Natseja ihaileva sotahullu maanpetturi, siinä alaston totuus Törnistä! Kun ei Suomessa voinut mielipuuhaansa, tappamista harjoittaa niin lähti jenkkeihin, sairasta.
Lauri Törni tuomittiin maanpetoksesta!
Totuus ei aina miellytä
241446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja pieni historian tunti.On olemassa myös muitakin nimekkäitä suomalaisia.Ai niin ja mitä mieltä olet sotaveteraaneista ? Vai kuulutko ns. päälle kusijoihin ?
Sinähän et opeta täällä historiaa tai
edusta sotaveteraanejamme - sankarivainajista
puhumattakaan!
- Tuliko kersantille asia ymmärretyksi?
Ei voi kuin päätä pyörittää.
Kersantin on kuitenkin pareen pysyä roolissaan
kun ei kersantin natsoja pidemmälle ole lahjattomuutta tai laiskuuttaan päässyt;
ne eivät valtuuta kersanttia määräämään ketään asepalvelukseen.
Eikä paljon muuhunkaan!
Joten - jätä lapsellisuutesi ja kasva edes iän myötä mieheksi!
on Lauri Törni.
Joo, ja Bogomoloffin,
Vapaavuoren kaverin suosikki,
jaa, no, varmaankin
Stalinin jälkeen!
Jouko Heyno
FM (va), Turku
Cleverley, J. Michael (suom. Juha Väänänen): Lauri Törni. Syntynyt sotilaaksi (A Scent of Glory: The Time and Life of Larry A. Thorne). Otava. Keuruu 2003 . 416 s.
Lauri Allan Törni on ehkä tunnetuin suomalainen
rintamasotilas maailmalla. Tässä arvioitava teos on yhdysvaltalaisen diplomaatin ja historianharrastajan
näkemys tuon "Pohjolan Heerakleeksen" elämästä,
teoista ja motiiveista. Samalla teos on myös
hämmentävällä tavalla Yhdysvaltojen ulkopolitiikan
apologia, jolla implisiittisesti tuetaan myös maan
nykyisiä, joskus hyvinkin ongelmallisia, ulkopoliittisia
motiiveja.
Cleverleyn teos ei ole historiantutkimus, huolimatta siitä että se ulkoisesti pyrkii sellaisen kuvan antamaan.
Teokseen on vakuudeksi sen "todenmukaisuudesta"
liitetty lähdeviitteitä ja jopa melko laaja lähdeluettelo.
Tekijä itse kuitenkin toteaa kyseessä olevan koosteen aiemmista tutkimuksista, ei itsenäisen tieteellisen työn.
Viitteissä on mm. annettu lähteinä teoksia, joita
lähdeluettelosta ei löydy, viitteitä on käytetty melko "vapaamuotoisesti" – ollakseni kohtelias – jne.
Cleverley mm. esittää, että suomalaisilla olisi
rintamalla ollut saunoessaan nautittavanaan mm.
"olutta tai jotain vahvempaa" (s. 66), sodassa, jossa rintamamiehillä ei ollut aikaa edes kunnolla nukkua.
Mistä tämä "tieto" on peräisin, ei ilmene.
Törnin tarina kuuluu genreen, jota TV:ssä vastaa
lähinnä nk. dokudraama, "näytelty todellisuus".
"Dokuromaani" ei ole kovinkaan kaunis termi
kuvaamaan teosta, mutta kuitenkin melko oikeaan
osuva. Cleverleyn Törni on reipas ja hurja nuorukainen, jolle sota on lähinnä poikasakkien kilpailua kukkulan kuninkuudesta.
Sodan kauhuihin Törni pääsee tutustumaan vasta –44 Saksassa todistaessaan sotilassairaalaan osuneen ilmapommituksen seurauksia.
Kirja kuvaa hyvän sotaromaanin tekniikalla
Törnin sisäisiä mielenliikkeitä, tuntemuksia ja
"innostunutta vapinaa" ennen taistelua – moisen
vapinan voisi tositilanteessa luulla johtaneen koko
tehtävän peruuttamiseen, tai ainakin henkilöstön
vaihtoon.
Kirjan kuva Törnistä on kuva aikansa "sankarista",
"todellisesta miehestä", yhdysvaltalaisen cowboyn
suomalaisesta vastineesta. Yhdysvallat tarvitsee
sankareita ja yhdysvaltalainen menneisyyskuvaus
selvän eron "hyvien" "pahojen" ja "rumien" välille.
Näinmyös tässä.
