Uskonnon voima on tuhoavaa. Masennus ja alakulo, kirous ja henkivallat ovat tehneet tehtävänsä päässäni. Armotonta armon sanomaa olen lapsesta saakka kuullut, vitsa ja kuri ainoat huolenpidon osoitukset.
Ei helvetti... olen totaalisen depressiivinen, ostin jo pakoputkiklemmarin ja sopivan letkun. Katon huomisen päivän, vain huomisen. Huomennakin on huominen... huomenna kuitenkin, oli se mikä päivä tahansa.
Ei mulla ole syytä olla masentunut, ei vain ole mitään syytä elää. On tenavat, vaimo, ammatti... onhan ne parhaita syitä elää. Ei vaan ole kipinää, se sammu jo naskalina. Naamari kiristää liikaa, fysiikka pettää.
Olin siis uskonnon uhri, armottoman jumalan lapsi.
Yritän selvitä iltaan... huomisesta en tiedä.
Ei helvetti... olen totaalisen depressiivinen, ostin jo pakoputkiklemmarin ja sopivan letkun. Katon huomisen päivän, vain huomisen. Huomennakin on huominen... huomenna kuitenkin, oli se mikä päivä tahansa.
Ei mulla ole syytä olla masentunut, ei vain ole mitään syytä elää. On tenavat, vaimo, ammatti... onhan ne parhaita syitä elää. Ei vaan ole kipinää, se sammu jo naskalina. Naamari kiristää liikaa, fysiikka pettää.
Olin siis uskonnon uhri, armottoman jumalan lapsi.
Yritän selvitä iltaan... huomisesta en tiedä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saarnaaja:
12:1 Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
12:2 "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
12:3 jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
12:4 ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
12:5 myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla -
12:6 ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Ei sun julmuudellas vissiin ole MITÄÄN RAJAA? Toinen kirjottaa viimeisillä voimillaan ja sä vaan annat tulla koneesta samaa paskaa millä se on tuohon kuntoon saatu.
HÄPEÄISIT OMAA PAHUUTTAS!
Ja sulle ketjun aloittaja... Vielä ei oo liian myöhäistä! Hakeudu hoitoon, kerro ettet jaksa enää, itsemurha tuntuu ainoalta oikealta. Mä tiedän ihmisiä jotka on päässyt siitä yli. Tiedän että voimat ei riitä... Mutta käytä ne viimeiset ammattiavun etsimiseen.
Voima löytyy sisältä.
Olin itse 10v erittäin syvässä masennuksessa. Monet kerrat pidin pistoolia ohimolla. Monet yöt nukuin kivääri petikaverina.Sitten tajusin että mulla on kaksi lasta jotka rakastavat ja tarvitsevat isäänsä. Potkin itseäni perseeseen ja menin mielenterveystoimistoon. juttelin ahdistuksestani. sain lääkityksen joka alkoi tehota.Kovaan ahdistukseen on Diapam hyvä pikalääkitys. Älä hyvä mies öle "itsekäs" vaan ajattele lapsiasi. Hakeudu lääkäriin ja pyydä lääkitys. kokemuksesta tien että se auttaa. Katso hakusanalla "Kartanolaisuus" ja lue niin näet ketkä ovat olleet todellisia uhreja. Muuten, minkä lahkon jengiä teidän porukat on/oli?
Totta, uskonnon voima on tuhoava, jos sitä väärin käytetään. Itse käyn läpi lapsuuden- ja nuoruudentraumojani, jotka ovat syntyneet uskonlahkon henkisen väkivallan seurauksena. Muun muuassa armotonta armon sanomaa on täälläkin kuultu, henkivallat kuuluivat myös kuvaan. Aikuisena viimein pääsin pois yhteisöstä. Vanhempani ovat edelleen täysin ulkoapäin ohjattuja, surullista.
Kyllä nuo kokemukset vaikuttavat elämän iloon aikuisena, kuten jo lapsenakin. Naamari on ja pysyy helposti kireellä, kun sehän on tuttu olotila lähes koko elämän ajalta. Nyt aikuisena olen omalla kohdallani huomannut mm. pitkän ajan tähtäimen suunnitelmien tekemisen olevan hyvin hankalaa, kun aina lapsena sai pelätä, että jos jotain suunnittelee, ei se kuitenkaan toteudu ja itse ei pysty mitenkään vaikuttamaan asioihin. Pakko oli vain hyväksyä kaikki kiellot, haukkumiset ja muut nöyrryttämiset ilman, että sai laittaa vastaan. Siitähän olisi seurannut ties mitä..
