Tällainen uutinen:
"Pohjois-Koreaa hallitsevan kommunistipuolueen äänenkannattaja Rodong Sinmun kirjoittaa, että Pohjois-Korea ei aio taipua kansainväliselle painostukselle ydinkiistassa.
Lehden mukaan maan ydinvoimaloihin ei päästetä kansainvälisiä tarkastajia eikä aseriisuntavaatimuksiin suostuta.
- Pohjois-Koreaa olisi jo kohdannut sama murheellinen kohtalo kuin Irakia, jos se olisi horjunut vallankumouksellisista periaatteistaan ja suostunut imperialistien vaatimuksiin, lehti jyrisi.
Pohjois-Korea ilmoitti loppuvuodesta käynnistävänsä uudelleen ydinvoimalan, irtautui kansainvälisestä ydinsulkusopimuksesta ja karkotti kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tarkastajat. Mm. Yhdysvallat sanoo Pohjois-Korean pyrkivän valmistamaan ydinaseita."
Eli nyt Yhdysvallat on luonut tilanteen, jossa jokainen kynnellekykenevä katsoo oikeudekseen varustautua kaikin luvallisin ja luvattomin keinoin mahdolliseen USA:n hyökkäykseen. Pitäisikö Suomenkin rakentaa uskottava ydinasepelote? Ei pari pommia niin kalliiksi tulisi ja tietotaitoa piisaisi.
"Pohjois-Koreaa hallitsevan kommunistipuolueen äänenkannattaja Rodong Sinmun kirjoittaa, että Pohjois-Korea ei aio taipua kansainväliselle painostukselle ydinkiistassa.
Lehden mukaan maan ydinvoimaloihin ei päästetä kansainvälisiä tarkastajia eikä aseriisuntavaatimuksiin suostuta.
- Pohjois-Koreaa olisi jo kohdannut sama murheellinen kohtalo kuin Irakia, jos se olisi horjunut vallankumouksellisista periaatteistaan ja suostunut imperialistien vaatimuksiin, lehti jyrisi.
Pohjois-Korea ilmoitti loppuvuodesta käynnistävänsä uudelleen ydinvoimalan, irtautui kansainvälisestä ydinsulkusopimuksesta ja karkotti kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tarkastajat. Mm. Yhdysvallat sanoo Pohjois-Korean pyrkivän valmistamaan ydinaseita."
Eli nyt Yhdysvallat on luonut tilanteen, jossa jokainen kynnellekykenevä katsoo oikeudekseen varustautua kaikin luvallisin ja luvattomin keinoin mahdolliseen USA:n hyökkäykseen. Pitäisikö Suomenkin rakentaa uskottava ydinasepelote? Ei pari pommia niin kalliiksi tulisi ja tietotaitoa piisaisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Me suomalaiset rauhanaktivistit marssimme demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta Kim Il Jongin soturien kanssa.
Kuten kaikki hyvin tietävät Pohjois-Korea on demokratian ja ihmisoikeuksien mallimaa jossa ei ole tietoakaan tyranniasta eikä henkilöpalvonnasta. Kansa voi hyvin palvoessaan suurta johtajaa joka järjestää asiat kansalaisten tarvitsematta vaivata päätään vaaleilla tms.moniarvoisella hölynpölyllä. Yksi totuus riittää yhdelle kansalle. Pohjois-Korea ei ole millään muotoa militaristinen ja ydinasettakin se tarvitsee vain itsepuolustukseen... Ei muuta kuin kaduille!
Pohjois-Koreaan, jonka tilannetta täytyy varmaan ymmärtää sen oman kulttuurin ja historian pohjalta, otan kantaa kirjoituksessasi esiintyvään käsitykseen demokratiasta.
Toimivassa demokraattisessa järjestelmässä vallan täytyy käsittääkseni olla kaksisuuntaista: on sekä niitä jotka pyrkivät valtaan että niitä jotka "antavat" valtaa edustajien käyttöön. Tämän kaksisuuntaisuuden koko merkitystä ei aina ymmärretä.
Yhteiskunnallis-poliittinen valta kuvitellaan helposti jonkinlaiseksi kiintiöksi, jota pääsevät käyttämään ne jotka voittavat taistelun vallasta. Demokraattiset valintamenettelyt nähdään tällöin sääntöinä joiden puitteissa muuten raaka vallanhalu jalostuu. Demokraattisessa hallintojärjestelmässä systeemi hyödyntää jonkin perusinhimillisen primitiivisen vaiston vähän samalla tavalla kuin markkinatalouden kuvitellaan jalostavan ahneuden.
Valtaan kuuluu kuitenkin myös toinen komponentti, joka on yhtä vahva kuin alistaminenkin. Nimittäin se, että ihmiset haluavat antaa valtaa. On aivan perusinhimillistä haluta, että joku muu edustaa niitä arvoja ja päämääriä joiden itse haluaa toteutuvan.
