Näin sanotaan laulussa. Minä vaihtaisin montakin päivää. En näe tiettyjen päivieni kärsimyksessä mitään sellaista, mikä olisi vaikuttanut ajatusmaailmaani tai elämäni kulkuun, ainakaan myönteisesti. Jonkun laulun säe ei saa muuttamaan mieltäni, ja tuntuu ihan hullulta että sitä pidetään jonkinlaisena mantrana jota hoetaan. Millaisen päivän vaihtaisit vai etkö mitään?
En päivääkään vaihtaisi pois
tapatoimittaja
452197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
muutaman kamalan krapulapäivän, ei niitä montaa ole, kirmailuun paratiisissa.
Ehkä vielä joitain muitakin, montakin kenties.
pari krapulapäivää vaihtaisin. Mutta jos olisi pakko valita, niin sentään jotain muita päiviä. Esimerkiksi lähiomaisen kuolema / hautajaiset on sellaisia, jotka mieluusti jättäisin elämättä. Olisin silti sama ihminen kuin nyt, joten turha sanoa että se jotenkin olisi tehnyt minusta paremman. Ei helkkari.
aihe tietysti. Tuntui vaan niin kummalliselta laittaa sellainen asia tälle palstalle.
mulla oli montakin aihetta mistä laittaa avaus. Voin tietysti poistaa tämän, mutta puhutaan täällä kuolemasta, tupakasta, alkoholista, ynnä ihan höpöhöpöstä, joten en mie tiijä mikä tässä sua niin kyrsii. Vai onko niin että mun nikki kyrsii?
avauksen olla paikallansa. Ei se kyrsi kuten ei nikkisikään, se sinun pitäisikin tietää jo ennestään. Äläkä ole pahalla päällä, minäkään en ole.
pahalla päällä, silloin kun olen en tule palstalle ollenkaan. Nyt kyllä poissaolon syyt on ihan toiset, löysin live-elämää *valehtelee taas*, mutta kieltämättä vähän yllätti tuo palaute. Varsinkin kun palstalla on ollut aiheita laidasta laitaan. Vaan mitäs näistä.
Jos en ole halukas kirjoittamaan omaisen menetyksestä, se ei ole sinua kohtaan mikään moite, vaan henkilökohtainen asia, eikä liity sinuun. Nyt kyllä lopetat tuollaisen *määrää*
kohdassa olen pyytänyt kertomaan sellaisesta? Äsken hetken harkitsin että kirjuuttaisin siitä itse, mutta enpä taida.
voi auttaa jopa ihmistä löytämään suunnan elämälleen. Monestakin säkeestä löytää helposti "mantran", joka auttaa elämään sellaisia päiviä, joille ei jälkeenpäin tarvitse etsiä vaihturia.
*miettii yhä päivää, jonka voisi sanoa haluavansa vaihtaa*
jos keksit sellaisen päivän. :)
muistu mieleen, mutta sen sijaan tuli mieleen, miten tänään sykähdytti, kun eräs 6-vuotias pelissä epäonnistuessaan sanoi "mä haluun toisen elämän".
Minulle tuli jotenkin ontto olo.
On vaikea löytää sellaista päivää, jonka vaihtaisi. Kuitenkaan sinä päivänä tapahtunutta ei saisi tapahtumattomaksi, ja asian "käsittely" olisi edessä seuraavana päivänä.
Eräs raskaimmista päivistäni on ollut se, kun äkillisesti auto-onnettomuudessa kuolleen ystäväni hautajaispäivänä oli myös isäni 50-vuotispäivä ja sisareni lakkiasipäivä. Menin mustissani hautajaisten jälkeen vanhempieni kotiin "juhlimaan". Matkalla ajoin linnun päälle. Illalla haudatun ystävättäreni lapset tulivat meille kylään. Se on yksi elämäni "kamalammista" päivistä, mutta silti en tiedä, vaihtaisinko sitä pois, sillä se on ollut myös yksi rikkaimmista...
rikkaimmalla, onko se vain ajatus mikä iskostetaan ihmisten päähän, että kaikki ikävä koituu lopulta hyväksi (vaikkei niin tapahtuisikaan)? Jos kuusivuotias sanoo että hän haluaa toisen elämän, tuskin hän tarkoittaa lausahduksellaan sitä mitä aikuiset ajattelevat. Siinäpä se, lapsen lausahdus jolle aikuinen saa ihan muita merkityksiä.
erillistä asiaa. Se, mitä lapsi sanoi tänään, sai minut miettimään, miten paljon hän tunteekaan kokeneensa elämänsä aikana vääryyttä... Toisaalta lapsen mielessä on juuri viimeisen päivän aikana koetut epäonnistumiset tai "pieleen menemiset".
