Myönnän, otsikko on provosoiva. Mutta kysymys on aiheellinen ja ajankohtainen.
Lainan ottamisessahan on kyse maksuajan pidentämisestä, tämä ei kuitenkaan monelle ole selvää vaan laina on jotain mikä otetaan, ja sitten yllätytään kun se pitääkin maksaa takaisin. Varsinkin nouseva kulutusluottojen määrä ihmetyttää. Ihmisillä on enemmän rahaa ja tavaraa kuin koskaan, ja silti pitää velaksi ostaa vielä lisää.
Olen itsekin ollut tässä koukussa, minulla oli aikanaan kaksi luottokorttia, Mastercard ja Visa, ja molemmissa Luojan kiitos vain tonnin luottoraja. Lisäksi minulla otin kulutusluottoa autoa varten, sekä pikkuvippejä sisaruksilta ja kavereilta. Pahimmillaan velkaa oli noin 20 000 euroa, kun taas omaisuuden arvo oli vain noin 16 000 (eli auto).
Minulla oli kuitenkin eräs verratton etu puolellani, kotona oli nimittäin opetettu vastuuta. En missään vaiheessa kuvitellut, että tulee joku keiju joka minut tuosta ahdingosta olisi pelastanut. Tilanne meni huonommaksi, jäin työttömäksi ja myin auton ehkä vähän hätäillen alihintaan, joten velkaa jäi vielä kuusi tonnia.
Sosiaalitoimistoon tai Kelan konttoriin en halunnut mennä. Se olisi ollut häpeällistä, laittaa nyt muut maksamaan omat toilailunsa. Lähdin ulkomaille töihin, jossa alkuun näin jopa nälkää, mutta sittemmin pääsin jaloilleni ja sain velkani maksettua. Säästin myöskin rahat uuteen autoon, jonka toin sitten verovapaana Suomeen. Sen jälkeen en ole luottoja ottanut. Minulla on luottokortti, jota käytän esim. lentolippujen ostamiseen, mutta siinä se.
Tulipas pitkä vuodatus, mutta minua hämmästyttää kuinka nykyään niin monet ihmiset puhuvat, että kuuluu olla sitä ja tätä, ja että jokaisella ihmisellä on oikeus siihen ja tähän.. Tämä on mielestäni karseaa puhetta. Eräs edesmennyt tuttuni ruukasi sanoa, että ihmiselle ei kuulu muuta kuin äidin rakkaus, ja sekään ei ole välttämätön.
En tiedä ymmärsittekö pointtia: yhteiskunnan maksamat tuet ja avustukset muuttuvatkin yht'äkkiä oikeuksiksi. Velkaa otetaan, kun kyllähän ihmisen kuuluu saada jotain.
Sanomani jälkipolville onkin, ei teidän kuulu saada mitään, se tulee ansaita.
Lainan ottamisessahan on kyse maksuajan pidentämisestä, tämä ei kuitenkaan monelle ole selvää vaan laina on jotain mikä otetaan, ja sitten yllätytään kun se pitääkin maksaa takaisin. Varsinkin nouseva kulutusluottojen määrä ihmetyttää. Ihmisillä on enemmän rahaa ja tavaraa kuin koskaan, ja silti pitää velaksi ostaa vielä lisää.
Olen itsekin ollut tässä koukussa, minulla oli aikanaan kaksi luottokorttia, Mastercard ja Visa, ja molemmissa Luojan kiitos vain tonnin luottoraja. Lisäksi minulla otin kulutusluottoa autoa varten, sekä pikkuvippejä sisaruksilta ja kavereilta. Pahimmillaan velkaa oli noin 20 000 euroa, kun taas omaisuuden arvo oli vain noin 16 000 (eli auto).
Minulla oli kuitenkin eräs verratton etu puolellani, kotona oli nimittäin opetettu vastuuta. En missään vaiheessa kuvitellut, että tulee joku keiju joka minut tuosta ahdingosta olisi pelastanut. Tilanne meni huonommaksi, jäin työttömäksi ja myin auton ehkä vähän hätäillen alihintaan, joten velkaa jäi vielä kuusi tonnia.
