että kenekään ei tarvitse kuulua AY-liikkeen jäsenyyteen saadakseen ansiosidonnaista niin meidän elämä muuttui.
AY-liike tosin uhkaili Iiro Viinasta milloin hengenmenolla milloin yleislakolla, mutta meille se oli suuri hetki.
Neuvostoliitto oli hajonnut ja tavaran vaihtokauppa oli loppunut. Suomi oli sosiaalidemokraattien toimesta sidottu sodanjälkeen Neuvostoliittoon ja yhtenään siellä sitten laukkasivat sen kansojen välisen yhteistyön nimissä... ja aina se touhu vaan tuntui hullummalta.
Tavaraa sai kyllä myydyksi Neuvostoliittoon, mutta mitä saatiin tilalle. No, emaliämpäreitä nyt ainakin. Tosin ne Neuvostotuotteet oli laadultaan mitä sattuu. Mutta kyllä me Mintun kanssa ostettiin niitä kun halvalla saatiin.
Ei niissä ämpäreissä kaikissa edes vesi pysynyt, liitokset oli saumattu niin huonosti ja emalipinnoite oli usein erivahvuista eri puolilta. Mutta Mintun kassa me maalattiin niihin kukkakuvioita ja istutettiin niihin kukkia. On niitä vieläkin rivistössä ulkohuusin takana ja odottaa jahka uskaltaa istuttaa tämän kesän kukkaset.
No se siinä Neuvostokaupan loppumisessa oli kaikkein pahin asia, että ei niille Neuvostoliittoon tehdyillä suomalaisillakaan tuotteilla ollut oikein kysyntää... jotkut jopa kuiskivat yhä, että kun niitä tuotteita yritettiin myydä länsimaihin niin myyntimiehet tulivat vähin äänin takaisin, koska heille ja heidän tuotteilleen naurettiin päin naamaa... ei täyttänyt laatuvaatimuksia... olivat jo vuosikymmenien ajan muualla tottuneet kunnolliseen laatuun.
Sitä me mintun kassa ihmeteltiin, että joku Holkeri oli puhut siitä jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Olisi pitänyt tehdä semmoinen hallittu rakennemuutos. Olisi pitänyt hieman laskea palkkoja ja kustannuksia ja käyttää ne varat uusien tuoteiden kehittämiseen. Ja tämä olisi kannattanut tuon Holkerin mielestä tehdä silloin kun maalla meni hyvin.
No, kateelliset ja ahneet Demarit tietysti eivät suostunet, kun joku Väyrynenkin oli tehnyt ihan väitöskirjan siitä, että neuvostoliiton kanssa käytävä vaihtokauppa jatkuisi hamaan ikuisuuteen. Siksi Demarit tekivät kaikkensa jotta muutosta ei tapahtuisi... ei hallitusti ei hallitsemattomasti.
Sen sijaan saatiin aikaan taas muutama devalvaatio. Sen varsinkin Minttu muistaa hyvin.
Oli jo vuosia ooteltu, että Minttu pääsisi tyttöporukassa oikein ulkomaille; Kreikkaan...
No, odottelin minäkin sitä hetkeä kun pääsi kalaan ilman akan ainaista kotkotusta. No olihan sitä sairaanhoitajillakin sen verran tuloja sukanvarteen pistettäväksi että voisi kaksi viikkoa elellä lokoisasti etelän auringossa.
Mutta kuinka kävikään... Menivät retkut Demarit taas ajamaan sen iänikuisen devalvaatio temppunsa. Kun telakoilla ja paperikoneiden ääressä piti saada niin julmettua liksaa ja tehdä niin vähän töitä, että paperin hinta nousi ja kysyntä laski maailmalla, niin sitten devalvoitiin... ja taas kauppa kävi.
Mutta nyt se sitten myrkyn näytti. Mintun ja kolmen muun sairaanhoitajan Kreikan matkasta tuli karvas pettymys. Kun markan arvo olikin pienempi mitä tytöt oli laskeneet.
Eivät ne sitä ennen matkaa uskoneet kun selitin, että jos markan arvoa lasketaan niin vähemmänhän niitä krakmoja silloin saa... eivät tytöt vielä silloin ymmärtäneet miten se muka heidän rahoihin vaikuttaisi... varsinkin kun jokaisen devalvaation jälkeen telakkatyöläistenkin ja paperityöläisten palkkoja nostetiin roimasti...
