Tiina käveli aivan alasti makuuhuoneestaan keittiöönsä. Hän napsautti radion ja kahvinkeittimen päälle ja kävi poimimassa samalla postiluukusta tipahtaneen aamulehden. Pikainen aamupala sisälsi tomaattia ja paahtoleipää, sekä puolikuppia kahvia, lopun huipensi pikainen aamusuihku. Ajatukset eivät jaksaneet keskittyä lehteen, vaan mieltä takoi edessä tuleva liikeneuvottelu. Palaveri oli tarkoitus pitää iltapäivällä ja tulevan neuvottelukumppanin tapaaminen oli nyt kaikki mihin hän pystyi keskittymään.
Tiina käveli vaatekaapilleen ja aukaisi sen täysin auki. Kaappi sisälsi kaikki hänen tarvitsemansa asusteet, ne olivat siististi aseteltu, kukin vaatekappale omalla sille kuuluvalle paikalleen. Ensimmäisenä hän etsi käsiinsä pienet tummat pitsipöksyt ja niihin sopivat liivit. Tumman jakkupuvun hän heitti petaamattoman sängyn laidalle.
Samassa hän huomasi vaatekaapin sivuhyllyllä oman viinavarastonsa. Silmäiltyään pulloriviä hetken, hän kurkotti ottamaan Bacardi pullon ja kaatui parisormen leveyttä lasiin. Enempää hän rohkaisua tänä iltana tarvitsisikaan. Se oli jo iskostunut hänen mieleensä, kuinka tänä iltana toimisi.
Pukeutuessaan hän mietti mitä koruja käyttäisi. Lopulta päätös oli helppo, hän turvautuisi niihin pieniin timanttikorvakoruihin joiden hän tunsi tuovan onnea. Ne sopivat muutenkin hänen kapeisiin kasvoihinsa, eikä hän koskaan ollut oppinut pitämään roikkuvia koruja. Olivat ne sitten kuinka näyttäviä tahansa. Sormeensa hän sujautti vain yhden sormuksen, senkin nimettömään ainoastaan siksi, että se peittäisi pois heitetyn kihlasormuksen tekemän rusketusrajan.
Lopulta korkokengät kopisten Tiina käveli kohden kadulle pysäköityä autoaan. Hän vielä pikaisesti seisahtui katsomaan näyteikkunaa, jonka mallinuken ylle oli puettu uusinta kevään muotia. Tuo asu sopisi illan rientoihin ja se pukisi hänen vartaloaan. Huomenna asu olisi hänen yllään.
Tiina survaisi tottuneesti vaihteen päälle ja nosti kytkintä. Auto ampaisi liikkeelle muun liikenteen sekaan. Liikennevaloissa seisoessaan hänen kätensä siveli vaihdekeppiä hermostuneesti, selvästi häntä jännitti tuleva tapaaminen.
Saavuttuaan ravintolan edustalle hän kurvasi auton parkkipaikalle. Hän lukitsi huolellisesti ovet, tietäen ettei tulisi autoa tänä iltana tarvitsemaan. Sen voisi noutaa pois myöhemminkin, tai vielä parempi jos hän antaisi sen oman sihteerinsä tehtäväksi. Joka tapauksessa se olisi huomisen murheita.
Tiina astui ravintolaan sisälle, ja hänet ohjattiin pöytään. Pöytävaraus oli tehty hyvissä ajoissa ja pöytä oli valittu huolellisesti sitä silmällä pitäen, että he saisivat rauhassa keskustella uuden liikekumppanin seurassa. Istuuduttuaan pöytään hänellä oli hetki aikaa tarkkailla ravintolassa muita ihmisiä. Paikka oli suosittu liikemiesten, ja naisten kohtaamispaikka. Tuttuja kasvoja näkyi kauemmassa pöydässä, siellä oli eräästä konferenssista tuttu mieshenkilö, joka oli tanssittanut Tiinaa jatkuvasti. Mies oli silloin osoittanut olevansa kiinnostunut enemmänkin, oli soitellut ja lähettänyt jopa kukkakimpun. Tiina oli silloin päättäväisesti mutta hienotunteisesti torjunut hänet.
