Muutama kuukausi sitten joukko kolmenkympin molemmin puolin olevia keskustavaikuttajia julkaisi oman ehdotuksensa Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaksi.
On mielenkiintoista havaita, että tunnustelijan kysymyksien ja todennäköisten hallituspuolueiden antamien vastausten pohjalle rakentuu näköjään hyvin samankaltainen ohjelma, kuin minkä tuo 30 -ryhmä julkaisi.
Kirjoittajista noin kolmannes oli keskustan kansanedustajia, kolmannes ministerien avustajia ja eduskuntaryhmän työntekijöitä ja kolmannes piiri- ja järjestöjohtajia.
Ennustan, että keskusta on aika kova neuvottelukumppani, mutta paljon yhteistä tuostas 30 -ohjelmasta löytyy myös kokoomuksen hyväksyttäväksi. Tuo ryhmähän järjesti jo tammikuussa sinivihreitä seminaareja, joten taitavat älytä politiikasta jotakin... Ohjelma on muuten luettavissa internetissä osoitteessa www.politiikanpuntari.fi
On mielenkiintoista havaita, että tunnustelijan kysymyksien ja todennäköisten hallituspuolueiden antamien vastausten pohjalle rakentuu näköjään hyvin samankaltainen ohjelma, kuin minkä tuo 30 -ryhmä julkaisi.
Kirjoittajista noin kolmannes oli keskustan kansanedustajia, kolmannes ministerien avustajia ja eduskuntaryhmän työntekijöitä ja kolmannes piiri- ja järjestöjohtajia.
Ennustan, että keskusta on aika kova neuvottelukumppani, mutta paljon yhteistä tuostas 30 -ohjelmasta löytyy myös kokoomuksen hyväksyttäväksi. Tuo ryhmähän järjesti jo tammikuussa sinivihreitä seminaareja, joten taitavat älytä politiikasta jotakin... Ohjelma on muuten luettavissa internetissä osoitteessa www.politiikanpuntari.fi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se hassumpi ohjelma ole, mutta demarit sen kerkesi teilaamaan joten yleislakkoa pukkaa jos siitä paljon otetaan hallitusohjelmaan. Hakaniemessä ollaan valmiina torpedoimaan kaikki maan etua ajavat asiat.
Nössö Matti tuskin uskaltaa Hakaniemen tahtoa sivuuttaa muussa kuin karaokekuppiloidensa ja nettiseuralaistensa valinnassa
Tuossa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä että yleisessä kielenkäytössä on keskitytty puhumaan tietyistä asioista tiettyjen kysymyksenasettelujen puitteissa ja tietyillä käsitteillä. Itse asiassa vaihtoehdottomuus voidaan tulkita yhteiskunnallis-poliittisen keskustelun täydelliseksi alennustilaksi.
Pitäisi pystyä erottamaan näennäinen ja olennainen. Kun kaavasta poikkeavia kysymyksiä ei osata muotoilla, mitään eroa linjavalintoihin ei tieteenkään tule esiin. Ko. tarkasteltavilta kohderyhmiltä saataisiin todellista hajontaa esiin jos heidät esim. pantaisiin reagoimaan vakiintuneen polittisen jargoninjauhannan valtavirrasta poikkeaviin visioihin, vaikkapa Juha Siltalan tai Ari Ojapellon visioihin.
Olisi hyvä jos antaisit pari "eksemplaaria"...
Juha Siltalan kysymyksenasetteluihin en ole kovin vakuuttunut. Työnantajan edustajana kun katselen asioita, niin mm. "työelämän huonontuminen" on ihmisten asennevammasta johtuva nurkumistila. Vielä 10-15 vuotta sitten tehtiin työtä paljon rasakampaan tahtiin ja tehokkaammin. Työelämään on tullut sukupolvi, joka itkee Osku Pajamäen kyyneleitä ja haukkuu työnantajaa tämän maksamalla ajalla.
Mutta tämä, kuten vastauksesikin, meni ohi avauksen aiheen. Eli keskustassa on kyvykäs joukko nuoren keskipolven vaikuttajia, ja he kykenivät ennakoimaan myös vaalien tapahtumat puoluejohtoa ja vaalikampanjaväekä paremmin.