Teoksen antaman kuvan yhdistäminen
tutkimuksen Lauri Törniin antaa kuitenkin täysin
toisenlaisen kuvan päähenkilöstä; koululaishäirikkö,
tappelija, epäonnistuja – käymissään kouluissa
suoritus selvästi alle keskitason.
Törni näyttää olleen luonteeltaan sellainen, jota
nykytutkimus kutsuisi "sosiopaatiksi", mies, jolle muut ihmiset olivat olemassa vain niin kauan kuin he olivat lähellä. Muu maailma ei kuulunut Törnin "sfääreihin".
"Morsiameensa" Marja Kopsiin hän oli yhteydessä 15
vuoden aikana kahdella kirjeellä, ja oli ilmeisen pettynyt ja hämmentynyt kun havaitsi, ettei neito ollutkaan odottanut hänen armollista tuloaan vaan mennyt naimisiin toisen kanssa.
Myös Suomen armeijassa Törnin menestys oli
vähintäänkin kyseenalainen.
Mikään välkky hän ei ollut, vaan hänet määrättiin asevelvollisuuskoulutuksessa töpinään keittiöaliupseeriksi.
Ei varsinainen nerokkaan sotilasjohtajan unelma. Talvisodassa hän näytti lahjansa tilanteessa, jossa joukko-osaston miehet alkoivat loppua.
Sodan päätyttyä Törni pääsi RUK:uun,
jossa hän menestyi heikosti. Cleverley esittää, että syynä olisi ollut, että opetus oli niin hidasta, että tämä nerokas sotilas turhautui. Törnin koulumenestys viittasi kuitenkin aivan muuhun.
Törnin lahjat ja toiminta viittaavat siihen, että jos sotaa ei olisi tullut, hän olisi viettänyt suurimman osan elämästään erilaisissa rangaistuslaitoksissa.
Törni olityypillinen väkivaltaisen jengin johtaja, josta Yhdysvalloissa olisi ilmeisimmin noussut pätevä
keskitason mafioso.
Törnin johtajankyvyistä Mauno
Koivisto – joka liittyi osastoon vasta aivan sodan lopulla – antaa pätevän arvion; huono.
Törnin ylennysten
"viivästyminen" näyttääkin olleen täysin perusteltua.
Cleverley kuitenkin selittää Törnin puutteet parhain
päin, eihän sankarilla, joka elokuvassa on saanut
tulkitsijakseen itse John Waynen, voi olla puutteita.
"Larryn" väkivaltaiset sekoilut humalaisena
siviilijaksoilla kuitataankin vain "poikkeusepisodeina"
tai "poikamaisuuksina", ei osoituksena hänen
ilmeisistä mielenterveysongelmistaan.
Törni-myytin luomisen johdonmukainen seuraus onkin,
että hänen suhteensa SS-joukkoihin ja Saksaan
esitetään "nuoruuden hairahdukseksi", ei
perusluonteeltaan väkivaltaisen miehen
johdonmukaiseksi käyttäytymiseksi – kun sota
Suomessa päättyi, piti päästä muualle tekemään sitä
ainoaa, minkä osasi ja mistä todella piti, tappelemaan
ja tappamaan. Oireellista on, että yhdysvaltalainen
sankarimalli tekee tästä "sotilaasta sotilaiden
joukossa" ylivertaisen sankarin. Karkeasti yleistäen voi
todeta, että Törnin osaston miehistä muut olivat
työläisiä, talonpoikia (tulevia tohtoreita) jne. Lauri Allan
Törni oli väkivaltainen tappaja, joka vain sattui
joutumaan aikaan ja tilanteeseen, jossa hänen
taipumuksistaan oli kanssakansalaisille hyötyä.
Yhdysvaltalainen kuvaus Törnistä on mielenkiintoinen
paitsi Törni-kuvan takia, myös siinä, mitä se kertoo
kirjoittajastaan, tämän motiiveista ja asenteista sekä
yhdysvaltalaisista asenteista yleisimminkin. Törni
kuvataan kommunismia vastaan taistelleeksi aatteen
mieheksi. Tätä puolta "Korniesta", joka varmaan osin
pitää paikkansakin – ei niin, että hän kommunismista
mitään aatteena olisi ymmärtänyt, vaan kyse on
enemmänkin suhteesta Neuvostoliittoon ja Talvisotaan
– tekijä käyttää koko lännen demokratiaa puolustavan
taistelun, kylmän sodan, ikonina.
