Tämä kysymys on varmaan esiintynyt ennenkin. Mutta kysynpä vaan yksinkertaisesti: eikö uskovaiset ole vähän tyhmiä? Siis eikö niin, että mitä enemmän on älyä päässä sitä epätodennäköisemmin voi olla uskovainen. Puhun nyt uskomisesta sellaisiin asioihin, joita uskonnot yleensäkin pitävät sisällään (yliluonnolliset ihmeteot, jumala, tms.). Mun tekee usein mieli kysyä uskovaiselta, että miten sä voit olla noin tyhmä, etkö sä nyt tajua, että ei tuo voi pitää mitenkään paikkaansa, mutta sitten kuitenkin päätän hillitä itseni, koska jokainen tajutkoon itse. Luulen, että monelle jumalaan uskovalle, jotka eivät ole niitä aivan tyhmimpiä, usko on vain eräs keino, jonka avulla pitää poissa mielestä tämän fysikaalisen maailman mahdollisesti ahdistavat realiteetit, eli sen, että loppujen lopuksi millään ei ole mitään tarkoitusta. Eli he taas lukeutuvat itsensä pettäjiin.
Eikö uskominen ole vähän tyhmää?
Ei-uskovainen
241040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ja siksi ei me olla tilivelvoillisia kenellekään miten viisaita olenme vaan yksin Jeesus antaa älyn kun sitä tarvitsemme esim. evankelioinnissa ja Jumalan sanaa lukiessa, emme omalla järjellä mitään saavuta. ihmisviisaus ei hyödytä viimeisellä tuomiolla!
siunausta
Yleensä en pilkkaa ketään, tai halveksi kenenkään kommentteja mutta sun kirjoituksessasi ei ole mitään järkeä. Enpä edes perustele kommenttiani. Jokainen miettiköön itse.
Perustele nyt vaan. Minusta kysymys on ihan aiheellinen. Sellainen kysymys, jonka olisi mahdollista jopa selvittää.
Koulutuksella on korrelaatio uskovaisuuteen eli mitä vähemmän koulutusta, niin sitä enemmän uskovaisuutta. Älykkyydestä en tiedä, onko tutkimuksia.
Vieläkö mainitsisit tutkimuksen?
Millaiseen uskovaisuuteen viittaat?
Toisaalta onhan monista riippuvaisuuksista juuri Jumalan avulla vapauduttu myös, eikä näistä kaikki liene korkeasti koulutettuja. On hienoa, että Jumala kelpaa myös heille avuksi.
Jos on vähänkään viisautta, kannattaa mielestäni ottaa huomioon/miettiä Jumala olemassaolon mahdollisuutta, ja sitä miten kävisi tämän elämän jälkeen, jos esim. Raamattu ONKIN totta.
Eikö ole hulluutta rakentaa elämänsä tähän aikaan, JOS on mahdollisuus, että on olemassa myös iankaikkisuus?
Kyllä älykkyyden ja uskonnollisuuden suhteesta löytyy tutkimuksia, esimerkiksi tuolta voi lukea:
http://www.stabu.net/uskojaao.html
"Vieläkö mainitsisit tutkimuksen?"
En ole sellaista maininnut. Mitä tutkimusta mahdat tarkoittaa.
"Millaiseen uskovaisuuteen viittaat?"
Jumalaan uskominen.
"Toisaalta onhan monista riippuvaisuuksista juuri Jumalan avulla vapauduttu"
Se ei vielä tarkoita, että Jumala olisi saanut aikaan nuo vapautumiset.
"Jos on vähänkään viisautta, kannattaa mielestäni ottaa huomioon/miettiä Jumala olemassaolon mahdollisuutta"
Eiköhän sitä ole kaikki tämän palstan kirjoittajat pohtineet. Tuskin he muuten tällä palstalla olisivat.
"Eikö ole hulluutta rakentaa elämänsä tähän aikaan, JOS on mahdollisuus, että on olemassa myös iankaikkisuus?"
Tämä elämä on ainakin olemassa. Pascallin vaaka on huono perustelu uskomiselle. Eiköhän nyt kuitenkin lähdettäisi ennemmin siitä, millä perusteella voi uskoa eikä siitä, miten todellisuuden haluaisi olevan.
