Erosimme Jehovan todistajien seurakunnasta minä, mieheni ja kaksi tytärtämme.
Poikamme jäi ja hän ei halua olla kanssamme missään tekemisissä. Hän on yksinäinen ja voi huonosti, se on ainut mitä tiedämme.
Erottamiskäytäntö luo tuskaa :(
Poikamme jäi ja hän ei halua olla kanssamme missään tekemisissä. Hän on yksinäinen ja voi huonosti, se on ainut mitä tiedämme.
Erottamiskäytäntö luo tuskaa :(
Vastaukset 30
Vanhimmat
Harvinaista että noinkin monta lähtee samasta perheestä yhtäaikaa? Miksi päädyitte eroon?
Hän on yksinäinen ja voi huonosti, se on ainut mitä tiedämme.
Se on surullista. Ehkä vielä huomaa mitä menettää, kun lisäksi yksinäinenkin on. Se on poikasi oma valinta, johon ei voi vaikuttaa. Sinänsä hieno tilanne ettei kolme hylkää yhtä vaan päinvastoin. Poikasi saa kuitenkin pitää vapaasti yhteyttä (teidän puolesta) jos haluaa, onneksi. Jos hän ei halua pitää yhteyttä niin älä pakota. Kuitenkin ota itse yhteyttä ystävällisellä tavalla säännöllisesti. Ehkä hän siitä vielä pehmenee kun aikaa kuluu. Jos olette eronneet vasta, tuo voi olla jonkinlainen ensireaktio. Ehkä häntä järkyttää ja vihastuttaa kun kun koko perhe jätti Jt uskon.
Harmillinen tilanne.Tilanteen selkeyttämiseksi kysyn:Luovuitteko uskosta Jumalaan samalla, vai erositteko vain puolueesta/yhteisöstä.Tällä on erittäin suuri merkitys tulevaisuutta ajatellen ja suhdetta poikaasi.
..Johonkin.. johdatukseen vaikka jos ei osaa määrittää.
Lapset lähtee pesästä, kuka mihinkin suuntaan. pääasia ettei putoa suoraan päälleen "lentokyvyttömänä".
Ei vanhemmat voi pitää lopun elämäänsä ja lastensa elämää kiinni jostakin tiukasta liekanarusta.
Sehän se vasta tuskallista jälkeläisille on jos tuntee kuristuvansa vanhempiensa otteessa.
Kyllä "routa porsaan kotiin ajaa" jos niikseen on.
Sitä ei kannatata toivoa sillä vanhemmuushan on just sitä saattohoitoa itsenäisyyteen.
Nuoret.. juupajuu. Minä kapinoin omalla tavallani aikoinaan nuoruuden radikaalisuuttani ja syöksähdin jehovantodistajaäidin varoituksista pääkkönä kommunistiporukoihin, mutta hyvin on käynyt. Elossa ollaan ja suht hyvin voidaan.
Oma jälkeläiseni on kait saanut yliannostuksen niin uskonnollisuutta kuin politiikkaakin.. Hän lähti moottoripyörällä kohti auringonnousua mutta elää yhä ja voi suht hyvin. Ainakin nauroi puhelimessa aamulla, samoin kun mun äiteni äsken ja minä myös.
Mistäpäs tiedätte voiko jälkeläisenne huonosti?
Onko itse niin sanonut?
Vai viestittääkö huonovointisuutta vain teille, vanhemmilleen jotka ei tahtois laskea irti?
Ihmisiä ne vaan siellä jt.porukassa ovat. Ei siellä missään hengenvaarassa eletä, etenkin jos pojalla muuten on kaikki kunnossa. Se on sit eri juttu jos on jotakin muuta. Siitä en osaa sanoa. sit kantsii etsiä viisaammilta apua.
>>Tilanteen selkeyttämiseksi kysyn:Luovuitteko uskosta Jumalaan samalla, vai erositteko vain puolueesta/yhteisöstä.Tällä on erittäin suuri merkitys tulevaisuutta ajatellen ja suhdetta poikaasi.
Kuinka niin?
Jos vanhemmat ovat terveesti uskossa, niin he voivat nähdä lapsensa suhteen laajemmin.Niin, pahintahan vielä edessä olisi, jos vanhemmat alkaisivat painostaa poikaansa hänen kuulumisestaan todistajiin.
Uskon vahvasti vanhempien auttavan poikaansa "pyrkimällä rauhaan kaikkien kanssa" eli pitämään omasta puolestaan mahdollisemman hyvän suhteen lapseensa.
Siis uskonsa säilyttäen vanhemmat eivät laajenna ongelmallista tilannetta enää.Pahintahan olisikin vanhempien "julistaessa sodan" poikaansa kohtaan.
Poika on jäänyt yksin, eikä perhettä enää ole.
