Mitä mieltä olette Jehovan todistajien tavasta viedä jo pikkulapset kaikkiin kokouksiin istumaan ja kuuntelemaan. Ihan vauvana ei siitä ole henkistä haittaa, mutta jo muutaman vuoden ikäisenä, jolloin lapsi ymmärtää puhetta ja kokouksissa puhutaan paljon tulevasta Harmagedonista, Paratiisista, Verestä ja muista vaikeista Raamatun ja oman kirjallisuuden asioista.
Jo 4-5-vuotias lapsi voi saada traumoja näistä aiheista ja ymmärtää asiat oman kokemuksen kautta. Tiettävästi monet näkevät pahoja unia ja muutenkin pähkäilevät näitä ajatuksia, mutta eivät osaa vielä kysellä tarkemmin vanhemmiltaan ja mitäpä sekään paljon auttaisi, koska vastaukset olisivat aika vaikeita lapsen tajuta.
Suorastaan sääli Jehovan todistajien lapsia. Ei kaikilla ole niin vahvaa psyykeä, että ei näistä kokemuksista jäisi jonkinasteista traumaa loppuiäksi.
Mielestäni lapsia pitäisi opettaa jonkinlaisessa lasten kokouksessa ja kaikkein karmeimmat kohdat jätettäisiin kokonaan pois ja vähitellen iän karttuessa vasta mentäisiin syvempiin pohdintoihin.
Suomessa on uskonnonvapaus, joten kukaan ulkopuolinen ei voi asiaan vaikuttaa, mutta luulisi Jt:llakin olevan sen verran lapsipsykologian taitoa, että ymmärtäisi asian vakavuuden.
Jo 4-5-vuotias lapsi voi saada traumoja näistä aiheista ja ymmärtää asiat oman kokemuksen kautta. Tiettävästi monet näkevät pahoja unia ja muutenkin pähkäilevät näitä ajatuksia, mutta eivät osaa vielä kysellä tarkemmin vanhemmiltaan ja mitäpä sekään paljon auttaisi, koska vastaukset olisivat aika vaikeita lapsen tajuta.
Suorastaan sääli Jehovan todistajien lapsia. Ei kaikilla ole niin vahvaa psyykeä, että ei näistä kokemuksista jäisi jonkinasteista traumaa loppuiäksi.
Mielestäni lapsia pitäisi opettaa jonkinlaisessa lasten kokouksessa ja kaikkein karmeimmat kohdat jätettäisiin kokonaan pois ja vähitellen iän karttuessa vasta mentäisiin syvempiin pohdintoihin.
Suomessa on uskonnonvapaus, joten kukaan ulkopuolinen ei voi asiaan vaikuttaa, mutta luulisi Jt:llakin olevan sen verran lapsipsykologian taitoa, että ymmärtäisi asian vakavuuden.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kokemusta on psyykkisestä häiriintymisestä lapsuusajoilta. Pelko ja epävarmuus olivat ne vallitsevimmat olotilat koko varhaislapsuuden ajan. Olin n. 17v. Lähtenyt kotoa omilleni. Kotona ei ollut opetettu mitään tolkullista. Äidiltä kun kysyi mitä hyvänsä niin se joko vaikeni, käski pois tai sit tuli jotakin säännöksiä jumalan käskyistä jne. Syyllisyys vaivasi ja vaivaa yhä. Niin.. olin n. 17v. kun yritin itsemurhaa. Olin ihan epätoivoinen.
Jokin kuitenkin piti yllä elämänhalua siinämäärin etten varmistanut hengenlähtöäni ja selvittyäni siitä yrityksestä.. makasin muutaman päivän viruen hirveessä olossa yksin. Asiasta en tietenkään kehdannut kenellekkään puhua kuin vasta aikuisena kun olin alkanut hahmottaa olemistani ja elämistäni suhteessa olevaan toisella tavalla.
Loputon syyllisyyden tunnelma on kyllä jäänyt päälle ja olen yhä taipuvainen kohtelemaan itseäni välillä kuin saastaa. En ole oppinut tervettä itsearvostusta vieläkään kunnolla.
Olen autistinen ja ilmiön vois tietenkin joku "neropatti" selittää sillä mutta satun nykyisin seurustelemaan autistisen uroksen kanssa. Hän on korkeasti koulutettujen, nk. humanististen vanhempien jälkeläinen ja hänen mielenterveydessään ei ole mitään vikaa. Hänellä on yllättävän hyvä se ns. itsetunto.
Mutta.. olen aika hyvin oppinut suojautumaan ihmisiltä jotka syyllistää. Ei täällä mitään marttyyreitä ja uhreja tarvita.
Ja.. onhan minussa monia todella hyviä puolia, vahvuuksia jne. Ja tietoa asioista on saatavilla vaikka kuinka paljon. Aina kun alkaa ahistaa niin etsin apua vaikka kiven silmästä. Jt.jia en laske lähietäisyydelle.
Muoriin olen saanut sopivasti hajurakoa mielenterveystoimiston kautta!!! :)
>>>Ihan vauvana ei siitä ole henkistä haittaa, mutta jo muutaman vuoden ikäisenä, jolloin lapsi ymmärtää puhetta
Ihan vaan tiedoksi, että lapsi oppii ensimmäisten kuukausiensa aikana enemmän kuin koskaan sen jälkeen. Ensimmäisen kahden vuoden aikana lapsii omaksuu suurimman osan asioista, joihin hän alitajuisesti perustaa koko lopun elämänsä... että se siitä oppimisesta.
>>>ja kokouksissa puhutaan paljon tulevasta Harmagedonista, Paratiisista, Verestä ja muista vaikeista Raamatun ja oman kirjallisuuden asioista.
>>>Jo 4-5-vuotias lapsi voi saada traumoja näistä aiheista ja ymmärtää asiat oman kokemuksen kautta. Tiettävästi monet näkevät pahoja
Kuule kuule... Enemmän haittaa on siitä, että väen väksisin yritetään pitää pari vuotias skidi paikallaan ja hiljaa vaikka menohalut ovat kovimmiillaan.
Ei minulla ainakaan ole mitään traumoja kyseisten asioiden suhteen vaikka nappulasta asti kokouksiin vietiin. Ehkä lapsissakin on eroja mutta minä kyllä ihan naperosta asti ymmärsin (siinä määrin kuin sen ikäinen voi ymmärtää) mistä on kyse. Kaikki vuosiluvut tai profetiat olivat kyllä aivan hepreaa. Toinen juttu mikä tulee mieleen niin alle 6-vuotiaat eivät ymmärrä abstrakteja asioita vaikka kuinka selittäisi... heille on merkitystä vain sillä mitä NYT tapahtuu.
Ainoa asia mikä minua harmittaa on se, että minulle opetettiin asioita, joista osa perustuu pelkkien arvailujen päälle ja nyt on todella vaikea tutkia Raamattua ilman ennakkokäsityksiä.
Ja mitä ajattelen ikätovereitani, niin aika täysjärkistä(?) porukkaa näyttävät olevan. Ongelmat joita olen havainnut heidän elämässään yleensä johtuvat enemmänkin heidän vanhempiansa ylihuolehtivasta tai liian askeettisesta ajattelutavasta, joka sitten korostuu lapsessa vastakkaisena reaktiona.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, voihan olla, että joku muu on havainnut jotain muuta...
>>>Mielestäni lapsia pitäisi opettaa jonkinlaisessa lasten kokouksessa ja kaikkein karmeimmat kohdat jätettäisiin kokonaan pois ja vähitellen iän karttuessa vasta mentäisiin syvempiin pohdintoihin.
Tästä olen kyllä täysin samaa mieltä. Loistava idea.
Nyt menee ehkä ohi aiheen mutta mielenterveydestä tuli mieleen tämä.
Minulla on serkku joka on JT, hänellä on myös omasta mielestäni lievä alkoholi ongelma. Kaksi kertaa on ollut mielisairaallassa masennuksen takia, sillä hän elää vähän kaksois elämää, valehtelee vanhemilleen alkoholin käytöstä ja vähän pakotettuna menee kokouksiin.
Kerran varovaisesti ehdotin että mitä jos eroaisit JT seurasta ja siitähän seurasi kuukauden mykkä koulu.
Näitä ajatuksia tuli mieleen kun puhutaan yleisesti JT:eeistä.
>>Kerran varovaisesti ehdotin että mitä jos eroaisit JT seurasta ja siitähän seurasi kuukauden mykkä koulu.
Jos asian ottaa tyhjästä esille, niin mykkäkoulu ei ole mikään ihme. Kyseisiä siteitä ei katkaista ulkopuolisen aloitteesta, etenkin kun jehovantodistajaksi ryhtyvä opetetetaan jo ensi metreillä tulkitsemaan tuollaiset ehdotukset Saatanan masinoimaksi vainoksi ja näin ollen käsitys omasta 'totuudesta' vain voimistuu.
Omaehtoinen irrottautuminenkin kestää useimmissa tapauksissa monia vuosia ensimmäisestä epäilystä.
Lapsi ei opi ensimmäisten kuukausdiensa aikana oikeastaan yhtään mitään. Hän ei vielä opi kieltä, hän ei ymmärrä puhetta eikä hänelle jää muistiin, ei muistikuvia ei moistoja.
Lapsi kärsii lahkon istunnoista enemmän tai vähemmän. Lapsi ymmärtää lahkon oppilauseita omalla tavallaan ja pelko on lahkon ase, perinteisesti valtakunnansalien vessoissa on ollut piiska lasten itkua varten.
Lapsi pitkästyessään tai peräti pelätessään uskonnollisia uhkakuvia rupeaa itkemään, ja sen sijaan että häntä yritettäisiin ymmärtää ja rauhoittaa hänet, hänet viedäänkin piiskattavaksi ja tuhmaksi nimiteltäväksi vessaan.
Jehovantodistajilla on sama ohjelma lapsille ja aikuisille. He sisäisissä puheissaan jopa ylpeilevät asialla.
Mutta sitten kun on rahasta ja verovapaudesta kyse, niin sitten viranomaisille väitetään, että "kyllä meillä on partiotoimintaa", kuten Kauhavalla tehtiin.
Ja salin keittiössä on syöty pikkulasten päitä uhrimenoina saatanalle!
Hei come oon... pyydä vahvempi lääkitys!!
>>>Lapsi ei opi ensimmäisten kuukausdiensa aikana oikeastaan yhtään mitään.
Ja millähän perusteella näin on?!?!? Lapsi oppii asioita jo äidin vatsassa ollessaan! Ensimmäiset kuukaudet vaikuttavat lapsen koko loppuelämään!
>>>perinteisesti valtakunnansalien vessoissa on ollut piiska lasten itkua varten.
Juu.. ja revolveri, että masentuneet voivat "poistaa" huolensa.
>>>Lapsi pitkästyessään tai peräti pelätessään uskonnollisia uhkakuvia rupeaa itkemään, ja sen sijaan että häntä yritettäisiin ymmärtää ja rauhoittaa hänet, hänet viedäänkin piiskattavaksi ja tuhmaksi nimiteltäväksi vessaan.
No tämä pitää siltä osin paikkansa, että lapset pitkästyvät ja alkavat kitisemään ja sitten mennään vessaan (Tässä aikuiset toimivat väärin) mutta eivät lapset "uskonnollisten uhkakuvien" takia saleilla itke! Sinä et kovin monessa kokouksessa ole tainnut olla läsnä kun tällaista skeidaa kirjoitat!
>>>Ihan vaan tiedoksi, että lapsi oppii ensimmäisten kuukausiensa aikana enemmän kuin koskaan sen jälkeen. Ensimmäisen kahden vuoden aikana lapsii omaksuu suurimman osan asioista, joihin hän alitajuisesti perustaa koko lopun elämänsä... että se siitä oppimisesta. >Ei minulla ainakaan ole mitään traumoja kyseisten asioiden suhteen vaikka nappulasta asti kokouksiin vietiin. Ehkä lapsissakin on eroja mutta minä kyllä ihan naperosta asti ymmärsin (siinä määrin kuin sen ikäinen voi ymmärtää) mistä on kyse.Toinen juttu mikä tulee mieleen niin alle 6-vuotiaat eivät ymmärrä abstrakteja asioita vaikka kuinka selittäisi... heille on merkitystä vain sillä mitä NYT tapahtuu. >>>>Mielestäni lapsia pitäisi opettaa jonkinlaisessa lasten kokouksessa ja kaikkein karmeimmat kohdat jätettäisiin kokonaan pois ja vähitellen iän karttuessa vasta mentäisiin syvempiin pohdintoihin.
>>etenkin kun jehovantodistajaksi ryhtyvä opetetetaan jo ensi metreillä tulkitsemaan tuollaiset ehdotukset Saatanan masinoimaksi vainoksi ja näin ollen käsitys omasta 'totuudesta' vain voimistuu.
Tuli mieleen, että toimisikohan tässä kohtaa käänteinen taktiikka maailmallisen toteuttamana paremmin. Jos maailmallinen ottaisikin 'veli vanhimman' roolin. Kehoittaa menemään kokouksiin jos on sellainen väliin jäämässä, neuvoo todistajaa käymään enemmän kentällä ja pitää huolen todistajan vartiotorniseuran kyllästämästä hengellisyydestä loppuun saakka. Saattaisi alkaa jossain vaiheessa kyrpiä joka puolelta tuleva holhoaminen.
>>Omaehtoinen irrottautuminenkin kestää useimmissa tapauksissa monia vuosia ensimmäisestä epäilystä.
Tuntuisi todella olevan tiukassa uskallus syventyä esim. nettimaailman tarjoamaan informaatioon jehovantodistajuudesta. Mainitsemasi kognitiivinen dissonanssi oli tulkintana naulan kantaan. Wikipediastahan tuo piti katsoa mitä piti sisällään. Jos joku muukin haluaa vilkaista, niin tästä löytyy:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_dissonanssi
>>Tuli mieleen, että toimisikohan tässä kohtaa käänteinen taktiikka maailmallisen toteuttamana paremmin.
En näe mitään syytä, etteikö toimisi. Olen lukenut useammankin hiipujan saaneen ei-jt puolisolta tai kaverilta ohjeita ja patistusta "teokraattisille raiteille". Poikkeuksetta ovat olleet siinä vaiheessa hieman kiusaantuneita. Oletankin noiden patistelijoiden olevan täysin tietoisesti liikkeellä.
>>Jos maailmallinen ottaisikin 'veli vanhimman' roolin. Kehoittaa menemään kokouksiin jos on sellainen väliin jäämässä, neuvoo todistajaa käymään enemmän kentällä ja pitää huolen todistajan vartiotorniseuran kyllästämästä hengellisyydestä loppuun saakka. Saattaisi alkaa jossain vaiheessa kyrpiä joka puolelta tuleva holhoaminen.
Siihen voisi kaverille lisätä viikonlopun mausteeksi vaikka: "Mentäisiinkö muutamalle kaljalle - ai niin sinullehan se ei ole suositeltavaa, menen jonkun toisen kanssa, nähdään taas ensi viikolla"-tyylisiä heittoja. Pitempien reissujen suunnittelussa voisi muistuttaa väliin jäävästä kokouksesta tai hukkaan menevästä kenttäajasta jne.
>>Tuntuisi todella olevan tiukassa uskallus syventyä esim. nettimaailman tarjoamaan informaatioon jehovantodistajuudesta.
Totta helvetissä se on, kaiken sen Vt-materiaalin jälkeen, jossa netti ja luopiot demonisoidaan. Ja kun muistelee kuinka vakavasti on tullut ottaneeksi osaa kesäkonventin hengennostatuslupauksiin pysyä pois netistä.