Sosiaalitoimistoon tai Kelan konttoriin en halunnut mennä. Se olisi ollut häpeällistä, laittaa nyt muut maksamaan omat toilailunsa. Lähdin ulkomaille töihin, jossa alkuun näin jopa nälkää, mutta sittemmin pääsin jaloilleni ja sain velkani maksettua. Säästin myöskin rahat uuteen autoon, jonka toin sitten verovapaana Suomeen. Sen jälkeen en ole luottoja ottanut. Minulla on luottokortti, jota käytän esim. lentolippujen ostamiseen, mutta siinä se.
Tulipas pitkä vuodatus, mutta minua hämmästyttää kuinka nykyään niin monet ihmiset puhuvat, että kuuluu olla sitä ja tätä, ja että jokaisella ihmisellä on oikeus siihen ja tähän.. Tämä on mielestäni karseaa puhetta. Eräs edesmennyt tuttuni ruukasi sanoa, että ihmiselle ei kuulu muuta kuin äidin rakkaus, ja sekään ei ole välttämätön.
En tiedä ymmärsittekö pointtia: yhteiskunnan maksamat tuet ja avustukset muuttuvatkin yht'äkkiä oikeuksiksi. Velkaa otetaan, kun kyllähän ihmisen kuuluu saada jotain.
Sanomani jälkipolville onkin, ei teidän kuulu saada mitään, se tulee ansaita.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kiitos niistä vaikka en rahavaikeuksissa olekkaan. Ja hyvä kun kerroit omista kokemuksistasi. Mulla ei luottokorttia ole eikä tule, niillä rahoilla mennään mitä on ja kummasti on pärjätty. Eipä tämä elämä mitään luksusta ole mutta perustarpeet ja vähän päälle eli pärjäillään. =)
Hienoa, että homma on hanskassa.
Ei sen elämän tarvitse luksusta ollakaan, ja aika harvalla se sitä on. Toki jos siihen luksukseen on varaa, niin antaa mennä vain. Se luo vaurautta ympäristöönkin jos jollakin on varaa kuluttaa reilummasti.
Toivottavasti tällaisia kirjoituksia olisi tulevaisuudessakin. Voihan olla, että nämä nykyajan edesvatuuttomat eivät halua näitä lukea, mutta kuitenkin... Jos asiallisella valistuksella saadaan edes yksikin nuori ajattelemaan järjellä, eikä tunteella, niin silloin on kirjoittajan vaiva palkittu.
kirjoitukseesi. Eli monet menevät sossuun ja ajattelevat saavansa ilmaista rahaa. Karvas yllätys voikin sitten koittaa eläkkeelle jäädessä, varsinkin jos sossussa on kolkutellut ovia ahkeramminkin.
Eli sossun avustukset ovat pois eläkkeestä....
Tarkoittanet että sosiaaliavustukset eivät kerrytä eläkettä? Itseasiassa systeemi, jossa sosiaaliavustukset olisivat ikäänkuin 'förskottia' eläkkeestä voisi olla ihan hyvä: mahdolliset etukäteisnostot voisi tietenkin maksaa takaisin.
Loistoajatus!
Luottokortti on oiva työkalu jos osaa sitä käyttää.
Itselläni on visakortti ollut vasta muutaman vuoden (ikää 40).
Korttia käytän silloin kun se on järkevää, eli silloin kun pitää hankkia jotain mutta ei ole sillä hetkellä rahaa tai sitten ulkomailla yms.
Yhtään ainoata luottokorttilaskua en ole erissä maksanut vaan olen aina maksanut koko luoton pois.
Viimisin visalasku oli reilut 1400€, tämä oli harkittu kortin käyttö sillä tiesin että rahaa on silloin kun lasku erääntyy.
Parhaimmilaan saa reilun kuukauden korotonta lainaa.
kaivelemaan tuo
"En tiedä ymmärsittekö pointtia: yhteiskunnan maksamat tuet ja avustukset muuttuvatkin yht'äkkiä oikeuksiksi. Velkaa otetaan, kun kyllähän ihmisen kuuluu saada jotain."