Voi harmi!! Pitipäs sattua. Ilmankos on ollut alamaissa.
Tämäkö on suhtautumistapanne omaan, uskolliseen jäseneenne, joka menetti koko perheensä?
Eikö yhteisönne velvollisuus ole kaikin keinoin tukea poikaa ja huolehtia, ettei hän ole yksin ja tunne olevansa kuin hyätty?
Miksette mene ja huolehdi hänestä.
Älkää kyselkö, miksi muut lähtivät, vaan tukekaa sitä, joka jäi.
Toivoisin, että selittäisit hieman laajemmin
käyttämääsi ilmaisua 'terveesti uskossa'.
Henkilökohtaisesti pidän naurettavana ajatusta,
että vanhemmat eivät osaisi kohdella lastaan
ymmärtäväisesti, jos eivät ole 'terveesti uskossa'. Pidän tällaisia väitteitä uskonnollisten
ihmisten luuloina oman uskonsa paremmuudesta
johonkin muuhun elämänkatsomukseen verrattuna.
Terveen uskon miellän hieman erilaiseksi kuin nykyään opetetaan.Jos henkilökohtaisesti en lukisi Raamattua, niin tulisi käsitys aikamme "oikean opin" opettamisesta, ettei Raamatussa ole muuta kuin riidellä oikeasta kasteesta ja karttamaan toisia uskovia sisaria ja veljiä, jos he eivät ajattele samoin kuin minä.
Seuratkaapa miten paljon opetetaan karttamiseta ja harhaoppisuutta.
Näiden pauloihin joutuneita ihmisiä murehdin.
Terveeseen oppiin kuuluu mm. käsite:Rakkaus peittää syntien paljouden jne...eli enemmän vierellä kulkemista kuin kartttamista.
Uskon asiat on siitä ihmeellisiä ja voimakkasti reagoittavia, että ne pystyvät hajoittamaan perheitäkin, vaikka Raamatun usko ohjeistaa rakastamaan.Tiedän miten "uskovaiset" vanhemmat ovat tuhonneet lapsensa elämän totaalisesti ohjatessaan häntä "rakkaudella" oikealle tielle.
Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi
ainoastaan 'terveen uskon' omaavat
vanhemmat voivat kasvattaa kunnon
lapsia ja osoittaa empatiaa heitä
kohtaan?
>>Jos vanhemmat ovat terveesti uskossa, niin he voivat nähdä lapsensa suhteen laajemmin.
Tuohon ei tarvita minkään tason uskoa. Inhimillinen ja ymmärtäväinen ote asiaan riittää.
>>Niin, pahintahan vielä edessä olisi, jos vanhemmat alkaisivat painostaa poikaansa hänen kuulumisestaan todistajiin.
Vaikea tilanne, en sitä käy kiistämään. Olisi kuitenkin hyvä jossain vaiheessa päästä keskustelemaan jehovantodistajuudesta ja miettiä porukalla, että mitä se on, ja miksi muu perhe ei enää siihen kuulu tms. Puhumattomuus on kaikista ratkaisuista huonoin ratkaisu, ja siihenhän vartiotorniseura pyrkii.
Toisaalta näissä tapauksissa on tapana käydä niin, että jehovantodistaja alkaa painostamaan muuta perhettä 'takaisin raiteelleen'. Painostaminen voi tapahtua joko sanallisesti tai sitten karttamisen kautta.
>>Pahintahan olisikin vanhempien "julistaessa sodan" poikaansa kohtaan.
Tuppaa käymään niin, että jehovantodistaja "julistaa sodan" perheen luopunutta osaa kohtaan. Ja sehän on suoraan vartiotorniseuran mallin mukaan toimittu. Ei siitä silloin edes omantunnon tuskia pääse syntymään.
Lainaus:
"Ymmärsinkö oikein, että mielestäsi
ainoastaan 'terveen uskon' omaavat
vanhemmat voivat kasvattaa kunnon
lapsia ja osoittaa empatiaa heitä
kohtaan? "
Mä en tiedä mitä on "kunnon lapset".. kait ne on kunnossa, reilassa, hyvinvoivia jotka ei aiheuta käyttäytymisellään ja tavoillaan huonovointisuutta muillekkaan.. *ästh*
Ei lapsen ainakaan tarvitse muistuttaa täydellisyyttä niin että sen pitäis täyttää joku jumalan mentävä aukko!!!
Kun oma lapseni välillä on ollut sairaana.. tai etenkin juuri silloin hän on kaivannut eniten hoivaa ja huolenpitoa. Joka = silloin kun lähimmäinen on heikoilla häntä on pakko tukea ja peesata. Ymmärrystä ja hyväksyntää niin paljon kuin vain rahkeista irtoaa. Samalla pitää myös huolehtia siitä että itsellä on tukea takana ettei voimat lopu.
