Sapatti on Kristuksen erikoinen koetinkivi
Huomatkaamme että Danielin 7:25 ennustuksessa sanotaan että ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja alin.” Mikään valta ei todellisuudessa voi muuttaa Jumalan lakia eikä hänen säätämänsä lepopäivän aikaa. Muutos jää pakosta pelkäksi yritykseksi. Ennalleen jää Raamatun ilmoitus seitsemännen päivän pyhyydestä: ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:3.
Meidän päivinämme kaikuu sanoma: ” Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Ilm.14:7. Luoja ja luomisen muistomerkki saivat jälleen kunnian, ja niistä jotka palaavat noudattamaan Jumalan lakia sanotaan: ” Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14:12.
Kristuksen viimeinen sanoma synnyttää kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko. Neljäs käsky vaatii sapatin pyhittämistä. Sen tähden lopunajan sanoma julistaa totuutta myös sapattikysymyksestä ja johtaa Jumalan lapset oikean lepopäivän noudattamiseen. Näin liittyy seitsemännen päivän pyhittäminen oleellisesti lopunajan viimeisen armonsanoman vastaanottamiseen.
Sapatin muutosta koskeva kysymys tulee jokaiselle sielulle uskollisuuden ja kuuliaisuuden koetinkiveksi. Kysymys ei ole yksin siitä, pidämmekö lepopäivänä lauantain vai sunnuntain, vaan siitä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmistä, ja seuraammeko Kristusta vai antikristusta.
Kristus Luojana siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmistä varten. Hän käskee meitä pyhittämään seitsemännen päivän siveyslain neljännen käskyn mukaan.
Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Valtansa perusteella katolinen kirkko on vahvistanut sunnuntain ja määrää pidettäväksi viikon ensimmäisen päivän.
Tässä on koetinkivi. Valintamme asettaa meidät joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Tässä asiassa emme voi olla puolueettomia. Valon saatuamme meidän täytyy tehdä valintamme. Jumala suokoon, että omaksuisimme apostolien rohkeasti julistaman periaatteen: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Sanokaamme Joosuan tavoin: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos.24:15.
Huomatkaamme että Danielin 7:25 ennustuksessa sanotaan että ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja alin.” Mikään valta ei todellisuudessa voi muuttaa Jumalan lakia eikä hänen säätämänsä lepopäivän aikaa. Muutos jää pakosta pelkäksi yritykseksi. Ennalleen jää Raamatun ilmoitus seitsemännen päivän pyhyydestä: ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:3.
Meidän päivinämme kaikuu sanoma: ” Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Ilm.14:7. Luoja ja luomisen muistomerkki saivat jälleen kunnian, ja niistä jotka palaavat noudattamaan Jumalan lakia sanotaan: ” Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14:12.
Kristuksen viimeinen sanoma synnyttää kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko. Neljäs käsky vaatii sapatin pyhittämistä. Sen tähden lopunajan sanoma julistaa totuutta myös sapattikysymyksestä ja johtaa Jumalan lapset oikean lepopäivän noudattamiseen. Näin liittyy seitsemännen päivän pyhittäminen oleellisesti lopunajan viimeisen armonsanoman vastaanottamiseen.
Sapatin muutosta koskeva kysymys tulee jokaiselle sielulle uskollisuuden ja kuuliaisuuden koetinkiveksi. Kysymys ei ole yksin siitä, pidämmekö lepopäivänä lauantain vai sunnuntain, vaan siitä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmistä, ja seuraammeko Kristusta vai antikristusta.
Kristus Luojana siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmistä varten. Hän käskee meitä pyhittämään seitsemännen päivän siveyslain neljännen käskyn mukaan.
Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Valtansa perusteella katolinen kirkko on vahvistanut sunnuntain ja määrää pidettäväksi viikon ensimmäisen päivän.
Tässä on koetinkivi. Valintamme asettaa meidät joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Tässä asiassa emme voi olla puolueettomia. Valon saatuamme meidän täytyy tehdä valintamme. Jumala suokoon, että omaksuisimme apostolien rohkeasti julistaman periaatteen: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Sanokaamme Joosuan tavoin: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos.24:15.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 seitsemännen päivän baptisti Joseph Batesin (1792-1872) sekä EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen (= säädetään laki, joka vaatii kuolemanrangaistuksen uhalla viettämään sunnuntaita, ja ne jotka jatkavat sunnuntain pitämistä ottavat silloin pedon merkin ja vain sapatin pitäjät pelastuvat):
…"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).
Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:
“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)
“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.
”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.
"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234
Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.
Antikristus Paavi sanoo: ”että sunnuntai on valtamme merkki”.
Pyhä Henki = sinetti
Sapatti = Jumalan merkki
Kristus = pelastaja
17:11 YMPÄRILEIKATKAA esinahkanne liha, ja se olkoon liiton MERKKI meidän välillämme, minun ja TEIDÄN.
12:13 Ja VERI on oleva MERKKI, TEILLE suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.
6:7 Älköön hän saastuko edes isästänsä tai äidistänsä, veljestänsä tai sisarestansa heidän kuoltuaan, sillä hänen päässään on JUMALALLE-VIHKIYTYMISEN MERKKI.
9:6 tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on OTSASSAAN MERKKI; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
12:39 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta JOONAAN MERKKI.
8:12 Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle EI ANNETA MERKKIÄ."
maailman sivu. Sapattioppi aivan selvästi näyttää ettei Ellen ole "nähnyt metsää puilta" vaan on projisoinut omat uskonnolliset ongelmansa yleisiksi pelastuskysymyksiksi. !800-luvulla varsinkin USA:ssa oli pilvin pimein kaikenlaista lopunodotukseen liittyvää uskonnollista sekoilua. Adventismi on eräs muttei suinkaan ainoa näiden sekoilujen "lopputuote". Samanlaisia ovat mm Jehovan todistajat ja Mormonit.
Se tarkoittaa etten tottele ihmisiä, en edes Ellenin porukkaa sapattiasiassakaan. Heidän tottelemisensa olisi vieraiden jumalien kumartamista, jumalien, joita isämmekään eivät tunteneet.