Vaan siitä tytöt suuttu kun kerroin, että heidämpä palkka pysyy entisellään... verotulot kun ei devalvoinnilla kasva ja siksi heidän palkkoja ei voida nostaa, kun valtiolla ei ole millä maksaa.
No, kova parkuhan se oli kun tytöt siltä kreikanmatkaltaan kotiin tuli. Oli jäänyt yökerhot näkemättä ja kasinot käymättä... hyvä että oli rahat riitäneet pitsaan ja ranskanperunoihin.
No, tulihan se sitten se muutos meidänkin perheeseen... ei hallitusti kuin olisi voinut vaan... Kunnan sairaalasta tuli vaan paperi, että osastoja suljetaan. Ja että sairaalan huoltotyöt siirtyy huoltoyhtiölle.
Meni kerralla työpaikka sekä Villeltä että Mintulta... Ei auttanut mitään, että kumpikin oltiin maksettu parinkymmenen vuoden ajan liitolle jäsenmaksuja.
No, päästiin sitten muutaman vuoden jälkeen usiin hommiin, mutta ei se paljon naurattanut, kun kuultiin radiossa, että ei olis tarvinnut niitä prosentteja maksaa palkoista liitolle. Olis muutamalla kympillä saatu se ihan sama.
Liitto ei paljoa välittänyt siitä, että ne sairaalan huoltotyöt pantiin sairaalan demari-talouspäällikön perustamalle firmalle. Ei edes silloon tullut liitolta vastausta kun viiden vuoden päästä oli taitamaton huoltiyhtio laiminlyönneillään aiheuttanut satojen tuhansien vahingot laiminlyönneistään...
Ekä liittoa huolettanut sekään, että osastojen sulkemisen jälkeen potilaat hoidetiin kallimmalla hinnalla naapurikunnan puolella keskussairaalassa. Mintun mielestä sairaala olisi voinut pitää osastot, jos ylihoitajat olisivat suostuneet ottaman myös itse osaa hoitotyöhön. Olivat saaneet valtaa ja pitivät mielummin kiinni siitä kuin olisvat myöntyneet tavallisten hoitajien ehdotuksiin...
Ei ollut harvassa ne mintun kyyneleet kun kuuli, että vanhuksia kuskattiin keskussairaalaan jonne omaiset eivät päässeet potilaita edes katsomaan.
Ei ne säästöt olleet sen Viinasen syytä... ei hän päättänyt osastojen lakkauttamisista... niistä päätetiin ay-demareitten kokouksissa ja jyrättiin ne läpi valtuustossa.
Mutta meille Viinasen puheet niistä kassojen rahoista avasi silmät... jos ne demarit yhdessä asiassa olivat meitä retkuttaneet niin eivät retkuttaneet enää... Me ollaan pantu mieleen monta kieroilua ja valhetta... ja me muistetaan ne.
Minttu sekä Ville
AY-liike tosin uhkaili Iiro Viinasta milloin hengenmenolla milloin yleislakolla, mutta meille se oli suuri hetki.
Neuvostoliitto oli hajonnut ja tavaran vaihtokauppa oli loppunut. Suomi oli sosiaalidemokraattien toimesta sidottu sodanjälkeen Neuvostoliittoon ja yhtenään siellä sitten laukkasivat sen kansojen välisen yhteistyön nimissä... ja aina se touhu vaan tuntui hullummalta.
Tavaraa sai kyllä myydyksi Neuvostoliittoon, mutta mitä saatiin tilalle. No, emaliämpäreitä nyt ainakin. Tosin ne Neuvostotuotteet oli laadultaan mitä sattuu. Mutta kyllä me Mintun kanssa ostettiin niitä kun halvalla saatiin.
Ei niissä ämpäreissä kaikissa edes vesi pysynyt, liitokset oli saumattu niin huonosti ja emalipinnoite oli usein erivahvuista eri puolilta. Mutta Mintun kassa me maalattiin niihin kukkakuvioita ja istutettiin niihin kukkia. On niitä vieläkin rivistössä ulkohuusin takana ja odottaa jahka uskaltaa istuttaa tämän kesän kukkaset.