Kerron esimerkin jossa äiti oli tilanteessa joka lienee äidille se kaikista kamalin..
Lapsi oli muuttanut kotoa. Oli omillaan. Jatkuva ote ja kontrolli oli herpaantunut ja lapsi tahtoi koittaa "omia siipiään" omin päin. Äidin neuvot ja varoittelut kaikuivat kuuroille korville. Äiti ei edes tiennyt miten lapsellaan meni.
Yht´äkkiä sitten eräänä iltana äidin puhelimeen alkoi tulla textareita kuin sarjatulena.
Ihan sekopäisiä, paranoidisia. Pelkkää ahdistusta ja luulottelua, kielteisyyttä ja jopa vihaa.
Äiti säikähti ihan suunniltaan.
Mutta äidin silmiin osui se oleellinen sen kaiken sonnan seasta:
"KUKAAN EI RAKASTA MINUA!"
Äiti lähti siitä paikasta apuun.
Monta päivää..
Monta yötä..
Lähes epätoivoa..
Hirvittävä huoli ja hätä..
Äidillä ei ollut harmainta aavistusta miten moisessa tilanteessa pitää toimia???
Niimpä hän toimi spontaanisti ja kokeili kaikkea mahdollista.. Kun näki lapsensa siellä sekasotkun, maksamattomien laskujen, verhojen peittämän hämärän huoneen suojissa vain pysyvän liikkumatta paikallaan, puhuen harvakseltaan.. omituisen.. epätavallisen vakavalla, rauhallisella, jotenkin kuin kylmän viileällä sävyllä, ettei..
"Ei elämässä ole mitään tolkkua, ei minulla ole tulevaisuutta"..
Voi...
Äidille oli valjennut että siinä se makasi ja luuli ettei kukaan sitä rakastanut. Eikä sille enään kelvannut äidin holhoava, ylihuolehtiva kontrolli, siitä olisi ehkä vain haittaa.
Niimpä äiti alkoi soitella kaikille jotka tiesi lapsensa ystäviksi.
y: "Haloo"
ä: "soita sille, käy oven takana"
y: "Ei se vastaa"
Ä: "ihan sama, lukee kyllä textarit ja kun siellä
kolataan postiluukulla ja huhuillaan, tietää
ettei jätetä yksin. Yritetään nyt kaikki
yhdessä.. jookosta"
y: "ok."
Niin sitten saatiin aikaiseksi trafiikki, jonka parantavasta voimasta ei voi sanoa. Äiti turvautui jopa kyseenalaiseen konstiin, syntiä lie mutta mitäpä sitä ei pentunsa eteen tekisi. Ollessaan kerran taas siellä, liekö neljäs, kuudes vai jo .. ties monesko kerta.. ei siinä kelloa tullut katsoneeksi, hämärrää vaan oli huoneessa ja huoli suunnaton..
Äiti itki epätoivon partaalla siellä hämärän huneen sängyn päässä synnyttämänsä, hoivaamansa, rakastamansa lapsen päätöstä luovuttaa otteensa.
Sanoi: "Jos tapat ittes niin minä kans. Mitä mulla täällä enään sitten virkaa on!"
Ja lähti ovesta.
Kun ei keksinyt, kun ei tiennyt mitä olisi pitänyt..? Ei kukaan ollut ikinä kertonut että äitinä tuollaistaklin tulee eteen..
Äiti pääsi omaan kotiinsa. Niin surusta raskain mielin.. Mutta..
Puhelimeen tuli textari: "Kyllä mä äiti tästä.."
JIPPII!!!
*sniif*
Vaikka yhden lapsen vaan synnyttää, niin sen joutuu hautaamaan ja synnyttämään monta kertaa..
Oletan että se on jokaisen äidin toimenkuvaan kuuluva juttu.
On ne sellaisia .. ja niin ihania!
-äiti-
Maapallon biodiversiteetissä eräs yleisimmin
ësiintyvä ominaisuus on vanhempien pyrkimys
turvata jälkeläisten mahdollisuus suvunjatkamiseen,
ihan nykyaikana ja ihan täällä maan päällä;
todellisessa elämässä. Sitä voisi leikkimielisesti
sanoa vaikka luonnonlaiksi.
Empiiristen havaintojen perusteella voidaan
perustellusti olettaa, että sama pätee myös
ihmiseen, riippumatta siitä, mitä hihhulikerhoa
kannattaa vai kannattaako mitään. Voidaan siis
sanoa, että mikään tietty uskonsuunta ei voi
perustellusti väittää kasvattavansa universaalisti
jälkeläisiään 'paremmin' kuin muut. Jos näin olisi,
niin jonkun tietyn ismin tai uskonsuuntauksen
kannattajia olisi huomattavasti enemmän kuin
muita ja kasvu olisi selvästi nousukäyräinen -
perusteluna 1) muita 'parempi' tapa kasvattaa
lapsia johtaisi 2) lasten parempiin selviytymis-
ja lisääntymismahdollisuuksiin joka taas
vuorostaan johtaisi 3) lukumäärältään useampiin
jälkeläisiin (lapsiin, lastenlapsiin jne),
joista 4) jälleen suurin osa jatkaisi hyväksi
havaittua ja vanhemmilta opittua tyyliä.