Hyvä osoitus tuosta mielenhallinnasta ovat lukuisat perustelemattomat 'luopiovalhe'-väitteet, todellinen ehtymätön luonnonvara.
Että milläkö perusteella muutaman kk:n ikäinen lapsi ei opi ? Ja oppisi jo äidin vatsassakin ?
Ei opi. Ei ole edellytyksiä. Ei ymmärrä puhetta, ei ole käsitteitä. Ei älyllistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutus tapahtuu äidin tulkintatiedon ja vaiston varassa.
Lapsen hermosto joutuu kehittymään kunnes se pystyy oppimaan. Aivotkin kasvavat vielä pituuskaswvun jo päätyttyä.
Vessassa pidetty vitsa on ollut puheenaihe entisten todistajien foorumilla H2O, siellä voi ottaa puheeksi joka epäilee. linkki sivulta www.jttuki.info.
Miksi jehovantodistaja kiistää uskonnolliset uhkakuvat tässä kun on myötäänsä jopa riippumassa kotioven kahvassa tietäen maailmanlopun olevan tulossa, puhuen kuinka linnut nokkivat silmät päästä (niiltä jotka eivät usko juuri am.ha aretsien juttuja)....
Ovatko jt:t onnellisia ihmisiä?
Onko heistä ihanaa elää, julistaa oppia, käydä salilla, viedä sinne lapsiaan, tuntevatko he olevansa turvassa?
Miksi jotkut eivät kerro työpaikassaan olevansa jt:ia? Mikä siihen on syynä?
Mitä jt:t odottavat tapahtuvan oman kuolemansa jälkeen? Minne he menevät?
Millaiset menot ovat hautajaisissa?
Miten tuetaan surevia.
Tarkoitin ihan piltti-ikäisiä, jotka todellakaan eivät voi tajuta uskonkappaleita, mutta jo parin vuoden ikäisenä ja sitä ennenkin alkaa sadella kysymyksiä. Sillä ikää omat vanhemmat ovat lapselle kaikki tietäviä, joten se siitä protestista.
Niin, mitä monet lapset saavatkaan nähdä omassa kodissaan TV:n välityksellä puhumattakaan Internetistä ja peleistä.
>>Niin, mitä monet lapset saavatkaan nähdä omassa kodissaan TV:n välityksellä puhumattakaan Internetistä ja peleistä.
Kukaan ei väitä lapsille, että Tv:n tai pelien tapahtumat olisivat totisinta totta (uutisia lukuunottamatta), toisin kuin jehovan suuresta masamurhasta puhutaan.
Olen itse äiti ja jouduin liian monta kertaa hanlauuksiin jt-äitini, siis lapseni mummon kanssa kun hän yritti pakolla tuputtaa niitä harmagedon- ja muita uhkakuvia meidän jälkeläistensäkin lapsille, omille lapsenlapsilleen.
Kun oma lapseni oli pieni ei hänen tarvinnut pelätä sitä mitä TV:sta näytettiin. Hän sai istua sylissäni turvallisesti ja minä selitin juurta jaksain että sen kaiken on kuvannut joku ihminen kameralla ja että ne on näyttelijöitä jotka siellä esiintyy, jne.
Toki telkkarista näkyy kaikenlaista samoin kuin vaikka omasta ikkunasta. Homman juju onkin siinä millaisen selityksen lapsi saa näkemälleen ja muutoinkin aistimalleen.
Meidän jt.äiti/mummo perusteli asioita sillä että ne jotka uskoo tietyntyyppiseen jumalaan just prikulleen tietyllä tavalla, ne pelastuu, mutta ne jotka ei usko ne joutuu kadotukseen, niitä kohtaa kaikki hirveä kauheus mitä vaan olla voi ja kaikki kauheus ja pahuus on just niitten syytä jotka ei ole liittyneet jt:jiin.
Minä en ole ikinä koittanut esiintyä oman lapseni silmissä sen parempana kuin hänkään, en ole syyllistänyt mistään pahuuksista - niinkuin meidän äitimuori aikoinaan.
Hänen vakiokäytöstään oli humautella kaikesta mahdollisesta, olipa kyse jostakin omasta epäonnistumisesta tai jonkun toisen aiheuttamasta onnettomuudesta, ihan mitä tahansa jos meillä jt-lahkon ulkopuolisilla meni jotenkin pieleen niin sy oli aina meissä: "Kun ette usko jehovaan ettekä liity lahkoon niin noin siinä sitten käy".
Oi kuinka monta kertaa on pyörähtänyt kielenpäällä äitimuorille vastaavassa tilanteessa, kun häntä on kohdannut epäonni, että mistäpäs sinua nyt rangaistaan, oletkos uskossasi heikko vai onko jumalasi sinut tyyten hylännyt.
Nyt hän on vanha ja terveytensä reistaa.
Voisin ihan hyvällä omallatunnolla ruveta antamaan samalla tavalla takaisin nyt kun osat ovat vaihtuneet.
Hänellä oli otsaa alistaa itseään pienempää, purki omaa pahaa oloaan niihin jotka eivät kyenneet puolustautumaan..
Mutta minä en suostu olemaan moukka.