Kuva on kuitenkin selkeän ristiriitainen, kuten jo
muutama pinnallinenkin esimerkki osoittaa: Cleverley
kuvaa NATO:n ja Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon
esimerkkinä demokratian ja kansalaisvapauksien sekä
oikeusvaltion puolustamisesta.
Kun hän kertoo Törnin
väkivaltaisesta sekoilusta Saksassa, tapaus tuli
oikeuskäsittelyyn yhdysvaltalaisessa sotaoikeudessa
ei Saksalaisessa siviilioikeudessa, kuten sekä Saksan
lakien että yleisten kansainvälisten sopimusten
mukaan olisi pitänyt. Kuvaavasti tuomio oli, että
kapakan pitäjä, ei Törni, sai "vakavan varoituksen".
Iranin tapahtumista, joihin Cleverley viittaa Törnin
pelastusoperaatiokuvauksessa, kerrotaan, kuinka
Yhdysvallat puolusti demokratiaa Iranissa järjestämällä
sotilasvallankaappauksen, joka kaatoi vapailla vaaleilla
valitun Mossadeqin hallinnon. Syynä oli pelko, että Iran
olisi pyrkinyt rauhanomaisiin suhteisiin Neuvostoliiton
kanssa, ilmeisimmin suunnilleen Suomen tapaan.
Törni kuvataan sankarina siinä kylmän sodan
mustavalkoisessa vastakkainasettelussa, jossa
Neuvostoliitto oli "paha" ja USA "hyvä", "demokratian"
esitaistelija. Sosialististen maiden kontrollijärjestelmät
ja toisinajattelevien vainot Staseineen ja Isä
Aurinkoisineen olivat sosialismin väistämätön
70-vuotinen seuraus ja työkalu, McCartyn vainot ja
USA:n yli 90 vuotta kestänyt järjestelmällinen ja lakiin
kirjattu rotusorto vain "ikäviä episodeja" jne.
Ehkä valaisevin esimerkki käsityksestä siitä, mikä on
yhdysvaltalaiselle moraalille "oikein", on kuvaus
Vietnamin sodasta – jossa USA taas Cleverleyn(kin)
mukaan oli "vapauttamassa" Vietnamia vastoin sekä
Etelä-Vietnamin hallituksen että Yhdysvaltain väestön
pääosan tahtoa. Kirjoittaja kertoo, kuinka USA aloitti
operaatio Ploughmanin tammikuussa 1964,
laivasto-operaatiot Pohjois-Vietnamia vastaan (Mitään
sotaahan ei ollut julistettu!). Kun sitten elokuussa
samana vuonna Pohjois-Vietnamin torpedoveneet
tekivät (odotetun ja toivotun) hyökkäyksen tukialus
Maddoxia vastaan, Cleverleyn mukaan nimenomaan
Vietnam käänsi täten sodassa uuden lehden ja ajoi
kongressin sallimaan sotatoimet (s.323): Oireellista
Cleverleyn kuvaukselle on, että nämä tapahtumat
esitetään kirjassa päinvastaisessa järjestyksessä,
mikä antaa huolimattomalle lukijalle virheellisen kuvan
tapahtumien kulusta. Vastaavia kronologisia
"kömmähdyksiä" (?) kirjassa on runsaasti.
Cleverleyn tulkinta Vietnamin sodasta onkin
mielenkiintoinen yleisemmälläkin tasolla, ja osoittaa
läpinäkyvästi teoksen esitykselliset motiivit. Tekijän
mukaan kyseessä oli USA:n "containment" politiikkaan
liittyvä operaatio Neuvostoliiton laajenemisen
vastustamiseksi. Sotaan sekä poliitikkona että
sotilaana osallistunut kenraali Haig kuitenkin on
erityisesti todennut antamassaan lausunnossa, että
jos USA olisi aikanaan tajunnut, että kyseessä oli
nimenomaan Vietnamissa käyty sisällissota, koko
tilanne olisi hoidettu aivan toisin, ja lopputuloskin olisi
(ehkä) ollut toisenlainen.
Toisaalta Cleverley antaa Suomen ulkopolitiikasta
kylmän sodan aikana kuvan, joka vastaa todellisuutta
selkeästi paremmin kuin meikäläisten
"suomettumisesta" ja "rähmällään olemisesta"
melskaavat poliitikot ja tutkijat (268-272). Tämä
objektiivinen tulkinta on selkeästi ristiriidassa sen
subjektiivisuuden kanssa, millä Cleverley suhtautuu
oman isänmaansa toimiin. Tekijän asenne
Yhdysvaltojen järjestelmään on jopa liikuttavaa:
Yhdysvalloissa ulkopolitiikka, jolla ei ole kansan tukea,
on tuomittu epäonnistumaan, esimerkkinä hapuileva
Vietnam-politiikka. Muun muassa lend-and-lease
sivujuonteineen näyttää Cleverleyltä täysin unohtuneen.
