Rajaton usko
Monet ihmiset uskovat, mutta toiset heistä omaavat sellaisen uskon joka on uutta lajia.
On helluntailaisia, jotka käyvät kuuntelemassa Markku Koivistoa Luterilaista pappia, on helluntailaisia jotka käyvät Seisemännen Päivän Adventistien kokouksissa ja on helluntailaisia jotka käyvät menestysteologien, kuten Peter Youngrenin, Ulf Ekmannin yms. tilaisuuksissa.
Nämä ihmiset kantavat vielä helluntailaisen nimeä, mutta he eivät ole kovinkaan tarkkoja siitä, mitä opetusta ottavat vastaan, eikä heitä erityisemmin kiinnosta, kuka heitä opettaa ja mistä tuo opettaja on tullut ja mihin hän uskoo.
He ovat enemmän innoissaan tunnelmasta ja ylistely-lauluista ja väen paljoudesta. Heihin tekee suuren ja lumoavan vaikutuksen monet puheet valtavista ihmeistä ja lukuisista parantumisista, he uskovat näitä kertomuksia, vaikka eivät näe, vaikka ihmeitä ei koskaan tapahtuisi juuri siellä, mistä niistä puhutaan.
Eivät he jaksa ja viitsi kiinnittää huomiotansa ja aikaansa siihen, että he tutkisivat, onko annettu opetus ja toiminta raamatullista.
Nämä ihmiset ovat arvokkaita ja rakkaita Jumalan luomia lähimmäisiä.
Ihmiset jotka rakastavat Jumalaa, jotka tuntevat Jumalan sanaa ja tahtovat pitää kiinni Jeesuksen Kristuksen opista, rakastavat paljon näitäkin harhailevia lähimmäisiään, toivoen että hekin saisivat osakseen sen armon, että kääntäisivät katseensa temppujentekijöistä ja kaatajapapeista ja laveantien julistajista, kohti Jeesusta Kristusta.
Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita heitä, mutta heidän esimerkkiään ja tekojaan, kukaan uskossaan raitis ja tasapainoinen ihminen ei tahdo seurata.
Mikä on saanut aikaan sen, että on syntynyt opittomia helluntailaisia, jotka ovat vain nimellisesti helluntailaisia, mutta opillisesti jotakin aivan toista, sellaisia joille kelpaa melkein mikä vaan opetus ja kuka tahansa opettaja.
En usko tietäväni tarpeeksi osatakseni vastata tähän oikein ja pätevästi, mutta näkisin kuitenkin yhtenä syynä sen, että nykyisin raamatun opetus helluntaiseurakunnissa on kevyempää ja pintapuolisempaa kuin aikaisemmin.
Toisena syynä näkisin muodissa olevan pyrkimyksen yhdistää eri kirkkokunnat ja lahkot ja opetukset, ekumenian nimissä yhteen.
Sen vuoksi helluntaiseurakunnissa ei ole nykyisin uskallettu tuoda riittävästi niitä helluntailaisen opin eroja esille, jotka erottavat helluntailaiset luterilaisista. Sen vuoksi monet helluntailaiset eivät ymmärrä luterilaista kasteen sakramenttia harhaopiksi.
Ehkä Helluntaikirkko hanke tulee olemaan jonkinlainen rajojen asettaja ja tilanteen selkeyttäjä. Sen helmoihin kerääntyvät opittomat helluntailaiset, joille kelpaavat sellaisetkin torontolaiset ja menestysteologiset harhaopettajat kuten Steve Hill ja Suzette Hatting ja Benny Hinn.
On vielä muutamia helluntailaisia, joille riittää perinteinen helluntaiherätyksen oppi, jotka kaipaavat vahvaa ja raitista kiihkotonta sanan opetusta ja Pyhän Hengen täyteyttä ja armolahjoja.
Nämä perinteiset ja aidot helluntailaiset osaavat erottaa Pyhän Hengen lahjat ja vaikutukset, karismaattisuuden hengen vääristä teoista ja sielullisesta hurmoksesta ja turhasta metelistä.
Perinteiset helluntalaiset eivät etsi kokemuksia, eivätkä jonota kaatumiskokouksissa vuoroaan tullakseen tönityksi nurin, eivätkä heiluttele käsiänsä ja jalkojansa ja korviansa hämärissä ylistelykokouksissa.
Nykyisin moni perinteinen helluntailainen tuntee surua ja tuskaa, oman seurakuntansa tilan vuoksi.
Isoimmissa helluntaiherätyksen seurakunnissa nähtävissä oleva pyrkimys tavoitella maailman suosioita ja yhteyttä vaikka kenen kanssa, on saanut monet Jumalan sanaa kunnioittavat helluntailaiset jättämään oman seurakuntansa kokoukset.
Mikä on helluntaiherätyksen tulevaisuus ? Ilmeisesti jonkinlainen jakaantuminen on edessä.