Ihmiset haluavat ikään kuin nähdä päämääriä omien päidensä yläpuolella, he haluavat että on olemassa vallan "pystysuora" elementti, eli jonkun täytyy edustaa ihanteita joita kohti ihmiset haluavat pyrkiä. Jonkun täytyy "edustaa" - se tarkoittaa aika paljon: jonkun täytyy määritellä ja kiteyttää arvoja ja tavoitteita, jonkun täytyy herättää luottamusta ja olla esikuvallinen. Jonkun täytyy omalla olemuksellaan muuttaa yksityisten kannattajien arvot joksikin yleispäteväksi.
Sanalla sanoen: demokraattisen systeemin aivan olennainen osa on se, että valtaa voidaan antaa. Edustajiin täytyy voida kohdistaa odotuksia. Tämä on äärettömän tärkeää, sillä ilman tätä tekijää systeemi muuttuu joksikin muuksi kuin demokratiaksi.
Järjestelmä sinänsä ei riitä takaamaan sitä että demokratian edellytykset toteutuvat.
Demokratiahan tarvitsee tietyt edellytykset, kuten tietyn sivistystason, kirjoitus- ja lukutaidon, toimivan tiedonvälityksen, ja myös sellaisen yhteiskunnallisen "läpinäkyvyyden" että ihmisillä on mahdollisuus tietää mistä missäkin asiassa oikeasti on kyse. Tämä läpinäkyvyyshän ei markkinataloudessa koskaan voi toteutua, ja myös omassa yhteiskunnassamme kansa elää aika lailla säkki silmillä. Meneillään olevat hallitusneuvottelut ovat hyvä esimerkki siitä miten julkisuuteen on annosteltu pitkään valmisteltuja panoksia, joiden kulisseissa raakaa kädenvääntöä valta-asemista käydään.
Demokratian edellytyksistä se, että vallanhaltijoihin voidaan kohdistaa odotuksia, voi toimia monella tavalla. Se ei välttämättä liity vaalijärjestelmään, vaan siihen miten itse asiasisällöt, substanssit, koetaan. Yksinvaltias voi toteuttaa demokraattiset odotukset, jos hän käyttää valtaansa niiden toiveiden suuntaisesti joita häneen asetetaan. Meillä on omassa poliittisessa historiassamme hahmo, joka hyvin yksinvaltaisilla otteilla hallitsi pitkään tätä maata ja kansaa, joka varauksettomasti luotti häneen ja antoi hänelle myös vaaleissa kannatuksensa. Siis Kekkonen.
Vain ne, jotka näkevät vallan toispuoleisesti, raakana jalkapuolena, ja kuvittelevat että valta on sellaista jota joku vain ottaa, voivat nähdä Kekkosen epädemokraattisena hallitsijana. Jos valtaa ajatellaan odotusten kannalta, kaksisuuntaisena, voidaan todeta ettei Kekkonen koskaan eikä missään pettänyt yhteistä etua ja kansalaisten suuren enemmistön luottamusta.
Nämä ovat vaikeita asioita. Mutta vallan analyysia kannattaa tehdä, ja on historian harrastamisen kannaltakin olennaista että vallan olemusta ajateltaisiin enemmän kuin vallankäyttöjärjestelmien nimiä. Tuohon mitä yllä yritin esittää, löytyy lisää ja paljon perusteellisempaa materiaalia Hannah Arendtilta.
Joka tapauksessa on niin, että propagandistisessa innossamme ja ideologisen leimaamisen tarpeessamme emme aina jaksa ajatella tarpeeksi syvälle. Valtajärjestelmissä olennaisempaa kuin niiden nimi on se miten ne "pinnan alla" toimivat ja miten sitoutuneita niiden piirissä olevat ihmiset ovat niitä ylläpitämään ja puolustamaan.
Toisen maailmansodan jälkeen USA:n harjoittamat demokratian nimissä tehdyt risti(lue: ryöstö-)retket moniin kymmeniin maailman maihin ovat surullinen todistus siitä mitä tapahtuu, kun huulilla hoetaan totuuksia eikä jakseta ajatella mitään pintaa syvemmälle.
Kyllähän demokraattiselle järjestelmälle löytyy selviä tunnusmerkkejä joita voidaan soveltaa mihin tahansa yhteiskuntaan.
Monipuoluejärjestelmä, yhdistymis-ja kokoontumisvapauksineen, ilmaisunvapaus, matkustusvapaus jne. Typerämpikin huomaa että amerikkalaisilla nämä vapaudet ovat olemassa. Tämän vuoksi USA katsotaankin laajalti vakiintuneeksi demokratiaksi.
