Venetzuelan presidentti Hugo Chavez on muodostamassa yhtä suurta vallankumouspuoluetta. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan 45 % venetzuelalaisista vastustaa sosialismia, 33 % kannattaa sitä ja loput ei ota asiaan kantaa.
Joulukuussa Ghavez valittiin uudelle kaudelle 63 % ääniosuudella. Hänen saamastaan 7,3 miljoonasta äänestä 4,8 miljoonaa tuli hänen omalle MRV-puolueelleen.
Chavez on entinen sotilas,hänen aatteensa tukijalkoja ovat sosialismi,bolivarismi,kristilisyys. Ensimmäisenä presidenttinä hän ajaa vähemmistökansojen asiaa.
Perusteilla on siis Yhdistynyt sosialistipuolue, PSUV. Sen piiriin Chavez aikoo koota kaikki tukijansa.
Venetzuelan kommunisteille paikka on kinkkinen. Lähteäkö mukaan puolueeseen,jonka aktivistijoukko aiotaan kasvattaa ensin 70 000:een,perusjoukko sitten valitsee rivijäsenet.
Ennen elokuun perustamiskokousta Venetzuelan Kommunistipuolueen PCV:n on päätettävä kantansa. Sen pääsihteeri Oscar Figueralla on pulma, miten hajottaa oma puolue ennemmin,kuin edes uutta puoluetta on perustettukaan.
Jos Chavez onnistuu elokuussa perustamaan suurpuolueensa, porvarit varmastikin onnittelevat häntä. Merkitseehän se yhden kommunistipuolueen lopettamista.
Tämän palstan porvarien logiikan mukaanhan vasemmiston vastustaminen on pääasia. Venetzuelassa näyttäisi olevan sellainen työväenpresidentti,joka nielaisee kommunistit.Meidän melkeinpresidenttimme nielaisi juuri nipun sosialidemokraatteja. Voinee olla mahdollista,että tulevan nelivuotiskauden aikana näemme pätkätyöläisemme kättelevän ulkoministerinä toveriaan Chavezia. Toivon Saulille ja kokoomukselle ulkoministerin paikkaa.Kokoomus on ollut kauan ulkopoliittisessa paitsiossa,olisihan se mukava nähdä vieläkö silmienvälliin-politiikka on entisellään vai onko kehitelty jotakin liberaalimpaa ja toimivampaa.
Joulukuussa Ghavez valittiin uudelle kaudelle 63 % ääniosuudella. Hänen saamastaan 7,3 miljoonasta äänestä 4,8 miljoonaa tuli hänen omalle MRV-puolueelleen.
Chavez on entinen sotilas,hänen aatteensa tukijalkoja ovat sosialismi,bolivarismi,kristilisyys. Ensimmäisenä presidenttinä hän ajaa vähemmistökansojen asiaa.
Perusteilla on siis Yhdistynyt sosialistipuolue, PSUV. Sen piiriin Chavez aikoo koota kaikki tukijansa.
Venetzuelan kommunisteille paikka on kinkkinen. Lähteäkö mukaan puolueeseen,jonka aktivistijoukko aiotaan kasvattaa ensin 70 000:een,perusjoukko sitten valitsee rivijäsenet.
Ennen elokuun perustamiskokousta Venetzuelan Kommunistipuolueen PCV:n on päätettävä kantansa. Sen pääsihteeri Oscar Figueralla on pulma, miten hajottaa oma puolue ennemmin,kuin edes uutta puoluetta on perustettukaan.
Jos Chavez onnistuu elokuussa perustamaan suurpuolueensa, porvarit varmastikin onnittelevat häntä. Merkitseehän se yhden kommunistipuolueen lopettamista.