Miten se liittyy siihen, ei sossu anna luottoja eikä maksa kenenkään velkoja, eikä kukaan ylivelkaannu sen turvin, että ajattelee, että kyllähän sossu sitten elättää. Sosiaaliturvaan turvautuu ainoastaan pieni osa niistä, jotka siihen olisi oikeutettu, mutta silti heidät leimataan jonkinlaisiksi huijareiksi. Kuitenkin ne oikeat huijarit ei ole sossun luukulla, niillä on esim. offshore-yhtiö joka omistaa 600 neliön talon Westendissä ison mersun ja vaimon kauppakassi ferrarin. Eikä sossusta saa kuin sen 380 €/kk ja jos asuu kaverin luona satasen vähemmän. Turha on luulla että sillä mitään kulutusjuhlaa vietetään. Vika onkin siinä, että sossun palveluiden (?) arvostelijat ovat niitä, jotka eivät sitä tarvitse. Mitä tähän keinoksi, luottorekisteri, kaikkien luotot yhteiseen rekisteriin, sillä se selviää. Sitten vaan kun saatais vielä työpaikat pysymään, avioliitot pitämään, vakuutukset pakollisiksi ym. ym. Mutta helpointahan se on aina syyllistää heikoimmat.
Vai muuttaako (varmasti) uusi hallitus hyvinvointivaltiomme (?) hyvin voivien valtioksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalidarwinismi
Esim. Nyt työntekijöistä tehdään "väkisin" yrittäjiä, ilman että he ymmärtävät mitä menettävät, työttömyysturvan, ansiopäivärahat, eläkkeen, se kaikki nyt pitääkin ostaa itse esim. Nallen firmasta hyvään hintaan.
Minun olisi pitänyt laittaa nuo kaksi asiaa eri kappaleisiin.
Ensimmäinen pointti oli, että ihmisten tarpeet muuttuvat oikeuksiksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä kuinka lapsilisä on aikanaan otettu käyttöön helpottamaan lapsiperheiden asemaa, sekä jossain määrin vähentämään naisten riippuvuutta miehistä elättäjinä. Nykyään se kuitenkin on isolle osalle kansasta vain tulonlisä, jotain, mikä vain 'kuuluu' saada.
Kokonaan toinen asia on velanotto minkä mainitsin harhaanjohtavasti samassa yhteydessä. Kulutusluottoja voidaan toki ottaa moninaisista syistä, mutta ehdottomasti enemmistö niistä menee elintasokulutukseen - ostetaan moottorikelkkaa ja uutta sohvaa velaksi. Se ei ole kuluttajan kannalta järkevää, tuote tulee kalliimmaksi ja se kasvattaa yksilön/perheen kokonaistaloudellista riskiä koska joustovara kapenee.
Asian luulisi kiinnostavan jossain määrin valtiojohtoakin, sillä tällainen anglo-amerikkalainen kulutuskulttuuri kasvattaa varallisuuseroja entisestään: köyhä joutuu maksamaan velaksi ostamastaan elintasohyödykkeestä huomattavasti enemmän kuin se jolla siihen on oikeasti varaa. Lisäksi vielä siitä tuotteesta maksettu 'ylihinta' rahoituksen muodossa valuu sen rikkaan taskuun.
Ai että sinun köyhät ostelee velaksi ja vinguttaa vielä visaa. Et ole tainnut köyhyyttä nähdäkään ja mitä se sinulle kuuluu, jos joku ostaa sohvan velaksi. Onkos se muka elintasokulutusta, pitäisikös mieluummin istua lattialla.
puuttua asiaan. Mutta nyt vain telkusta, postiluukusta, netistä ja joka kanavasta tulee tarjouksia kuinka helposti ja nopeasti saat rahaa, tuttu tilanne n. 15-20 v sitten, pörssi nousee, talous on vakaa (?). Huonolta näyttää. Silloin 90-luvulla yksi ranskalainen taloustieteilijä ennusti, että kun lamasta selvittiin, niin seuraava aallonpohja on noin 20 vuoden päästä ja siitä tuleekin sitten syvä ja pitkä.