Monet ihmiset uskovat, mutta toiset heistä omaavat sellaisen uskon joka on uutta lajia.
On helluntailaisia, jotka käyvät kuuntelemassa Markku Koivistoa Luterilaista pappia, on helluntailaisia jotka käyvät Seisemännen Päivän Adventistien kokouksissa ja on helluntailaisia jotka käyvät menestysteologien, kuten Peter Youngrenin, Ulf Ekmannin yms. tilaisuuksissa.
Nämä ihmiset kantavat vielä helluntailaisen nimeä, mutta he eivät ole kovinkaan tarkkoja siitä, mitä opetusta ottavat vastaan, eikä heitä erityisemmin kiinnosta, kuka heitä opettaa ja mistä tuo opettaja on tullut ja mihin hän uskoo.
He ovat enemmän innoissaan tunnelmasta ja ylistely-lauluista ja väen paljoudesta. Heihin tekee suuren ja lumoavan vaikutuksen monet puheet valtavista ihmeistä ja lukuisista parantumisista, he uskovat näitä kertomuksia, vaikka eivät näe, vaikka ihmeitä ei koskaan tapahtuisi juuri siellä, mistä niistä puhutaan.
Eivät he jaksa ja viitsi kiinnittää huomiotansa ja aikaansa siihen, että he tutkisivat, onko annettu opetus ja toiminta raamatullista.
Nämä ihmiset ovat arvokkaita ja rakkaita Jumalan luomia lähimmäisiä.
Ihmiset jotka rakastavat Jumalaa, jotka tuntevat Jumalan sanaa ja tahtovat pitää kiinni Jeesuksen Kristuksen opista, rakastavat paljon näitäkin harhailevia lähimmäisiään, toivoen että hekin saisivat osakseen sen armon, että kääntäisivät katseensa temppujentekijöistä ja kaatajapapeista ja laveantien julistajista, kohti Jeesusta Kristusta.
Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita heitä, mutta heidän esimerkkiään ja tekojaan, kukaan uskossaan raitis ja tasapainoinen ihminen ei tahdo seurata.
Mikä on saanut aikaan sen, että on syntynyt opittomia helluntailaisia, jotka ovat vain nimellisesti helluntailaisia, mutta opillisesti jotakin aivan toista, sellaisia joille kelpaa melkein mikä vaan opetus ja kuka tahansa opettaja.
En usko tietäväni tarpeeksi osatakseni vastata tähän oikein ja pätevästi, mutta näkisin kuitenkin yhtenä syynä sen, että nykyisin raamatun opetus helluntaiseurakunnissa on kevyempää ja pintapuolisempaa kuin aikaisemmin.
Toisena syynä näkisin muodissa olevan pyrkimyksen yhdistää eri kirkkokunnat ja lahkot ja opetukset, ekumenian nimissä yhteen.
Sen vuoksi helluntaiseurakunnissa ei ole nykyisin uskallettu tuoda riittävästi niitä helluntailaisen opin eroja esille, jotka erottavat helluntailaiset luterilaisista. Sen vuoksi monet helluntailaiset eivät ymmärrä luterilaista kasteen sakramenttia harhaopiksi.
Ehkä Helluntaikirkko hanke tulee olemaan jonkinlainen rajojen asettaja ja tilanteen selkeyttäjä. Sen helmoihin kerääntyvät opittomat helluntailaiset, joille kelpaavat sellaisetkin torontolaiset ja menestysteologiset harhaopettajat kuten Steve Hill ja Suzette Hatting ja Benny Hinn.
On vielä muutamia helluntailaisia, joille riittää perinteinen helluntaiherätyksen oppi, jotka kaipaavat vahvaa ja raitista kiihkotonta sanan opetusta ja Pyhän Hengen täyteyttä ja armolahjoja.
Nämä perinteiset ja aidot helluntailaiset osaavat erottaa Pyhän Hengen lahjat ja vaikutukset, karismaattisuuden hengen vääristä teoista ja sielullisesta hurmoksesta ja turhasta metelistä.
Perinteiset helluntalaiset eivät etsi kokemuksia, eivätkä jonota kaatumiskokouksissa vuoroaan tullakseen tönityksi nurin, eivätkä heiluttele käsiänsä ja jalkojansa ja korviansa hämärissä ylistelykokouksissa.
Nykyisin moni perinteinen helluntailainen tuntee surua ja tuskaa, oman seurakuntansa tilan vuoksi.
Isoimmissa helluntaiherätyksen seurakunnissa nähtävissä oleva pyrkimys tavoitella maailman suosioita ja yhteyttä vaikka kenen kanssa, on saanut monet Jumalan sanaa kunnioittavat helluntailaiset jättämään oman seurakuntansa kokoukset.
