edesmenneen kutsusi johdosta vierailulle Keravalle ja hyppäsin junaan Tiksissä, ei se ottanut eteen eikä
taakse päin matkustajia. Ja arvaa, että kerrankin kun mä oisin päässyt sinne katsomaan teidän jäärata-ajoa.
Vähän mua harmitti tai siis paljon. Onneksi Mara, joka nykyään asuu Tiksissä, pelasti mut siitä harmituksesta.
Nimittäin aamulla, kuten varmaan huomasit, että tänäänkin oli aamu tai ainakin muistaakseni oli, niinni ajattelin, että tänään minusta tulee tähti, otin soittimen kainaloon ja suuntasin Selloon.
Siellä junaradan alla on sellainen läpikulkukäytävä, jossa yleensä kaikki tähdet esiintyvät. Joten minäkin sinne soittamaan. Heti mulle alettiin maksaa keikkapalkkiota. Ensimmäinen manageri antoi rahaa ja sanoi, että keikkaa pukkaa tuolla toisella puolella junarataa. Mene. Ja minä meninkin sinne miettien samalla toispuoliradalla keikkuvien fanien hurjaa vastaanottoseremoniaa. No varmaan jokin väärinkäsitys siinä oli. Faneilla oli joku tietokatkos. No aloin siinä sitten taas soittelemaan. Heti yksi fani ilmestyi paikalle ja sanoi, että Keravalta on soiteltu ja pyydetty esiintynmään. Sitten se fani antoi matkarahat. Sanoi, että on kiire. Minä tein keikkaa käskettyä.
Ajattelin kuitenkin matkalla poiketa katsomaan, mitä Maralle kuuluu. Hän asuu nykyään siellä Silkkitehtaalla. Mara oli iloissaan tavattuamme ja tarjosi heti Essolta juuri ostamaansa lasinpesunestettä. Ai, että oli hyvää ja tuoresta tavaraa. Siinä samalla lasia kallistettaessa muisteltiin kuinka hyvä isä Raaka-Arskasta olisikaan tullut, jollei valtio olisi ottanut sitä hoteisiinsa.
Aikamme rupateltuamme muistin keikkani Keravalla ja suuntasin haparoivan kulkuni juna-asemalle. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ei kulkenut eteen ei taakse k-juna. Palasin takaisin Maran luokse ja harmittelin varsinkin sitä, että taaskaan me, Setykkä, ei tavattu toisiamme. Mielessäni kaihosi ajatus keikasta jäärata-ajojen tunnelman kohottamiseksi ja Sä oisit päristänyt pappa-tunturilla musiikkini innoittamana. Niiku muusan. No, voi olla, että Keravan palokunta säästi sievoisen summan kun keikka jäällä ei toteutunut. Kerro kuitenkin kaikille pettyneille faneilleni terveisiä. Ensi talvena, kunhan jäät kestävät, yritetään uudelleen.
taakse päin matkustajia. Ja arvaa, että kerrankin kun mä oisin päässyt sinne katsomaan teidän jäärata-ajoa.
Vähän mua harmitti tai siis paljon. Onneksi Mara, joka nykyään asuu Tiksissä, pelasti mut siitä harmituksesta.
Nimittäin aamulla, kuten varmaan huomasit, että tänäänkin oli aamu tai ainakin muistaakseni oli, niinni ajattelin, että tänään minusta tulee tähti, otin soittimen kainaloon ja suuntasin Selloon.
Siellä junaradan alla on sellainen läpikulkukäytävä, jossa yleensä kaikki tähdet esiintyvät. Joten minäkin sinne soittamaan. Heti mulle alettiin maksaa keikkapalkkiota. Ensimmäinen manageri antoi rahaa ja sanoi, että keikkaa pukkaa tuolla toisella puolella junarataa. Mene. Ja minä meninkin sinne miettien samalla toispuoliradalla keikkuvien fanien hurjaa vastaanottoseremoniaa. No varmaan jokin väärinkäsitys siinä oli. Faneilla oli joku tietokatkos. No aloin siinä sitten taas soittelemaan. Heti yksi fani ilmestyi paikalle ja sanoi, että Keravalta on soiteltu ja pyydetty esiintynmään. Sitten se fani antoi matkarahat. Sanoi, että on kiire. Minä tein keikkaa käskettyä.
Ajattelin kuitenkin matkalla poiketa katsomaan, mitä Maralle kuuluu. Hän asuu nykyään siellä Silkkitehtaalla. Mara oli iloissaan tavattuamme ja tarjosi heti Essolta juuri ostamaansa lasinpesunestettä. Ai, että oli hyvää ja tuoresta tavaraa. Siinä samalla lasia kallistettaessa muisteltiin kuinka hyvä isä Raaka-Arskasta olisikaan tullut, jollei valtio olisi ottanut sitä hoteisiinsa.
Aikamme rupateltuamme muistin keikkani Keravalla ja suuntasin haparoivan kulkuni juna-asemalle. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ei kulkenut eteen ei taakse k-juna. Palasin takaisin Maran luokse ja harmittelin varsinkin sitä, että taaskaan me, Setykkä, ei tavattu toisiamme. Mielessäni kaihosi ajatus keikasta jäärata-ajojen tunnelman kohottamiseksi ja Sä oisit päristänyt pappa-tunturilla musiikkini innoittamana. Niiku muusan. No, voi olla, että Keravan palokunta säästi sievoisen summan kun keikka jäällä ei toteutunut. Kerro kuitenkin kaikille pettyneille faneilleni terveisiä. Ensi talvena, kunhan jäät kestävät, yritetään uudelleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.