Kommunismin musta kirja

Euroopan neuvosto tuomitsi kommunismin rikokset

Euroopan neuvosto on lähes 60 vuotta vanha järjestö, johon kuuluu 46 Euroopan maata. Sen tehtävänä on puolustaa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta.

Neuvosto hyväksyi 25.1.06 päätöslauselman, joka tuomitsi kommunistihallintojen rikokset kuten murhat, kuolemat vankileireillä, joukkonälkiinnyttämisen, kidutukset, väestönsiirrot, vainot, orjatyövoiman käytön ja muun ruumiillisen terrorin. Samana päivänä neuvosto teki myös kansallissosialistisen hallinnon rikokset tuomitsevan päätöslauselman.

Nykynuoret eivät tiedä hirmuteoista, venäläiset haluavat Stalinin takaisin

Neuvosto vaatii kaikkia kommunistipuolueiden perillisiä tutkimaan menneisyyttään kriittisesti ja tunnustamaan ja tuomitsemaan kommunistihallintojen rikokset. Päätöslauselman pohjana olleessa raportissa pidetään tärkeänä, että koulujen historiankirjoissa kerrotaan näistä ja kansallissosialistisen hallinnon rikoksista. Nykykoululaiset yleensä tuntevat juutalaisvainot mutteivät suurta harppausta, ukrainalaisten joukkotuhoja tai Berliinin muuria. Kyselyiden mukaan 50 % venäläisistä pitää Stalinin roolia maan historiassa myönteisenä ja 42 %:n mielestä häntä tarvittaisiin juuri nyt.

Kansanryhmien vainot, pääkallopyramidit ja toisinajattelijoiden teloitukset

Arviot kommunistihallintojen uhrien määristä 1900-luvulla vaihtelevat 100 miljoonan molemmin puolin, yleensä seuraavissa suuruusluoksissa: Kiina 65 (38-72) miljoonaa, Neuvostoliitto 20 (20-62) miljoonaa, Kambodzha 2-2.3 miljoonaa, Pohjois-Korea 2 miljoonaa, Afrikka 1.7 miljoonaa, Afghanistan 1.5 miljoonaa, Vietnam 1 miljoona, Itä-Eurooppa 1 miljoona ja Latinalainen Amerikka 150,000 (josta Fidel Castron ja Che Guevaran surmauttamia yli 70 000). Huomattavasti suurempiakin arvioita on esitetty. Kansallissosialismin uhrien määräksi on arvioitu n. 25 miljoonaa. Päätöslauselmassaan Euroopan neuvosto totesi uhreja olevan ”ainakin 94 miljoonaa”.

Siihen ei juuri kiinnitetty huomiota, että kommunistit ovat harjoittaneet kammottavaa terrorismia myös kymmenissä ei-sosialistisissa valtioissa.

Kambodzhassa yritettiin siirtyä suoraan kommunismiin sosialismin ohi, ja tämän toteuttamiseksi surmattiin kaksi miljoonaa maan kahdeksasta miljoonasta ihmisestä. Maailma muistaa tämän pääkallopyramideista. Jokikinen kommunistihallinnon alla ollut kansa on kokenut hirvittäviä rikoksia.

Vainoissa surman peruste saattoi olla syntyminen tai kuuluminen johonkin tiettyyn kansanryhmään kuten talonpojat (”kulakkeihin”), oppineet, aateliset, porvarit, kasakat, ukrainalaiset tms. Uhrit tapettiin usein ilman oikeudenkäyntiä tai mielivaltaisten oikeudenkäyntien jälkeen. Viisi miljoonaa ihmistä, mm. ukrainalaisia, nälkiinnytettiin tahallaan kuoliaiksi vuosina 1921-23 ja kuusi miljoonaa ukrainalaista 1932-33. Kremlistä määrättiin luokkavihollisten pidätyskiintiötä, ja paikallisviranomaisten piti syytteeseen joutumisen uhalla vangita vaadittu määrä ihmisiä.

Esimerkiksi vuonna 1937 pidätettiin 140 000 neuvostokansalaista ja heistä teloitettiin 110 000 syytettynä yhteydenpidosta Neuvostoliitossa asuviin puolalaisiin.

Saksan keskitysleirit kopioitiin Neuvostoliitosta

Pelkästään Neuvostoliiton keskitysleireissä menehtyi vähintäänkin kymmeniätuhansia ihmisiä vuodesta 1918 alkaen (tarkkaa tietoa ei ole), siis paljon ennen kansallissosialistisen Saksan keskitysleirejä, jotka alussa kehitettiin Neuvostoliiton mallin mukaan. Vuonna 1921 keskitysleirejä oli jo 107. 1940-luvulla Neuvostoliiton keskitysleireillä oli jatkuvasti 2,5 miljoonaa ihmistä ja vaihtuvuus oli korkea (kuoleman kautta); vastasyntyneille leireillä oli 90 taloa.