Tuon mainitsemani raskaan päivän rikkaudet piilevät asioissa, joita on vaikea sanoiksi pukea. Sain kokea mm. 3-vuotiaan tyttäreni lohduttavan minua hautajaisissa, vaikka sitten jälkeenpäin hänen itkiessään taas "jouduin" asioita selittämään. Tuo päivä oli minulle myös eräällä tavalla uuden aikakauden alku. Se teki - etten sanoisi helvetin - kipeää, mutta se vahvisti minua kuitenkin vastaanottamaan sitä, mikä oli tulevaa. Ilman tuota päivää, ystäväni kuolemaa/hautajaispäivää, en olisi uskaltanut ryhtyä siihen, mihin sen jälkeen ryhdyin. Kiukku epäoikeudenmukaisuudesta (miksi jonkun pitää kuolla 30-vuotiaana) sai minussa "adrenaliinin" virtaamaan ja sain tehdyksi omassa elämässäni ratkaisuja, joita tuskin olisin kyennyt tekemään ilman tapahtunutta.
tuolla lapsen lausahduksella sitä että lapsi ajattelee asiaa ihan eri tavalla kuin me aikuiset. Me vaan halutaan ajatella, että hän tarkoitti sitä ja tätä, vaikka lapsen mielessä olisi voinut olla jotain aivan muuta. Tiijähäntä tähän.
Usein kielteisistä asioista nousee päätös muutokseen, sitähän olen aina sanonut mutku kukaan ei usko! Se on muuten oikein tutkimuksissa todettu, yhtä lailla kielteinen asenne vie parempaan kuin myönteinen, kun kääntää sen voimavaraksi. Tuliko tämä viesti kahteen kertaan? Mun kone kenkkuilee.
lapsi tarkoitti, keskustelimme asiasta ;) Kommentillaan hän tarkoitti haluavansa "uuden elämän" eräässä pelissä. Joten aivan kuten sanoit; hän ei suinkaan tarkoittanut kommentillaan sitä, mitä aikuisella ensimmäiseksi tulee mieleen - onneksi!
Olen täysin samaa mieltä siitä, että kielteisistä asioista voi nousta päätös muutokseen ja usein näin käykin. Tosin siinä vaiheessa kun "kielteinen asenne on käännetty voimavaraksi", se ei enää ole kielteinen asenne, vaan myönteinen - joka vie parempaan. Tärkeä on se hetki tai vaihe, jolloin tuo muutos tai päätös tapahtuu.
--
Jos joitakin päiviä pitäisi vaihtaa, vaihtaisin ne päivät, jolloin olen ollut vaikkapa vatsataudissa tai kuumeessa, eikä niillä ole ollut elämälleni mitään merkitystä, niinä päivinä kun ei ole tapahtunut yhtään mitään.
sinänsä..
Jos toivon pois sen päivän kun läheiseni sairastui, olisiko hän tervehtynyt. Entäs sen päivän kun kuulin hänen kuolleen, eläisikö hän edelleen..
Tai kun vein äitini hakattuna ensiapuun, mihin ne mustelmat häviäisi..
No jaa, liian vaikeaa. En vaihtaisi kun en tiedä saisinko pahempaa tilalle, noista sentään on selvitty.
mä tykkään sun nikistä kovin ;)
Aihe on hyväkin, mutta mun ajatukset painuu ties minne........
niin että vaihtaisin, mutta pahempaa voisi olla tiedossa, ei tietenkään haluaisi vaihtaa. Mutta kun sitä ei voi tietää. Ehkä ajattelin tätä kysymystä enemmän omakohtaisesti, sillä tavoin että mitä tekisit toisin jossain tilanteessa, jos voisit vielä valita. Kukapa ei haluaisi vaihtaa surun päivää, missä lähiomainen on pahoinpidelty, kuollut, kuolemassa tuskiinsa. Kuolevassa on hyvää se, jos hän jaksaa tsempata muita (tämmöinen pieni provo tähän, mutta ah niin totta).
viimeinen lauseesi. Jäivät isäni viimeset sanat juur sillä mieleen, koetetaan pärjäillä..jne
Kyllähän minäkin ne krapulapäivät vaihtasin tai semmoset kun oon tyhmyyttäni saanu itteni semmoseen liemeen, että se paisui ja paisui..olis halunnu ottaa takas pari asiaa :)
mitä ottaisit takaisin? *kihisee epätervettä uteliaisuuutta*
mutta muotoilisin huolellisemmin jos nyt olisin siinä. Mutta ei näistä voi tän enempi tässä, sori..