Ei, minä olen selvittänyt perinjuurin meidän sukuviat ja niiden aiheuttamat oireilut ja olen jopa onnistunut valaisemaan oman äitini ymmärrystä niin eetä hänen on ollut pakko hakea apua myös ammattiauttajilta.
----
Siitä telkkarista vielä.
poistin aikoinaan TV:n huushollistani muutamaksi vuodeksi kun lapsi oli pieni. En tehnyt sitä minkään jumaluskoon tulon vuoksi, minähän aloin toimia SKDL:ssa, etupäässä sen varhaisnuorisojärjestössä. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja tuolloin minua tietenkin kiinnosti pedagokiset jutut ja lasten asiat erityisesti.
Ei telkkari ole mikään lastenkasvattaja.
Ilmankin voi olla.
Lapselle on erityisen tärkeää että hänen lähellään on turvallinen aikuinen jota ei tarvitse pelätä, johon voi luottaa ja - joka ei puhu käsittämättömiä juttuja joita ei kykene perustelemaan, että tehdään niikuin puhutaan.
Itse lapsena pelkäsin esim. että äitini sekottaa ruokaani jotakin myrkkyä tai muuten koittaa päästä minusta eroon. En uskaltanut välillä syödä kotona. Menin mummolaan. Mummu ei paasannut jumalasta ja siltä uskalsi kysyä ihan mitä vaan ja sai aina jotenkin ymmärrettäviä, loogisesti johdonmukaisia vastauksia.
Olen monesti funtsannut että äitini on piiloskitsofreenikko. Sitä on meillä äidin puolen suvussa. Skitsofreniahan on psykoosi. Sellainen voi olla piilevänä ja psykoosi laukeaa sit jonkun ylistressaantumisen tjm. sellaisen seurauksesta.
Skitsofreenikothan elävät sellaisessa omassa sisäisessä maailmassaan.. http://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia
Nyt ajatellen hän oireili juuri niin kuin paranoidinen skitso joka ei näe asioissa muuta kuin ne huonot puolet.
Olin itse poliittisten juttujeni kanssa jonkinverran samansorttinen kuin äitini jt:juutensa kanssa, mutta onnekseni ja meidän kaikkien onneksi olin ajautunut niin monipuoliseen seuraan ja vielä sellaiseen jossa asioita tsyynättiin arkipäiväisesti reaaliajassa ja tieteelliseen tutkimukseen nojaten.
Jos olisin ajautunut johonkin fundamentalistiseen lahkoon jossa olisi ollut vain jokin yksi ainoa oikea totuutensa, jos olisi pitänyt palvoa jotakin "messiasta", jos maailmankuvani olisi pysynyt suppeana ja ahtaana.. tiedän, etten tänä päivänä kait sietäisi itsekkään erilaisuutta, olisin voinut jäädä henkiseltä kehitykseltäni yhtä lapselliselle tasolle ja vieläpä sellaiselle pelokkaan, epäonnistumista jatkuvasti pelkäävän, erittäin huonoa omaatuntoa potevan syyllistetyn, itsensä huonoksi kokevan lapsen tasolle kuin millainen on oma hermovikainen auktoriteettejä pokkuroiva, itseään häpeävä äitini. Ja olisin siirtänyt tuota omaan jälkikasvuuni ja kierre jatkuisi.
Ei tuota tietenkään voi varmaksi sanoa. eihän mitään voi, mutta niin on käytännössä tapahtunut että meillä juniorit ovat aika hyvällä itsetunnolla varustettuja eivätkä pode mitään hermovikoja tai käyttäydy kuin paranoidiset skitsofreenikot.
Ei tosin äitimuorikaan enään kun on saanut asianmuakista lääkitystä ja hän on onnistunut pruuvaamaan elämäntyyliään vähemmän stressaavaksi.
Onhan hän yhä vieläkin sellainen turhasta hätäilijä, ylihuolehtiva, yliholhoava, ties mitä mutta sillä ei enään ole väliä kun hän on vanha ja höpsöttelynsä voi tuupata jo vaikka vanhuudenhöperyyden piikkiin.
Harmi että hän on höperehtinyt läpi elämänsä.
No.. "Millonkaan ei ole myöhäistä hankkia hyvä lapsuus".. Ben Furmanin kirjan nimi ja minä likka olen lukenut ikäni noita kaikenlaisia kirjoja. Paljon niistä on ollut apua.
Jt:jat takuulla lakkauttaisivat suomesta kirjastolaitoksen jos voisivat. Avoin kirjastolaitos ja koko erinomainen suomalainen infrastruktuurimme on heille mitä suurin uhka kun täällä kuka tahansa voi etsiä ilmiöille vaikka maillaisia selityksiä, vertailla niitä, jne.
Jt:jat eivät tietenkään sellaista ehdi kun heillä on niin tiukasti aikatauklutettua jumalanpalvontaa alvariinsa.
Tota.. vielä siitä omasta lapsuudesta kuin omankin lapseni varhaisajoista. Äitini pakotti meidät muksut istumaan keittiön pöydän ääressä säännöllisesti ja siinä piti sit kunkin lukea raamattua ja risu oli uhkana ovenkarmissa jos uskalsi hiukankin liikkua tai äännellä sopimattomasti. Tuo tapahtui 50-60-luvulla.
Oma lapseni oppi lukemaan varhain, siinä 5-6v. niinkuin minäkin ja muori pakotti hänet lukemaan jt:jien lastenraamattua. Liiemmin ei muori uskaltanut lapseeni käsiksi käydä, vaikka sitäkin tapahtui. Kun lapseni oli 7v. muutimme kauas pois .. Toki muori käytti yhä heidän yhteisiä aikojaan raamatun, herätkäälehtien, ym. jt materiaalin lukuun, mutta me muutettiin yhä kauemmas ja lapsi sai varttua etäällä äitimuoristani ja niin se meidän "hulluus" on saatu käännettyä edes jotenkin positiivisempaan suuntaan.
Mä oon sitä mieltä ettei kukaan ihan normaali, neurologisesti tyypillinen ihminen hurahda tuollaiseen lahkoon.
Mut.. mikä sitten maailmanimtassa on normaalia tyypillisyyttä - jossakin voidaan pitää jatkuvaa vitutusta, lasten rääkkäämistä, toisten ihmisten jatkuvaa syyllistämistä, maailmanlopusta vaahtoamista, epäloogisten asioiden todeksi todistelua ihan normaalina.
Jos sellainen muodostuisi jatkuvaksi käytännöksi yleisesti että kaikki ihmiset alkais käyttäytyä kuin paranoidiset skitsofreenikot, niin taitais aiheutua melkoista tuhoa.
En tiä.. kun en o mikään jumala.
Tiedän että tämän palstan tarkoitus on keskustella Jehovantodistajuuteen liittyvistä asioista mutta tapa jolla muutenkin yleiset mutta negatiivisiksi koetut asiat pyritään liittämään Jehovantodistajuuteen ärsyttää.
"Mitä mieltä olette Jehovan todistajien tavasta viedä jo pikkulapset kaikkiin kokouksiin istumaan ja kuuntelemaan."
Tämä EI ole oleellinen kysymys Jehovantodistajuudessa ottaen huomioon kaikkien muidenkin uskontokuntien käytännön.
Oletko käynyt kirkossa ?
Oletko käynyt lestadiolaisten seuroissa (pienemmissä tai suuremmissa ?
Helluntailaiset?
Adventistit?
Ketä näit niissä ? Aivan oikein, aikuisia ja LAPSIA.
Valtaosassa uskonnoissa ja lahkoissa uskonsa tosissaan ottavat vanhemmat pitävät pyhänä velvollisuutenaan viedä lapsensa kirkkoon ja kokouksiin oppimaan "isiensä uskoa", ei se mikään todistajien "yksinoikeus" ole.
Sitäpaitsi luulisin että muissa uskontokunnissa tapahtuva helvetin ikuisella kidutuksella tapahtuva suoranainen pelottelu ja/tai saarnamiesten huutamisen kuuntelu aiheuttaa paljon syvempiä traumoja kuin paratiisiopin pänttääminen.
>>>Tämä EI ole oleellinen kysymys Jehovantodistajuudessa ottaen huomioon kaikkien muidenkin uskontokuntien käytännön.
>>Jos kerran muutkin niin kyllä minäkin, ei todellakaan ole mikään perusteltu vastaus.
Riittää kyllä joillekin. Kun Vt-seuran oppimoka osoitetaan, vastaukseksi voi hyvinkin tulla ryöppy kolminaisuutta, helvettiä ja kuolematonta sielua.
"Tämä on nimenomaan oleellinen kysymys Jt:tä ajatellen. En tunne helluntailaisten, adventistien tai lestadiolaisten kokouksia, mutta jos niissä esiintyy samanlaista uskonnolla kyllästämistä jo lapsesta saakka niin se ei tee Jt toiminnasta yhtään sen sallitumpaa".
En yritäkkään väittää että muiden käyttäytyminen samalla tavalla tekisi jostain asiasta yhtään sen sen enemmän tai vähemmän hyväksytympää. Sen sijaan väitän että tapa jolla tämänkin asian otit esille antaa ymmärtää että VAIN Jehovantodistajat toimivat näin. Ja kyllä, toit myös muiden toiminnan samalla tavalla esille mutta vasta kun olin asiaa kritisoinut.
Eli en niinkään kritisoinut asiaa jonka toit esille vaan yleisimminkin tapaa joilla varsin yleiset negatiivisina koetut asiat tuodaan tällä palstalla esiin ikäänkuin ne olisivat vain ja yksinomaan Jehovantodistajien keskuudessa esiintyviä ilmiöitä.
"Kaikille yhden asian liikkeille (uskonnoille, poliittisille järjestelmille...) on tyypillistä se että pyritään vaikuttamaan lapsiin."
Kiitos siitä että toit edes tätä edeltävässä viestissäsi esille asian olevan ongelma yleisellä tasolla, ilman että se koskee vain todistajia.
Kiitos. (nim. oleellista)
Lainaus:
"Valtaosassa uskonnoissa ja lahkoissa uskonsa tosissaan ottavat vanhemmat pitävät pyhänä velvollisuutenaan viedä lapsensa kirkkoon ja kokouksiin oppimaan "isiensä uskoa", ei se mikään todistajien "yksinoikeus" ole.
Sitäpaitsi luulisin että muissa uskontokunnissa tapahtuva helvetin ikuisella kidutuksella tapahtuva suoranainen pelottelu ja/tai saarnamiesten huutamisen kuuntelu aiheuttaa paljon syvempiä traumoja kuin paratiisiopin pänttääminen."
