaan tilanteeseen
ota apua oikeusaputoimistosta ja muuten erilaisilta ammattiauttajilta pääset alkuun ja eteenpäin .
Ota yhteys ystäviisi ja anna heidän olla tukena ja apuna . lähde liikkeelle vaikket jaksaiskaan
Se auttaa ihan oikeasti on näin.
Kaikkea hyvää sinulle hyvää kevättä.
Muista hymyillä ja pidä huolta itsestäsi niin jaksat kaikessa

Äänestä

Hajoa siihen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mihin tästä kirjoitti:

Tavallaanhan tää on se maailman vanhin tarina, kun mies löytää uuden naisen ja kaikki vanha saa jäädä. Se tuntuu vaan niin käsittämättömältä, että kun omasta mielestä kaikki asiat oli hyvin, eikä toinen ikinä tuonut mitenkään ilmi olevansa tyytymätön.

Ja sitten yht äkkiä toinen onkin täysin vieras, jolle mikään mitä sä sanot ei tunnu menevän perille...Mikään hinta minkä joutuu maksamaan ei haittaa, pääasia vaan tuntuu oleva, että pääsee perustamaan uuden kodin tämän naisen kanssa, jonka tuntenut alle kaks kuukautta.

Täällä mä istun hänen pakattujen pahvilaatikkojensa keskellä, kun hän on viettämässä romanttista viikonloppua uuden rakkaansa kanssa. Elämä on toiselle niin helppoo kun voi siirtyä katetusta pöydästä seuraavaan. Itse sitä on ollut viis vuotta uskollinen, rakastanut vaan ja suunnitellut yhteistä tulevaisuutta.

Huominen tuntuu niin vaikealta, mihin tästä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu