Tuhlaajapojasta ja kadonneesta lampaasta

On totta, että Jeesus kohdisti sanansa syntisille, mutta tällä kertaa ei luvun alussa mainituille "puplikaaneille ja syntisille (15:1) vaan kaikki kolme vertausta kohdistetaan fariseuksille ja kirjanoppineille (jae 3), mutta nämä sanat ovat kylläkin merkinneet paljon katuville syntisille ja ovatkin kaikin puolin vastaanottamisen arvoiset pois poikenneille. Vertauksethan julistavat aivan valtavaa Jumalan armoa, huolehtimista, vaivannäköä ja rakkautta syntisiä kohtaan.

Me pakanat olemme monin tavoin saaneet elää todeksi nämä vertauksen sanat ja kokea tuon jakeen 5 todeksi, että Jeesus etsi kadonnutta lammastaan ja kun viimein löysi hänet, ei ajanut häntä edellään tai raahannut perässään laumaan, vaan kantoi hänet. Siunattu olkoon Herran nimi.

Muutama sana pohdittavaksi tuosta meille kaikille tutustuta tuhlaajapoikavertauksesta. On selvää, että vertauksen mies kuvaa Jumalaa (jae 11) ja itse asiassa vertausta kokonaisuutena tarkastellen molemmat hänen pojistaan olivat kadonneita; vanhempi omavanhurskautensa tähden, nuorempi julkisyntisen elämänsä tähden.

Nuorempi pojista lähti isänsä luota, tuhlasi omaisuutensa synnissä eläen ja sitten häntä vielä kohtasi nälänhätä (jae 14). Nyt poika haki turvaa ihmisestä, mutta joutui alennustilassaan kokemaan senkin, ettei edes sijoille tarkoitettua ruokaa hänelle annettu (jae 16). Meille ainakin, jotka olemme eläneet syvällä synnissä, tämä kokemus on monin tavoin totta.

Mutta poikaa kohdanneet koettelemukset saivat hänen "menemään itseensä" (jae 17) ja tämä on ensimmäinen askel kohti todellista parannusta ja paluuta Isän luokse. Alas oli poika vaipunut, mutta niin tuli Jeesuskin maan alinpiin paikkoihin, kuten lauluntekija sanoikin: "Niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei siellä Jeesus ois" ja jatkoi vielä kaikkien epäilysten haiduttamiseksi: "Ja alemmas vieläkin tulla Hän tahtois jos siellä ois, joku tunnolla haavoitetulla, että korjata kurjan vois!" Suloisia sanoja ja lupauksia; yhtäpitäviä Raamatun lupausten kanssa.

Nuorempi veli palasi isänsä luokse eikä ollut enää suuria vaateita pojalla matkalla vaan oli valmis tyytymään halvimpaankin osaan (jae 19). Isä näki poikansa palaavan ja meni vastaan juosten (joka tuntee juutalaista kulttuuria ja tapoja) ymmärtää, että kirjanoppineet ja fariseukset sekä kaikki muut, jotka tämän kuulivat, olivat suunniltaan ja ihmeissään, sillä niin ei ollut isän tapana tehdä. Eikä ainakaan synnissä ryvennyttä lastansa kohtaan. Ja sitten vielä suuteli poikaa ja asetti hänet jälleen perillisen asemaan (jakeet 20-24). Tämä oli varmasti hurskaille lainopettajille aivan kauhistuttavaa puhetta.

Mutta nyt varsinaiseen asiaan eli siihen, mitä itse koen vertauksen minulle puhuvan. Näen veljeksissä kuvauksen juutalaisista ja pakanoista. Vanhin pojista oli isän luona, mutta ei todellisesti saanut siunausta isän kodissa ja läheisyydessä, omasta vääränlaisesta mielenlaadustaan johtuen. Tämä paljastuu varsin selkeästi vanhemman pojan vihastuessa, kun isä ottaa nuoremman veljensä avosylin vastaan ja takaisin yhteyteensä (jae 25ss). Vanhempi poika ei tullut sisälle, vaikka isä kutsui mukaan juhlimaan nuoremman veljen paluuta kotiin. Vanhempi poika ei ollut koskaan ymmärtänyt, että "kaikki, mitä isällä oli, oli jatkuvasti hänen" (jae 31).

Toisessa paikassa Jeesus kertoo "vanhemmalle pojalle" eli juutalaisille vertauksen, jonka loppuosa kuuluu näin [kun viinitarhurit olivat vertauksessa surmanneet Viinitarhan Herran ainoan Pojan]: "Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?" He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa". Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. (Mt. 21:40-45). Tässä tapauksessa he ymmärsivät selkeästi Jeesuksen sanat ja niiden viittaavan pakanoihin ja he olisivat halunneet sillä hetkellä ottaa Hänet kiinni ja tappaa Hänet.

Tuhlaajapoikavertauksessa näen siis veljissä kuvauksen juutalaisista ja pakanoista. Vertauksessa ei kerrota, tuliko vanhempi poika sisälle juhlimaan veljensä paluuta kotiin, mutta me tiedämme, että hän ei tullut, eikä ole vieläkään tullut, mutta pakanoista Jumala on tehnyt kansan itselleen aivan kuten profeettojensa kautta oli vuosisatoja jo ennustanutkin.

Kiitän Jumalaa siitä armosta, joka on tullut meidän pakanoiden osaksi, mutta kiitän myös siitä, että vanhempikin veli on aikojen lopussa palaava takaisin sisälle ja on todella sananmukaisesti oleva yksi lauma ja Yksi Paimen.

Näin nyt lyhyesti esitin jotain siitä, miten näen ko vertauksen laajemmassa merkityksessä kuin vain yhden syntisen pelastumisena, vaikka sitäkin vertaus hyvin kuvaa.