Valitettavasti kuitenkin erilaisilla uskonsuuntauksilla
näyttää esiintyvän ennemminkin negatiivisia
vaikutuksia lasten kasvatukseen, ainakin jos
ajatellaan perustelemattomia sääntöjä, vailla
todellisuuspohjaa olevia tulevaisuusvisioita
ja kykyä/halua sitoutua/soputua oman lahkon
ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Eiköhän joidenkin
uskonsuuntausten 'vaatimukset' katkaista
esimerkiksi vanhempien ja lasten (tai muiden
sukulaisten) välinen normaali side, jos kaikki
osapuolet eivät noudata saman uskonsuuntauksen
sääntöjä, ole eräs parhaita esimerkkejä tästä.
Lisäksi, mielestäni suuntaus on se, että nykyään
jälkeläiset ennemminkin lopettavat noudattamasta
uskomuksiin perustuvia toimintatapoja ja hakevat
perusteltavissa olevaa tietoa.
Saa väittää vastaan, mutta toivoisin että niin
tehdään perustelujen kanssa.
>Erottamiskäytäntö luo tuskaa :(<
Mitenkä tässä tapauksessa? Itsehän kirjoitit eronneesi, et tulleesi erotetuksi.
>>Mitenkä tässä tapauksessa? Itsehän kirjoitit eronneesi, et tulleesi erotetuksi.
Käytäntö ei eroa mitenkään entisen jäsenen kohtelussa, oli hän erotettu tai itse eronnut.
Joka MUKA tahdolla erottaa äidin lapsestaan tai lapsen äidistään?
Semmoinen on jumalan irvikuva, joku oidipaalinen aikamiespoika "jumala" joka on tappanut oman isänsä ja tahtoo naida oman äitinsä.
Sattana se on eikä jumala!
Tämmöstä tää nyt sitten on kun miehet, kaikenmaailman naisen kaipuussa, äidin kaipuussa piehtaroivat pölvästit valjastavat omat ongelmansa USKONNOKSI, muka opiksi, muka jumalan nimiin.
Luonnon laki se on jumalan laki.
Ja nainen lukee sitä lakia siinä kuin mieskin.
Tuliko miehillekin selväksi!
Vai tarvitaanko lisää rautalankaa?
Vai pannaanko polvet ristiin pidemmäksi aikaa, selibaatti sopii monelle naiselle ja sillä on melkoinen voima. Toki sen voi väkivallalla murskata, mutta sekö on JUMALAN tahto, senkö sanelee luonnon laki joka sanoo että elämä jatkuu eikä ihmisen pojalla ole siihen mitään sanomista.
Antakaa nyt aikamiespoika oppien jumalauta olla.
Sotikoot rintamalla keskenään mutta naiset ja lapset pitää suojata sodassa.
Eikä naisia estä mikään mahti liittoutumasta keskenään niin etteikö voida estää "vihollis" naisten raiskaaminen ja lasten tappaminen.
Kuri se on miehillekin ja ihan yhtä ankara kuin naisille ja lapsille!
Tuliko selväksi?
>>Käytäntö ei eroa mitenkään entisen jäsenen kohtelussa, oli hän erotettu tai itse eronnut.
Vartiotorniseuran katsantokannalta on esimerkiksi eroamisessa se, että uskonnonvapaus on yksisuuntaista. Muista uskonnoista eroavia tervehditään ilolla (etenkin katolilaisia), kunhan liittyvät Vt-seuraan. Vt-seurasta poistunut demonisoidaan ja häntä kehotetaan karttamaan kuin ruttoa.
"Sotikoot rintamalla keskenään mutta naiset ja
lapset pitää suojata sodassa."
Jees, tosin tasa-arvovaltuutetun tulisi varmaan
tähän sanoaa, että rintamalle vaan, niin miehet
kuin naisetkin. :)
En erityisemmin diggaa Lotta Svärd järjestöä.. hm.. aatteellisista.. hm.. syistä (pitäisköhän mun tarkistella lisää arvojani ja asenteitani.. päivittää, ovat ehkä vanhentuneet ja pölyssä..) mutta jos on sota niin siitä kärsii kaikki. Ei ole voittajia on vain häviäjiä.
Kyse on valinnoista.. pitää ostata tehdä paras valinta.. No *huoh*.. Melkoista kuuruppiloa se on elämä aina kuoleman kanssa, hyvän ja pahan välilä.. eli hyvän ja huonon.
