K-linjan Oiva kirjoittaa:
... nuoruudeessaan äärilaidan demareita osallistuen opiskelevan nuorison keskuuteen levinneen taistolaisuuden ilmentymiin, joten heidän voidaan sanoa olleen silloin stallari sen nykyään väljähtyneessä merkityksessä. Se nimi on levinnyt tarkoittamaan 60-luvun äärivasemmistoliikehdintää etenkin opiskelevan nuorison keskuudessa. Halonen ja Tuomioja kuuluvat edelleen demareiden vasemmistosiipeen. Mutta he ovat siinä mielessä rehellisiä, he ovat sosialidemokraatteja. Toisin on, kun äärioikeitolainen Lipponen nimittää itseään demariksi.
- Stallarit, stalinistit ovat historiankirjoituksessa täysin vakiintuneesti SKP:n ns. vähemmistö, Taisto Sinisalo johtajanaan. Heille oli tyypillistä täydellinen uskollisuus N-Liittoa kohtaan. Siinä mielessä ovat sukua K-linjalle tietysti. Kuvaamasi väljähtynyt käsitys on sama kuin asenteellinen leimaaminen, eikä sillä ole todellisuuden kanssa tekemistä.
... nuoruudeessaan äärilaidan demareita osallistuen opiskelevan nuorison keskuuteen levinneen taistolaisuuden ilmentymiin, joten heidän voidaan sanoa olleen silloin stallari sen nykyään väljähtyneessä merkityksessä. Se nimi on levinnyt tarkoittamaan 60-luvun äärivasemmistoliikehdintää etenkin opiskelevan nuorison keskuudessa. Halonen ja Tuomioja kuuluvat edelleen demareiden vasemmistosiipeen. Mutta he ovat siinä mielessä rehellisiä, he ovat sosialidemokraatteja. Toisin on, kun äärioikeitolainen Lipponen nimittää itseään demariksi.
- Stallarit, stalinistit ovat historiankirjoituksessa täysin vakiintuneesti SKP:n ns. vähemmistö, Taisto Sinisalo johtajanaan. Heille oli tyypillistä täydellinen uskollisuus N-Liittoa kohtaan. Siinä mielessä ovat sukua K-linjalle tietysti. Kuvaamasi väljähtynyt käsitys on sama kuin asenteellinen leimaaminen, eikä sillä ole todellisuuden kanssa tekemistä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
...joten saanen laittaa tähän myös oman vastineeni siihen:
Ja sinä kerrot tuntevasi historiaa!!!
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 8.4.2007 klo 19.46
Voi Jumalan pyssyt ja puukuulat, sanoisi Uusi-Ukki tuon vastauksesi perusteella!
Kun ne oikeat stallarit, stalinistit, taistolaiset, olivat vasemman laidan kommunisteja, niin sinun mielestäsi vasemman laidan sosialidemokraatitkin kuuluivat heihin!
Entä ne vasemman laidan maalaisliittolaiset, K-linjalaiset, Kekkosen tukijat jo vuodesta 1944 alkaen? Heihin se nimitys paremmin sopisi, sillä kyllä he kaikessa tukeutuivat enemmän Neuvostoliittoon kuin nuo sosialidemokraatit, joita ei koskaan siinä maassa suopeasti katseltu.
Ja sitten sinulla on otsaa olla sitä mieltä, että sopisit kepusaitin sheriffiksi!!!
... n-liittolaiset suhtautuivat myönteisesti, juuri siihen porukkaan, joka 60-luvulla olivat taistolaisuuden vaikutuspiirissä ylioppilasmaailmassa ja joihin Halonen ja Tuomioja kuuluivat silloin.
Ne sosialistit, joihin ei suopeasti katsottu Neukuissa olivat niitä ns. asevelisosialisteja, Leskinen, Pitsinki, Lindblom jne, jotka kaappasivat vallan puolueeessa 50-luvun loppupuolella nostamalla vielä Tannerin puolueen puheenjohtajaksi. Tannerhan oli neukuille kuin punainen vaate. Tämän tehtyään Kekkonen ei voinut pitää puoluetta Suomen hallituksessa niin kauan kun tuo porukka oli johdossa. He vielä liittoutuivat samanmielisten Junnilan johtaman Kokoomuksen, vennamolaisten ja ehnroothilaisten ruotsalaistan kanssa.