Lukemattomia toisinajattelijoita ja satunnaisia sivullisia surmattiin ja kokonaisia kansoja pakkosiirrettiin. Mielenosoituksia tai lakkoja järjestäneitä, sananvapautta käyttäneitä sekä puolueita tai muita yhdistyksiä perustaneita tapettiin tai heitettiin vankilaan. Talouden sosialisointi teki yksilöt erittäin haavoittuviksi valtion pakkovallan edessä, ja vapaan kilpailun tuoma moniarvoisuus katosi.

Kommunismi on joka maassa ollut hirmuvaltaa ja massiivisia ihmisoikeusloukkauksia

Kansan noustessa kommunismia vastaan, esimerkiksi Unkarissa 1956, Prahassa 1968, Puolassa 1956, 1958, 1970-1971, 1976 ja 1981 tai Kiinassa 1989 se on isketty maahan usein hirvittävällä voimalla

Kommunismi on ollut vallassa mm. Neuvostoliitossa 1917-1991, muualla Itä-Euroopassa n. 1945-1989, yli 50 vuotta Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Vietnamissa, yli 40 vuotta Kuubassa ja yli 30 vuotta Laosissa. Muita kommunistimaita ovat olleet mm. Afganistan, Albania, Angola, Benin, Kambodzha, Kongo, Etiopia, Mongolia, Mosambik, Etelä-Jemen ja Jugoslavia, päätoslauselman pohjana ollut raportti kertoi. Näiden maiden lisäksi kommunismi tai sosialismi, paikoin marxilainenkin, on ollut vallassa mm. monissa muissa Afrikan maissa ja Burmassa, mihin raportissa ei kuitenkaan viitattu.

Neuvosto jätti lauselmasta pois monia arkaluonteisia faktoja ja nosti esiin lähinnä vain Euroopan kommunismia, ilmeisesti varjellakseen kauppasuhteita kommunistiseen Kiinaan.

Kommunismin musta kirja

Luotettavimmin kommunismin rikokset on kirjattu Kommunismin mustaan kirjaan, jonka tekijöinä on Euroopan johtavia historiantutkijoita. Se myös avaa niiden silmät, jotka eivät tienneet vaikkapa V.I. Leninin, Fidel Castron tai Ho Chi Minhin syyllistyneen massiivisiin hirmutekoihin. Sen sijaan kirja pääosin sivuuttaa yksittäistapauksen, esimerkiksi sen miten (Ernesto) Che Guevara nautti saadessaan teloittaa ihmisiä omakätisesti, jopa lapsia.

Lähes ainoa seikka, josta kirjaa on asiaperusteisesti kritisoitu, on se, että sen koonneet vasemmistolaiset tutkijat ovat käyttäneet yksinomaan luotettavimpia vasemmistolaisia lähteitä ja sivuuttaneet oikeistolaisten tutkijoiden vertaisarvioidun työn. Lisäksi kommunismin tukijat ovat kritisoineet kirjan esipuhetta, tosin lähinnä siinä esitettyjen lukujen epävarmuudesta, joskin niissäkin vähintäänkin suuruusluokka myönnetään oikeaksi ja paljon suurempiakin arvioita on esitetty vakavasti otettavilta tahoilta. Itse kirjassa esitettyjä tietoja ei juurikaan ole kiistetty äärivasemmallakaan.

Tietysti kommunistit ovat huomion suuntaamiseksi pois kommunistien rikoksista kritisoineet kirjaa "sisällön puutteessa", ts. siitä, että tuohon valtavaan kirjaan ei ole lisätty vielä muutakin historiaa kuten (ei-kommunistisen) imperialismin rikoksia.

Osa sosialisteista vastusti rikosten tuomitsemista

Maailman kommunistipuolueet ovat haukkuneet Euroopan neuvoston kommunismin tuomitsevaa päätöslauselmaa ”fasistiseksi”. Maailman fasistipuolueiden reaktio neuvoston samanpäiväiseen fasismin tuomitsevaan päätöslauselmaan ei ole lehden tiedossa.

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 99-42. Entisten kommunistipuolueiden edustajien lisäksi eräät sosialistit tunnustivat väriä vastustamalla rikosten tuomitsemista. He myös määrävähemmistöllään kumosivat enemmistön kannattaman vaatimuksen perustaa neuvostolle asiantuntijaryhmä keräämään lisätietoa kommunistivaltioiden ihmisoikeusrikoksista.

Suomalaissosialisti Mikko Elo vastustaa kommunistirikosten tuomitsemista

Suomen delegaatiota johti kansanedustaja Mikko Elo (sd), joka äänesti päätöslauselmaa vastaan. Suomen Kuvalehden haastattelussa Elo väitti päätöslauselman olevan valtavaa propagandaa. Kun toimittaja pyysi Eloa antamaan päätöslauselman kohdista edes yhden esimerkin, joka olisi propagandaa, Elo vastasi: ”Tämä on valtavaa tunteiden nostamista eikä mitään muuta.”