Hyviä öitä ja unia huomisiin :)
En itse vaihtaisi päivääkään pois. Mutta joitakin tapahtumia elämässäni kadun. Olen yrittänyt elää niiden kanssa ja pakko ne tapahtumat on hyväksyä. Monia asioita tekisin nyt toisin. Vanhemmiten se viisaus on sanovinaan että nuoruudun hairahduksista varoitin, et vain silloin kuunnellut.
kun sanot että kadut ja toisaalta että tekisit toisin, eikö se ole sama kuin että vaihtaisit?
Pakkohan se on elää sen kanssa mitä on tullut tehtyä, se ei muuksi muutu. Kuuntelin radiosta Kai Hyttisen haastattelun josxa hän sanoi että pahoillaan voi olla monista asioista, mutta katuminen on turhaa. Kun aikoinaan teki ratkaisuja, teki ne siinä tilanteessa ja sillä tiedolla mitä silloin oli, turha niitä on katua. Näinhän se on. Ja tehty mikä tehty, mutta nyt kysyttiinkin mitä olisit jättänyt tekemättä.
Äkkiä on paha vastata, yritin tosin miettiä pitkään.
Ihminen ei tee elämässään suuria virheitä kuin yhdessä asiassa. Yksi suurimpia virheitä on mennä väärän ihmisen kanssa naimisisiin. Huomata se myöhään, ehkä silloin kun ei voi enää perääntyä. Puolison kanssa on tullut jälkeläisiä, on hommattu talot, autot ja muu omaisuus.
Tätä kulissiliittoa sitten yrtitetään parsia kokoon koko loppuelämä. Toiset kyllä onnistuvat ja saavat itseään tyydyttävän suhteen aikaiseksikin. Vielä sellaisen mikä tyydyttää molempia osapuolia.
Katsotaanpa asioita toisesta näkökulmasta. Voiko tehdä korjaamaattoman virheen autokaupassa, tai asunnon ostamisessa? Entä pankkilainassa? Kyllä voi, mutta materiaalisista virheistä voi luikerralla eroon. Eikä niihin tule samanlaista tunnelatausta, kuin ihmissuhteissa
Ihmissuhteet, oli sitten kyse puolisosta, ystävästä, sukulaisesta. Niiden kohdalla tehdyistä hairahduksista moni haluasi sen yhden päivän korjata.
Näinhän se on, mutta jos Dr. Philiin on uskominen, kaikki voidaan korjata. Funtsitaan missä toiseen rakastuttiin jne. Vaan kun totuus on se että kun ei niin ei, ja sillä selvä. Siinä ei auta parisuhdeleirit, ei terapeutit, ei mikään. Kun se ei käy niin se ei käy. Siinä vaiheessa kun on lapset ja omaisuus jaossa, tilanne on jo hmm… mutkikas. Monikin haluaisi vaihtaa tuon kohtalokkaan päivän elämästään, mutta kuten tunnettua, sitä ei tehdä. Hoetaan vaan että kaikki on vaan niin kokemuksen arvoista, rikastuttaa elämää ynnä muuta. Heh. Kiitos rehellisestä mielipiteestäsi, niitäpä ei ole tässä ketjussa juuri näkynyt.
tulinkin kurkistelemaan oikeaan aikaan.
Olen samaa mieltä sun kanssa,vaihtaisin..ehkä väärä sana.. poistaisin paremminkin päiviä pois.
Monia turhan tuntuisia toistuvia aamusta alkaen samanlaisia päiviä,kun elämä vaan junnaa ja riitelyt pilaa päivän:(
Uskonko toiston tekevän elämääni ratkaisun tai olenko viisaampi kenties tulevaisuudessa?
Nää niitä päiviä on,kun sen mantran hokeminen tulee niin monelle tarpeelliseksi.
kun vihdoinkin myönnetään että voisi sitä jotain vaihtaakin. Monen elämässä on mokailuja, törttöilyjä jotka eivät ole vaikuttaneet elämän kulkuun muuten kuin että ne hävettävät vuosien päästä; miksi niitä ei haluaisi pois. Ei ne ainakaan mun elämää rikastuta, no en tietenkään ole mokaillutkaan. Ainaskaan paljon, paitsi kerran kun.... en viitti ees kertoo mun tuplasilmistä...
avartaneet maailmankuvaa,mutta eivät parantaneet mitään;D
voi ajatella että jos ne on avartaneet maailmankuvaa, niistä on ollut jotain hyötyäkin. Itse en muista että ne olisi avartaneet elämääni millään tavoin, paitsi etä tiedän missä on Kisahallin putka.
mokan itsekin... jälkeenpäin.