Masennus tullessaan ei kysy lupaa, mutta kertomasi asiat menneisyydestäsi ovat varmasti vaikuttamassa sen puhkeamiseen. Oletko saanut jotain ammattiapua? Itse olen yllättynyt trveyskeskuksen erikoissairaanhoitajan antamasta avusta, ensimmäistä kertaa elämässäni puhun asioista niin, että ammattilainen näkee syy-seuraus -yhteyksiä. Joskus vielä olen vapaa menneisyyden kiroista, niin haluan itse ajatella ja olen laittamassa hakemusta Kelan tukemaan psykoterapiaan. Olen itse huomannut omien lasteni kasvaessa, että omat kivut olisi tärkeätä käsitellä, jotta ei siirtäisi omia ongelmiaan lapsille. Muutenkin olen huomannut lapsien kasvattamisen olevan vaikeaa, kun mallina on armoton, syyllistävä kasvatus, joka kylläkin omassa tapauksessani on tullut esiin lähinnä seurakunnan tapaamisien yhteydessä (niitä olikin sitten kyllä jokaiselle päivälle).
Muistathan, että teoillasi voit vaikuttaa hyvin paljon toisten ihmisten elämään. Yritä jaksaa yrittää löytää elämänhalu siitä, että sinulla on nyt ympärillä ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa rakkautta.
Tärkeimmät ihmiset sinun elämässäsi, kuten myös minun, ovat varmasti ne tenavat ja puoliso. Yritetään olla aiheuttamatta omilla teoillamme kärsimyksiä heille. Eihän ole meidän lastemme vika, että syntyvät meille, jotka olemme rikkinäisiä, tunnevammaisia tai muuten elämän kolhuja kokeneita. Toivon, että löydät vielä sen kipinän jostakin sisältäsi! Voimia ja rakkautta sinulle ja koko perheellesi, toivon enkelin rinnallenne kulkemaan!
Kuule, elä kuitenkaan luovu tästä elämästä! Jumala ei sitä halua ja ihmiset osaa olla armottomia. Et ole aino joka tuntee samoin kuin sinä!
Mä melkein itken tässä kun ite oon uskovaisesta kodista, musikaalisesta sellaisesta, ja mua koko ajan syyllistetään mun musiikkijutuista. En halua antaa periksi vaikka en näiltä hurskailta vanhemmiltani mitään kannustusta olekaan koskaan saanut. Jos Jumala on niin tyhmä niin sellaiseen en halua edes uskoa. Mutta en usko että on...
Voimia sulle, mulla on nyt itelläni vaikeaa ja koen kans että monesti "uskovaisuus" on tuhonnut mun elämäni monella saralla.
Pidä kiinni siitä mitä sulla on. Et ole sen pahempi kuin muutkaan!!!
tapahtuu kuitenkin paljon.
Uskonnon uhri
kirjoitti katsovansa vain huomisen,
ja nyt on jo viisi päivää kulunut...
Jos tämä teksti tulee liian myöhään
tuon uhrin osalta,
niin toivon, että se auttaa edes
vielä elossa olevia uhreja.
Tietysti toivon myös morjenstajan lukevan tämän,
ja jaksavan vielä ylihuomiseenkin.
Olen itsekin ollut itsemurha-ajatuksissa.
Olen sinnitellyt niiden yli hyräilemällä seuraavaa maallista renkutusta:
" Huolia ja murheita
ehkä tänä päivänä jokaisella on.
Kun rahat eivät riitä
ja tilanne on muutenkin melkein mahdoton.
Mä heilun hurmiossa
kai melkein turmiossa,
mutt antaa mennä vaan;
unohdan huolet,
muistan vain puolet,
elän päivän kerrallaan.
Mä uskon huomispäivään,
trall lal la la laa...."
Suunnilleen noin Junnu Vainio sanaili.
Se sopii ainakin minulle, vaikka en varsinaisesti uskontojen uhri olekaan.