Kuulin pikavipeistä ensimmäisen kerran marraskuussa 2005. Rahaa piti jostain saada laskujen maksuun ja siitä se sitten lähti. Siihen aikaan paikkoja ei ollut vielä kovinkaan monta...ensin otin tekstivipistä, sitten pikavipistä ja ferratumista. Uusia paikkoja tuli ihan kuukausittain lisää.
Sain jotenkin aina järjesteltyä sen verran rahaa, että pystyin maksamaan kaikki ajallaan pois. Mutta tilanne paheni koko ajan... joka kuussa tuntui olevan aina vaan enemmän ja enemmän maksettavaa uusien vippipaikkojen lisääntymisen myötä. Tällä hetkellä mulla on kaikki mahdolliset vipit mistä suinkin olen saanut, ainalaina ei ole koskaan myöntänyt ja muutama muu, mutta kyllä niitä 30 paikkaa noin on, josta olen saanut.
Nyt on perintäuhka sitten päällä, joskushan senki piti tapahtua, kyllä kuukaudesta toiseen jatkuva pikavippien pyörittäminen kosahtaa väkisinkin jossain vaiheessa.
Läheiset on auttaneet sen minkä ovat pystyneet, mutta olen niin syvällä tässä kierteessä, että ulos on vaikee päästä.
Elämänhalu on aika nollassa kyllä.
Sain jotenkin aina järjesteltyä sen verran rahaa, että pystyin maksamaan kaikki ajallaan pois. Mutta tilanne paheni koko ajan... joka kuussa tuntui olevan aina vaan enemmän ja enemmän maksettavaa uusien vippipaikkojen lisääntymisen myötä. Tällä hetkellä mulla on kaikki mahdolliset vipit mistä suinkin olen saanut, ainalaina ei ole koskaan myöntänyt ja muutama muu, mutta kyllä niitä 30 paikkaa noin on, josta olen saanut.
Nyt on perintäuhka sitten päällä, joskushan senki piti tapahtua, kyllä kuukaudesta toiseen jatkuva pikavippien pyörittäminen kosahtaa väkisinkin jossain vaiheessa.
Läheiset on auttaneet sen minkä ovat pystyneet, mutta olen niin syvällä tässä kierteessä, että ulos on vaikee päästä.
Elämänhalu on aika nollassa kyllä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kierteessä olen myös ja pahasti..ei tosin pelivelkojen yms takia vaan jouduin 2kk sitten työttömäksi ja alkoi tulemaan ns hällä väliä meininki.tutustuin sitten pikavippien ihmeelliseen maailmaan.otin kaikki mitä vaan irtos.esim credit24 200e ferratum ekaksi 100€ minkä sain maksettua toisella vipillä..ainalainalla.minkä jälkeen sainkin 300€ lainan.se ferratum on ollut jo kuukauden svea perinnässä ja nyt kulut jo päälle 190€ eli vajaa 500€ puuttuu siitä.televipistä otin viimeviikolla satasen ja suomivipistä 150e.en edes uskalla laskea paljonko oon auki noihin eri paikkoihin.suurin osa on intrumilla perinnässä. eilen oli pakko saada ruokaa niin otin ÖÖ-lainasta 100e.tähän päälle ois sitten vielä vuokra maksettavana ja sähkölasku 140e kyllä vituttaa.omaa tyhmyyttäni jouduin tähän kierteeseen.ja parissa kuukaudessa.
Samma här, eli 1,5 vuotta vippien vankina eikä vieläkään helpotusta näy.
Mullakin on vippejä otettu kaikista paikoista, mistä 18v. saa. osa maksettu, mutta arviolta vajaa 1000e vielä maksettavaa, perinnässä kaikki. Kohta varmaan vielä pahemmassa jamassa. vanhemmilta en missään nimessä edes kehtaa pyytää lainaa. omillani asunut ja hyvin pärjännyt ennenkuin vipit astui kuvaan. mulla ei varmaan ole mitään mahdollisuutta saada mistään lainaa?opintolaina kyllä on,mutta seuraava erä elokuussa :( ja sekään ei pelasta kun kesällä menee töihin. voi olla että luottotiedot jo mennyt.. kellään mitään neuvoksi?ei saarnauksia kiitos. omaa tyhmyyttänihän on.
Minä nielin ylpeyteni ja kerroin rehellisesti vanhemmille missä mennään. Kertominen oli noloa, nöyryyttävää ja itku siinä tuli.
Onneksi mun vanhemmat ovat ihania. Ihmettelivät miksen aiemmin pyytänyt apua vaan vasta nyt kun kaikki on perinnässä.
Hävettää että vanhemmat joutuu maksamaan aikuisen ihmisen velkoja. Ei oikein pysty silmiin katsomaan vaikka vanhemmat tietty vakuuttivat että kaikki on ihan ok ja oppirahat on maksettu. On vaan niin tyhmä ja luuseri olo. Kai tämä helpottaa kun aika kuluu ja saa pikkuhiljaa maksettua vanhemmille takaisin.