Täytyy sanoa että aina kummastuttaa se kuinka älyköiden piirissä löytyy ymmärrystä mikä karmeimmille diktaattoreille kunhan nämä vaan ovat lännenvastaisia. Hyvä esimerkki on Slobodan Milosevic. Hän on Haagissa syytteessä kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Molemmista syytteistä on jo esitetty pitävät todisteet. Esimerkkinä hänen toimistaan voidaan mainita Srebrenican joukkomurha. Puolisotilaalliset serbijoukot murhasivat kaupungin kukistuttua noin 8000 muslimimiestä ja poikaa. Ensimmäiset uhrit päästiin hautaamaan vasta eilen. Lähes viiden vuoden sotimisen jälkeenkin lännen väliintulolle riitti meilläkin arvostelijoita. Myös Saddam Hussein kaksinen hyökkäyssotineen ja siviilien kaasuttamisineen on epäilemättä häikäilemätön hirmuhallitsija. On jo nyt tiedossa että Irakista tulee nykyisen hallinnon kukistuttua löytymään Saddamin toimien jäljiltä valtavia joukkohautoja. Kuitenkin kummallekin hirviölle näyttää jatkuvasti löytyvän kritiikittömiä tukijoita joita näyttää liikuttavan vain sokea lännenvastaisuus. Tyypilliseen tapaan sinäkin kuittaat Pohjois-Korean totalitaarisen diktatuurin ymmärtämällä sitä "kulttuurin ja historian pohjalta". Reaaliaikaista televisiokuvaa maan ihmisoikeusloukkauksista on mahdotonta saada. Tiedot ovat kuitenkin olemassa. Sano sinä miksi moista tyranniaa pitäisi ymmärtää?
kysymykseen miksi USA ei ole demokratia, haluaisin tietää:
- niiden älyköiden nimet jotka ovat asettautuneet sympatiseeraamaan Milosevicia tämän veritöissä,
- niiden älyköiden nimet jotka ovat ilmoittautuneet lojaaleiksi Saddam Husseinille.
Kun nämä listat esität, ilmoitan etten kuulu kumpaankaan. Mutta en myöskään kuulu siihen yksisilmäisten joukkoon joka jotenkin tajuaa asiat niin että yksien pahuus tai typeryys tekee automaattisesti toisista hyviä ja viisaita.
Minä taas käsitän asian niin että tyranniaa ja ihmisoikeuksien loukkauksia pitää vastustaa tasapuolisesti tapahtuivatpa ne kehitysmaissa tai teollisuusmaissa. Moraali ilman tasapuolisuutta on kaksinaismoraalia. Meidän ulkoministerimme on etevä tuomitsemaan amerikkalaisten toimet Irakissa. Seitsemättä vuotta jatkuvaan Tshetshenian sotaan siviilien joukkomurhineen hän ei ole suostunut ottamaan kantaa ympäripyöreätä jaarittelua lukuunottamatta. Samoin on toiminut koko suomalainen rauhanliike. Luuletko että noin yksisilmäinen moralisointi lisää esittäjiensä uskottavuutta?
On ymmärrettävä se tosiasia että demokratia ja moniarvoisuus ovat lähinnä länsimaisia arvoja. Näiden arvojen puolustaminen ja levittäminen maailmalle jää pitkälti eurooppalaisten ja amerikkalaisten kontolle. Tätä tosiasiaa on turha kiistää. Voidaan kysyä puolustavatko Venäjä (Tshetshenian sota) tai Kiina (Tiibetin miehittäjä) sitten enemmän demokratiaa ja ihmisoikeuksia kuin Eurooppa ja USA? Vastaus on asioita tuntevalle päivänselvä...
samaa mieltä:
"On ymmärrettävä se tosiasia että demokratia ja moniarvoisuus ovat lähinnä länsimaisia arvoja. Näiden arvojen puolustaminen ja levittäminen maailmalle jää pitkälti eurooppalaisten ja amerikkalaisten kontolle. Tätä tosiasiaa on turha kiistää."
Ja jos luet tuossa ylempänä olleen kirjoituksen demokratian olemuksesta, osaat ynnätä yksi plus yksi: se, että kritiikkimme suuntautuu vaativampana niihin joiden suuntaan kohdistamme eniten odotuksia - joiden odotamme toimivan esimerkillisesti - ei ole perimmiltään mitenkään ihmeellistä, vaan osa sitä kuviota jonka puitteissa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevat tuntemuksemme muotoutuvat.
Oliko ehkä liian hankalasti sanottu?
No rautalankaa: kyse on siitä että moraalisina olentoina me emme siedä sitä että jollakin on valtaa enemmän kuin ymmärrystä. Kun maailmanmahti, kylmän sodan voittaja USA ryhtyy moraalisesti ala-arvoisiin ja häpeällisiin tekoihin, se ei mene suomalaiseen oikeustajuun. Siksi kolme neljästä suomalaisesta kokee USA:n toimet epämoraalisina.