Miksi joillekuille kommunismi on hyväksyttävämpää kuin kansallissosialismi?

Elo vastusti tuomitsemista myös sillä perusteella, että toisen maailmansodan jälkeen kommunisteja ei tuomittu ja heitä otettiin Suomessa hallitukseenkin. Jos kansallissosialistit olisivat voittaneet kommunistit, kommunistit olisi tuomittu heti ja kansallissosialisteja olisi jouduttu ottamaan hallitukseen. Kun kansallissosialismi olisi viimein romahtanut ja Euroopan neuvosto olisi viimein voinut tuomita sen, olisiko Elo silloin vastustanut kansallissosialismin tuomitsemista samoin perustein?

Vastaava pätee siihen Elon argumenttiin, että kommunistit olivat mukana voittamassa kansallissosialisteja. Jos kansallissosialistit olisivat voittaneet kommunistit, olisiko se ollut peruste antaa anteeksi kansallissosialistien rikokset? Eikö kansallissosialististen puolueiden perillisillä olisi siinä tapauksessa olisikaan syytä tuomita menneisyytensä rikokset ja irtisanoutua kansallissosialismista?

Kaikkiin sosialismin muotoihin sisäänrakennettua vapaaehtoisten yksilöiden keskinäisten kapitalististen tekojen kieltoa ei voi pitkälle vietynä ylläpitää ilman ajan mittaan kiihtyvää sensuuria, pakottamista ja poliisivaltiota. Pakkoon perustuvat ideologiat johtavat käytännössä ennemmin tai myöhemmin hirmuvaltaan.

Courtois väittää, että 1900-luvulla suurnälänhätiä on vuoden 1918 jälkeen esiintynyt vain kommunistimaissa, jota Helsingin Sanomien arvostelussa nimitetään "raskaan luokan virheeksi." Courtoisin arviot järjestelmän kuolonuhreista ovat myös herättäneet arvostelua. Kirjan tutkijaryhmästä Nicolas Werth ja Jean-Louis Margolin ovat arvostelleet Courtoisin pakkomiellettä yltää 100 miljoonan uhriin ja päässeet itse merkittävästi pienempiin lukemiin.[1]

Suomalaisessa Tiedonantaja-lehdessä kirja tuomittiin "kommunistien vainoamisena". Osa kirjan kirjoittajistakaan ei pitänyt kirjan esipuheessa esitettyjä arvioita uhriluvuista tieteellisesti luotettavina, samaan kritiikkiin ovat yhtyneet myös monet asiantuntijat, esittäen niin matalampia kuin korkeampiakin lukuja. Monet myös kritisoivat kirjan tapaa heittää yhteen suuresti toisistaan eroavia poliittisia järjestelmiä, ja sen vähäistä huomiota eri tilanteiden ja kulttuurien tuomille vaikutuksille. Samaten huomattavaa kritiikkiä on aiheuttanut kirjan vaikeneminen siinä mainittujen tapahtumien toisten osapuolten teoista ja kapitalismin uhrimääristä ylipäätään. On esimerkiksi väitetty, että kapitalisminkin uhreiksi saataisiin hyvin korkea määrä, jos samalla tapaa siihen sisällytettäisiin kaikki kapitalistisissa maissa nälkäänkuolleet. Toisaalta kommunististen maiden nälkäkuolemien on katsottu johtuvan juuri kommunistisesta hallinnosta.lähde? Nämä puutteet saivatkin joukon pääasiassa ranskalaisia tutkijoita kirjoittamaan vastaavalla tavalla laaditun Kapitalismin mustan kirjan.

että mitään oikeudenkäyntejä ei tarvita. Ei ainakaan Suomessa. Enkä ymmärrä miksi suomalaisen kommunistin pitäisi ottaa edes kantaa koko asiaan - muuten kuin siitä syystä, että sillä on pyritty - ja pyritään yhä lyömään leimaa kommunisteihin täällä Suomessa. Asia on aivan yhtä järjetön, jos syyttäisin Kataista ihailemansa jenkkilän setä Bushin teoista Irakissa. Siis siviilien ja sotilaiden tappamisesta ja kiduttamisesta.
Köyhyys taas on sellaista, että itse kapitalismin työkalu, WTO, on sanonut ettei globalisaatio tule auttamaan köyhimpiä maita. Eli suomeksi:Globalisaatio pitää ne köyhinä.
Enkä kyllä ymmärrä niitä höpinöitä, että kommunismi pitää maan köyhänä. Kyllä on monista asioista kiinni miksi maa on köyhä. Esimerkiksi käyvät myrskyt, kaatosateet, kuivuus, lannoitteiden puute, ylänköinen maa, ym - ja eräiden väkirikkaiden maiden ollessa kyseessä - viljelypinta-alan pienuus. Silloin on pakko ostaa ulkoa tuotteita, jos aikoo syödä.