Moro, mullakin on just sama tilanne päällä ja on ollut jo samoista ajoista kuin sullakin. Aluksi oli vain pari (monetti ja tekstivippi) mutta siitähän se mullakin lähti kun koko ajan tuli uusia joista otin vanhojen maksamiseen lisää vippiä jne..
Muutamaan kertaan on ollut jo paha tilanne mutta viime tingassa olen jotenkin aina rimpuillut hetkeksi kuiville. Tuntuu jotenkin siltä, ettei perintätoimistot edes halua, että pääsisi kuiville, varsinkin Intrum vaatii niin toivottoman isoja kk-eriä että niitten hoitamiseksi on aina täytynyt saada jostain uutta lainaa joka sekin on rahanpuutteessa vuorostaan mennyt perintään. On öitä valvottu ja useamman kerran on käynyt mielessä vetää ranteet auki. Ei tämmöisessä elämässä ole enää mitään hohtoa, eikä todellista apua saa mistään velkaneuvonnasta tai takuusäätiöiltä. Tälläkin palstalla asioista -ja tästä tuskasta- tietämättömät vaan aukovat päätään vaikka se nyt on aivan sama mitä he sanovat. Sukulaisilta ja tutuiltakaan ei oikein enää pysty apua anomaan, ne optiot taitaa olla loppuunkäytetyt.
On vaan toivoton ja tyhjä olo, kaikki kyllästyttää ja masentaa yhä enemmän.
Ei kai voi muuta kuin toivottaa tsemppiä sulle, kohtalotoverilleni.. Lämmin hali..
Ymmärrän hyvin sekä sinua että toisia kierteen vuoksi alamaihin vajonneita.
Olen käynyt läpi velkakierteen itsekin.
Selvisin kuin ihmeen kaupalla, perintätoimistoihin sopimalla ja maksamalla sovitut erät niille.
Masentavaahan on, kun tietää itse mokanneensa ja siksi olevansa pulassa. Siitä huolimatta kannattaa muistaa, ettei elämä kuitenkaan lopu eikä sitä kannata lopettaa velkojen vuoksi.
Velat menevät ulosottoon lopulta, jos ei pysty maksamaan jne., muttei sekään ole kaiken loppu.
Henkeä ei viedä eikä vankilaan pistetä, joten joka tapauksessa saa elää vaatimatonta köyhän ihmisen elämää - ja se on aivan arvokasta kuitenkin.
Ikäväähän se on, jos ulosotossa roikkuu taakkana velkoja, mutta kannattaa etsiä elämän hyviä puolia silti. Laihalta nämä ns. lohdutukset kaiketi tuntuvat sinusta/teistä, mutta totta kuitenkin on, että ruokaan ja asuntoon maassamme on mahdollisuus melko hyvin myös ylivelkaantuneella.
Jos saa työtä, uo vie tietyn osan ja jättää suojaosuuden arkimenoihin. Jos työmarkkinatuella tms. pienellä perustulolla on, niin mitään ei viedä.
Sydämestäni toivon, että te kaikki nuoret ja vanhemmatkin velkakierteeseen ajautuneet voisitte keskusteluapua hakeutua saamaan -- puhuminen asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin-- ja lisäksi näkisitte, ettei ulosotossa olevat velat ole yhtä kuin elämän loppu.
Näin se on, vaikka välillä tuntuu toisenlaiselta.
aikuinen täti
Samassa jamassa olen minäkin, perintäkirjeitä satelee, eikä toivoakaan että niitä jotenkin maksaisi pois.. Summat jos sitä luokkaa, että huhuh! Monta unetonta yötä on kyllä tullut näiden tiimoilta vietettyä..
Olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti, että vaikka luottotiedot tässä sata varmasti menevät, niin onpahan ainakin sitten kun nämä on hoidettu mahdotonta enää uudelleen samaan tilanteeseen päätyä. Tiukkaa tulee varmasti olemaan, kun ei oikein mistään mitään ole helppo saada, mutta ehkä tämä oli läksy mikä piti kantapään kautta opetella.. :/
Voimia ja jaksamista kohtalotovereille!
perintäkirjeita satelee todellakin ja yöunet mennyt todellakin. ei oo paljon mistä jaksais hymyillä.helvetti soikoon ei tämä tämmöinen mitään elämää ole ja hävettäää niin pirusti oma typeryys
Kun tuli nyt tämäkin asia jo esille.. niin mitenköhän olettavat maksavan 10 eri vippiä erissä (alle 6 kk:ssa) ja yhden erän suuruus n.100 euron luokkaa.. Pitäs joo aika hyvin olla tulojankin. Mulla sellaset parisataa kuussa joten ei hirveesti ole varaa maksella.. kyllä v*tuttaa kun ei voida joustaa yhtään edes perinnässä.
miksi pitäisi joustaa perinnässä.
omaa tyhmyyttä se on jos laskut sinne asti päästää, ja siittä saa kyllä kärsiäkkin, ehkäpä sitten tajuaa sen mikä merkitys eräpäivällä on laskussa