Samassa Tiina huomasi uuden liikekumppaninsa saapuvan. Kumppani käveli keinuvin askelin suoraan kohden häntä, ja naapuripöydistä luotiin pitkiä silmäyksiä saapujaan. Tiina kuuli pehmeän äänen sanovan: odotitko kauan?
Ei, en odottanut: Tiina sai sanottua, vaikka ei tuntenut ääntä omakseen.
Tiina katseli noihin läpitunkeviin sinisiin silmiin. Ne olivat kuin vuorikristallia ja välkkyivät täynnä itsevarmuutta. Hän huomio myös tulijan meikin, se oli tehty erityisen huolella. Aivan kuin tulija tiesi tapaamisen merkityksen. Tiina tunsi sisällään levotonta liikahtelua ja pudisti tiukasti kädessään sytytintä pöydän alla. Kuului vaimea kopsahdus ja sytytin putosi lattialle. Tiina oli jännittynyt, koska tunsi sisällään pakahduttavan voiman, joka oli kuiskinut ilkikurisesti hänelle viime tapaamisesta asti. Tuo voima kuiskaili aivan kuin saapuneen äänellä. : Rakastat naista.
Tiina käveli vaatekaapilleen ja aukaisi sen täysin auki. Kaappi sisälsi kaikki hänen tarvitsemansa asusteet, ne olivat siististi aseteltu, kukin vaatekappale omalla sille kuuluvalle paikalleen. Ensimmäisenä hän etsi käsiinsä pienet tummat pitsipöksyt ja niihin sopivat liivit. Tumman jakkupuvun hän heitti petaamattoman sängyn laidalle.
Samassa hän huomasi vaatekaapin sivuhyllyllä oman viinavarastonsa. Silmäiltyään pulloriviä hetken, hän kurkotti ottamaan Bacardi pullon ja kaatui parisormen leveyttä lasiin. Enempää hän rohkaisua tänä iltana tarvitsisikaan. Se oli jo iskostunut hänen mieleensä, kuinka tänä iltana toimisi.
Pukeutuessaan hän mietti mitä koruja käyttäisi. Lopulta päätös oli helppo, hän turvautuisi niihin pieniin timanttikorvakoruihin joiden hän tunsi tuovan onnea. Ne sopivat muutenkin hänen kapeisiin kasvoihinsa, eikä hän koskaan ollut oppinut pitämään roikkuvia koruja. Olivat ne sitten kuinka näyttäviä tahansa. Sormeensa hän sujautti vain yhden sormuksen, senkin nimettömään ainoastaan siksi, että se peittäisi pois heitetyn kihlasormuksen tekemän rusketusrajan.
Lopulta korkokengät kopisten Tiina käveli kohden kadulle pysäköityä autoaan. Hän vielä pikaisesti seisahtui katsomaan näyteikkunaa, jonka mallinuken ylle oli puettu uusinta kevään muotia. Tuo asu sopisi illan rientoihin ja se pukisi hänen vartaloaan. Huomenna asu olisi hänen yllään.
Tiina survaisi tottuneesti vaihteen päälle ja nosti kytkintä. Auto ampaisi liikkeelle muun liikenteen sekaan. Liikennevaloissa seisoessaan hänen kätensä siveli vaihdekeppiä hermostuneesti, selvästi häntä jännitti tuleva tapaaminen.
Saavuttuaan ravintolan edustalle hän kurvasi auton parkkipaikalle. Hän lukitsi huolellisesti ovet, tietäen ettei tulisi autoa tänä iltana tarvitsemaan. Sen voisi noutaa pois myöhemminkin, tai vielä parempi jos hän antaisi sen oman sihteerinsä tehtäväksi. Joka tapauksessa se olisi huomisen murheita.
Tiina astui ravintolaan sisälle, ja hänet ohjattiin pöytään. Pöytävaraus oli tehty hyvissä ajoissa ja pöytä oli valittu huolellisesti sitä silmällä pitäen, että he saisivat rauhassa keskustella uuden liikekumppanin seurassa. Istuuduttuaan pöytään hänellä oli hetki aikaa tarkkailla ravintolassa muita ihmisiä. Paikka oli suosittu liikemiesten, ja naisten kohtaamispaikka. Tuttuja kasvoja näkyi kauemmassa pöydässä, siellä oli eräästä konferenssista tuttu mieshenkilö, joka oli tanssittanut Tiinaa jatkuvasti. Mies oli silloin osoittanut olevansa kiinnostunut enemmänkin, oli soitellut ja lähettänyt jopa kukkakimpun. Tiina oli silloin päättäväisesti mutta hienotunteisesti torjunut hänet.