Pönni:
Minua ei onneksi mikään mahti ole aikuistuttuani pakottanut viemään lastani mihinkään "pyhään" jossa uskoteltaisiin lapsille hölynpölyä jostakin helvetistä tai paratiisista.
Olen saanut seurata omien esi-isieni pakanallisuutta ja opettaa lapselleni että elämä itsessään on "pyhää". Että tavallisessa arjessa on hyvät ja huonot puolensa.
Onhan niitä yhteenottoja uskovaisten kanssa riittänyt, mutta viis niistä kun ei ole mitään mikä pakottaisi seurustelemaan uskovaisten kanssa. Kaikki kanssakäyminen perustuu itselläni vapaaehtoisuuteen eikä näistä jutusteluista koidu mitään uhkia ja rangaistuksia.
Toki joku intomielinen ihmisten ja elämänvihaaja voi loihtia visioita siitä kuinka tällaisen uskomattoman käy kalpaten. Pah.. Välillä käy ja välillä ei. Loppujenlopuksi sitä kuolee kuitenkin. Eikä minua kuolema pelota. Luotan vieläpä siihenkin että ne jotka tänne jäävät jälkeeni, lienee siinä porukassa ihan yhtä fiksuja kuin minäkin, että asiat jatkossakin hoituu niinkuin ovat hoituneet.
En ole mikään maailman napa jonka pitäisi päästä hääräämään loputtomiin. En halua olla ahne. En koe että juuri minun pitäisi päästä johonkin ihanaan paratiisiin.. hm.. välillähän elämä on ihanaa jo nyt. Joskus huikean ihanaa.
Silloin kun on vastoinkäymisiä niin voin keskittyä mielikuvituksen avulla ajattelemaan kaikkea sitä myönteistä mitä on.
Asioissa voi nähdä monet puolet. Hyvät ja huonot.
Esim. nyt oon aikas pa. tiliin vielä jonkun aikaa, mutta mitä siitä. En näe mitään syytä vaipua epätoivoon ja ruveta ruikuttamaan kovaa kohtaloani.. toki joskus niinkin. Joskus annan vitutukselle vallan. Puran pahaa oloani, mutta en muihin ihmisiin.
Jumalan puoleen, toki senkin puoleen voin kääntyä. Mulla on suora yhteys. Jotkut luulevat erheellisesti että jos ei kuulu johonkin seurakuntaan, että jos ei maksa kirkollisveroja, että jos ei toimita jotakin rituaaleja jne. lue raamattua jne. niin sit ei voi uskoa jumalaan. Minä voin.
Juttelen tämän tästä kaikenlaista mielssäni. Etupäässä kiittelen siitä että elämä kuitenkin sujuu kohtuullisesti eikä mitään yliluonnollista ole tapahtunut koko 50v.elämäni aikana.
Voihan sitä joskus käydä niin että kohtaan jonkun ufon? Eihän sitä ikinä tiedä mitä sitä tapahtuu. Elämä on mielenkiintoista ja antoisaa. Mitäpä tässä turhia stressaamaan ja pelkäämään.
Itseäni jt-vanhemman lapsena on jäänyt harmittamaan se, että meillä ei oikein opetettu hyviä käytöstapoja. Tai pikemminkin niin, että hyvät tavat säästeltiin todistajaystäville:
Kuten se tapa, että kokouksissa piti aina maireana kätellä kaikkia setiä ja tätejä. Ja siellä oli oltava kaikille ystävällinen ja iloiseltakin olisi pitänyt näyttää.
Muuten sainkin jt-vanhemmalta sellaisen opin, että muita kuin todistajia sai ihan vapaasti ylenkatsoa ja siivottoman näköisille ihmisille sai tuhahdella ja niitä pitää mulkoilla. Ja jos joku yrittää jutella, niin sillekin voi tuhahtaa, jos sen ulkonäkö ei miellytä. Muutenkin ihmisistä sai kehitellä ihan vapasti ennakkoluuloja, joita voi omassa mielessä ruokkia ja muille kertoa. Seläntakanakin saattoi puhella jotain totuuden vierestä ilman mitään oman tunnon vaivoja.
Toisaalta; jos jostakusta ihmisestä piti esim. ulkonäön vuoksi, niin sille sai olla ihan niin ylen ystävällinen kuin vain halusi, vaikka kuinka olisi ollut vieras ihminen...
Onneksi koulussa kuitenkin opetettiin jonkun verran käytöstapoja, ja minunkin piti niitä ihan tosissani opetella. Joskus tekee vieläkin tiukkaa, että ymmärtää tervehtiä oikeaan aikaan ja kaikkia tasapuolisesti. Lapsena opitut on niin hyvin juurtuneet....
Kaikki uskonnot perustuvat aivopesuun. Silloinhan on suorastaan uskontokunnan olemassaolon perusedellytys, että tätä "totuutta" aletaan pänttäämään pienestä pitäen. Osa lapsista pystyy irtautumaan murrosiässä näistä lahkoista, kuka missäkin kunnossa. Yksi esimerkki olikin tuossa yllä. Toisiin taas oppi menee perille eivätkä he osaa enää kysenalaistaa mitään. Uskonto jatkaa kuitenkin eloaan näiden oikeiden uskovien avulla.