Hieno homma, selvisihän sitten tämäkin.
Kun puhui korrelaatiosta, ajattelin, että viittaat johonkin tutkimukseen. Siksi pyysin, että mainitsisit tutkimuksen. Joku sitten myöhemmin laittoi viitteitä niistä.
"Toisaalta onhan monista riippuvaisuuksista juuri Jumalan avulla vapauduttu"
Se ei vielä tarkoita, että Jumala olisi saanut aikaan nuo vapautumiset.
--> Ei tietysti välttämättä, mutta yhteys on olemassa. Uskominen ei ainakaan tässä suhteessa ole tyhmää vaan voi auttaa paljonkin.
Tämä elämä on ainakin olemassa. Pascallin vaaka on huono perustelu uskomiselle. Eiköhän nyt kuitenkin lähdettäisi ennemmin siitä, millä perusteella voi uskoa eikä siitä, miten todellisuuden haluaisi olevan.
--> Onko mielestäsi niin, että Jumalaan uskominen on perusteltua, vain silloin, kun voidaan melkeimpä tieteellisesti todistaa Jumalan olemassaolo?(Ihan tätä nyt et varmasti luonnollisestikaan tarkoita, koska tiede kykene vastamaan tähän)
Millaiset perusteet mielestäsi riittävät?
Riittääkö subjektiivinen vakuuttuneisuus, yliluonnolliset kokemukset vai miten rationaalisesti usko pitäisi perustella, että se olisi mielestäsi vakuuttavaa?
"Kun puhui korrelaatiosta, ajattelin, että viittaat johonkin tutkimukseen. Siksi pyysin, että mainitsisit tutkimuksen."
Sellaisia tilastoja on. En kuitenkaan sanonut mitään tutkimusta erikseen.
"Ei tietysti välttämättä, mutta yhteys on olemassa."
Mikä yhteys?
"Onko mielestäsi niin, että Jumalaan uskominen on perusteltua, vain silloin, kun voidaan melkeimpä tieteellisesti todistaa Jumalan olemassaolo?"
Kyllä Jumala todisteet vaatisi. Enkä tarkoita edes ihan tieteen tasoisia, koska ainakin luonnontieteissä olisi ehkä liian tiukat kriteerit sille, että Jumala on Jumala eikä vain joku jumala.
"Millaiset perusteet mielestäsi riittävät?"
Monenlaiset. Ei kuitenkaan mitkään uskoontulokertomukset, jotka ovat selitettävissä paljon yksinkertaisemmin ja uskottavammin kuin Jumalan olemassaololla.
"Riittääkö subjektiivinen vakuuttuneisuus, yliluonnolliset kokemukset vai miten rationaalisesti usko pitäisi perustella, että se olisi mielestäsi vakuuttavaa?"
Katso edellä.
Nyt kun kerran aloitit, niin kertoisitko lisää ei-uskovaisuudestasi ja ei-uskomisestasi.
Etkö petä itseäsi, jos et edes ota huomioon sitä mahdollisuutta, että Jumala olisi olemassa?
Maailmassa on kyllä miljoonia ja miljoonia ihmisiä, jotka uskoo Jumalaaan.
Millä perusteella uskovat ovat tyhmiä? Jos näkee ihmeen tapahtuvan ja Raamatun toimivan, eikö olisi tyhmää olla uskomatta siihen?
"Etkö petä itseäsi, jos et edes ota huomioon sitä mahdollisuutta, että Jumala olisi olemassa?"
Miksi aloittaja ei ottaisi sitä huomioon?
"Maailmassa on kyllä miljoonia ja miljoonia ihmisiä, jotka uskoo Jumalaaan.
Millä perusteella uskovat ovat tyhmiä?"
Etsi sana keskimäärin aloittajan tekstistä ja lue se lause. Mene sitten lukemaan otsikon "ÄO ja uskonnollisuus - tutkimuksia" alla oleva teksti.
Sitä keskimäärin sanaa en kyllä löytänyt...Mitä tarkoitit?