Samassa Tiina huomasi uuden liikekumppaninsa saapuvan. Kumppani käveli keinuvin askelin suoraan kohden häntä, ja naapuripöydistä luotiin pitkiä silmäyksiä saapujaan. Tiina kuuli pehmeän äänen sanovan: odotitko kauan?
Ei, en odottanut: Tiina sai sanottua, vaikka ei tuntenut ääntä omakseen.
Tiina katseli noihin läpitunkeviin sinisiin silmiin. Ne olivat kuin vuorikristallia ja välkkyivät täynnä itsevarmuutta. Hän huomio myös tulijan meikin, se oli tehty erityisen huolella. Aivan kuin tulija tiesi tapaamisen merkityksen. Tiina tunsi sisällään levotonta liikahtelua ja pudisti tiukasti kädessään sytytintä pöydän alla. Kuului vaimea kopsahdus ja sytytin putosi lattialle. Tiina oli jännittynyt, koska tunsi sisällään pakahduttavan voiman, joka oli kuiskinut ilkikurisesti hänelle viime tapaamisesta asti. Tuo voima kuiskaili aivan kuin saapuneen äänellä. : Rakastat naista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että olen repinyt raamatusta juuri ne sivut, jotka sinulle näyttäisin tässä vaiheessa, kotikoloni lämmikkeeksi ja katteeksi.
Mutta hyvin kuitenkin kirjoitettu. *miettii mitä Tiinan äiti tähän asiaan sanoisi* ;)
Kiitti näistä parista kommentista. Olin kirjoittamassa juuri jatkoa tarinaan, mutta tulin siihen johtopäätökseen että tarinani kuuluvat paremmin oikealle novellisivulle. Saatte sieltä lukea tarinan lopun.
Jatkoa:
Illan mittaan he huomasivat omaavansa yhä enemmän yhteisiä asioita. Eeva ehdotti että he jatkaisivat iltaa yhdessä, sillä hänestä tuntui että heillä oli vielä paljon puhuttavaa keskenään.
Tiina oli salaa jo toivonutkin tuota ehdotusta. Iltaa mentiin jatkamaan hotellin yökerhoon, siihen mihin Eeva oli majoittunut. Savuinen yökerho oli tupaten täynnä ja musiikki soi iloisesti. Tanssilattian takana näytti soittavan ihan oikea orkesteri. Naispuolinen artisti imitoi Boney M:n vanhoja hittejä liikehtien rajusti kompin tahdissa.
Eeva ohjasi väentungoksen läpi Tiinaa vyötäröstä kiinni pitämällä kohti baaritiskiä. Kyynärpää tekniikalla tiskiltä löytyi juuri ja juuri tilaa heille molemmille. Pian heidän eteensä tuotiin lasit juotavaa. Musiikki pauhasi niin lujaa, ettei keskustelusta tullut yhtään mitään. Sen verran Eeva sai huudettua Tiinan korvaan, että vinkkasi tanssilattian suuntaan. Tiina pudisti päätä, hän ei halunnut nyt lattialle, vaikka rakasti tanssimista.
Neuvottelut olivat sujuneet erinomaisesti. Yhteistyöstä sekä firman tulevaisuudesta oli sovittu sulassa sovussa. Jälkiruoka kahvin lomassa oli tullut puheeksi kumpaisenkin yksityiselämä. Puhuttiin kuinka hektistä bisnesmaailmassa oli, ja kuinka he naisina joutuivat kerta toisensa jälkeen todistamaan pätevyytensä miehisille kollegoilleen.
Molempia yhdisti arvostuksen janoaminen ja pärjääminen kovassa miehisessä maailmassa. Molemmat halusivat näyttää että he pystyisivät siihen mihin ryhtyivät.