Nuorille ja muillekin pitäisi yhtä tehokkaasti kuin luottoa mainostaa taloudenhoitoa ja kun kerran viinan ja tupakan kiroista varoitellaan, miksei velkaantumisesta. Jokaiseen velkakirjaan ja luottosopimukseen pitäisi laittaa varoitusteksti ylivelkaantumisesta, senhän valtiovalta on havainnut tehokkaaksi.
esim. Valtti-sivusto on tosi hyvä
http://www.kuluttajaliitto.fi/Valtti/index.htm
ja muitakin löytyy, olen koonnut niitä omille sivuilleni
http://www.webbisivu.com/DeptFix.aspx
mutta kun se on bisnestä, ja bisnestähän pitää tukea, se luo työpaikkoja. En ymmärrä kuinka luottohäiriömerkinnöistä voi pitää tarkkaa kirjaa joka on lähes kenen tahansa saatavilla, mutta ei luotoista. Tästä tietysti keskusteltiin jo 20 vuotta sitten kun olin vielä vankasti alalla, mutta ei ole mitään saatu aikaan. Eipä tuo ihmetytä, kun ensimmäisen kerran kävin äänestämässä 30 vuotta sitten, naisten samapalkkaisuus oli asia joka oli korjattava, miten oli nyt 30 vuotta myöhemmin?
Siis enemmän valistusta nuorille ja yleensä varoitusta ylivelkaantumisen riskistä ja vaaroista, kun maan ja maailman tilanne on se kuin on, mitään työpaikkaa ei voida pitää vakiona, ja kun "äkkirikkaita" (joko omin varoin tai luotoin) löytyy, voi se oma rakaskin tällaiseen erehtyä.
Mutta ihminen on tyhmä eikä opi virheistään, kuka esim. tarvitsee Suomessa autoa, jonka avain ilmoittaa, pamppaileeko autossa jonkun sydän? Kun ihminen ei kuitenkaan opi mitä on tärkeintä ja millä pärjää ja mitä ei tarvitse, ja jos on jo kotoa oppinut siihen, että kaikkea mitä on tarjolla myös tarvitsee.
Kouluihin pitäisi tehdä tai lisätä opetusta oman talouden hoidosta. Pitäisi esittää esimerkkejä, mihin se pahimmillaan johtaa. Mutta ei, 20 vuotta sitten oli suuri häpeä kun telkussa ulkomaillekin esitettiin kuvia leipäjonoista, miten on nyt, nyt niitä on sen yhden paikan lisäksi useita ja vielä pitempiä.
Kun ihminen on vastuullinen itsestään, on niin helppo sulkea silmänsä ja olla varoittamatta. Kun valtio ei välitä kansalaisistaan? Pitäisikö tuo kuluttaja- ja velkaneuvonta ym. myös ulkoistaa ja yksityistää, tulisikohan siihen sitten tehoa?
ilman "omaa" syytään. Tai tietenkin syyksi voi laske sen, että on luottanut omaan aviomieheensä. Jotenkin sitä on kuvitellut, että kun on naimisissa ja on yhteisiä lapsia, niin silloin puhalletaan samaan hiileen. Mutta näin ei aina ole. Mies käytti visakorttini tappiin (itse en sitä koskaan edes käyttänyt) takasin hänen kahta lainaansa ja nyt pankit perii minulta hänen lainojaan jne. Eli tästä tietenkin saan syyttää omaa tyhmyyttäni. Eli miettikää pari kertaa ennekuin lähdette takaamaan kenenkään lainoja tai annatte luottokortteihinne rinnakkaiskortteja, ei edes läheisimmille ihmisille.
Köyhiä on tosiaan monenlaisia. Puhutaan absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä. Itse olen kokenut molempia, ja yhä edelleen kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Köyhyys on absoluuttista kun on pulaa ruoasta, vaatteista ja asunnosta. Suhteellista köyhyydestä tekee se jos ansaitsee, vähän riippuen määritelmästä, vähemmän kuin 50-60 prosenttia kansallisesta keskiarvosta.