Jos paha sana poistettais.. käytettäis sanaa huono, se olis loogisempaa. Edullinen epäedullinen istuis nykyaikaan vielä paremmin. En tiä?
Ei unohdeta kotirintamaa ei.
Mutta tasa-arvon aikana edut ja
vastuut on oltava samanlaisia
sukupuolesta riippumatta.
Eli donnat yhtälailla tykinruuaksi :)
Johan niitä naisia on ja hyvin etenevät päälystöön..
Mutta sota on se vihoviimeinen juttu ja nykyään kun on konesotia ne on yksi suurimpia ympäristöuhkia.
Kyllä se niin vaan on että sovussa pitäis elää vaikka se kuinka työlästä välillä on ja ihmiset ei siedä itsestään poikkeavaa.
Jos jumala on niin se on takuulla yksi ja sama.. siis ihmiskuntaa, elämää, koko planeettaa ja sen ympäristöä säätävä absoluutti tai mikä lie jahvebelssebuubbi..
Mitä *ittua siitä sotimaan pitää ruveta kun voidaan tehdä sopimuksia ja kontrolloida niiden noudattamista. Mielipuolet tahtoo aina mielivaltaa, toki säännöllisyys on tylsää mutta menkööt vaikka Disneylandiin ne joita ei tavallinen elämä innosta. Ei siihen sotaa tarvita.
Niin,
Jotkut etenevät ja jotkut eivät.
Ihan niinkuin miehetkin. Mutta
molemmat tykinruuaksi, jos niin
heikosti pääsee käymään, että
aseita pitää käyttää.
Sovussa eläminen on ihmiskunnan
historian osoittamana melkeinpä
mahdotonta ja lajin kehityksen
kannalta itseasiassa haitallista.
>>Sovussa eläminen on ihmiskunnan
historian osoittamana melkeinpä
mahdotonta ja lajin kehityksen
kannalta itseasiassa haitallista.
Sovussaelon vaikeus on taannut sen, että ikuisen sovussaelon kauppiaita on ollut maailman sivu, eikä stagnaatiota tuolla saralla ole näkyvissä. Aina löytyy näitä "maailmassa, mutta ei osa siitä"-ajattelijoita, onneksi ei enemmistöön asti. Missä olisimmekaan jos eläisimme aikaa, jolloin uskonto saneli fysiikan laitkin.
Itsekin olin tuollainen haihattelija ja viluttaa vieläkin koko ajatus.
Minulla on jossakinmäärin ollut elämästä hyvin epärealistinen käsitys.. tai se oli siis luuloa. Ei mikään ihme kun pentuna saatiin kiiltokuvauskontomallia täydellisestä paratsiisista jossa ei ole mitään ikävää, mukavakivahyvää kuin olis vaan jatkuva sunnutai, auriko paistais ja linnut livertäis..
Romahdus.. rojahdus reaaliin olikin sit järkytys, suorastaan shokki.. josta en kait ole vieläkään oikein toipunut.
Kaunosielu..
Mutta.. olisin mennyt inttiin kenties, sillä olen sensorttinen että se olis sopinut minulle. Olen hiukan vääpelianesta ja olin innokas ampumaan veljen ilmakolla, voitin aina pojat.
Mut likat ei päässy intiin ja minä olisin tullut maitojunalla kotiin sillä olin aika kiinnostunut pojistakin silleen jo hyvin varhain. Minähän häippäsin kotoa jo 16v. ja tein mitä lystäsin eikä kukaan voinut estää.
Toisaalta, ne vaarin ja niin monien, monien muiden miesten jutut sodan kauhuista, ne kotirintamatarinat.. oivoi.
Onkohan jt-lahko syntynyt alkujaan vain maailmansotien vuoksi traumatisoituneiden vuoksi.. haave kauniista parastiisista, haave vastineeksi sille kaikelle joka menetettiin jonka sietäminen on ollut liian musertavaa.
Ei. Minä en halua tappaa ketään!
Minä olen elementti jonka tarkoitus on säilyttää ja suojella elämää. Tappakoon jumala, sehän sen elämän antaakin. Hittoako meitä ihmisiä työllistää omilla jutuillaan, tekis vaan itse likasiet työnsä.
Minun puolestani niin pitää olla. Luonto kyllä tappaa, minun ei tarvitse.
..Nooh.. porsaanreijäksi jää puolustus. En ole niitä toisen posken kääntäjiä. Hitto.. Siis tapan vaan jos on ihan pakko. Toivon ettei sellaista pakkoa koskaan tule!
Muistini ei pettänyt:
http://www.uta.fi/utain/2005k/5/19340.html
Ote:
"Naisista yli puolet saa johtajakoulutuksen, miehistä alle kolmannes."