Kokonaisarviona teoksesta on todettava, että se on
sujuvasti kirjoitettu, ja helppoa luettavaa. Väänäsen
käännös on muutamia anglismeja ja muita
lipsahduksia lukuun ottamatta hyvä, ja luettavuus on
säilynyt. Ehkä kutkuttavin "töppö" on ollut "Gulag
Archipelagon" kääntäminen "kulakkien saaristoksi".
Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että täysin
virheettömään suoritukseen on lähes mahdotonta
päästä – aina löytyy joitain ongelmia, joita oikeastaan
kääntäjän on mahdotonta kaikkia tyydyttävästi ratkaista.
Kirja jakaantuu selkeästi kahteen osaan, jotka keskellä
lomittuvat lähes saumattomasti toisiinsa.
Ensimmäinen osa kuvaa Lauri Törnin elämää
Suomessa ja sodassa toisen Maailmansodan
loppuun, toinen osa on selkeästi apologeettinen
kuvaus Yhdysvaltojen globaalista ulkopolitiikasta ja
oikeutus maailmanpoliisiksi, jossa osassa Törnillä on
vain välinearvo. Kirja on kuitenkin mukavaa
iltalukemistoa ja esimerkki yleistyvästä tavasta
manipuloida lukijan poliittisia asenteita oikeuttamalla
omaa asiaa "väljällä" historiantulkinnalla ja siihen
upotetulla moraliteetilla. Kriittinen lukija näkee kuitenkin
helposti tällaisen läpi, vain lapseen "sankaruus" voi
tällaisena upota. Kirjaan tulisikin liittää varoitus: Ei
suositella alle 18-vuotiaille ilman vanhemman henkilön
opastusta.
Suomen valtion pitäisi pystyttää patsas sille tyttösotilaalle, joka pudotti alas helikopterin ja ampui maahantungutuneet roistot ja murhamiehet. Patsaan paikka vaikka Senaatintorille.
Pohjois-Vietnamillekin. Sielläkin mahtava suurvalta sai turpaansa että soi.
Stalin oli suuri sodanvastustaja,Mannerheim suuri peto.Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon.Saksa ei ollut koskaan liitossa Stalinin kanssa.USA ei auttanut mitenkään N.liittoa Hitleriä vastaan käydyssä sodassa.Kaikki olikin toisin,mitä lännen propakanda on tuonut esille.
sanasta "propakanda".
Prikaatinkenraali Nguyen Ngoc Loan .. ja
Vietnamilainen Mies!
http://www.yale.edu/yale300/democracy/may1text/images/Vietnamshooting.jpg
Vain pieni hetki ennen kuolemaa...
Suomalaiset upseerit keskustelivat venäläisdesantin kanssa Hangon lohkolla 17.7. 1941. Desantti nauroi viimeiselle toivomukselleen. Hänet teloitettiin kuvan ottamisen jälkeen.
http://www.iltalehti.fi/osastot/kuvagalleria/data/yleinen/546/3.shtml
" Hänet teloitettiin kuvan ottamisen jälkeen. "
Täytyy kuitenkin muistaa, että kansainvälisen oikeuden, mm. Nurnbergissä sovellettujen lakien, Haagin ja Geneven sopimusten, mukaan sotavangin teloitus on SOTARIKOS!
Toisaalta, jos kysymyksessä todella oli desantti, niin desantillahan ei ole univormua, joten häntä tuskin voi pitää vihollissotilaanakaan?
Vaan, että vihollisdesantti Hangossa 17.7 - vähäsen tuntuu oudolta. Mitähän hittoa se olisi siellä tehnyt?
Hangonniemellähän 17. divisioona ei varsinaisia, ainakaan mitään kovimpia taisteluja käynyt koska venäläisethän vetäytyivät niemeltä saksalaisten valloittaessa Baltiaa ja Viroa. Tosin ainakin yksi JR 34:n kranaatinheitinjoukkue sai vihollistykkitulta niskaansa kohtalokkain seurauksin.
Muistettakoon myös se, että myös Suomessa sodan jälkeen mm. kenraaliluutnantti Lennart Oesch sai 12 vuotta kuritushuonetta 17 sotavankien teloittamisesta.