Iltaa jatkettiin aamuyön tunneille asti. Lopulta oli kuitenkin aika lopettaa. Tiina s
tapu tapu *hakkaa hurjasti käsiään yhteen*
Sinä se osaat kirjoittaa. :)
Naiset pystyy kyllä siihen mihin miehetkin, kun tarpeeks yrittää ja jopa siihen yhteenkin sitten, jos on sopivat apuvälineet. Mut koittakoon mies synnyttää...
kauniinpaa kun kahden lattapimpan rakkaus.
Elmeri rahjusti villasukissaan, raappahousuissaan ja flanelinen alsupaita yllänsä alkoovista keittokomeroon. Hän avesi ration ja pani pilkkeitä hellin pesään odottaen totiveden lämpenimistä. Samalla hän imeskeli totuuksia näytenumerona postin tuomasta "Nyyrikin uudet seikkailut-lehdestä."
Aamuinen ape sisälsi Tapolan kilometrin mustaa, sillin ruotoja ja litran sukanpesuvettä. Suihkussa Elmeri ei käynyt. Sipaisihan vaan kainaloisiinsa Fii-dönttöä.
"Nyyrikin" moderni formaatti jotenkin ynsi Elmerin kansanmieltä, vaikka lehden höröskööpissä luvattiinkin tulevaa juhlaa, joten häne etsi käsiinsä pööllimänsä pitsipöksyt ja likaisten kädenjälkien tummentamat kaksostenmyssyt.
Loukutettuaan oven välissä saranan puolella suurimman kiihkon serpakellistään, korkkasi Elmeri ystävänsä lahjoittaman kanisterin "Kihniön Kirkasta" ja tekaisi tukevan norrin intiaanisokurin maustamana.
Tuulipuku ylle, hait koipiin ja lentoon.
Moukku oli tarpeeksi tukeva tekemään Elmeristä teräsihmeen ja Jumalan, joka oikea käsi ojossa lensi ilmojen halki. Pieni känni ei vaivannut ilmaliikenteen hengenhaistajia. Päin vastoin.
Osoitteena Esson baari. Mutta muutaman ylilennon otti Elmeri vakuuttaakseen liikekumisaappansa rautaisesta statuksesta. Tosin jälkipolttimen lieskat järkyttivät paikkakunnan seebut liittymään hetkelisesti "Vanhempien aikojen Paavin pallienpurijoiden veljeskuntaan."
E L M R I astui heti sisällä Serafiina Ollikaisen, noitui "Ismo Kyykänoja Oy:n" kuljettajan pienipäiseksi kanaksi, huusi taisteluhuutonsa "Hoilaa" kolmeen kertaan ja katsahti kylmästi neuvottelukumppaninsa pullisteleviin possunsilmiin.
"Ingen lunda, bara snö," ajatteli Elmeri ja löi valttinsa pöytään.
Kolmekiloin härsi turska katseli keltaisin silmin käytettyin autoin jobbari Tenhusta, ja tausta kuului Elmerin tiukka kommentti "Minnuu et ennää petä."
Kuinka oikeassa oletkaan kaikesta huolimatta.
Taitaa olla Arkkis tai lapio heränny?
sit hän on kyllä vaihtanut kynänsä.
tarinaa, kuin mihin olen tottunut. Aihe on itselleni hyvin vieras ja täytyy sanoa että uskon sen olevan sinullekin vieras, en nähnyt tässä novellissa omakohtaista tunnetta. Ehkä jopa hiukan miehistä fantasiointia aiheen tumoilta.?
Yritin etsiä jatkoa,mutta ainakaan novellisivuilta en sitä löytänyt, joten voisitko kertoa tarkemmin miltä palstalata jatkon löydän. Ihan mielenkiintoista olisi lukea miten kuljetat tarinan kliimaksiin, vai kohtaako Tiinaa lopulta pettymys, onko hän vain kuvitellut mahdolliset myönteiset singnaalit, uskaltaako hän kohdata tunteensa jos...
mutta oli aika epämiellyttävä loppu. Tarkotus oli varmaankin herättää erilaisia mielipiteitä, onnistuit siinä.
*pitää kajuutan ovea auki kauniille naisille* ;)
oivallukseesi. ;)