Lähestyttäessä 60-luvun puoliväliä demarit karistivat tuon joukkion johdostaan ja puoluetta alettiin rakentaa uuteen uskoon Paasion ja Sorsan johdolla. Silloin nämä sossujen "stallaritkin" tukivat uutta puoluejohtoa.
Maalaisliitto/Keskusta oli tosiaan suhteellisen vakaasti vuodesta 44 lähtien ns. k-linjalla, joka ymmärsi sen realiteetin, että olimme sodassa joutuneet n-liiton etupiiriin. Kekkosen johdolla hoidettiin neukut "ystävyydellä" ja suomettumisella. Sen suojassa voitiinkin rakentaa kukoistava maa, jossaa vallitsi markkinatalous, pohjoismainen hyvinvointi ja sosiaalinen ja alueellinen tasapaino.
Kepulaisia ei voi nimittää stallareiksi, sillä heillä ei ollut koskaan sosialistisia harrastuksia. Suhtautumisessa neukkuihin heillä oli asiallinen, pragmaattinen (sanalla ei hyvää suomenkielistä vastinetta), suhtautumistapa neukkuihin, eikä ideolooginen niin kuin stallareilla.
Stalinimista alettiin ylipäätään puhua suomalaisessa politiikassa SKP:n 1968 (1967?) puoluekokouksen jälkeen. Se kun päättyi avoimeen välirikkoon vähemmistön lähdettyä pitämään Koiton talolle omaa varjokokoustaan. Nämä vähemmistöläiset olivat niitä stallareita, myöhemmin myös taistolaisiksi nimitettyjä. Opiskelijoiden yleisvasemmistolaista liikehdintää ei tietenkään pidä sekoittaa stalinismiin millään tavalla. Muutenhan esim. N-Liiton syvästi inhoamat sosialistit Alenius ja Kivistökin olisivat stallareita. Jos tunnet pol. historiaa, tiedät etteivät SKDL:n sosialistit tai demarit olleet mitään stalinisteja. Kunhan panettelet.
Stalinisteja olivat ne, jotka korppuuntuivat (Pertti Paasion nimitys) dogmaattiseen yhden (Neukkulan) totuuden äänitorviksi. Ja siinä hommassa K-linja "pärjäsi" hyvin.
Etkös sinä ole paheksunut sivistyssanoilla koketeeraamista :)? Pragmaattiselle on aivan loistava ja tarkka vastine suomenkielessä: käytännöllinen.
... niinpä onkin.
Hänhän on itse imbesilli. Sillekin löytyy suomennos: oiva härkönen
Onko Oiva Härkönen todellakin paheksunut sivistyssanoilla koketeeraamista?
Ainakin, kun olen sattunut lukemaan.
Pointsi hukassa?
Oiva on ihan normaali kepulainen, joka väärentää totuutta kaikissa käänteissä. Kuuluisimpia Oivan nurinkurin-totuuksia ovat tämän stalinisti-totuuden lisäksi viimeisimmän porvarihallituksen ansiot laman aikana, Lipposen hallitusten keskittämispolitiikan laajuus ja vahingollisuus, sekä tapaus Jäätteenmäki.
Tunnettu tosiasiahan on, että asevelidemarit pelastivat Suomen itsenäisyyden, ja muutkin sosialidemokraatit (kokoomuksesta ja vennamolaisista puhumattakaan) vieroksuivat kekkoslaisia kepulaisia (siis K-linjaa). Kekkosen perässähiihtäjät ja kommunistit ajoivat Suomea Neuvostoliiton taskuun. Neuvostoliiton kommunistit jopa kustansivat Kekkosen vaalikamppailuja ja avustivat ulkopoliittisten provokaatioiden toimeenpanossa.
Oivalle Lipponen on paha, kaikki mahdollinen paha henkilöityy juuri Lipposeen. Siksi Oivan pitää myös stallari haukkumanimenä kohdistaa Liposeen. Ymmärtäkäämme se.
Ahtaasti ajatellen vain äärivasemmisto, siis Suomessa taistolaiskommunistit, olivat stalinisteja. Mutta vasemmistoilmiö oli sen verran hallitseva, että sen vaikutuspiiriin joutuivat niin demarit kuin iso osa kepuakin. Silloin oli todella vaikeaa olla porvarillisellisesti ajatteleva, vasemmistomenoa ja Neuvostoliittoa arvosteleva. Itse sain sen kokea kun kaikki julkispuolen virat olivat minulta poissuljettuja. No, yksityisillä on töitä piisannut.
