Työntekijät ja työnantajat; Ef. 6:5-9

TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNANTAJAT
Ef. 6:5-9

6:5 Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle,
6:6 ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo,
6:7 hyvällä mielellä palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä,
6:8 tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.
6:9 Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön.
--
Paavali jatkaa edellisessä luvussa alkamaansa alamaisuusteemaa: "Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa" (Ef. 5:21).

Nyt hän puhuu palvelijoista, joilla on omat velvollisuudet ja oikeudet, samoin kuin hänen isännälläänkin.
Oikeudet ja velvollisuudet tulee jakaa oikein, kristillisesti.

Rooman valtakunnassa enemmistö ruumiillisen työn tekijöistä oli orjia.
Isännillä oli rajaton valta orjiinsa nähden. Orjilta puuttui täysin ihmisoikeudet. Kristinuskon myötä orjuus hävisi pikku hiljaa. Näin sillä oli ja pitäisi nykyäänkin olla yhteiskuntaa muuttava voima.

Jumalan järjestys on tässäkin kaikkina aikoina sama; kaikessa työnteossa, on asema mikä tahansa, meidät on asetettu Jumalan palvelijoiksi, lähimmäistemme hyödyksi.
Työtä, joka on meille annettu, teemme ”sydämellä”, ei ulkokultaisesti (6), ”pelossa ja vavistuksessa”. Paavali tarkoittaa tällä oikeaa suhdetta Jumalaan.

Paavalin sanat ”isännille” olivat aikaansa nähden vallankumoukselliset (9). Jumalan edessä kaikilla on sama ihmisarvo, vaikka tehtävät ovat erilaiset.