Alkuperäinen kirjoittaja ei alussa viitannut varsinaisesti mihinkään tutkimukseen vaan puhui vain yleensä siitä, että eikö ole tyhmää uskoa Jumalaan/yliluonnolliseen. Tarkoitin sitä, miksi yliluonnolliseen uskominen olisi tyhmää, mutta ehkä hän haki noita tutkimuksia tms.
Eihän siinä keskimääräisestä puhuttu vaan todennäköisyydestä.
"Siis eikö niin, että mitä enemmän on älyä päässä sitä epätodennäköisemmin voi olla uskovainen."
Jos näen, että oman elämäni jälkeen ei ole mitään jatkoa luvassa, miten voin silloin mitään menettää? Kun minua ei ole, en voi silloin tuntea kipua tai ahdistusta tai edes ajatella enää.
Jos taas elämä jatkuisikin kuoleman jälkeen, se voisi olla kenties positiivinen yllätys, jos odotuksena on ollut, että ei ole mitään.
Toinen juttu on vielä se, että jos todisteet ovat niin huonot kuin ovat (olemattomat), niin miksi minun pitäisi olla mukana jossain 'uskopelissä'? Minusta ihmisjärki on riittävä ratkaisemaan oman uskomisen kysymyksen. Se mikä kummastuttaa, on uskontoihin liittyvä lobbaustoiminta. Miksi ihmisillä ei ole aitoa valinnan vapautta? Eikö ole selvää, että useimmat ovat 100 % varmuudella väärässä, koska kaikki uskonnot eivät voi olla oikeassa?
Kaikki ihmiset eivät halua myöhemmin uudelleen arvioida sitä kaikkea, mitä he ovat tiedostamattaan oppineet lapsesta lähtien. Kun oppii kyseenalaistamaan asioita, huomaa miten järjettömiä ovat monet uskomukset, joihin on itsekin aiemmin uskonut.
Olen hyvin nuoresta asti miettinyt kaikenlaisia asioita, tämä on yksi niistä. Olen melkein nolla koulutettu, siis pelkkä kansakoulu. Kyllä opet kovasti tunkivat uskontoa ja käsitteitä. Tämä asia on vähän niin kuin avaruus. Ei ole näyttöä oikeasti muusta kuin silmin tai laitteilla havaitusta. Laskennalliset ovat lähellä uskontoa. Ja kaikki mitä ei osata selittää, on "aikojen alusta" muokattu uskonnoksi. Ainut tähän liittyvä yksityiskohta on n.s. henki, jonka käsite on vielä määrittelemättä oikeaoppisesti. Kaikissa on "jokin henki". Ja siihen liittyy taas yleisesti tunnettu "aavistus", tunne että tietää mitä tuonnempana tapahtuu. Uskonnothan oudosti määrittelevät useimmat "alemmat lajit", eläimet tapettaviksi ja syötäviksi! Aika vaikea yhtälö jos joku jumalaksi määritelty on olemassa. Nykytutkimusten valossa myönnetään että lähes kaikilla lajeilla on havaittu ajatus- ja päättelykykyinen "henki". Jos johonkin täytyy uskoa, on tällainen henki uskomisen aihe. Mutta että kaikissa uskonnoissa määritelty jumala-tyyppi hoiteli alun ja kaikki myöhemmät vaiheet, taitaa mennä yli hilseen, joten johonkin turvautumishaluiset selittävät sen niin kuin me kaikki tiedämme se selitettävän. Ja sekin tutkittu että valtaosa ihmisistä uskoo muiden selityksiä, eivät halua "vaivata päätään"! Koirakin oppii kusetuksen yhden kerran perusteella olen kokenut, mutta oppiiko ihminen? Epäilen.
Mielestäni tuo uskontoryhmittymien aktiivinen käännytystyö muutenkin on vähän tekopyhää toimintaa..
Ainakin sellainen, jossa kehotetaan toista ihmistä uskomaan johonkin. Eihän ihminen voi uskoa jotakin pyydettäessä ja tehdä niin _oikeasti_ syvällä sisimmässään?
Eikö johonkin uskominen ja jonkin asian olettaminen ole automaattista, nykyisten ja olemassaolevien todisteiden valossa tapahtuvaa mielipiteen tai kannan muodostamista? Pitäisi siis riittää pelkkien tutkimustietojen ja faktojen esittäminen. Kanta muodostuu itsekseen.