Absoluuttinen köyhyys on kuitenkin Suomessa niin vähäistä, että en kutsuisi sitä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Toki näitäkin ihmisiä pitää auttaa, mutta usein, ei tosin aina, absoluuttisessa köyhyydessä elävät ihmiset ovat köyhiä omasta syystään. Esimerkkinä voisi mainita alkoholistit ja narkomaanit. Alkoholismi ei ole sairaus, se on riippuvuus, mutta tämä olisi jo toinen keskustelun aihe.
Ja kyllä, jos ei ole varaa siihen sohvaan, niin tulisi istua lattialla. Pitäisi olla tyytyväinen, että on se lattia, joka parhaassa tapauksessa saattaa olla vieläpä lämpiävä.
Olet oikeassa siinä, että valtion tulisi ehdottomasti tehdä 'jotain' ylivelkaantumisen ehkäisemiseksi. Mielestäni kuitenkin valtion täytyisi, kuten jo sanoitkin, pitäytyä neuvonantajan roolissa ja välttää aktiivisia toimenpiteitä esimerkiksi säätelemällä velanantoa tms. Sen minä jättäisin markkinoiden tehtäväksi, kuten nykyisinkin.
Asiaan olisi olemassa kohtuuttoman helppo ratkaisu, sisällytettäisiin vain peruskoulun opinto-ohjelmaan muutamia taloudenhoidon oppitunteja. Yksi tai kaksi tuntia juuri ennen peruskoulun lopettamista yhdeksännellä luokalla ei riitä, vaan asia pitäisi aloittaa jo alaluokilla ja jatkaa läpi koko peruskoulun. Rahasta pitää puhua, annetaanhan kouluissa seksuaalivalistustakin. Raha on vielä siitä hyvä puheenaihe kouluissa, että se kiinnostaa lähes kaikkia.
Tätähän ei tietenkään tässä tasapäistämisen luvatussa maassa saisi ääneen sanoa, mutta lasten tulisi ymmärtää jo pienenä, että miksi naapurin Jaakolla on hienompi polkupyörä ja karkkipäivä useammin. Varallisuuserot ovat kuitenkin todellisuutta, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan, niin miksi niistä ei voisi puhua? Myöhemmin, yläasteella, lukiossa ja ammattikouluissa voitaisiin opettaa vastuullista luotonottoa.
On totta, että aina on niitä joita huijataan. Tälle asialle ei ole muuta tehtävissä kuin lisätä koulutusta. Lue edeltä viestini "Vaarana nanny-state".
Suomessa on kuitenkin siten hyvällä tolalla asiat, että velkaa tai takausta ei voi kenenkään nimiin laittaa ilman asianomaisen suostumusta. Silti on tietenkin aina hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettyjä, tämä kysymys painuu kuitenkin mielestäni enemmän psykologian puolelle: miksi toiset alistuu?
Suomi on siintä hyvä maa, ettei kenenkään tarvitse täällä pakosta kärsiä nälkää tai edes asunnottomuutta. Jos kyseisiä tapauksia on, on ne TÄYSIN itseaiheutettuja.
Jousuin turvautumaan "sossun" apuun. Minäkin ensin häpeilin, mutta sitten ajattelin että olen kyllä sen verran veroja maksanut että turha häpeillä. Lisäksi minulla oli tietty käsitys sossun työtekijöistä ja heidän suhtautumisesta asiakkaisiin. Mutta yllätys oli suuri kun sain todella ystävällistä palvelua.
mutta penniäkään en saanut ja hätä oli todella suuri ja on edelleen. Itkua nieleskellen lähdin kotiinpäin. Veroja olen maksanut jo yli 20v, enkä ole koskaan tarvinnut sossun apua, mutta nyt sitten tyrmättiin heti kättelyssä. Harmittaa. Kun seuraa esim näitä alkoholisteja tai työttömiä. Heille sossu ostaa telkkarit ja digiboksit ja huonekalut ja kaikki. Sen päätin, etten ikimaailmassa enää avaa sen puljun ovea. Lasten kanssa kituutellaan päivä kerralla eteenpäin.
Vaikka en oman jossain määrin jopa naurettavan 'kunniani' takia sosiaalitoimistoon aikanani mennyt, niin ei siinä kyllä mitään hävettävää pitäisi olla. Aivan kuten sanoit, siksi niitä veroja maksetaan.