Nurnbergissä sitten monet natsit roikkuivat hirressä äärettömän julmista sotarikoksistaaan.
http://www.mindfully.org/Reform/Nazi-Execution-Smith16oct46.htm
Sotarikoksia varmasti tapahtui kaikkialla ja suurin osa niistä jäi ilman seurausvaikutusta, mutta toisen maailmansodan ja Nurnbergin jälkeen kansainvälinen yhteisö varmastikin on tässä suhteessa vahvistunut. Terroristeja ja natsejakin vielä on, mutta ne ovat painuneet maan alle ja toimivat julkisuudessa vain pinnallisesti!
Hangossa käytiin todella kovia taisteluja venäläisten maasta karkoittamiseksi, missä onneksi onnistuttiinkin. Desantteja ei ollut vain Hangossa, vaan eri puolilla Etelä-Suomea lentokoneista pudotettuina ja useiimiten sabotöörihommissa kuoleman ansaitakseen. Kaikki Kunnnia Törnille! Amerikkakin kunnioitti Törniä, vain punaiset suomalaiset yrittävät tahria isänmaan miehen mainetta.
"Amerikkakin kunnioitti Törniä, vain .."
USA:ssa tuskin edes tiedettiin Törnin natsitaustoista mitään, hänhän oli jo Venezuelessa ottanut nimekseen Larry Allan Thorne.
.. "punaiset suomalaiset yrittävät tahria isänmaan miehen"
Ja toisekseen natsin "mainetta" ei kenenkään tarvitse tahria, se on jo kauan sitten ollut tahriintunut.
Tässä on kysymys siitä, että jostain kumman syystä nämä natsit, jotka nostelevat kansakunnan korokkeelle näitä 'törnejä ja muita aateveljiään, nousivat kuin keväisin rottalaumat kommunismin jälkeensä jättämää mätänevää haaskaa kaluamaan.
Ei, ei se niin käy, että natsit alkavat nenille hyppiä. Ei törnit eivätkä muutkaan - ymmärretty?
Tulee olemaan.Paska vetää kärpäsiä puoleensa.Siinä se lyhyt tiivistelmäni kommunisteistä ja natseista.
Törniä voi tosiaan luonnehtia sanalla maanpetturi, hänen loikattuaan Suomen kanssa sodassa olleen valtion palvelukseen. Jos Late olisi jäänyt täällä kiinni, hän olisi luultavasti saanut katsella jenkatorviin väärältä kantilta. Kuritushuonetuomiohan tuli vasta sotatoimien Lapissakin päätyttyä, vai muistanko väärin?
Törni fanaattinen sotilas,joka ei paljoo perustanut muusta.
Hyvä,sellainen ns.huono vertaus.
Törnilläkö oli polittista valtaa Suomessa??
Minkämoisia sotilaalisia meriittejä "kiislingillä" Norjan rintamalla oli,kun Mannerheim-ristinritari Törniin hänet yhdistät?Sotilaskoulutushan hänelläkin oli.
Vidkun Quislingin sukunimestä, pienellä kirjoitettuna, tuli Norjassa synonyymi maanpetturille ja yhteistoimintamiehelle; oli, ehkä, vääränlainen 'laatusana' suomalaisesta maanpetturista käytettynä. Mutta eivät 'otto-wille' tai 'rahjalainen' kuulosta nekään sopivalta tähän tapaukseen!? Ei mutta, nyvvälähti, TIETYSTI 'törni'!!!!
Ja ainakin vahvat sympatiat kansallissosialismiin nähden oli L.T :kin.
Quislingin tasoista Natsia taitaa olla huono Suomalaisista yhteistoimintamiehistä löytää.Fabritius saattaisi olla lähinnä vertauskelpoisin.Kyllä Törni oli alusta loppuun, pelkästään asialleen omistautunut fanaattinen sotilas.
Niinpä, niinpä, herääpä vaan kysymys, mikä oli se asia eli aate.
Ja ne 'vertaukset' oli tarkoitettu vain provokaatoorisiksi.
SI-IS provo-ka-toorisiksi!!
Jos pitää ajaa autoa niin valitsen Räikkösen
Jos pitää pelata jääkiekkoa, puolustajaksi valitsen Karalahden
Jos pitää hypätä mäkeä, valitsen Nykäsen
JOS PITÄÄ SOTIA, VALTSEN JOUKKUEENJOHTAJAKSI TÖRNIN.