Löysin sen tästä:
http://www.uta.fi/utain/2005k/5/19338.html
Naisten vapaaehtoisen palveluksen
(hehe - seuran slangia) voisi
ajatella olevan osoitus suuremmasta
palvelusmotivaatiosta, joka vuorostaan
johtaisi siihen, että suurempi osuus
heistä hakee myös AUK:iin ja RUK:iin.
Tosin naisten pääsyvaatimukset ovat
molempiin erilaiset kuin miehillä.
Tasa-arvovaltuuteettu hohoi! :)
Voi olla nin kun sanoit, motivaatio, jne. Mutta onhan koulumaailmastakin tuttua että pojilla on enemmän oppimisvaikeuksia.. mutta tämän ongelmatiikan takana vaikuttaa niin moni seikka ettei oikein viittis ruveta tääl-lä rönsyilemään, aiheen pitäis sopia aloitukseen ja sen pitäis liipata jt:juutta .. josta itse kyllä saisin helpostikin aasinsillan kautta kytköksisä siihen miksi kristinusko on niin maskuliininen ja miksi sen arvot ja asenne on niin naisia alistava ja miehen päällikköasemaa korostava.
Mut tuohon tasa-arvoon mennäkseni..
Olen huomannut että alituiseen sekotetaan kaksi käsitettä: Arvo ja vertaisuus.
Me ihmiset olemme toki ihmisiä, "kaukaa katsottuna samanlaisia.." mutta meillä on yksilölliset eromme, ei ole kahta täysin identtistä kun kaikilla kaksosillakin on omat poikkeavuutensa vaikka muut eivät huomaisi. Just oli Hesarin viikkoliitteessä kaksostutkimuksesta monen sivun juttu ja kaksostutkimukset ovat olleet erittäin hedelmällisiä ja niistä on paljon tietoa saatavilla.
Itselläni on myös poikkeavutta verrattuna valtaväestön, neurologisesti tyypillisten ihmisten kanssa. Olen autismin kirjoon lukeutuva ja vertaisiani ovat vain ne joilla on nämä minulle tyypilliset, normaalit asperger-oireilut. Tutkijat ovat saaneet paljon selville myös tutkimalla erityisesti autistisuutta koska autistiset aivot poikkavat omaleimaisesti neurologisesti tyypillisten verrokkien aivoista ja siksi olemme melkoinen "kultakaivos" tutkijoille siinä kuin kaksosetkin.
Toki ihmisillä on persoonalliset ominaisuutensa kullakin. Kukaan ei siis prikulleen ole toisensa veroinen. Aniharvoin tulee kahden lähes tasakykyisen kilpaillessakaan tasapeli.
Ihmisen luontaiset kyvyt määrittävät pitkälti hänen suuntautumisensa elämässä, miten hän mistäkin osa-alueesta elämänhallinnassaan suoriutuu. Kun vertaillaan ääritapauksia keskenään, ikäänkuin provosoidaan teoriassa, haastetaan eri ominaisuuksia keskenään, huomataan selkeästi se että sitä erivertaisuutta on.
Voittajia on aina arvostettu.
Nyt päästiin siis arvoihin.
Ylivertainen muihin nähden on suosittu.
Laumakäyttäytymisessä hävinneet ovat alisteisia voittajalle. Se on ihan luonnollista. Eläinmaailmassa jossa ei ole käytössä ns. "valjastettua" energiaa, "hevosvoimia", niiden selviytyminen lajina on riippuvaista niiden omista lihasvoimista ja monien laumaeläinten laumahierarkia muotoutuu niin että se fyysisesti vahvin on voittaja, arvostetuin kuin myös pelätyin ja sitäkautta siitä tulee automaattisesti lauman päällikkö, johtaja.
Mutta tuo pätee kait parhaiten joihinkin härkiin, pässeihin, jne. Nykyihmistä on vaikea rinnastaa moiseen kun enrgiaa on opittu tuottamaan ihmisvoimin ja siinä tarvitaankin abstrahointikykyä enemmän kuin raakaa voimaa.
Laumaeläimistä puhuttaessa on toki huomioitava se ettei niillä ole lajina säilymismahdollisuuksia jos laumassa ei arvosteta eri ominaisuuksia se ei kykene ns. puhaltamaan yhteen hiileen ja se häviää laumana jollekin toiselle laumalle.
Ajatellaan nyt vaikka nykypäivää. Kysynnän ja tarjonnan laki ei ole lakannut pätemästä. Kysyntää olisi edulliselle energiamuodolle kun öljyvarat siinä kuin uraanivaratkin ehtyvät jossakin vaiheessa, ne kun ovat sitä hitaasti uudistuvaa energiantuotannon raaka-ainetta ja kysynnän painopiste on uuden energiamuodon tuottamisessa. Fissioenergian kimpussa häärätään mutta tulokset ovat olleet heikkoja.