Ainakin tällä perusteella tulee kyllä väistämättä mieleen aloittajan esittämä miete kun joku henkilö "faktojen valossa" asettuu uskomaan johonkin jumalaan.
Toki voidaan pohtia, miksi joku voi samojen todisteiden perusteella asettua täysin erilaiselle näkökannalle jostakin asista, kuin joku toinen. Tällöin päätökseen usein vaikuttaa henkilön muu elämänkokemus ja aikaisemmat kokemukset. "Eihän muitakaan henkiolentoja ole koskaan todennettu, miksi jumalaakaan olisi." Tällainen miete voisi ratkaista asian jonkin epäselvän, vähän kiikun-kaakun olevan todisteen kohdalla. Ja eikö tämä ole aivan käypä perustelu itselleen. Yleensä menneisyys on hyvä tulevaisuuden ennuste.
Sitä vaan en ymmärrä, miten henkiolentoja voisi ajatellakaan todennettavan fysikaalisin mittarein? Se olisi vähän sama kuin yrittäisi NÄHDÄ tuulta.
(Voiko joku selittää millaisin mittarein on henkiolentoja yritetty todentaa, jos nämä mittarit onkin herkempiä toisenlaiselle todellisuudelle...)
Voit toisaalta nähdä tuulen vaikutuksen, mutta et itse tuulta. Henkimaailma voi silti olla yhtä todellinen ja voidaan nähdä sen vaikutukset. Skeptisimmätkin voi ainakin ihmetellä (ja keksiä epävarmojakin selitysmalleja), mikä voima takana, kun Jeesuksen nimessä tapahtuu fysikaalisia ihmeitä?
Alkupeäiseen kysymykseen: Eihän ihminen voi uskoa jotakin pyydettäessä ja tehdä niin _oikeasti_ syvällä sisimmässään?
Olet aivan oikeassa,että usko syntyy ihmisessä itsessään, vaikkakin sen syntyisi kuullun/luentun Sanan perusteella (ei voi uskoa, jos ei ole tiedä mihin uskoa).
Jeesuksesta Raamatun mukaan tulee kertoa, mutta kaikki ei silti usko. Se on silloin heidän valintansa. Voi siis kertoa, että uskomalla Jeesukseen pelastut, mutta ketään ei voi käännyttää.
Aivan, kyllähän mm. Einstein oli todella tyhmä ihminen.
Einsteinin uskominen oli lähempänä filosofiaa ja panteismia kuin uskonnolisiin myytteihin (mm. kristinusko) uskominen.
Einstein EI uskonut raamatun jumalaan, vaan oli lähinnä agnostikko.
Einstein omasta (väitetystä) uskonnollisuudestaan:
"It was, of course, a lie what you read about my religious convictions, a lie which is being systematically repeated. I do not believe in a personal God and I have never denied this but have expressed it clearly. If something is in me which can be called religious then it is the unbounded admiration for the structure of the world so far as our science can reveal it."
- Albert Einstein (1879-1955): letter 1954-03-24
Einstein kristinuskon Jumalasta ja sielusta:
"I cannot imagine a God who rewards and punishes the objects of his creation, whose purposes are modeled after our own - a God, in short, who is but a reflection of human frailty. Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms."
- Albert Einstein (1879-1955), obituary in New York Times 1955-04-19
Uskoako vai ei?
Tieteellisesti lähes mahdoton tapahtuma: Ihminen "haihtuu" maapallolta. Mutta hiukkasmaailman lainalaisuudet eivät tätä ihmettä voi pois sulkea. Todennäköisyys tälle tapahtumalle on hyvin pieni, mutta ei nolla.
Rationaalinen ajattelu ei yleensä tahdo kulkea käsi kädessä uskonnollisen ajattelun kanssa. Mutta joskus niin voi käydä, että rationaalisen ihmisen on tunnustettava myös ei-järjellä havaittavan maailman olemassaolo. Niin on käynyt minulle. Ateismista uskomiseen.
"Eikö uskominen ole vähän tyhmää?"
Ei se ole vähän tyhmää.