Hyvää Pääsiäistä

Adventistien eetokseen on kautta aikain (ei ehkä enää viime vuosina) kuulunut näyttää, kuinka erilaisia ollaan kuin muu kristikunta.

Siksi esimerkiksi 1940-luvulla joulukuusen tuominen adventtikirkkoon ei olisi tullut kysymykseenkään.

En tiedä, että missään Suomen adventtikirkon kirkkosalissa olisi ollut joulukuusta vielä 1950-luvullakaan. Jos joku on nähnyt toisin, en ryhdy kiistelemään.

Ensimmäisen joulukuusen näin a-kirkossa vasta 1960-luvulla.

Kunnon adventisti saattoi pestä pyykin jouluaattona ja panna sen kuivumaan narulle oikein näkyvään paikkaan jouluksi, osoituksena siitä, ettei hän noteeraa pakanallisia pyhäpäiviä.

Minulle adventistina pääsiäinen oli ihanteellinen autotallin siivoamispäivä.

Rehellisyyden vuoksi sanon heti, ettei tätä silloista suhtautumistani pääsiäiseen pidä mitenkään yleistää. Olen varma, että pääsiäisenä moni adventisti nautti radion ja TV:n välittämästä hengellisestä musiikista. Olen itsekin kuunnellut pääsiäisenä erinäisiä kertoja Matteus-passion.

Mutta se asenne, jonka a-kirkossa olin saanut (eli että pyhää on vain se, minkä Jumala on pyhittänyt) istuu kieltämättä sitkeässä.

Joten tuskinpa tässä elämässä pystyn pääsiäiseen kalenteritapahtumana suhtautumaan sillä hartaudella kuin syntyperäinen, uskossa oleva luterilainen, ortodoksi tai roomalais-katolilainen.

Muuttamaan ajat ja Lain.

Lutherin kirjoituksista luemme "Ompa Paavi eli antikristus rohjennut muuttaa Jumalan kymmentä käskyäkin muuttaen Sapatin sunnuntaiksi.

Lutherin kirjoitusten mukaan paavi on antikristus ja langenneet protestantit ovat antikristuksen tyttäriä.

Ilmestyskirjan sanoma paetkaa pois Baabelista minun kansani.