Olipa kerran taivaassa pieni poikasielu. Se katseli rantakalliolta leijonaa ja kaurista jotka kuljeskelivat vierekkäin rannalla. Kalliolle tuli pieni tyttösielu, joka sanoi: "Eikö olekin ihmeellistä. Maan päällä tuo ei olisi mahdollista".
- "Ei olisi ei, mutta täällä kaikki tuntuu vähän liian täydellistä joskus."
- "Olen ajatellut samaa, mutta en ole siitä kenellekään maininnut. Ei täällä ole anteeksiantoakaan, kun ei kukaan tee mitään pahaa kenellekkään."
- "Niinhän se on", sanoi poikasielu mietteliäänä. Oli pitkään hiljaista, kun poikasielu sitten jatkoi: "Nyt minä keksin. Mennään tuonne maanpäälle ja loukataan sitten toisiamme, niin voimme antaa sitten anteeksi."
- "Niin, mutta jos me emme haluakaan loukata toisiamme."
- "No eiköhän me jotain keksitä. Unohdamme kuitenkin onneksi tämän taivaan kun menemme sinne. Mitäs sanot, eiköhän lähdetä?"
- "Okei, lähdetään vaan."
Olipa kerran eräässä pienessä kylässä...
- "Ei olisi ei, mutta täällä kaikki tuntuu vähän liian täydellistä joskus."
- "Olen ajatellut samaa, mutta en ole siitä kenellekään maininnut. Ei täällä ole anteeksiantoakaan, kun ei kukaan tee mitään pahaa kenellekkään."
- "Niinhän se on", sanoi poikasielu mietteliäänä. Oli pitkään hiljaista, kun poikasielu sitten jatkoi: "Nyt minä keksin. Mennään tuonne maanpäälle ja loukataan sitten toisiamme, niin voimme antaa sitten anteeksi."
- "Niin, mutta jos me emme haluakaan loukata toisiamme."
- "No eiköhän me jotain keksitä. Unohdamme kuitenkin onneksi tämän taivaan kun menemme sinne. Mitäs sanot, eiköhän lähdetä?"
- "Okei, lähdetään vaan."
Olipa kerran eräässä pienessä kylässä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipas opettavainen tarina.
Mutta ajattele miten tylsää olisi jos me vain nynnyilisimme täällä maan päällä joo-joo-tyyppeinä?
"Kiltit tytöt pääsee taivaaseen, me muut me päästään mihin vaan..."