Ketä nykypäivänä siis arvostetaan, toki niitä "suo kuokka ja jussi" tyyppejä jotka raivaavat itse maansa, mutta myös niitä jotka raivaavat älyllisiä teorioita joilla löytää entistä parempia konsteja selviytyä elämässä eteenpäin, mm. uusien energiamuotojen tutkimuksiin satsataan.
Tästä vois tietenkin rönsytä ties minne.
Yhden sivupolun vois kulkea jt-ideologiasta kuinka se muistuttaa monilta osin esim. Amishien toimintaa kuin myös yltiövihreiden. Kanssakäyminen perustuu suoraan kontaktiin, siihen että mennään luokse konkreettisesti, kävellen, polkupyörällä, autolla.. niin että saadaan myös fyysinen kontakti. Kätellään, jne.
Tuo vain sivuhuomiona siihen että se on tapana arvokasta.
Ihmiset ovat erivertaisia niin geneettisisltä ominaisuuksiltaan kuin ympäristönsä kautta. Meillä on kullakin oman historiamme myötäiset ominaisuudet ja kyvyt. olemme erivertaisia ja sitäkautta eriarvoisia.
Tasa-arvo. Se on teoreettinen käsite jollekin, jonka toteutuminen ontuu yhtäläillä kuin mikä tahansa muukin ideaali vaikka se olisi miten loistava tavoite.
Se ei silti tarkoita sitä että olisi pienintäkään syytä asennoitua siihen kyynisesti, totaalikielteisesti.
Eihän ole suotavaa suhtautua muihinkaan ihanteisiin jatkuvan kielteisesti kun niillä on oma sijansa kokonaisuuden kannalta niin että niitä on hyväksi tavoitella.
Rakkautta, sitäkin me tavoittelemme vaikka emme voi yltää täydelliseen suorittamiseen senkään osalta.
Viha kuuluu tuohon samaan.
Kun rakkaus on välittämistä ja huolehtimista tukevasti niin viha sen vastakohtana on yritystä olla tukematta, viedä pohja joltakin, estää jotakin haitallista.
Onneksi emme voi saavuttaa absoluuttista senkään suhteen, sillä noiden taustavoimat ehtyvät siinä kehityksessä jossa kaikki on alati liikkeessä ja muuttuu ja on katsottava jatkuvasti mikä kannattaa ja mikä ei.
Ihminen on rajallinen olento.
Onhan niitä psykologiasta tunnettuja rajatilahäiriöitä joissa yksilö ei hahmota omaa rajallisuuttaan. Ei elämäntuntemus ja itsetuntemus,ei ne aina niin helppoja ole.
Mukana on joskus se kyynisyyskin. Kielteinen asennoituminen tietoon. Tieto on joillekin arvotonta.
Aniharvoin kukaan yltää absoluuttiseen kyynisyyteen.. tai, no tavallaan kaikki kun kuolevat, mutta useimmiten kuolemaa vastaan pyristellään viimeiseen hengenvetoon kunnes elintoiminnot lakkaavat "puhaltamasta yhteen hiileen".
Ihmisen soluthan vanhenevat eri tahtiin. Silmän tappisolut uudistuvat hitaimmin ja mm. ihosolut nopsaan. Ajanoloon siinä käy niin että kokonaisuudessa kontaktit heikkenee elimistössä, sisäinen kommunikaatio pettää, sisäinen infrastruktuuri ei enään pelitä, sillat ovat sortuneet ja liikenne lopulta tyssää ja se siitä.
Pohtisinko minä näitä joutessani jos olisin fyysisesti väkivahvaa lihasmassaa jolta puuttuu kyky abstrahoida olevaa yksittäisinä ilmiöinä joista piirtyy kokonaisuus?
Kene etu olisi se että värväytyisin armeijaan tasa-arvon nimissä naisena, oivaltaneena että hei, mulla on tasa-rvovelvoite lähteä tappamaan ja mennä tapatuttamaan itseni. Ei kovin edulliselta ja houkuttavalta vaihtoehdolta vaikuta. Pitäis olla kaiketi enemmän turhautunut ja ehkä kyyninen, erilaiset arvot ja asenne.
Voinko minä olla tasa-arvoinen kyynikoiden kanssa? Niiden joille on muodostunut käsitys että on turhaa ajanhaaskausta yrittää neuvotella ja sopia, että on parempi nitistää kertalaakista kuin katua sitä ettei kommunikaatio toimi?
Sota..
Se syttyy siinä vaiheessa kun kaikki muut vaihtoehdot on koluttu loppuun.
Mikäli sitä ei aloita joku pipipää.
Jonka takana kylläkin vääjäämättä on aina historia jossa on juoniteltu, vehkeilty, vedätetty, valehdeltu ja ties mitä
ja tilanne on päässyt kärjistymään niin että on jo tapahtunut jokin esim. pörssiromahdus, jonka takana on esim. energiakriisi.. jne.jne.
