Kun on keskusteltu tuosta ruumiistairtautumisesta ja hengellisistä kokemuksista, niin kerronpa jotain, mitä minulle tapahtui jokin aika sitten.
Olin hyvin ahdistunut ja itsemurha-ajatukset olivat mielessäni ja menin itkien nukkumaan (tämä on hyvin yleistä ihmisillä, joilla on ollut kuolemakokemus). Niinpä rukoilin iltarukouksessani Taivaan Isää, että hän lohduttaisi minua ja lähettäisi "kortin kotoa" - jonkin, jolla hän koskettaisi sieluani.
Rukoilin noin viikon päivät ja sitten eräänä iltana nukkumaan mennessäni tunsin irtautuvani kehostani ja lentävän kuin lintu huikaisevan kauniin merenrantamaiseman yläpuolella. Pelkästä ajatuksen voimasta kykenin lentämään kolmessa ulottuvuudessa minne halusin ja minua ympäröi rakkaus.
Silloin tajusin, että rukouksiini oli vastattu. Jumala kosketti sieluani ja sain rauhan. Kokemusta kesti noin 15 minuuttia jonka jälkeen palasin onnellisesti kehooni ja nukuin rauhallisesti sen yön. Se oli pyytämäni "kortti kotoa".
Nyt tiedän, että jos on paha olla ja tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan, niin rukoilu ja/tai meditointi on hyvä idea.
Olin hyvin ahdistunut ja itsemurha-ajatukset olivat mielessäni ja menin itkien nukkumaan (tämä on hyvin yleistä ihmisillä, joilla on ollut kuolemakokemus). Niinpä rukoilin iltarukouksessani Taivaan Isää, että hän lohduttaisi minua ja lähettäisi "kortin kotoa" - jonkin, jolla hän koskettaisi sieluani.
Rukoilin noin viikon päivät ja sitten eräänä iltana nukkumaan mennessäni tunsin irtautuvani kehostani ja lentävän kuin lintu huikaisevan kauniin merenrantamaiseman yläpuolella. Pelkästä ajatuksen voimasta kykenin lentämään kolmessa ulottuvuudessa minne halusin ja minua ympäröi rakkaus.
Silloin tajusin, että rukouksiini oli vastattu. Jumala kosketti sieluani ja sain rauhan. Kokemusta kesti noin 15 minuuttia jonka jälkeen palasin onnellisesti kehooni ja nukuin rauhallisesti sen yön. Se oli pyytämäni "kortti kotoa".
Nyt tiedän, että jos on paha olla ja tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan, niin rukoilu ja/tai meditointi on hyvä idea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, olen sitä mieltä kun tosissaan apua pyytää niin sitä annetaan siten kun on valmis vastaanottamaan. Sinulle kirjoittamasi tapa oli nähtävästi oiva keino muistuttaa että apu on aina läsnä kun sitä anotaan ja sitä myös annetaan.
Olen kokenut että rukouksiin vastataan. Olen käyttänyt eri menetelmiä: pyytänyt apua ja suojelusta Taivaan Isältä ja vaihtoehtoisesti parantanut itseni. Olen myös pyytänyt Taivaan Isän parantajaenkeleitä parantamaan. Kaikki kolme konstia ovat tepsineet. Lopulta (ylhäältä tarkastellen) parantaja on kuitenkin vain Yksi, eli Jumala. Mutta koska elämme osittain dualismissa, niin voi ajatella Jumalan olevan erillinen yksilö joka parantaa. Voi ajatella myös yksinkertaisesti täyttyvänsä Jumalalla, niin sekin auttaa. Me liikumme Jumalassa ja Jumalan kanssa olemme yhtä.
Kun täyttyy Jumalalla niin huolet poistuvat konkreettisesti ja tehokkaasti. Käytännössä kun tie käy jyrkemmäksi niin vain Taivaan Isään turvaaminen auttaa, mikään muu ei voi lohduttaa kuin Hän. Se on samanlainen tunne niinkuin hukkuva tarttuu pieneen oljenkorteen ja koettaa ottaa siitä tukea. Juuri tämänkaltaisella asenteella lähestyttäessä Jumala, Suuri Olemassaolo, varmasti vastaa ja tuo vähäpätöinen oljenkortemme pitää vaikka sitä ei aluksi uskoisi. Samalla tulee henkilökohtaisesti haavoittumattomaksi ainakin hetkeksi. Mikään sana ei voi haavoittaa sitä joka kokee olevansa yhtä muiden kanssa.