Tämän palstan porvarien logiikan mukaanhan vasemmiston vastustaminen on pääasia. Venetzuelassa näyttäisi olevan sellainen työväenpresidentti,joka nielaisee kommunistit.Meidän melkeinpresidenttimme nielaisi juuri nipun sosialidemokraatteja. Voinee olla mahdollista,että tulevan nelivuotiskauden aikana näemme pätkätyöläisemme kättelevän ulkoministerinä toveriaan Chavezia. Toivon Saulille ja kokoomukselle ulkoministerin paikkaa.Kokoomus on ollut kauan ulkopoliittisessa paitsiossa,olisihan se mukava nähdä vieläkö silmienvälliin-politiikka on entisellään vai onko kehitelty jotakin liberaalimpaa ja toimivampaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Venetzuelan itsevaltainen kommunistijohtaja Hugo Chaves syö Prozac(vaikuttava aine flouksetiini)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fluoksetiini
, sillä hän on kärsinyt kaksisuuntaisesta miealahäiriöstä.
http://abcnews.go.com/International/story?id=2954276&page=2
Wikipedian mukaan:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_believed_to_have_been_affected_by_bipolar_disorder
"Hugo Chávez is the current President of Venezuela. According to the book Cronicas Malditas from the investigative journalist Olga Wornat who talked to his psychiatrist, Dr. Chirino."
Mitä voimme siis päätellä. Kansankiihottaja Hugo on manioidensa ja depressioidensa takia epävakaa ja outo samoin kuin esimerkiksi Suomen pieni kommunistifriikkien joukko. Mielenterveys ongelmat ovat erittäin yleisiä SKP:ssä, KTP:ssä ja STP:ssä. Eletään jonkinlaisessa utopiasta irti reaalimaailmasta. Voi vain kuvitella millainen ihminen ihannoi kansanmurhaajia Leniniä ja Stalinia.
>>Eletään jonkinlaisessa utopiasta irti reaalimaailmasta. Voi vain kuvitella millainen ihminen ihannoi kansanmurhaajia Leniniä ja Stalinia
Näkyvimmin uuden Etelä-Amerikan esillä politiikan rintamassa ovat olleet Venezuelan Hugo Chavez, Bolivian Evo Morales ja valtaan palannut sandinisti Daniel Ortega. Nicaraguan presidentin virkaanastujaisseremonioissa olivat juuri em. Chavez ja Morales näkyvästi esillä Ortegan tukena. Kaikkia yhdistää voimakas USA-vastaisuus ja maat ovat hakeneet tukea ja liittolaisia juuri Yhdysvaltain politiikkaa vastustavista maista. Tavoitteena on saavuttaa riippumattomuus Yhdysvaltain taloudesta ja kiistää sen toimintavapaus Latinalaisessa Amerikassa.
Edellä mainituista Venezuelan Hugo Chavez on kaikkein ongelmallisin. Hänen etunaan on Venezuelan öljytulojen mukanaan tuoma vauraus, joita Bolivialla tai Nicaragualla ei ole. Venezuelan talous on öljyn ansiosta loistavassa kunnossa – vaihtotase 25 miljardia dollaria ylijäämäinen. Hän onkin luvannut taloudellista apua aatetovereilleen, jotta valta saataisiin tulevaisuudessakin pysymään omassa piirissä. Chavez on populisti, jonka puheet ovat pääosin retorisia, mutta on mahdollista, että hänen markkinoimansa bolivarilainen sosialismi tähtää Kuuban malliin, jossa kaikki tärkeät toimintasektorit kansallistetaan. Sisäpolitiikassaan hän on jo aloittanut toimet, joilla kaikki valta pikku hiljaa keskitetään hänen käsiinsä. Chavez haluaisi mm. muuttaa perustuslakia, jolla presidentin valtakausia ei rajoitettaisi kahteen, jotta hän voisi luoda elinikäisen yksinvallan. Tilanne on kuin Kuubassa 1960.
Leviääkö bolivarilainen sosialismi dominoteorian tavoin läpi Latinalaisen Amerikan? Pahimmillaan tilanne voi johtaa erilaisten poliittisten, taloudellisten tai sotilaallisten painostustoimien sarjaan ja jopa sotilaallisiin toimiin Latinalaisen Amerikan alueella. Tällaisella skenaariolla voisi olla myös maailmanlaajuisia seurauksia ja siksikään yksinvallan harjoittaminen demokratian varjolla ei ole hyväksyttävää.