Tattahan on, että 1960-70 luvuilla juhlineiden stalinistien ylivalta julkisessa hallinnossa ja politiikassa on edelleenkin totta. Halonen ja Tuomioja lienevät näkyvimpiä todisteita. Väyrynen (niin kepulainen kuin puoluekannaltaan olikin niin ainakin Lipposen veroinen stallari hänkin) onneksi jo sivuraiteelle syösty. Vaikkei itse sitä ymmärrä.
Paradoksaalista on se, että sodissa Stalinia vastaan taistellut asevelisosialistien sukupolvi luovutti Suomessa vapaaehtoisesti paikkansa stalinisteille. Kommunistit onnistuivat kepun, tai paremminkin Kekkosen tukeman K-linjan avulla, tuhomaan maan vapauden puolesta taistelleiden rintamiesten kunnian ja koko maan poliittisen uskottavuuden kansainvälisillä areenoilla. Taloudessa onnistuimme jotenkuten pitämään puoliamme, hyvän teknologiaosaamisemme ansioista. Sekin oli vähällä rapautua itäviennin vääristymissä.
Olemme lamanjälkeisinä vuosina integroituneet osaksi länsimaista taloudellista ja poliittista järjestelmää. Olemme hyötyneet siitä, globalisaatio on tuonut meille enemmän kuin vienyt. Silti meillä on vielä paljon tuohon 70 luvun vasemmistoaaltoon pohjaavaa ajattelua joka häiritsee esim suhteitamme USA:han ja estää aidon keskustelun Natosta. Samoin jos joku edes uskaltaa vihjasta siihen suuntaan, että suomalainen veronmaksaja ei kykene kantamaan näin raskasta julkisten menojen kuormaa hänet leimataan uusliberalistiksi. Todellisuudessa meillä ei merkkiäkään uusliberalismista. Uusliberalistinen valtio pitää sisällään vain yhteiskunnan suppeat viranomaistehtävät, meikäläinen yhteiskunta on lähempänä stalinistista valtion kaikkea kontrolloivaa järjestelmää.
... stallariksi. Minähän tiolla alempana moitin häntä siitä, että nimittää itseään sosilidemokrattiksi, vaikka mies on ollut viimeiset 15 vuottä äärioikeistolainen.
Kyllä Lipponenkin nuorempana oli innokas neukkuystävä. Hän mm. motii Kekkosta liian länsimyönteisestä politiikasta neuvostosuhteiden kustannuksella.
... eikä "motii".
"sosilidemokrattiksi"???
Olen tehnyt aiemminkin havainnon, että joka kerta kun oikein kiihdyt, alkaa kirjoituksessasi ilmetä noita "kirotusvihreitä".
Se on myös aina ollut alkumerkki otteesi lipsumiselle.
Miksi siis oikeistolaisuus on paha Lipposessa, kun se on hyvä Niinistössä (kannatit presidentiksi)? Miksi vasemmistolaisuus on paha Halosessa, ja se oli hyvä maalaisliiton K-linjassa?
Miksi asevelissosialistit olivat pahoja, vaikka he halusivat estää ja onnistuivatkin estämään Suomen joutumisen "kansandemokratiaksi"? Miksi sosialidemokraatit tulivat sitten hyviksi, kun ne Kekkosta myötäillen rupesivat tukeutumaan Neuvostoliittoon?
Oliko siis Neuvostoliitto hyvä ja läntinen maailma paha? Sellaistako on kepulainen porvarillisuus?
Ehtoo menossa...
Kommentoin avausta, en tiedä varmasti oletko jossain Lipposta nimitellyt stallariksi vai et. Olet kuitenkin aina esittänyt Lipposen kaiken pahan alkuunpanijana, vai voitko osoittaa jossain häntä puolustaneesi? Tuo yksisilmäisyytesi ja lapsellisuutesi minua vaivaa.
Lipponen on kieltämättä ollut kepulaisin demari. Takinkääntöjä on kohtuullinen määrä. Vasemmistodemarista oikeistodemariksi, sitten vasemmistodemariksi ja taas oikeistodemariksi, Nato kannattajasta Nato vastustajaksi kun presidentinvaalin taktiikka sitä edellytti jne. Melkoista väyrystelyä siis.
Silti pääministerinä oli mies paikallaan.
ehdotti v. 1974 Jyväskylän puoluekokouksessa pankkien ja apteekkien ottamista valtion haltuun.