Hyvin kuvailit Jumalaa aiemmin: Jumala on se olemassaolo minkä tunnemme. Se on hengitystäkin lähempänä. Kaikki mikä on olemassa, on Jumalaa. Tämä ulospäin projisioitu maailmamme on lopulta turha, myös astraalitasot, mutta tarvitsemme sitä/niitä niin kauan kuin hahmotamme Jumalan dualistisesti osittainkin itsestämme ulkopuoliseksi voimaksi. Kun kadotat mielemme ulospäin projisioiman maailman edes hetkeksi ehkä meditaatiossa tai muissa toimissa, niin olet juuri siinä neulansilmässä (singulariteetissä), josta tulisi "mennä läpi" ja josta Jeesus puhui. Tällöin myös tajuaa että vain Jumala on ja muuta ei ole. Mutta vain jos olet todella vahva ja kestät tuota suunnattoman voimakasta singulariteettia ja sen mielen itsekkäitä rakenteita hajottavia voimia. Tuossa pisteessä mikään epäpuhdas ei pysy kasassa.
Jumala on kaikkialla oleva Olemassaolo. Tältä pohjalta tarkastellen vaikka olemme yksilöitä, niin emme voi olla erossa, koska olemme kuitenkin pohjimmiltaan vain tuo Yksi. Yksilöitä ykseydessä.
minäkin koin nuoren aikuisen tyttäreni kuoleman jälkeisenä iltana.Olin jo vuoteessa vieden siinä tuntojani Jumalan tiettäväksi ja pyysin Häneltä lohdutusta luopumisen tuskaani.Yllättäen tunsin miten jonkinlainen voimavirta kulki päästä jalkoihin,hetken jo luulin saaneeni jonkun kohtauksen.Ensimmäistä seurasi toinen samalainen ja sen aikana ikäänkuin olisi nostettu ylös kehostani ja sellainen yliluonnollinen rakkaus jota sanoin ei osaa edes kuvailla,alkoi valua ylhäältä päälleni kietoen minut ylt´ympäriinsä.Saman aikaisesti välittyi tajuntaani sanat "vaikka oletkin syntinen,niin MINÄ rakastan sinua".Sen jälkeen olin taas omassa ruumiissani ja minut täytti uskomaton sisäinen rauha ja samalla kertaa myös ilo.Ilo siitä,että pidetään huolta ja lohdutetaan silloinkin,kun tuntuu että elämältä putoaa pohja pois.
Minä uskon, että ihminen vetää kaikenlaisia saastanhenkiä puoleensa, kun hän negatiivisesti orientoituu elämään. Puhun nyt itsestäni.
En käsitä, en kertakaikkiaan käsitä, miksi näin käy minulle. En ole harjoittanut minkäänlaista spiritismiä, enkä muutenkaan puuhaile henkimaailman kanssa. Niin, olen joutunut hyökkäysten kohteeksi.
Musta sielu on noussut ylläni, kun olen ollut makaamassa sängyssäni. Se meni sisääni. Olin tukehtua ja oli hirvittävä olo. Nukahdin. Keskellä yötä heräsin siihen, kun päässäni ajateltiin - en ajatellut itse - "...teurastin pappeja...".
Olen käynyt hirvittäviä taisteluita. Mutta miten niistä olen aina selvinnyt, turvatumalla Jeesuksen apuun. Toistan vain Hänen nimeään lakkaamatta ja Hän ajaa ne pois. Miksi taivaan tähden kaikki tämä? Täytyy olla aika kasa huonoa karmaa tilillä.