Tarkoitus oli kuitenkin sanoa, että avasi silmät näkemään jotain sellaista mitä ei olisi tarvinnutkaan nähdä!
???
Kisahallin putkahan on selviytymisasema, siellä käyvät vain tosi selviytyjät yöpymässä ;)))
Ehkä sittenkin yhden.
Päivän kun pieraisin kadulla enkä huomannut sivukadulta tulevaa miestä.
vaihtaa elämänsä päiviä johonkin muuhun, ei se sitten enää ole minun elämääni.
Tämä pätkä pitää kahlata loppuun tämän persoonansa kanssa myötä- ja vastamäessä. Siinä ei auta mikään avioero eikä uskottomuus. Dementia armahtaa vähän ennen lopullista pistettä.
Ensinnäkään, omaa elämäänsä ei tuskin kukaan kykenisi toisen elämään vaihtamaan. Toisekseen, on asioita ja tapahtumia, joihin ei voi vaikuttaa, jotka tapahtuvat itsestämme riippumatta.
Onko nyt vaikkapa tsunami syyllinen" siihen, mitä se omassa luontonsa voimassaan tekee?
Kuitenkin kaikkeen voimme vaikuttaa omalla asennoitumisellamme. Asennoitumisemme taas määräytyy tunteidemme ja ajattelumme kautta.
On päiviä, joihin tällä kokemuksellani suhtautuisin toisella tavalla ja valintoja, joita nyt tällä viisaudellani tekisin toisin.
Lähtökohtana näkisin hyväksyä se kaikki elämäänsä kuuluvana, jota ei voi muuttaa ja toimia viisaasti niissä tilanteissa, joihin voi vaikuttaa.
Jos täällä maapallolla olisi yksikään sellainen (aikuinen )ihminen, joka ei koskaan, eikä missään olosuhteissa olisi joutunut kohtaamaan minkäänlaista kärsimystä, pettymystä tai surua, niin, ehkä uskoisin, ettei noilla tunteilla, tai kokemuksilla olisi mitään annettavaa.
krapula-aamut pois (onneks ei ole aikoihin ollut), vaihtaisin kaikki ne päivät pois, jolloin olen noussut väärällä jalalla vuoteestani.
kaikki ne päivät pois, jolloin olen ollut todella sairas.
ellei se vaikuttaisi tämänhetkiseen tilanteeseeni. "Pahojenpäivien" unohtaminen lienee helpompi vaihtoehto kuin niiden poisvaihto. Onhan se kuitenkin niinkin, ettei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Unohduspillerit voisivat olla aika suksee, niillä voitaisiin haihduttaa huonot muistot, poistamatta kuitenkaan niiden tuomaa elämänkokemusta.
kolmekymppisenä ollessani minua alkoi vaivaamaan nuoruuteni mokat. Silloin toivoin juuri tuollaista unohduspilleriä. En ymmärrä miksi minua juuri silloin ne alkoivat vaivaamaan, kun eivät olleet ennenkään vaivanneet. Oliko minulla liikaa aikaa ajatella niitä?
tahtoisi unohtaa omia mokailujani, nehän ovat osa minua. Unohduspillereitä voisin käyttää päiviin mitkä ovat jotkut muut tehneet painajaisiksi, ilman omaa syytäni.
ollut pahoja mokia?? Myös tuollaisiin kertomiisi päiviin haluaisin minäkin unohduspillerit.
olen yleensä myöhemmin pystynyt nauramaan, vaikka tapahtumahetkellä on kyllä nauru ollut kaukana.
On myös mokia jotka ovat liittyneet valintoihin, mutta jos niitä mokia ei olisi tehnyt, niin olisi myös jäänyt saamatta niiden oheistuotteena tulleet hyvät asiat, joten niitä en vaihtaisi.
joista on syntynyt lapsia, en laskisi mokiksi. Nehän ovat niitä tarkoittamiasi oheistuotteita? :)
oheistuotteeilla en tarkoita lapsia ;) katumus liittyy enemmänkin valintoihin, jotka olen jättänyt tekemättä ajallaan, parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.
yhtään päivää pois,sillä silloin en olisi se ihminen, mitä olen nyt :)
Kaikki kärsimykset, ovat kuitenkin meille sellaisia kasvatusjuttuja.Niistä tulee aina oppia jotain,ja kyllä niistä varmaan jotain hyvääkin aina löytää,kun vain osaa etsiä sen asian ytimen sieltä.