Uskovissa ihmisissä hämmästyttää eniten heidän oman ajattelun puute. Toisaalta tähänhän aivopesu pyrkii. Jos tässä aivopesussa ei onnistuta ei ihminen myöskään ole uskova.
Olisi mukava joskus keskustella näistä uskonasioista ihan oikeasti. Uskovien kanssa se tuntuu olevan mahdotonta, koska heillä kaikki argumentit perustuvat uskontoon itseensä.
kokouksissa ja kotona on yleistä.
Halutaan,että lapset istuvat pitkäveteisissä ja aikusille tarkoitetuissa kokouksissa hipihiljaa.
Ja kun eivät jaksakaan istua ja kuunnella vain hiljaa,sitten käytetään ruumiillista kuritusta,vedotaan raamatunlauseeseen:opeta lapsonen tiensä suuntaan,niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.
Sääli jtlapsia kohtaan,kaikki ilo viedään noiden lasten elämästä pois.
JTlehdissä kylläkin on kauniita piirroksia ja kuvia onnellisesta perheestä,mutta käytäntö on toinen.
on lailla kielletty. olisiko syytä ryhtyä toimenpiteisiin ja viedä Valtakunnansalille ohjeistusta. Eivät varmaankaan sallisi.
Kuinka alaikäinen voisi saada vanhempansa lain eteen? Tietysti tämä koskee koko väestöä.
Mä sain selkääni tosi monta kertaa kun ei "oppi" oikein uponnu kaaliin.
17v siihen sitten tuli se viimenen selkäsauna, kun tempasin äijää sen verran reilusti takasinpäin, että lasarettireissuhan siitä tuli. Ei onneksi mitään vakavampaa sattunu.
Sen jälkeen en ole omia vanhempiani nähny.
Tuskin kumminkaan enään nykyaikana vt-seuran talutusnuorassakaan kulkevat lapsiaan hakkaa. Kun mä olin nuori, niin selkään annettiin kyllä vaikkei uskovaisia oltas oltukaan. Mä ainakin toivon, että ajat olis tässäkin suhteessa parantunu.
80-luvulla tuli sekin lastensuojelu-ukaasi, että lapsi voi itse tehdä rikosilmoituksen jos vanhemmat käyttää ruumiillista väkivaltaa lasta kohtaan.
Ai hitsi.. =D Muistan kuin eilisen päivän kun tuo oli aamu-uutisissa. Muksuni oli tuolloin n.5v. Mentiin kasvimaalle sit päivällä ja natiainen (joka oli hieman aiemmin kertonut vakavissaan ryhtyneensä boheemiksi.. *uh* :D), hän yhtäkkiä alkoi käyttäytyä omituisesti. Pomppi vastakylvetyssä porkkanapenkissä kuin olisi seonnut. Komensin että nyt lopeta ja pois sieltä. Kersa syynäili viekkaan näköisenä ja julisti sioon ääneen että radiossa sanottiin ettei aikuiset saa enään komentaa lapsia ja että hän soittaa poliisit jos kosken häneen.
Naurua riitti ja lapsi parka melkein itkua väänsi häkeltyneenä moisesta. Siinä sitä sitten juurta jaksain selitettiin että mitä kaikkea sillä tarkoitetaan.
Olen itse syyllistynyt, tosi harvoin kyllä lapseni tukistamiseen, olen antanut pari kertaa selkäänkin ja joskus huutanut kitarisat lepattaen. Kun noista on myöhemmin puhuttu jo aikuisen jälkeläiseni kanssa, hän on sanonut ettei niistä ole jäänyt mitään ikäviä muistikuvia.
Silloin 80-luvulla kun lapseni oli pieni ja paljon puhuttiin siitä että syttyykö USA/NL välinen ydinsota. Vannotin lapselleni ettei se syty. Kerroin ettei ne sellaista tekis kun niillä on molemmilla niin isoja bisneksiä ja paljon menetettävää ja sit vaihdoinkin puheenaiheen johonkin muuhun. Lapsiahan on ihan helppoa vedättää, jopa miettimästä ikävyyksiä.
En tiä.. Typerää olisi kehuskella että olisin jotenkin hyvempi tai parempi kuin kukaan muukaan. Minulla vaan on käynyt ns. "peikkomainen flaksi" kun en ole kajahtanut niinkuin jotkut muut.
Mistä lie johtuu.. oon joku "siunattu hullu"? Semmonen onnellinen kaheli? =D
tavat.
Eihän se heidän oppi ole lasten kurittamisesta muutunut miksikään,muut opinkohdat kylläkin.
Kun mies tulee jt:ksi hän huomaa,että valtahan onkin hänellä,hän on "perheen pää",niin silloinhan sitä vasta aletaan lapsia läimimään ja kurittamaan,luvan kans.
puolella. Ruumiillinen kurittaminen on rangaistava teko maallisen tuomioistuimen mukaan. Sitä on kaikkien kunnioitettava, kuten Jeesus kehoittaa.
että USA-N-liitto ydinsota oli 1975.
Tästä uutisoi jo ennakkoon Herätkää nro 23 vuodelta 1968
Mietin viime kesän konventissa puheiden sanomaa lasten kannalta.
En nykyisin ajatuksin veisi lapsiani pelottelua ja perättömiä lupauksia kuuntelemaan.