Mutta positiivinen kokemus, joka tapahtui ihan vasta. Oli taas ollut surkea olo, ja jokailtaisen meditaation jälkeen menin sänkyyn makaamaan. Valitsemalla tietyn asennon, ns. kuolleenasennon, tapahtuu herkistymistä. Näin psyykkisen kuvan, irvistävän miehen. Sitten päätin kutsua Jeesusta. Kutsuin häntä ja mm. sanoin haluavani suudella hänen jalkojaan(tämä absurdilta kuulostava juttu tuli mieleeni yhdestä kuolemakokemuksesta, jossa Jeesus oli kysynyt kokijalta haluaisiko tämä suudella Hänen jalkojaan). Sitten tunsin jonkun suuren läsnäolon ja samassa näin psyykkisen kuvan, siinä Jeesus nosti lahkettaan paljastaen jalkaansa, näin vain alavartalon. Se on uskomatonta. Pyysin puhdistautumista koko sydämelläni ja niin tapahtui. Koko kehoni vapisi ja olin onnellinen. Näitä kokemuksia on vaikea sanoin kuvailla. Olen niin yksin näiden asioiden kanssa, että pelkään sekoavani täysin, sillä nyt on taas "pää kipeä". Mitä peliä tämä oikein on!
Saattaa olla karmaa kuten arvelitkin. Usein vastaavissa tapauksissa kipuilevat ihmiset ovat aikeisemmissa elämissä olleet tekemissä jollain tapaa vastavoimien kanssa. Toki on poikkeuksiakin.
Selvänäkijään olen ollut yhteydessä, mutta en ole näistä asioista kertonut. Ehkä jollain Atlanttisella ajalla tai Egyptissä olen aiheuttanut ihmisille pahaa mustalla magialla, esim. ajamalla djinnejä ihmisten kimppuun. Mutta tämä on spekulaatiota. Vastaus tulee sitten viimeistään kuoleman jälkeen.
On se vain ikävää, kun elämä on välillä kuin jostain manaajaelokuvasta.
http://www.fotofetch.com/
Tämä nainen kenties itse valitsi osansa taivaassa? Elokuvan olen katsonut ja siinä oli mielenkiintoinen kohta, jossa Emily irrottautuu ruumiistaan ja tapaa Pyhän Äidin. "Taivas ei ole sokea kärsimyksellesi", sanoo Maria ja antaa Emilyn valita, jäädäkö vielä kärsimään ja siten todistamaan henkimaailman olemassaolosta, vaiko lähteä Hänen mukaansa taivaaseen. Ja hän jäi. Rohkea nainen, uskomattoman rohkea.
Ota yhteys oikein pätevään meedioon.
Toivottavasti et lue LIIKAA Raamattua...siis niin, ettet ymmärrä sitä oikein. (tai lue liikaa Vanhaa Testamenttia, joka on aikamoista tuomiota ja "helvetin tulikiveä"...)
Käytätkö päihteitä...? Ne saattavat aiheuttaa/lisätä ahdistusta ja tietynlaisia paniikkeja ja hallusinaatioita.
No okei - itse nyt varsinkin uskon henkimaailmaan. Olet oikeassa tuon negatiivisen ajattelun suhteen. (tiedän sen myös itsestäni)
Yritä ajatella positiivisemmin. Tee vaihteeksi jotain "tyhmää", kuten katso komedialeffoja tai lue vitsejä...yritä ohjelmoida aivosi vähän optimistisemmiksi.
Silloin "örkitkään" eivät viihdy niin hyvin luonasi.
Kuten sanoit, negatiivinen ajattelu vetää negaatiivista "porukkaa" puoleensa.
Ilo, rakkaus ja optimismi sitten käänteisesti...
Älä pelkää. Et ole ainoa, jonka "elämä on välillä kuin jostain manaajaelokuvasta".
Rukoile niin, että se tulee todella sydämestä. (siis rukoile noita "valon hemmoja", eli Jumalaa/Jeesusta/suojelusenkeleitäsi)
Jep. Kannattaa muistaa aina välillä pitää ihan vain "hetki itselleen"...(tai vaikka koko viikonloppu;))
Olen itsekin usein "kuolinkaipuinen", koska tiedän, että "toisella puolella" (eli eri taajuuksissa) on paljon hauskempaa kuin täällä maan päällä.
Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse täyttää lottoriviä kuollaksemme jokin päivä.;) Siis "kuollaksemme"...eihän energia minnekään katoa, se vain muuntuu.