No se siinä Neuvostokaupan loppumisessa oli kaikkein pahin asia, että ei niille Neuvostoliittoon tehdyillä suomalaisillakaan tuotteilla ollut oikein kysyntää... jotkut jopa kuiskivat yhä, että kun niitä tuotteita yritettiin myydä länsimaihin niin myyntimiehet tulivat vähin äänin takaisin, koska heille ja heidän tuotteilleen naurettiin päin naamaa... ei täyttänyt laatuvaatimuksia... olivat jo vuosikymmenien ajan muualla tottuneet kunnolliseen laatuun.
Sitä me mintun kassa ihmeteltiin, että joku Holkeri oli puhut siitä jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Olisi pitänyt tehdä semmoinen hallittu rakennemuutos. Olisi pitänyt hieman laskea palkkoja ja kustannuksia ja käyttää ne varat uusien tuoteiden kehittämiseen. Ja tämä olisi kannattanut tuon Holkerin mielestä tehdä silloin kun maalla meni hyvin.
No, kateelliset ja ahneet Demarit tietysti eivät suostunet, kun joku Väyrynenkin oli tehnyt ihan väitöskirjan siitä, että neuvostoliiton kanssa käytävä vaihtokauppa jatkuisi hamaan ikuisuuteen. Siksi Demarit tekivät kaikkensa jotta muutosta ei tapahtuisi... ei hallitusti ei hallitsemattomasti.
Sen sijaan saatiin aikaan taas muutama devalvaatio. Sen varsinkin Minttu muistaa hyvin.
Oli jo vuosia ooteltu, että Minttu pääsisi tyttöporukassa oikein ulkomaille; Kreikkaan...
No, odottelin minäkin sitä hetkeä kun pääsi kalaan ilman akan ainaista kotkotusta. No olihan sitä sairaanhoitajillakin sen verran tuloja sukanvarteen pistettäväksi että voisi kaksi viikkoa elellä lokoisasti etelän auringossa.
Mutta kuinka kävikään... Menivät retkut Demarit taas ajamaan sen iänikuisen devalvaatio temppunsa. Kun telakoilla ja paperikoneiden ääressä piti saada niin julmettua liksaa ja tehdä niin vähän töitä, että paperin hinta nousi ja kysyntä laski maailmalla, niin sitten devalvoitiin... ja taas kauppa kävi.
Mutta nyt se sitten myrkyn näytti. Mintun ja kolmen muun sairaanhoitajan Kreikan matkasta tuli karvas pettymys. Kun markan arvo olikin pienempi mitä tytöt oli laskeneet.
Eivät ne sitä ennen matkaa uskoneet kun selitin, että jos markan arvoa lasketaan niin vähemmänhän niitä krakmoja silloin saa... eivät tytöt vielä silloin ymmärtäneet miten se muka heidän rahoihin vaikuttaisi... varsinkin kun jokaisen devalvaation jälkeen telakkatyöläistenkin ja paperityöläisten palkkoja nostetiin roimasti...
Vaan siitä tytöt suuttu kun kerroin, että heidämpä palkka pysyy entisellään... verotulot kun ei devalvoinnilla kasva ja siksi heidän palkkoja ei voida nostaa, kun valtiolla ei ole millä maksaa.
No, kova parkuhan se oli kun tytöt siltä kreikanmatkaltaan kotiin tuli. Oli jäänyt yökerhot näkemättä ja kasinot käymättä... hyvä että oli rahat riitäneet pitsaan ja ranskanperunoihin.
No, tulihan se sitten se muutos meidänkin perheeseen... ei hallitusti kuin olisi voinut vaan... Kunnan sairaalasta tuli vaan paperi, että osastoja suljetaan. Ja että sairaalan huoltotyöt siirtyy huoltoyhtiölle.
Meni kerralla työpaikka sekä Villeltä että Mintulta... Ei auttanut mitään, että kumpikin oltiin maksettu parinkymmenen vuoden ajan liitolle jäsenmaksuja.
No, päästiin sitten muutaman vuoden jälkeen usiin hommiin, mutta ei se paljon naurattanut, kun kuultiin radiossa, että ei olis tarvinnut niitä prosentteja maksaa palkoista liitolle. Olis muutamalla kympillä saatu se ihan sama.