Minä btw. väitän että emergenssin voi purkaa teoriassa osatekijöihinsä kun tutkii tapahtuman historian. Pyörä on jo keksitty, sitä ei tarvitse enään keksiä.
Jumalakin on keksitty, eli hoksattu.. mutta sillä riittää niin valtavat määrät "polkijoita" jotka tahtovat mennä eri suuntiin että muodostuu kaaosta ja ajotaidoissa kuin vauhdinkin säätelyssä on monasti toivomisen varaa.
Joillekin tärkeimmäksi arvoksi näyttää muodostuneen se että pyörän pitää olla ehdottomasti sininen ja siinä on oltava runko ja rungottoman punaisen sanotaan olevan väärennös.
Tässä jutustelussa puhutaan ikäänkuin siitä että minunkin pitäisi vaihtaa siihen siniseen runkopyörään ja mennä jonnekin mihin minua ei ole kysytty, jonne minulla ei ole tarjontaa.. siitäkin huolimatta etten yltäisi polkimille ja olisin siinä fillaripataljoonassa vain sähläämässä.
Jotenkin.. tuntuu itsestä siltä että kieli poskessa tarjotaan fillaria jossa on neliskanttiset pyörät?
Tarjotaan haasteita joissa ei ole järkeä. Ikäänkuin pitäisi istua kiltisti kotona lukemassa joidenkin jätkien kirjoittamaa raamattua, sinikantista, johon on vapaa-aikana raapusteltu reunamerkintöinä kirkkoveneen kuvia.
Ja mennä sit tykinruuaksi..
Erivertaiset voi kauttarantain olla tasa-arvoisia vaikka kykyprofiilin myötäiset taipumukset olisivatkin toisistaan poikkeavia.
Esim. tuo fillari.
Ne pyörät, niiden avulla se toki vierii eteenpäin mutta ilman jarruja..
Joo.. kun tässä on tullut aamukaffeet hörpittyä rupatellessa vapaa-aamuna ilman kiireen kierää niin voishan sitä lähteä vaikka kohtapuoliin fillaroimaan. Ulkona on kivanoloinen keli :)
>>Muista uskonnoista eroavia tervehditään ilolla (etenkin katolilaisia), kunhan liittyvät Vt-seuraan.
Aivan, eivätkä he tietenkään ole luopioita ensinkään, päinvastoin.
>>Vt-seurasta poistunut demonisoidaan ja häntä kehotetaan karttamaan kuin ruttoa.
Tässä(kin) kohtaa vartiotorniseura puhuu itsensä pussiin ja lujaa. Se kertoo jäsenilleen ja sellaisiksi haluaville auliisti kuinka uskonsa ja uskontonsa kannattaa tutkia perusteellisesti, että voi varmistua sen oikeellisuudesta ja totuudellisuudesta. Jos joku sitten jehovantodistajana näin tekee, ja huomaa ettei jehovantodistajuus ollutkaan totuutta lähelläkään, hänet leimataan luopioksi ja häneen suhtaudutaan mitä suurimmalla katkeruudella.
Toisaalta jos joku tekee edellä mainitulla tavalla missä muussa uskonnossa tahansa, häneen suhtaudutaan kuin suurimpaankin voittajaan. Totuudestakin voi näemmä olla sairaalloisen mustasukkainen.
Kukaan ei käsittele asiaa aloittajan näkökulmasta.
Aloittaja murehtii, että koska poika on ainoana perheestä jäänyt JT:iin, on hän jäänyt yksin.
Eikö seurakunnan asia ole tukea ja auttaa henkilöä, joka on luopunut koko perheestään uskonsa takia ja on nyt yksinäinen ja voi huonosti?
Perhe ei tiedä hänestä mitään muuta tämän oudon erottamiskulttuurin vuoksi.
Onko niin, että koska "luopio"-perhe suree lapsensa yksinäisyyttä, ei ole mitään toivoa?
On oikein, että luopioperhe suree, eikö niin! Oikein heille. Mitäs lähtivät.
Seurakuntaan jääneen pojan asemaa ei siis paranneta, ettei luopioille tulisi hyvä mieli?
Jos häntä tuettaisiin ja osoitettaisiin, että yhteisö on hänelle uusi perhe, saisi luopioperhekin rauhan, kun voisi todeta pojan olevan onnellinen ja tasapainossa. Hah! Silloinhan yhteisö tekisi luopioperheelle hyvän työn. Saatanan juonia varmaankin?
Ei, poika kärsiköön yksinäisyydestään. On osansa valinnut.
Paasaatte kaikesta muusta, mutta se yksi uskollinen on edelleen yksin ja voi pahoin.
...
Tästä mielipiteestäsi on paljon apua kaikille.
Lienet uskova.