Vuonna 1968. Kekkosen päiväkirjan 3. osasta voi lukea.
ja kansalaisten suojelemiseksi saattamalla margariininvalmistajat tarkan valtion valvonnan piiriin.
Margariinitehtaat olivat nääs jääneet kiinni mädäntyneistä teurasjätteistä sulattamalla saadun rasvan käyttämisestä margariinin raaka-aineeksi. Jotain oli pakko tehdä ettei kansalaisille syötettettäisi härskiä kissanrasvaa.
Stallarit olivat nimenomaan tunnustuksellinen, siis omasta mielestään oikeaa ja puhdasta marxilais-leniniläistä ideologiaa tunnustava joukko. Heillä oli ehdottomat vaatimukset ryhmäkuntiinsa pyrkiville, aivan vastaavanlaiset kuin sanotaanko nyt vaikkapa vanhalaestadiolaisilla, jehovan todistajilla tai mormoneilla. Härkösen tapa yleisleimata kaikki "vasemmistolaisesti" ajattelevat opiskelijat yms. stallareiksi on hullunkurinen siksi, että juuri tuonkaltaista yhteishenkeä ei stallariporukka tuntenut eikä siihen tunnettu.
Kuten uskontojen historia kertoo, kaikkein verisimmät mielipidetaistelut käydään saman uskonnon eri lahkojen kesken. Siellä on suurinta tarve tunnustaa oma dogmi oikeaoppisuudeksi ja ottaa torjuvaa etäisyyttä muihin. Stallarit olivat vtällainen omaan opilliseen totuuteensa sulkeutuva ryhmä, ja siksi Härkösen käsitys 70-luvun historiasta ja opiskelijapiireissä vallinneista mielipiderintamista on kertakaikkiaan väärä.
Se on väärä sillä tavalla ja niin perinpohjin, ettei noiden aikojen historiasta juuri sen väärempää käsitystä voisi olla.
60-70-luvuilla taistolainen virtaus. Sitä on turhakieltää. Samansuuntainen villitys oli kaikkialla läntisessä Euroopassa.
Kaikki vasemmistolaiset opiskelijat olivat stallareita.
Syvä huokaus...
Taistolaisuus suomalaisopiskelijoiden piirissä puhutteli vain valittua sakkia. Taistolaisuus ei ollut muoti vaan sitoutumista, miltei valan vannomista, ja ehdotonta lojaalisuutta omalle puolueklikille. Taistolaiset eivät seurustelleet muiden kanssa, koska he omasivat tunnustuksellisen totuuden. Keskinäisissä väittelyissään he olivat kiinnostuneet vain dogmien oikeaoppisesta tulkinnasta. Heidän oman puoleensa enemmistö, revisionistikommunistit, olivat heidän pahimpia vihollisiaan. Demarit olivat heidän mielestään kadotukseen tuomittuja porvareiden kätyreitä.
Erilaisia äärivasemmistolaisia ja väkivaltaan vetoa tuntevia opiskelijaliikkeitä esiintyi 60-luvun loppupuolella myös euroopan vanhoissa sivistysmaissa. Niiden luonteen ja toiminnan selittäminen ei sekään onnistu leimaamalla ne jollakin yleisleimalla. Mistään yleisistä "virtauksista" puhuminen on täydellistä hämärää huuhaata. Ihmisen täytyy olla joko täysin tietämätön lähihistoriasta, täysin tietämätön sosiologian alkeistakin ja täysin omien mustavalkoisten asenteidensa läpitunkema, jos hän kuvittelee että koko opiskelijaliikehdintä noina aikoina voidaan määritellä "uusstalinismiksi".
Vaikka olin noihin aikoihin täysin "ulkokehällä" noista tapahtumista, seurasin toki niitä sen verran, että ne näyttäytyivät minullekin juuri sellaisina, kuin tuossa loistavasti tiivistäen määrittelet.
Oiva Härkönen on aina ja usein antanut aihetta ihmettelyyn tulkinnoillaan historiasta ja politiikasta, joissa hän sanoo olevansa asiantuntija. Hänen monet mielipiteensä olen voinut lukea vain tarkoitushakuisen yksisilmäisyyden "ansioksi", mutta tuossa on pakko uskoa hänen olevan aidosti tietämätön ja silloisesta politiikasta hyvin oleellista ymmärtämätön. Se nakertaa lisää Oivan uskottavuutta, joka ei ole ollut kovin hyvä entuudestaankaan.