Liitto ei paljoa välittänyt siitä, että ne sairaalan huoltotyöt pantiin sairaalan demari-talouspäällikön perustamalle firmalle. Ei edes silloon tullut liitolta vastausta kun viiden vuoden päästä oli taitamaton huoltiyhtio laiminlyönneillään aiheuttanut satojen tuhansien vahingot laiminlyönneistään...
Ekä liittoa huolettanut sekään, että osastojen sulkemisen jälkeen potilaat hoidetiin kallimmalla hinnalla naapurikunnan puolella keskussairaalassa. Mintun mielestä sairaala olisi voinut pitää osastot, jos ylihoitajat olisivat suostuneet ottaman myös itse osaa hoitotyöhön. Olivat saaneet valtaa ja pitivät mielummin kiinni siitä kuin olisvat myöntyneet tavallisten hoitajien ehdotuksiin...
Ei ollut harvassa ne mintun kyyneleet kun kuuli, että vanhuksia kuskattiin keskussairaalaan jonne omaiset eivät päässeet potilaita edes katsomaan.
Ei ne säästöt olleet sen Viinasen syytä... ei hän päättänyt osastojen lakkauttamisista... niistä päätetiin ay-demareitten kokouksissa ja jyrättiin ne läpi valtuustossa.
Mutta meille Viinasen puheet niistä kassojen rahoista avasi silmät... jos ne demarit yhdessä asiassa olivat meitä retkuttaneet niin eivät retkuttaneet enää... Me ollaan pantu mieleen monta kieroilua ja valhetta... ja me muistetaan ne.
Minttu sekä Ville
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yhteiskunta ei ole yritys. Yrityksen taloutta voi kuvata lopettemalla rahojen laskenta aina viimeiselle riville. Yhteiskunnan hyvinvointi perustuu muuhun, myös taloudellinen. Se missä vaiheessa valtiovarainministeri lopettaa laskemisen on poliittinen kysymys. Rahan arvo on ei ole yhteiskunnan arvo. Raha on maksuväline. Sen arvo on ainoastaan siinä. Kyse on teknisestä apuvälineestä josta ei saa tehdä itsetarkoitusta. Moni erehtyy tekemään.
Tämä oli tietysti mun mielipide. Ja vain mielipide.
pitäisikö viinasta viellä kuulla .lukekaa kenen valtiovarainministerin alkaan sattuikaan niin suuria turmioita ja vääriä ratkaisuja voi voi
suuruutta,kyllä kai sinä tiedät kuka Urho meidät Neuvostoliittoon sitoi ja puoluekin on väärä se oli Maalaisliitto,mutta annetaan olla voithan olla niin nuori ettei tieto vaan tunteet ohjaa kirjoituksiasi!
Kannattaa lukea ja kysellä aikalaisilta,se voi auttaa ,elleivät ole sitä heimoa ,joka sysää syyn muiden harteille!
Mainittakoon että Rytin rinnalla tuomittiin enemmän demareita kuin arkajalka porvareita syyllisenä Neuvostoliiton vastaiseen sotaa!
Oli jonkin lainen urheustodistus Demareille...
Eikös se ollut niin, että ennen sotaa juuri Demarit piti suurta huolta siitä, että armeijan varusteisiin saatiin mahdollisimman vähän rahaa...
Taisi sitten iskeä Demareihin pelko, kun tuli mieleen mitä kivaa Neuvostoliitto teki sosiaalidemokraateille 37-38 puhdistuksissa...
Sodan jälkeen sitten mielistelemällä piti todistella Neuvostoliiton Kommunistiselle Puolueelle että kyllä suomen sosiaalidemokraatit on ihan oikeita sosialisteja.
Porvaristo kantoi vastuun suomesta ennen sotaa, sodan aikana ja sen jälkeen... eikös se Tuomiojan isoäitikin avustellut desanttia, jonka tehtävänä oli räjäytellä tehtaita ja avustaa öiseen aikaan pommikoneita siviilikohteiden löytämisessä.
Ja muistaakseni juuri Tuomioja kirjoitti että oli niin väärin, että suomi torjui venäläisten suur hyökkäyksen kesällä 44. Olisi pitänyt päästää puna-armeija marssimaan Helsinkiin.
Kyllä se oli demarit, joiden omanedusn tavoittelijat tekivät suomesta Neuvostoliiton vasallin.
tähän tapaan (ps. aseveli-akseli, muistattehan)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000025247987