Onko se nyt puhdas porvarihallitus, kun siellä on vanhat stallaritkin mukana?
Mitä sanoo Oiva?
Mitä sanoo Oiva?
Näitä polkuja stallaan kai viimeiseen asti
???????
13746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuinkas pitkä lista niistä vihreiksi muuttuneista entisistä stallareista muodostuu? Itselleni mieleen nousee vain Satu Hassi, akateemisen perheen kasvatti, jonka kääntymys stallariksi ei ollut yhtään sen vakuuttavampi poliittinen kastetapahtuma kuin myöhempi muuttuminen vihreäksi.
Mutta se pitkä lista siis...?
..Sepi.
---
Hänellähän tuo termi on kai eniten käytössä. Punakoneen ohella.
Niillä stallareilla taisi muuten olla kaikilla koodinimikin, vai miten on "Risto".
Kysypä puoluetoveriltasi Seppo Hietaselta, kysy samalla, ketkä heitä ovat.
No, määritellään sitten. Ei siksi ettetkö itse muistaisi tai tietäisi, vaan siksi ettet osaa määritellä.
Stallarit eli aatteellisesti uusstalinismi tarkoittaa 70-luvun alusta vaikuttanutta mielipidesuuntaa, käytännössä SKP:n koskaan valtaan pääsemätöntä vähemmistösiipeä, jonka edustajat olivat valmiit syrjäyttämään edustuksellisen demokratian muuttaakseen yhteiskunnan ja talousjärjestelmän sosialistiseksi. Stallareiden mielestä oikea ja todellinen demokratia voi toteutua vain perustaltaan sosialistisessa yhteiskunnassa.
Suomessa vähemmistösiiven johdossa oli Taisto Sinisalo, ja stallareita kutsuttiin myös taistolaisiksi. Sosiologisesti mielenkiintoista on että Sinisalon tukijoukot, jotka pääosin koostuivat koulujakäymättömistä ja leniniläisiä ideologisia dogmeja toistelevista työläisistä, saivat tuekseen korkeinta oppisivistystä edustavia akateemisia nuoria. Myös monet kulttuurin ja taiteen edustajat kokivat stalinismissa ainoan "rehellisen" poliittisen liikkeen.
... enää vähän noita entisiä stalinistejä.Mutta muuten puolueella ei selviä energiapolitiiasta ristiriitaisine tavotteineen.
synonyymi "itäinsinööri"
Matti se ottaa vihreät hallitukseen.
Ilmoitti jo joku aika sitten, että kepulla ja vihreillä on paljon yhteistä, muistatko?
Nyt, kun vihreät vielä lupasivat olla luotettavia Matin hallituksessa, niin mikäs estää?
Mikä sinua nyt enää närästää, kun Mattikin, kaikkien aikojen suosituin ja vieläpä ainoan oikean puolueen pääministeri hyväksyy viheriäiset?
Ja RKP:n?
Tekeekö Matti mielestäsi pahankin virheen?
Stallari?
Ville oli pilke isänsä silmäkulmassa siihen aikaan, kun stallareissa heilui myös kokoomuslaisen Satu Silvon ex-mies.
Se oli sitä aikaa.
Vain Seppo Hietanen näkee stallareita nykyajassa.
Entiset stallarit on entisiä stallareita.
Viime aikoina on YLE-Teemalla tullut dokumentteja 60-luvusta, jolloin nuo stallareiksi sittemmin vihkytyneet vallankumousintoilijanuoret esittivät kiihkeitä kannanottojaan. Nallekin on näissä filminpätkissä ollut äänessä aitoa anarkismia puheensävyissään.
Se että niin monesta nuorena kapinallisesta tulee kääntymysten kautta vanhana ankara konservatiivi on muuan psykologinen luonnonlaki. Isäkapinaksi kai sitä yleisesti kutsutaan. Isän edustamaa auktoriteettia vastaan hyökätään vastustamalla koko kahlitsevaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa, ja kun oma kasvu sitten antaa kypsyyttä, omaksutaan itse ne samat autoritaariset asenteet joille isä antoi alkuperäisen mallin.
Monelle stallarille kävi näin. Nalle on vain tyylipuhtain esimerkki yleisestä säännöstä. Mutta mitäpä esim. Paavo Lipposen myöhempi kääntymys täysin äärikonservatiivisiin arvoihin ja asenteisiin olisi kuin paluuliike omasta epäkypsästä kapinahengestä.
Ei kuitenkaan saa unohtaa, etteivät kaikki 60-70-luvulla kapinoineet radikaalit nuoret olleet liikkeellä vain psykologisen isäkapinan merkeissä. Osa heistä oli myös oman persoonallisuutensa herroja, eikä koskaan kääntänyt takkiaan pois niistä vastakulttuurisista arvoista joiden vaikutuksesta Suomesta tehtiin moniarvoinen ja keskusteleva yhteiskunta 60-luvulla. Esimerkiksi Tuomioja on tällainen tyyppi -- monipuolisesti akateemisesti sivistynyt, poliittisen uran luonut, mutta statuksiin ja valta-asetelmiin jäykistymätön intellektuellityyppi. Tällaisten tyyppien henkilöhistoriaa ei pitäisi tarkastella niiden yleisten ennakkoluulojen läpi, joita syystäkin joskus 60-70-luvun nuorisoon liitetään.
Nyt voin sanoa, kuin Aapelin siunatussa hulluudessa, että olen minä kerran eläessäni törmännyt oikein viisaaseen ihmiseen.