Mitä taas itänaapuriimme tulee, emme milloinkaan ole suhtautuneet N-liitto-Venäjään kuin esikuvaan, joten moraaliset tuntomme eivät herää kun venäläiset käyttäytyvät niinkuin ovat aina käyttäytyneet.
Moraaliset tunnot perustuvat kokemukselliselliselle pohjalle, aivan kuten käsitys ihmisoikeuksista ja niiden loukkaamattomuudesta. Charles Taylor nimittää näitä tuntoja termillä "strong evaluation", ja hänen mukaansa ne toimivat parhaimmillaan nimenomaan silloin kun ne heräävät spontaanisti. Näin tapahtuu nyt USA:n Irak-aggression tuomitsemisessa. Tässä maailmanlaajassa reaktiossa ei siis ole mitään ristiriitaista, eikä sen rinnalle tule esittää mitään mekaanisesti tasapainottavaa vaatimusta Venäjän Tshetshenian-sodan tuomitsemisesta. Jos lähdet mekaanisesta tasapuolisuudesta, olet irrottanut asiat välittömään kokemukseen perustuvasta elämänyhteydestä, ja harrastat tunnevammaisen ihmisen ideologista myrkkykylvöä.
Näin se valitettavasti on.
Jesuiittojen moraalilla ja selityksillä varustettu ihminen kykenee helposti näkemään mustankin valkoisena.
Länsimailta ja amerikkalaisilta voi toki odottaa demokratian ja ihmisoikeuksien osalta enemmän kuin Venäjältä. Ajatuskulkusi johtaa kuitenkin käytännössä siihen päätelmään että irakilaiset ovat aktivisteille ihmisinä arvokkaampia kuin tsetseenit. Puhumattakaan siitä että esittämäsi johtaa pahasti vääristyneeseen maailmankuvaan jossa länsimaat ja USA ovat mörköjä ja sen sijaan kaikenkarvaiset veriset diktaattorit sankareita. Tottakai amerikkalaisia ja länsimaita saa arvostella muttei silti kannata olla sinisilmäinen.
Moraaliset tunnot tosiaan perustuvat kokemukselliselle pohjalle. Tietämättömyyteen perustuva yksipuolinen moralismi vaikuttaa kuitenkin irvokkaalta sellaiselle joka ei ole kokenut moista "herätystä". Tasapuolisuuden perään kyselevät lähinnä ne joilla on hieman kypsempi ja monipuolisempi kuva maailmasta. Tshetshenian osalta on perusteltua kysyä miksei Groznyn pommittaminen ja tuhansien siviilien tarkoituksellinen tappaminen herättänyt vastaavaa kokemuksellista reaktiota rauhanmarsseineen? Vielä tulenarempi kysymys on se johtuiko vaikeneminen järjestöjen johtomiesten jesuittamaisesta moraalista ja opportunismista? Vastaapa tähän...
En ole itsekään mikään suuri sodan kannattaja. Pikemminkin olisin valmis lähtemään heti rauhanmarssille ellei amerikkalaisten kohteena olisi aikamme verisimmän diktaattorin Saddam Husseinin Irak. Mieleen nousee väkisin se että kolme neljästä suomalaisesta kokee USA:n toimet epämoraalisina täsmälleen niin kauan kun Saddamin hallinnon hirmuteoista ei saada reaaliaikaista televisiokuvaa. Saddamin taustan ja toimintatavan tuntien Irakista tulee sodan päätyttyä paljastumaan valtaisia joukkohautoja sekä laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia jotka tulevat muuttamaan käsitystämme nykyisestä sodasta. Sinun kannattaa ottaa tämä huomioon...
en esittäisi epäilyksiä toisen moraalisesta kunnosta.
Sanot: "Tasapuolisuuden perään kyselevät lähinnä ne joilla on hieman kypsempi ja monipuolisempi kuva maailmasta."
Ei pidä paikkaansa. Kehotan tutustumaan esim. em. Charles Taylorin kirjaan "Sources of The Self".
USA:n toimissa ei ole mitään moraalista. USA on vain eliminoimassa epälojaaliksi heittäytynyttä renkiään. Sodan jälkeen - sikäli kuin tämä sota koskaan voidaan katsoa päättyneeksi - USA ottaa hallintaansa Irakin öljyn. Mistään muusta ei ole kyse.
Mitä tulee öljyyn niin Kosovossa ei ollut öljyä eikä Afganistanissakaan ollut mustaa mönjää... Sen sijaan kummassakin maassa siviilejä ahdisteli verinen diktaattori jonka toimet kansainvälinen yhteisö oli tuominnut.
Ehkä asioilla on puolia joita et ole kaikessa viisaudessasi ajatellut?