Mikä on helluntaiherätyksen tulevaisuus ? Ilmeisesti jonkinlainen jakaantuminen on edessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tähän sekamelskaan siinä, että esm. luterilaisia on siirtynyt "sellaisenaan" hellunttaiseurakuntiin, päteviä ja vahvaluonteisia, osaavia, hyvän ammatin ommavia ja varakkaita, he vain ovat kirjautuneet seurakunnan jäseniksi, ilman uudestisyntymistä, eli ovat vain muotojumalisia uskovaiseksi itseään nimittäviä käännynnäisiä.
-Sitten nämä "uskomattomat" ovat saaneet tilaa johdossa, ja vanhemmistoissa, ja siitähän ei voi seurata muutakuin kaaos, osaksi ainakin syy tässä!
On kuitenkin niin, että helluntaiseurakuntien vanhimmistot ovat aikanaan sallineet tälläisen siirtymisen tapahtuvan. Syystä tai toisesta he eivät ole havainneet valheveljien olevan liikkeellä ja toisaalta paikallisseurakuntiin on rukoiltu lisää jäseniä.
Tältä osin vahinko on jo tapahtunut siihen mittaan kuin on tapahtunut ja mahdollisuutemme vaikuttaa tulevien tapahtumien kulkuun ja seurakunnan raittiuteen rajoittuvat pääosin omaan vaellukseemme, Jumalan Sanan noudattamiseen ja kestävään rukoukseen.
Me tarvitsemme kipeästi tervettä opetusta paikallisseurakuntien tasolla; ei vain kuuluisia vierailijoita vaan "omasta joukosta" nousevia, Jumalan armoituksen saaneita ja tehtävään asettamia opettajia.
Itse olen hyvin surullinen, en vain helluntailaisuuden piirissä, vaan kaikkien vapaiden suuntien seurakunnissa vallitsevasta asiain tilasta. Ehkä pienenä lohdutuksena Sinulle ja itselleni voin sanoa, että joitakin paikallisseurakuntia on suureksi osaksi varjeltu kuvaamasi kaltaisilta eksytyksiltä ja pinnallisuudelta.
Tilanne on kuitenkin hyvin vakava. Rohkenisinko sanoa, että tilanne on kuoleman vakava ja jos vallitseva suuntaus saa jatkua, niin Suomen Siion ei aamunkoittoa näe. Remuten, tanssien ja kaatuillen ei kaitaa tietä kuljeta.
Itse yhdistän paikallisseurakuntien nykytilan kahteen merkittävästi niihin vaikuttavaan asiaan. Ensimmäinen syy on Jumalan Sanan henkilökohtaisen tuntemuksen puute ja opetuksen pinnallisuus seurakunnissa. Toinen syy voi johtua siitä, että seurakunnissa on rukoiltu ja odotettu herätystä pitkät ajat ja kun nyt "uutta karismaattisuutta" on astunut esiin, niin se otetaan vastaan Jumalan antamana rukousvastauksena herätyksen kaipuulle.
Tosiasia on, että meillä ei ole maassamme herätystä. Silmäimme edessä tapahtuva liikehdintä on sielullista, ihmisvoimin aikaansaatua touhuilua, alemman minämme uskonnollisuuteen vastaavaa pintaliitoa, mutta Henkeä ja Jumalan pyhyyttä siinä ei ole.
Mitä voimme tehdä? Vaihtoehdot ovat vähissä, mutta kaksi asiaa meidän tulee tehdä; pyhittää elämämme Herralle itselleen ja rukoilla armoa kansallemme. Ehkäpä Jumalan pitkämielisyys vieläkin odottaa ja rangaistustuomiot lykätään kansamme kohdalla.
Mielestäni on armoa, jos näemme kansamme moraalittoman tilan ja koemme huolta ja hätää sen kohtalosta. Kun pyysin erästä tyttöä kadulta kokoukseen, jonka tiesin tulleen uskoon noin vuosi aikaisemmin, hän sanoi matkaavansa tanssilavalle, pyörähti pari kertaa tanssiaskelin jalkakäytävällä ja huusi perääni: "Tanssien taivaaseen!" Mutta tanssien ja pinnallisesti kokouksissa remuten ei taivaaseen kuljeta.
"Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä, sanoo Herra!"
Rukoillaan toistemme puolesta ja kaikkien puolesta. Me olemme Kristuksen kirje maailmalle ja luulen, että elämme ajassa, jossa elämämme esimerkki Hengen hedelmää kantaen puhuu ympäristöllemme enemmän kuin sanat. Älköön myöskään tunnustuksemme ulottuko pidemmälle ja korkeammalle kuin arkielämämme esimerkki. Sikäli kuin elämämme esimerkki ja tunnustuksemme ovat ristiriidassa sen ulkopuoliset kyllä huomaavat ennemmin tai myöhemmin ja Jumalaa emme voi pettää hetkeäkään; Hän tuntee ajatuksemme kaukaa eikä ole sanaa kielellämme, jonka motiivien syvyyttä Hän ei ymmärtäisi.
"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule" (Jes. 59:1-2).